Tabu murtui: Yli sata naista kertoi Ylelle synnytysvaurioistaan uutisoinnin jälkeen

Ei kaikki naiset kyllä seurustele noiden yksien kanssa, kun tietää, että ei takuuvarmasti ole the only woman.

Vierailija kirjoitti:

Itsellä yksi synnytys takana. Valmistauduin alatiesynnytykseen ja jopa odotin sitä, mutta päädyin sektioon perätilavauvan kanssa. Sitä peloteltiin paljon, että sektiosta toipuminen on hidasta ja vaikeaa, mutta näin jälkeenpäin totean että no ei se kyllä ollut. Melkein tuntuu kuin olisi jäänyt koko synnytys väliin. 

Kyllä olisi hyvä, kun tutkittaisiin etukäteen, että miten suuri riski esim. repeämille on. Näkisihän sen esim. ultralla, että kuinka iso pää vauvalla on, tai että onko se menossa synnytyskanavaan vaikka käsi poskella. 

Itse sanoin miehelle, kun valmistauduin henkisesti ajatukseen synnytyksestä, että mietippä kun sun pitäis puskea pingispallo pi ppelin läpi. Että jännittäiskö yhtään sellanen etukäteen?

 

Mystisesti se on aina ja ainoastaan sektio, jossa pelotellaan jälkiongelmilla, kun kyseessä on leikkaus. Missään muussa isossa leikkauksessa ei potilaalle hoeta, että oletko nyt IHAN VARMA, kun tässä on NIIN hirveitä ongelmia ja 50 asiaa voi mennä pieleen? Miten yksi leikkaus on suunnilleen katastrofiin heittäytyminen ja toinen iso leikkaus tyyliin "veritulppa voi tulla, muistathan liikkua". Voidaan sörkkiä ja ronklata ja tehdä vaikka mitä ja ei ongelmaa, mutta sektio, HUI EI, onko rouva päästään sekaisin kun sellaisen KAMALAN KUOLETTAVAN leikkausoperaation haluaa?!

 

Itse olen ollut isoissakin leikkauksissa, eikä mitään muuta sanottu kuin että anestesia on aina riski ja sitten on se veritulppariski.

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikki naiset kyllä seurustele noiden yksien kanssa, kun tietää, että ei takuuvarmasti ole the only woman.

Ja värkki on ruodittu porukalla. Ei kiitos.

Hyvä että näistä puhutaan, mutta silti läheskään kaikki ei näitä saa. Olen synnyttänyt neljä kertaa alateitse ja kerran sektiolla, ensimmäisessä tehtiin eppari ja sen lisäksi ei repeämiä tullut. Kolmessa muussa ei mitää repeämiä, yhden pinnallisen tikin olen saanut lopuissa. En vähättele muiden kokemaa, ihan perhepiirissä ja ystävien joukossa on todella vaikeita repeämiä saaneita. En silti haluaisi tulevia äitejä pelotella, kaikki voi mennä tosi hyvinkin. Itselläni sektio tehtiin hankalan asentovirheen vuoksi (vauva oli poikittain), perätilavauva olisi annettu kokeilla synnyttää alakautta. Omalla kohdallani sektiosta toipuminen oli pitkä ja tuntui raskaalta kun käytännössä muista lapsista kaikki kivut jäi synnytyssaliin. Sektion jälkeen särkylääkkeitä piti syödä muutama viikko aivan säännöllisesti, alatiesynnytykset jälkeen en yhtään särkylääkettä tarvinnut. 

Sillä oli väljä ja raskausarpia.

Tämä touhu ei ole mitään muuta kuin naisvihaa. Ajatusta, että naisten asiat kuuluvat "yksityisen piiriin" (siinä missä naisiin kotona kohdistuva väkivaltakin). Tämän ilmentymiä on myös se, että naiset joutuvat käymään gynekologilla täysin omalla rahalla; julkista puolta ei kiinnosta. Synnytysten suhteen ajatus on, että mitäs läksit; ehkä myös, että seksin harrastamisesta kuuluukin rangaista vaurioilla. 

Omalla kohdalla ei ole mitään kovin pahoja vaurioita, mutta huonosti kiinni ommeltu episiotomia on kuitenkin vaivannut 25 vuotta. Siinä mielessä luulisi asian kiinnostavan miehiäkin, että varmasti siinä on osasyy siihen, ettei koskaan ihan täysin palautunut synnytyksestä. Olisihan sen voinut ommella kunnollakin eikä jättää repsottamaan. Kyse on välinpitämättömyydestä.

Ensimmäinen äitiysneuvola ensi viikolla, kiinnostavaa kuulla, mitä sanovat siellä. Mahtavatko vähätellä pelkoja heti? :)

Vierailija kirjoitti:

Tämä touhu ei ole mitään muuta kuin naisvihaa. Ajatusta, että naisten asiat kuuluvat "yksityisen piiriin" (siinä missä naisiin kotona kohdistuva väkivaltakin). Tämän ilmentymiä on myös se, että naiset joutuvat käymään gynekologilla täysin omalla rahalla; julkista puolta ei kiinnosta. Synnytysten suhteen ajatus on, että mitäs läksit; ehkä myös, että seksin harrastamisesta kuuluukin rangaista vaurioilla. 

Omalla kohdalla ei ole mitään kovin pahoja vaurioita, mutta huonosti kiinni ommeltu episiotomia on kuitenkin vaivannut 25 vuotta. Siinä mielessä luulisi asian kiinnostavan miehiäkin, että varmasti siinä on osasyy siihen, ettei koskaan ihan täysin palautunut synnytyksestä. Olisihan sen voinut ommella kunnollakin eikä jättää repsottamaan. Kyse on välinpitämättömyydestä.

Ei miehiä Suomessa naisten hyvinvointi kiinnosta tippaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä touhu ei ole mitään muuta kuin naisvihaa. Ajatusta, että naisten asiat kuuluvat "yksityisen piiriin" (siinä missä naisiin kotona kohdistuva väkivaltakin). Tämän ilmentymiä on myös se, että naiset joutuvat käymään gynekologilla täysin omalla rahalla; julkista puolta ei kiinnosta. Synnytysten suhteen ajatus on, että mitäs läksit; ehkä myös, että seksin harrastamisesta kuuluukin rangaista vaurioilla. 

Omalla kohdalla ei ole mitään kovin pahoja vaurioita, mutta huonosti kiinni ommeltu episiotomia on kuitenkin vaivannut 25 vuotta. Siinä mielessä luulisi asian kiinnostavan miehiäkin, että varmasti siinä on osasyy siihen, ettei koskaan ihan täysin palautunut synnytyksestä. Olisihan sen voinut ommella kunnollakin eikä jättää repsottamaan. Kyse on välinpitämättömyydestä.

 

 

 

 

 

 

Ei miehiä Suomessa naisten hyvinvointi kiinnosta tippaakaan.

Kyllä meitä miehiä kiinnostaa. Heti kun edellinen vaimo/nainen on mennyt pilanne, niin päivätämme hänet tuoreempaan. Vanha vaimo/nainen menee kierrätykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä touhu ei ole mitään muuta kuin naisvihaa. Ajatusta, että naisten asiat kuuluvat "yksityisen piiriin" (siinä missä naisiin kotona kohdistuva väkivaltakin). Tämän ilmentymiä on myös se, että naiset joutuvat käymään gynekologilla täysin omalla rahalla; julkista puolta ei kiinnosta. Synnytysten suhteen ajatus on, että mitäs läksit; ehkä myös, että seksin harrastamisesta kuuluukin rangaista vaurioilla. 

Omalla kohdalla ei ole mitään kovin pahoja vaurioita, mutta huonosti kiinni ommeltu episiotomia on kuitenkin vaivannut 25 vuotta. Siinä mielessä luulisi asian kiinnostavan miehiäkin, että varmasti siinä on osasyy siihen, ettei koskaan ihan täysin palautunut synnytyksestä. Olisihan sen voinut ommella kunnollakin eikä jättää repsottamaan. Kyse on välinpitämättömyydestä.

 

 

 

 

 

 

Ei miehiä Su

Kyllä varmaan joitakin kiinnostaa, mutta naisten pitäisi pitää enemmän ääntä näistä. Ja Suomesta (kuten monesta muustakin maasta) puuttuu puolue, jota kiinnostaisi (biologisten) naisten asiat. Naisiin kohdistuva väkivalta, seksuaalirikokset ja niistä annettavat rangaistukset ja esimerkiksi nämä asiat. 

Synnytyspelko on yksi syistä siihen, miksi lapsia syntyy niin vähän. Naiset pelkäävät, ihan syystäkin, mitä synnytyksestä seuraa. 

Onneksi itselläni ensimmäisessä raskaudessa ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sektio. Toisessa raskaudessa pyysin sektion ja onnekseni sen sain. Oli mahtava lääkäri, joka ei kyseenalaistanut minun toivettani. Itseasiassa missään vaiheessa neuvolassa tai sairaalassa ei painostettu alatiesynnytykseen. Jos ei arpi alamahassa haittaa ja muuten terveyden kannalta sektio on mahdollinen, niin suosittelen lämpimästi sektiota 🙏

Ei kuulosta aikuisen miehen käytökseltä kertoa parisuhteen seksi asioista muille. Yököttävää.

Vierailija kirjoitti:

 

"Minä taas olen järkyttynyt, että jotkut jakavat jotain pilluvaivojaan kavereilleen. Olen 33 ja mulla on kolme erittäin läheistä ystävää lapsuudesta asti, joiden kanssa puhutaan paljon hyvin kaikenlaisesta, mutta mistään intiimivaivoista tai seksielämän yksityiskohdista en todellakaan heidän kanssaan ole ikinä puhunut. Ne ovat intiimiasioita, jotka kuuluvat vain minun ja puolisoni välille. Enkä välittäisi kuulla heidänkään vastaavia tarinoitaan kyllä, rajattomia ihmisiä minusta sellaiset jotka kertoo ihan kaiken kaikille ilman mitään seulaa."

 

Mikä avoimuudessa järkyttää? Voisi vähän reflektoida. 

Se että kertoo vaikka synnytyksestä johtuvista virtsaamisvaivoista ystävilleen on minusta normaalia, ei rajattomuutta.

Mistä häveliäisyys on opittu, jos ei edes tuollaista asiaa "uskalla" (niinkuin joku kirjoitti) tai kehtaa sanoa?

Ihmisiä ollaan kaikki, eikä ole kielletty puhua omista asioistaan

Ihmiset nyt vaan ovat erilaisia. Kaikkia ei kiinnosta jutella intiimiasioista, tai ylipäätään mistään. Heillekin pitää silti antaa ääni, kun on kyseessä näin tärkeistä aiheista.

Vierailija kirjoitti:

"No, tietyiltä aloilta ei miestä valita."

 

 

Silti palomiehet ovat kaikista halutuimpia parisuhdemarkkinoilla. Heti kun palomies eroaa, niin uusi nainen on jo kainalossa!

Mihin lentäjäkääkärit unohtui?

Vierailija kirjoitti:

 

"Minä taas olen järkyttynyt, että jotkut jakavat jotain pilluvaivojaan kavereilleen."

 

 

Musta on surullista jos näistä asioista ei voi puhua. Sitten varmaan vielä myös kirjoitellaan keskustelupalstoille että eihän ole yleistä kun en minäkään koskaan ole kuullut asiasta. 

Itse sain ensimmäisessä raskaudessa ja/tai synnytyksessä laskeumat ja virtsanpidätysvaivoja joita korjailtiin tässä nelikymppisenä kolmen tunnin leikkauksessa. Olen todella kiitollinen kirurgille joka ei vähätellyt vaivojani tai yrittänyt kertoa miten toisilla (useimmiten toki eläkeikäisillä) on asiat vielä huonommin. On ihanaa että voin vihdoin ottaa juoksuaskelia ilman että lirahtaa pissat housuun. Kyllä mun kavereista muutama tiesi miksi olin kuusi viikkoa sairaslomalla ja toisaalta ollaan näistä muutenkin puhuttu kun yhdessä harrastetaan juoksua. Musta on kamalaa jos jollain ei ole yhtään kaveria joille tällaisesta asiasta voisi kertoa, tai toisaalta jos jollain on kaveri joka kauhistelee tällaista asiaa. 

Jos vauvat sosalisoidaan miesten, valtion ja sukulaisten omistukseen niin kyllä ne pilluvaivat ja synnyttäjät ongelmatkin on sosialisoitava. Muutenhan kyseessä on taas vaan naisen r aiskaaminen ja ryöstö. Toki voitte luopua kaikista oikeuksistanne ja haluistanne vauvoihin niin sitten voidaan harkita sitä että naiset vastaavat itse kaikista raskauden kuluista ja haitoista 

(Ja ironisesti tämä olisi ainoa vaihtoetho, jolla naisten pillujen silpominen loppuisi. Niin kiauan kun nainen pyytää apua se on luokkaa "teurastus" sillä naisen tehtävä on hymyillä ja antaa pillua)

Vierailija kirjoitti:

 

"Minä taas olen järkyttynyt, että jotkut jakavat jotain pilluvaivojaan kavereilleen. Olen 33 ja mulla on kolme erittäin läheistä ystävää lapsuudesta asti, joiden kanssa puhutaan paljon hyvin kaikenlaisesta, mutta mistään intiimivaivoista tai seksielämän yksityiskohdista en todellakaan heidän kanssaan ole ikinä puhunut. Ne ovat intiimiasioita, jotka kuuluvat vain minun ja puolisoni välille. Enkä välittäisi kuulla heidänkään vastaavia tarinoitaan kyllä, rajattomia ihmisiä minusta sellaiset jotka kertoo ihan kaiken kaikille ilman mitään seulaa."

 

Mikä avoimuudessa järkyttää? Voisi vähän reflektoida. 

Se että kertoo vaikka synnytyksestä johtuvista virtsaamisvaivoista ystävilleen on minusta normaalia, ei rajattomuutta.

Mistä häveliäisyys on opittu, jos ei edes tuollaista asiaa "uskalla" (niinkuin joku kirjoitti) tai kehtaa sanoa?

Ihmisiä ollaan kaikki, eikä ole kielletty puhua omista asioistaan

Intiimiasiat voivat olla myös seksuaalista ahdistelua tai jopa väkivaltaa, jos kerrotut tarinat ovat väkivaltaisia. Itse altistuin raskausaikana useampien ihmisen synnytystraumoille täysin pyytämättä, he vaan trauma dumppasivat seksiväkivaltatarinansa päälleni ja projisoivat noita ongelmia myös minuun. Kyllä tämä on yksi ihan oma väkivaltansa muoto, siis se mitä raskaana oleva nainen joutuu yhteisön toimesta kokemaan sekä tarinamuodossa että se mitä lääkärit hänelle tekevät (sörkkiminen, r aiskaaminen, kontrolli, terrorismi ja silpominen) ja se on sitten vielä oma episodinsa, mitä lapselle tehdään ja miten äitiyttä haitataan, manageroidaan, kontrolloidaan, äitiin kohdistetaan epäilyksiä, holhousta, kontrollia, jne. jne. jne. 

Se mittakaava missä tämä tapahtuu on aivan käsittämätön ja osa ihmisistä ovat omaksuneet tämän kaiken positiivisena huomiona. Siis kirjaimellisen terrorismin, r aiskaamisen ja pillun ja kohdun sekä vatsan silpomiset.

Miksi naiset sitten suostuvat näihin haittatoimenpiteisiin, managerointiin ja r aiskauksiin sekä s ilpomiisiin? Koska heitä aktiivisesti terrorisoidaan siihen: vauvasi kuolee tai sille tapahtuu jotain pahaa, jos et anna pilluasi sörkittäväksi ja silvottavaksi, ja se on sitten sinun vikasi. Lääkärissä jos ja kun synnytys menee pieleen viallisten hoitotoimenpiteiden vuoksi, naiselle sanotaan "se ei ollut sinun vikasi", mutta hinnan väkivallasta kantaa nainen ja lapsi. Euromääräisesti ja fyysisinä sekä psyykkisinä traumoina - elinikäisinä ja ylisukupolvisina

Lääketieteellisiin toimenpiteisiin terrorisointi ei eroa siitä, kuin mies sanoisi naiselle, että tälle tapahtuu jotain pahaa jos tämä ei anna pillua. Sitä pilluaan tai vauvaansa EI tarvitse antaa sen enempää miehelle kuin lääkärillekään. Tämä on asia mikä täytyy sisäistää ennen kuin synnytysväkivalta voi loppua - ja täytyy omaksua myös se, että synnytys on ihan luonnollinen tapahtuma, kuin se siitoskin. Palleista ei tarvitse repiä siemeniä skalpelleilla yhtään sen enempää kuin vauvoja naisten kohduistakaan. Jos ne eivät tule ulos vapaaehtoisesti niin sitten on toiminnassa vikaa, eikä ratkaisu siihen ole alkaa teurastamaan

Niin ja kaikille jotka eivät tienneet, sektio eli "keisarinleikkaus" on todellakin kirjaimellisen teurastajan kehittämä "apu" synnytykseen. 

Oma tarinani ei liity synnytykseen mutta naistentauteihin noin muuten. Ja en todellakaan ole synnyttämässä ihan tämän omankin kokemukseni takia.

Sairastuin 23-vuotiaana kohdunulkoiseen raskauteen. Oireet olivat kuukauden kestänyt verivuoto, jota luulin menkkavuodoksi. Lisäksi rintojen totaalinen turpoaminen, järkyttäviä kipuja jne.. No soitin tuon kuukauden sisään kaksi kertaa terveysasemalle. Sieltä sanottiin ihan 100% oikeasti että minä varmaan olen vaan syönyt liikaa kun joulukin juuri oli. Ja kerrottiin myös että nuorilla naisilla on tapana olla pitkiäkin vuotoja ja kivuliaita. Tein pari kaupan raskaustestiäkin. Negaa näyttivät.

Uudenvuodenpäivänä sitten munanjohtimeni repesi. Alkio oli kehittynyt siellä n. 7-9vkoa. Repeämästä aiheutunut kipu oli niin kovaa että kiduin lattialla huutoitkua ja kouristeluja. Silloinen mieheni vei minut autolla sairaalaan. Sairaalassa menin päivystykseen. Myöhemmin toki kuulin että olisi pitänyt suoraan tilata ambulanssia kotiin. Mutta hei, mullahan piti olla vaan menkat.. 

Sairaalassa joku ihana mieshenkilö hoputti vastaanoton väkeä ottamaan minut muiden ohi. Näkihän sen että kirjaimellisesti makasin penkillä ja  itkin tuskaisena. Ensimmäinen hoitaja joka minut otti vastaan vähätteli kipujani ja sanoi että menkkakipujako tuskailen.  No pääsin lopulta hoitoon mutta liian myöhään. Toinen johdin oli revennyt kokonaan ja se aiheutti vatsaontelooni verivuotoa. Oli lähellä, todella lähellä ettei henki lähtenyt. 

Onneksi oma raskautumiseni on enää 50/50 mahdollisuus ja tuon jälkeen en halua lapsia. Kun vielä lukenut naisten kokemuksia synnytyksestä, päätös on selvä. Lemmikki riittää. Onneksi nykyinen mieheni on myös samoilla linjoilla.

Voimia kaikille äideille! Kiitos tarinoistanne<3