Tabu murtui: Yli sata naista kertoi Ylelle synnytysvaurioistaan uutisoinnin jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni noita vaurioita myös ylikorostetaan. Olen synnyttänyt useamman lapsen. Tietysti alussa menee aikaa toipumiseen, mutta ei minulle ainakaan mitään pysyviä vaurioita jäänyt. Ihan voin elää ja liikkua kuten ennenkin. Eikä tullut edes mitään suurempia raskausarpia. Mielestäni tämä on myös tabu. Ikinä ei saa sanoa, että kaikki meni hyvin ja kroppa palautui entiselleen. 

 

 

No se on hyvä. Itse en voi enää kakata ilman kipua.

Pahoittelut siitä. Ei ole tarkoitus väheksyä asiaa, vaan kertoa nuorille naisille, että se synnytys voi mennä hyvinkin ja aika moni siitä palautuu täysin.

En aio IKINÄ synnyttää.

N21

Jos menisin uudelleen naimisiin, en priorisoisi naisia, jotka ovat synnyttäneet luonnollisesti. En ollut tyytyväinen edes ex-aviovaimooni, jolle tehtiin keisarileikkaus.

Voisin harkita nuoria naisia, jotka eivät halua lapsia.

M1978

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuossa ylen dokkarissahan kerrottin, että noihin Ruotsissa tehtäviin korjausleikkauksiin voi hakea ja saada kelalta korvausta. Ainakin yksi juuri oli niitä hakemassa siinä ohjelmassa.

Hintalappu on Kelakorvauksesta huolimatta järkyttävä, joten Ruotsin palvelut on auki käytännössä vain hyväosaisille. Sinne pitäisi myös matkustaa ja majoittua, ja lapsille järjestää ympärivuorokautinen hoito Suomessa (kaikilla ei ole toista vanhempaa tai sellaisia läheisiä).

Joskus nainen tarvii estrogenihoitoa .  Myös bakteerinäyte.  On limakalvon liika kasvia kuin kuivuutta kuin vuotoja.  Miehen nesteet alkaa haista myös.  Miehellä voi olla bakteereja.  Jos on tikkejä alapäässä ei saa harrastaa yhdyntää .  Miehet ei ymmärrä tätäkään.  

Vierailija kirjoitti:

Tärkeää asiasta puhua, mutta ehdottomasti myös korjata vääryys. Miksi nämä epäkohdat aina liittyy jotenkin naisten biologiaan ja miten yhteiskunta ignooraa koko asian?

Mä en ole edes täysin kartalla siitä mitä omassa alakerrassani on meneillään kun lääkäriin ei pääse/eivät suostu kertomaan, tiedän vain että jokin muuttui synnytyksen jälkeen vaikka suurempia repeymiä ei raportoitu, ja että se on huonontanut elämänlaatuani huomattavasti. Kerroin gynelle ohimennen synnytysvaurio epäilystäni joka sanoi ettei mitään vikaa, mutta sitten kuitenkin muita perustutkimuksia oli vaikea toteuttaa koska kohdunsuuta ei meinannut löytyä, toimenpide sattui, ja sitten selvisi että koko kohtu on epätyypillisessä asennossa, kallistunut taaksepäin, toisin kuin ennen raskautta. Taaksepäin kallistunut kohtu aiheuttaa kuukautis-, selkä- ja yhdyntäkipuja.

Tuntuu että koko emätin olisi jotenkin kasassa, pullistunut painaen peräsuolta ja vaikeuttaen ulostamista. Toisaalta taas pidätyskyky (virtsa ja ripuli) on heikentynyt huomattavasti. Kuukautisten aikana kohtu painaa ja tuntuu kuin kaikki sisuskalut olisi valumassa ulos, mutta entistä runsaampi kuukautisveri ei pääse poistumaan kunnolla. Lisäksi kummallisia eritteitä. Mietin liittyykö asia myös lantion seudun määrittämättömään kiputilaani. Koita tässä sitten elää normaalia elämää, kivun, kodin ja vessan vankina. Mihinkään Ruotsiin tai yksityiselle ei ole varaa mennä korjaamaan. 11 vuotta tätä helvettiä jo. 🙄

 

 

Mutta onko tämä synnytysvaurio, vai ihan pelkästä raskaudesta johtuvaa? Koska kyllähän se pelkkä raskauskin muuttaa kehoa, ei pelkästään synnytys. Toki hoitoa vaivaan tulisi saada.

Synnytyskone leeviläinen kertoi julikisesti YLE että synnyksestä 2 kk ja hän oli taas raskaana.   Mies jätti hänet ja 9 lasta .  Tässäpä teille Moosesta. 

Painu jo helvettiin täältä ketjua pilaamasta, spämmääjä. Toiset yrittää täällä oikeasti keskustella aiheesta.

Kyllä Suomessa saa myös hyvää hoitoa. Itse sain pahat repeämät synnytyksessä. Heti samantien korjattiin sulkijalihas leikkaussalissa, ja jälkeen päin tilannetta seurattiin mm. fysioterapia käynneillä. Ainut, johon en kokenut saavani tukea, oli psyykkinen puoli. Tosin, en ottanut asiaa myöskään itse puheeksi/ hakenut apua tähän 

Tällä hetkellä ei muita oireita, kun paineen tunnetta kuukautisten ensimmäisenä päivänä, jos joudun olemaan paljon jalkeilla. Muuten paranin täysin. Tämä synnytys vuonna 2011.

Synnytysvauriot ovat todellisia eikä niiden hoitoon edelleenkään panosteta tarpeeksi. Mutta kehottaisin äitiyttä harkitsevia ja jo vauvaa odottavia äitejä luottamaan siihen että valtaosa synnytyksistä menee ilman komplikaatioita ja pysyviä vaurioita. Tuntuu että näillä palstoilla kilpaillaan ja provotaan kenellä karmein kokemus ja pelotellaan odottajat hermo heikoiksi. 

Itsellä useampi synnytys ja eppari tehtiin väkisin ensimmäisessä synnytyksessä mutta mieluummin se kuin repeäminen. Toisen synnytyksen aikaan osasin jo pitää puoleni ja ohjat oli käsissä kolmannen synnytyksessä. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä Suomessa saa myös hyvää hoitoa. Itse sain pahat repeämät synnytyksessä. Heti samantien korjattiin sulkijalihas leikkaussalissa, ja jälkeen päin tilannetta seurattiin mm. fysioterapia käynneillä. Ainut, johon en kokenut saavani tukea, oli psyykkinen puoli. Tosin, en ottanut asiaa myöskään itse puheeksi/ hakenut apua tähän 

 

Tällä hetkellä ei muita oireita, kun paineen tunnetta kuukautisten ensimmäisenä päivänä, jos joudun olemaan paljon jalkeilla. Muuten paranin täysin. Tämä synnytys vuonna 2011.

Vaikuttaa siltä, että hoidon saanti on lääkäristä/kätilöstä, sairaalasta ja paikkakunnasta riippuvaista. 

Vierailija kirjoitti:

Synnytysvauriot ovat todellisia eikä niiden hoitoon edelleenkään panosteta tarpeeksi. Mutta kehottaisin äitiyttä harkitsevia ja jo vauvaa odottavia äitejä luottamaan siihen että valtaosa synnytyksistä menee ilman komplikaatioita ja pysyviä vaurioita. Tuntuu että näillä palstoilla kilpaillaan ja provotaan kenellä karmein kokemus ja pelotellaan odottajat hermo heikoiksi. 

Itsellä useampi synnytys ja eppari tehtiin väkisin ensimmäisessä synnytyksessä mutta mieluummin se kuin repeäminen. Toisen synnytyksen aikaan osasin jo pitää puoleni ja ohjat oli käsissä kolmannen synnytyksessä. 

Misery loves company.

Lapsi antaa elämälle tarkoituksen ja suunnan. Lapseen verrattuna mikään lemmikki ei ole yhtään mitään. MInäkin ennen lasta luulin, että kissa on tärkein asia mitä voi olla. Nyt hävettää

Missä se tabu on ja uutinen ... Ihan perusjuttua että paikat ottaa vahinkoa tuurista riippuen. Kannattaisi myös koittaa tehdä ne lapset ennenkuin on keski-ikäistä kolkuttelemassa. Ei meinaan oikein auta nuita todennäköisyyksiä.

Onnea matkaan vaan kaikille naisille, toivottavasti menisi mahdollisimman hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta onko tämä synnytysvaurio, vai ihan pelkästä raskaudesta johtuvaa? Koska kyllähän se pelkkä raskauskin muuttaa kehoa, ei pelkästään synnytys. Toki hoitoa vaivaan tulisi saada.

Raskauteen ei tosiaan kuulu se että vielä vuosikymmen sen jälkeenkin on kivuissa, kusee ja ripuloi alleen, ei pysty ulostamaan normaalisti jne.. Missä tahansa muussa tilanteessa nämä otettaisiin vakavana merkkinä terveysongelmista, mutta synnyttäneet jätetään järjestelmällisesti diagnosoimatta ja hoidotta ihan vaan periaatteesta. Ja kun niitä toimivia korjausleikkauksia kuitenkin on olemassa, ne vaan maksaa - kuten muukin perusterveydenhuolto. Mutta niin maksaa yhteiskunnalle hoidotta jättäminenkin, paljon enemmän. Ei mitään loogista syytä jättää tekemättä. Kieltämättä tulee mieleen se klassinen ajatusleikki että jos asia koskisi miesten kehoja, tehtäisiin korjaukset jo synnärillä tai sektio olisi vakio.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni noita vaurioita myös ylikorostetaan. Olen synnyttänyt useamman lapsen. Tietysti alussa menee aikaa toipumiseen, mutta ei minulle ainakaan mitään pysyviä vaurioita jäänyt. Ihan voin elää ja liikkua kuten ennenkin. Eikä tullut edes mitään suurempia raskausarpia. Mielestäni tämä on myös tabu. Ikinä ei saa sanoa, että kaikki meni hyvin ja kroppa palautui entiselleen. 

Miten niin ei saa sanoa :D Ja mietippä kumpi on helpompi sanoa jossain kahvikeskustelussa. "Toivuin raskaudesta ja synnytyksestä hyvin." 

Vs

"Raskaus ja synnytys ovat aiheuttaneet minulle pysyvää virtsankarkailua, ulostamisvaikeuksia eikä seksi enää tunnu hyvältä." Tai "Vatsalihakseni ovat pysyvästi erkaantuneet niin että lasten kantaminen ja muu nostelu sattuu ja minun on pitänyy hylätä rakas liikuntaharrastukseni sen takia".

Eiköhän terveysongelmat se vaikeempi ole varsinkin jos oirekuvaan liittyy eriteongelmia tai seksiongelmia, tuollaisista on noloa puhua. Vatsalihasten erkaantuminen oli oma kokemukseni, siitä olen uskaltanut jossain määrin jopa puhua. Mutta voisin ajatella että virtsaan, paskaan ja seksiin liittyvät ongelmat olisi minullekin vaikea paikka. Minulle oli jo taannoin iso kynnys kertoa lääkärille bakteerivaginoosi oireistani, nolotti todella paljon sanoa että "alapääni haisee todella pahalta" :D

YLEn uutisen valossa näyttää siltä, että lapset kannattaisi hankkia mahdollisimman myöhään, koska tällöin synnytysvaurioista joutuu kärsimään lyhyemmän ajan.

Jos saa lapsen 2-kymppisenä, kärsimystä synnytyksen aiheuttamista vaurioista on tiedossa ainakin 80 vuotta

Vierailija kirjoitti:

Se on kanssa mielenkiintoista, miten monella (naisella) on niin suuri tarve julistaa miten helppoa synnyttäminen (heille itselleen) on ollut. Ja käytännössä syyttää ja väittää kaikkia synnytyskomplikaatioista ja vaurioista kärsineitä naisia valehtelijoiksi.

Mulle synnytys oli helppo ja repeämiä ei tullut, olin nuori synnyttäjä. Vauriot alkoi selvitä vasta kuukausien ja vuosien myötä, kun niitä ei voinut enää laittaa palautumisajan piikkiin.

Monet noista syyllistäjistä ovat miehiä ja kokemattomia, yhtä kaikki patriarkaatin saastuttamia mieliä. Siis tuo asenne että oma vika kun läksit, mutta sanalla korostetaan että naisen elämän tarkoitus olisi muka synnyttää alateitse.

Juuri tämän takia on tärkeää, että naiset käyvät töissä ja tienaavat itse omat rahansa. Kotiin syrjäytyminen johtaa vain siihen, että naisten terveyteen suhtaudutaan välinpitämättömästi eikä sairauksia hoideta. 

Maailmassa on jo miljardi ihmistä liikaa maapallon kantokykyyn nähden.

Ne voivat synnyttää lisää lapsia, jotka haluavat. 

Nämä naurettavat lisää lapsia -talkoot maissa, joissa lapsen kasvattaminen vie luonnonvaroja 10 kertaa enemmän kuin keskimäärin lapset maailmassa, voisi lopettaa. Jo 25 vuotta on syntyvyys vähentynyt rikkaissa maissa, kun Skandinaviassa.

En ainakaan näin sotaisina aikoina haluaisi lisääntyä. Venäällähän saa palkkion jos synnyttää yli 10 lasta sotimaan. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri tämän takia on tärkeää, että naiset käyvät töissä ja tienaavat itse omat rahansa. Kotiin syrjäytyminen johtaa vain siihen, että naisten terveyteen suhtaudutaan välinpitämättömästi eikä sairauksia hoideta. 

Suurinosa naisista ei pääse sellaisiin töihin/saa sellaista palkkaa millä pystyy maksamaan naisvihattomista terveyspalveluista. Hyvin pienen eliitin etuoikeus.

Vierailija kirjoitti:

Se on kanssa mielenkiintoista, miten monella (naisella) on niin suuri tarve julistaa miten helppoa synnyttäminen (heille itselleen) on ollut. Ja käytännössä syyttää ja väittää kaikkia synnytyskomplikaatioista ja vaurioista kärsineitä naisia valehtelijoiksi.

Eihän ketään valehtelijoiksi väitetä. Mutta tilastollinen fakta on, että vakavampia vaurioita on 1-2 sataa synnytystä kohti. Tämä keskustelu antaa väärän kuvan.

Jokainen vaurio pitää tietenkin hoitaa.