Tabu murtui: Yli sata naista kertoi Ylelle synnytysvaurioistaan uutisoinnin jälkeen

Tärkeää asiasta puhua, mutta ehdottomasti myös korjata vääryys. Miksi nämä epäkohdat aina liittyy jotenkin naisten biologiaan ja miten yhteiskunta ignooraa koko asian?

Mä en ole edes täysin kartalla siitä mitä omassa alakerrassani on meneillään kun lääkäriin ei pääse/eivät suostu kertomaan, tiedän vain että jokin muuttui synnytyksen jälkeen vaikka suurempia repeymiä ei raportoitu, ja että se on huonontanut elämänlaatuani huomattavasti. Kerroin gynelle ohimennen synnytysvaurio epäilystäni joka sanoi ettei mitään vikaa, mutta sitten kuitenkin muita perustutkimuksia oli vaikea toteuttaa koska kohdunsuuta ei meinannut löytyä, toimenpide sattui, ja sitten selvisi että koko kohtu on epätyypillisessä asennossa, kallistunut taaksepäin, toisin kuin ennen raskautta. Taaksepäin kallistunut kohtu aiheuttaa kuukautis-, selkä- ja yhdyntäkipuja.

Tuntuu että koko emätin olisi jotenkin kasassa, pullistunut painaen peräsuolta ja vaikeuttaen ulostamista. Toisaalta taas pidätyskyky (virtsa ja ripuli) on heikentynyt huomattavasti. Kuukautisten aikana kohtu painaa ja tuntuu kuin kaikki sisuskalut olisi valumassa ulos, mutta entistä runsaampi kuukautisveri ei pääse poistumaan kunnolla. Lisäksi kummallisia eritteitä. Mietin liittyykö asia myös lantion seudun määrittämättömään kiputilaani. Koita tässä sitten elää normaalia elämää, kivun, kodin ja vessan vankina. Mihinkään Ruotsiin tai yksityiselle ei ole varaa mennä korjaamaan. 11 vuotta tätä helvettiä jo. 🙄

Vierailija kirjoitti:

Mikä tabu tämä muka on? Aina on tiedetty, että synnytyksestä voi tulla pysyviä vaurioita.

Vaikka vaurio olisi pysyvä, miten se on vaikuttanut jokapäiväiseen elämääsi ja seksielämääsi?

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää asiasta puhua, mutta ehdottomasti myös korjata vääryys. Miksi nämä epäkohdat aina liittyy jotenkin naisten biologiaan ja miten yhteiskunta ignooraa koko asian?

Mä en ole edes täysin kartalla siitä mitä omassa alakerrassani on meneillään kun lääkäriin ei pääse/eivät suostu kertomaan, tiedän vain että jokin muuttui synnytyksen jälkeen vaikka suurempia repeymiä ei raportoitu, ja että se on huonontanut elämänlaatuani huomattavasti. Kerroin gynelle ohimennen synnytysvaurio epäilystäni joka sanoi ettei mitään vikaa, mutta sitten kuitenkin muita perustutkimuksia oli vaikea toteuttaa koska kohdunsuuta ei meinannut löytyä, toimenpide sattui, ja sitten selvisi että koko kohtu on epätyypillisessä asennossa, kallistunut taaksepäin, toisin kuin ennen raskautta. Taaksepäin kallistunut kohtu aiheuttaa kuukautis-, selkä- ja yhdyntäkipuja.

Tuntuu että koko emätin olisi jotenkin kasassa, pullistunut painaen peräsuolta ja vaikeuttaen

Tuossa ylen dokkarissahan kerrottin, että noihin Ruotsissa tehtäviin korjausleikkauksiin voi hakea ja saada kelalta korvausta. Ainakin yksi juuri oli niitä hakemassa siinä ohjelmassa.

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää asiasta puhua, mutta ehdottomasti myös korjata vääryys. Miksi nämä epäkohdat aina liittyy jotenkin naisten biologiaan ja miten yhteiskunta ignooraa koko asian?

Mä en ole edes täysin kartalla siitä mitä omassa alakerrassani on meneillään kun lääkäriin ei pääse/eivät suostu kertomaan, tiedän vain että jokin muuttui synnytyksen jälkeen vaikka suurempia repeymiä ei raportoitu, ja että se on huonontanut elämänlaatuani huomattavasti. Kerroin gynelle ohimennen synnytysvaurio epäilystäni joka sanoi ettei mitään vikaa, mutta sitten kuitenkin muita perustutkimuksia oli vaikea toteuttaa koska kohdunsuuta ei meinannut löytyä, toimenpide sattui, ja sitten selvisi että koko kohtu on epätyypillisessä asennossa, kallistunut taaksepäin, toisin kuin ennen raskautta. Taaksepäin kallistunut kohtu aiheuttaa kuukautis-, selkä- ja yhdyntäkipuja.

Tuntuu että koko emätin olisi jotenkin kasassa, pullistunut painaen peräsuolta ja vaikeuttaen

 

Voimme varmasti antaa esimerkkejä siitä, ettemme ole yksittäistapaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni noita vaurioita myös ylikorostetaan. Olen synnyttänyt useamman lapsen. Tietysti alussa menee aikaa toipumiseen, mutta ei minulle ainakaan mitään pysyviä vaurioita jäänyt. Ihan voin elää ja liikkua kuten ennenkin. Eikä tullut edes mitään suurempia raskausarpia. Mielestäni tämä on myös tabu. Ikinä ei saa sanoa, että kaikki meni hyvin ja kroppa palautui entiselleen. 

 

 

No se on hyvä. Itse en voi enää kakata ilman kipua.

Pahoittelut siitä. Ei ole tarkoitus väheksyä asiaa, vaan kertoa nuorille naisille, että se synnytys voi mennä hyvinkin ja aika moni siitä palautuu täysin.

En aio IKINÄ synnyttää.

N21

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan synnyttäminen aika luonnollista suurimmalle osalle naisista, itseäni hirvittää kun kysyivät haluani sektioon jos synnytys pelkoja, peloko tuli siitä että vatsa leikataan auki, en todellakaan suostu sektioon ilman vakavasti painavaa syytä. T. Äippä kolme lasta.

 

 

Kaikki ei kuitenkaan ole kuin sinä tai se toinen, on paljon naisia jotka eivät ole synnyttäneet eivätkä haluakaan enkä ihmettele kun kuuntelee synnyttäneiden naisten tarinoita, harvalla mitään hyvää sanottavaa itse synnytyksestä ja suurimmalla osalla tullut mm raskausmyrkytys yms oireita odotusaikana,  pienellä osalla taas sujunut hyvin odotusaika mutta itse synnytys ei, suurimmalla osalla lapsenteko jäänyt yhteen ja sit on nämä osa empatiakyvyttömistä  miehistä jotka huuli pyöreenå toteavat  ettei toi voi noin paljon sattua ja hänelläkin kerran sattui todella paljon palle

Kannattaa varmaan vastapainoksi kuunnella myös niiden naisten tarinoita, joilla kaikki on mennyt ihan hyvin.

Synnyttäjien keski-iän nousu vaikuttaa synnytysvaurioiden esiintyvyyteen ja riski kasvaa, mitä vanhempi synnyttäjä on. Myös ylipaino vaikuttaa riskiä kasvattavasti, koska lapsi on tilastollisesti isompi ja synnytys voi pitkittyä. Eli sanoisin, että vaurion riskiin voi myös itse vaikuttaa. Tämä ei sitten tarkoita sitä, että jos vaurioita tulee niitä ei pitäisi myös hoitaa kuntoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni noita vaurioita myös ylikorostetaan. Olen synnyttänyt useamman lapsen. Tietysti alussa menee aikaa toipumiseen, mutta ei minulle ainakaan mitään pysyviä vaurioita jäänyt. Ihan voin elää ja liikkua kuten ennenkin. Eikä tullut edes mitään suurempia raskausarpia. Mielestäni tämä on myös tabu. Ikinä ei saa sanoa, että kaikki meni hyvin ja kroppa palautui entiselleen. 

 

 

No se on hyvä. Itse en voi enää kakata ilman kipua.

Pahoittelut siitä. Ei ole tarkoitus väheksyä asiaa, vaan kertoa nuorille naisille, että se synnytys voi mennä hyvinkin ja aika moni siitä palautuu täysin.

En aio IKINÄ synnyttää.

N21

Jos menisin uudelleen naimisiin, en priorisoisi naisia, jotka ovat synnyttäneet luonnollisesti. En ollut tyytyväinen edes ex-aviovaimooni, jolle tehtiin keisarileikkaus.

Voisin harkita nuoria naisia, jotka eivät halua lapsia.

M1978

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ylen dokkarissahan kerrottin, että noihin Ruotsissa tehtäviin korjausleikkauksiin voi hakea ja saada kelalta korvausta. Ainakin yksi juuri oli niitä hakemassa siinä ohjelmassa.

Hintalappu on Kelakorvauksesta huolimatta järkyttävä, joten Ruotsin palvelut on auki käytännössä vain hyväosaisille. Sinne pitäisi myös matkustaa ja majoittua, ja lapsille järjestää ympärivuorokautinen hoito Suomessa (kaikilla ei ole toista vanhempaa tai sellaisia läheisiä).

Joskus nainen tarvii estrogenihoitoa .  Myös bakteerinäyte.  On limakalvon liika kasvia kuin kuivuutta kuin vuotoja.  Miehen nesteet alkaa haista myös.  Miehellä voi olla bakteereja.  Jos on tikkejä alapäässä ei saa harrastaa yhdyntää .  Miehet ei ymmärrä tätäkään.  

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää asiasta puhua, mutta ehdottomasti myös korjata vääryys. Miksi nämä epäkohdat aina liittyy jotenkin naisten biologiaan ja miten yhteiskunta ignooraa koko asian?

Mä en ole edes täysin kartalla siitä mitä omassa alakerrassani on meneillään kun lääkäriin ei pääse/eivät suostu kertomaan, tiedän vain että jokin muuttui synnytyksen jälkeen vaikka suurempia repeymiä ei raportoitu, ja että se on huonontanut elämänlaatuani huomattavasti. Kerroin gynelle ohimennen synnytysvaurio epäilystäni joka sanoi ettei mitään vikaa, mutta sitten kuitenkin muita perustutkimuksia oli vaikea toteuttaa koska kohdunsuuta ei meinannut löytyä, toimenpide sattui, ja sitten selvisi että koko kohtu on epätyypillisessä asennossa, kallistunut taaksepäin, toisin kuin ennen raskautta. Taaksepäin kallistunut kohtu aiheuttaa kuukautis-, selkä- ja yhdyntäkipuja.

Tuntuu että koko emätin olisi jotenkin kasassa, pullistunut painaen peräsuolta ja vaikeuttaen ulostamista. Toisaalta taas pidätyskyky (virtsa ja ripuli) on heikentynyt huomattavasti. Kuukautisten aikana kohtu painaa ja tuntuu kuin kaikki sisuskalut olisi valumassa ulos, mutta entistä runsaampi kuukautisveri ei pääse poistumaan kunnolla. Lisäksi kummallisia eritteitä. Mietin liittyykö asia myös lantion seudun määrittämättömään kiputilaani. Koita tässä sitten elää normaalia elämää, kivun, kodin ja vessan vankina. Mihinkään Ruotsiin tai yksityiselle ei ole varaa mennä korjaamaan. 11 vuotta tätä helvettiä jo. 🙄

 

 

Mutta onko tämä synnytysvaurio, vai ihan pelkästä raskaudesta johtuvaa? Koska kyllähän se pelkkä raskauskin muuttaa kehoa, ei pelkästään synnytys. Toki hoitoa vaivaan tulisi saada.

Synnytyskone leeviläinen kertoi julikisesti YLE että synnyksestä 2 kk ja hän oli taas raskaana.   Mies jätti hänet ja 9 lasta .  Tässäpä teille Moosesta. 

Painu jo helvettiin täältä ketjua pilaamasta, spämmääjä. Toiset yrittää täällä oikeasti keskustella aiheesta.

Kyllä Suomessa saa myös hyvää hoitoa. Itse sain pahat repeämät synnytyksessä. Heti samantien korjattiin sulkijalihas leikkaussalissa, ja jälkeen päin tilannetta seurattiin mm. fysioterapia käynneillä. Ainut, johon en kokenut saavani tukea, oli psyykkinen puoli. Tosin, en ottanut asiaa myöskään itse puheeksi/ hakenut apua tähän 

Tällä hetkellä ei muita oireita, kun paineen tunnetta kuukautisten ensimmäisenä päivänä, jos joudun olemaan paljon jalkeilla. Muuten paranin täysin. Tämä synnytys vuonna 2011.

Synnytysvauriot ovat todellisia eikä niiden hoitoon edelleenkään panosteta tarpeeksi. Mutta kehottaisin äitiyttä harkitsevia ja jo vauvaa odottavia äitejä luottamaan siihen että valtaosa synnytyksistä menee ilman komplikaatioita ja pysyviä vaurioita. Tuntuu että näillä palstoilla kilpaillaan ja provotaan kenellä karmein kokemus ja pelotellaan odottajat hermo heikoiksi. 

Itsellä useampi synnytys ja eppari tehtiin väkisin ensimmäisessä synnytyksessä mutta mieluummin se kuin repeäminen. Toisen synnytyksen aikaan osasin jo pitää puoleni ja ohjat oli käsissä kolmannen synnytyksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa saa myös hyvää hoitoa. Itse sain pahat repeämät synnytyksessä. Heti samantien korjattiin sulkijalihas leikkaussalissa, ja jälkeen päin tilannetta seurattiin mm. fysioterapia käynneillä. Ainut, johon en kokenut saavani tukea, oli psyykkinen puoli. Tosin, en ottanut asiaa myöskään itse puheeksi/ hakenut apua tähän 

 

Tällä hetkellä ei muita oireita, kun paineen tunnetta kuukautisten ensimmäisenä päivänä, jos joudun olemaan paljon jalkeilla. Muuten paranin täysin. Tämä synnytys vuonna 2011.

Vaikuttaa siltä, että hoidon saanti on lääkäristä/kätilöstä, sairaalasta ja paikkakunnasta riippuvaista. 

Vierailija kirjoitti:

Synnytysvauriot ovat todellisia eikä niiden hoitoon edelleenkään panosteta tarpeeksi. Mutta kehottaisin äitiyttä harkitsevia ja jo vauvaa odottavia äitejä luottamaan siihen että valtaosa synnytyksistä menee ilman komplikaatioita ja pysyviä vaurioita. Tuntuu että näillä palstoilla kilpaillaan ja provotaan kenellä karmein kokemus ja pelotellaan odottajat hermo heikoiksi. 

Itsellä useampi synnytys ja eppari tehtiin väkisin ensimmäisessä synnytyksessä mutta mieluummin se kuin repeäminen. Toisen synnytyksen aikaan osasin jo pitää puoleni ja ohjat oli käsissä kolmannen synnytyksessä. 

Misery loves company.

Lapsi antaa elämälle tarkoituksen ja suunnan. Lapseen verrattuna mikään lemmikki ei ole yhtään mitään. MInäkin ennen lasta luulin, että kissa on tärkein asia mitä voi olla. Nyt hävettää

Missä se tabu on ja uutinen ... Ihan perusjuttua että paikat ottaa vahinkoa tuurista riippuen. Kannattaisi myös koittaa tehdä ne lapset ennenkuin on keski-ikäistä kolkuttelemassa. Ei meinaan oikein auta nuita todennäköisyyksiä.

Onnea matkaan vaan kaikille naisille, toivottavasti menisi mahdollisimman hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko tämä synnytysvaurio, vai ihan pelkästä raskaudesta johtuvaa? Koska kyllähän se pelkkä raskauskin muuttaa kehoa, ei pelkästään synnytys. Toki hoitoa vaivaan tulisi saada.

Raskauteen ei tosiaan kuulu se että vielä vuosikymmen sen jälkeenkin on kivuissa, kusee ja ripuloi alleen, ei pysty ulostamaan normaalisti jne.. Missä tahansa muussa tilanteessa nämä otettaisiin vakavana merkkinä terveysongelmista, mutta synnyttäneet jätetään järjestelmällisesti diagnosoimatta ja hoidotta ihan vaan periaatteesta. Ja kun niitä toimivia korjausleikkauksia kuitenkin on olemassa, ne vaan maksaa - kuten muukin perusterveydenhuolto. Mutta niin maksaa yhteiskunnalle hoidotta jättäminenkin, paljon enemmän. Ei mitään loogista syytä jättää tekemättä. Kieltämättä tulee mieleen se klassinen ajatusleikki että jos asia koskisi miesten kehoja, tehtäisiin korjaukset jo synnärillä tai sektio olisi vakio.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni noita vaurioita myös ylikorostetaan. Olen synnyttänyt useamman lapsen. Tietysti alussa menee aikaa toipumiseen, mutta ei minulle ainakaan mitään pysyviä vaurioita jäänyt. Ihan voin elää ja liikkua kuten ennenkin. Eikä tullut edes mitään suurempia raskausarpia. Mielestäni tämä on myös tabu. Ikinä ei saa sanoa, että kaikki meni hyvin ja kroppa palautui entiselleen. 

Miten niin ei saa sanoa :D Ja mietippä kumpi on helpompi sanoa jossain kahvikeskustelussa. "Toivuin raskaudesta ja synnytyksestä hyvin." 

Vs

"Raskaus ja synnytys ovat aiheuttaneet minulle pysyvää virtsankarkailua, ulostamisvaikeuksia eikä seksi enää tunnu hyvältä." Tai "Vatsalihakseni ovat pysyvästi erkaantuneet niin että lasten kantaminen ja muu nostelu sattuu ja minun on pitänyy hylätä rakas liikuntaharrastukseni sen takia".

Eiköhän terveysongelmat se vaikeempi ole varsinkin jos oirekuvaan liittyy eriteongelmia tai seksiongelmia, tuollaisista on noloa puhua. Vatsalihasten erkaantuminen oli oma kokemukseni, siitä olen uskaltanut jossain määrin jopa puhua. Mutta voisin ajatella että virtsaan, paskaan ja seksiin liittyvät ongelmat olisi minullekin vaikea paikka. Minulle oli jo taannoin iso kynnys kertoa lääkärille bakteerivaginoosi oireistani, nolotti todella paljon sanoa että "alapääni haisee todella pahalta" :D