Tabu murtui: Yli sata naista kertoi Ylelle synnytysvaurioistaan uutisoinnin jälkeen

Vierailija kirjoitti:

Tänä vuonna syntyvät tyttövauvat joutuvat armeijaan.

Voi ajatella myös pääsemisenä. Kyllä armeija oli kivempi kokemus kuin raskaus ja synnytys.

Mulle tuli laskeuma, josta kukaan ei edes sanonut mitään. Ihmettelin vaan mikä siellä alapäässä painaa ja roikkuu. Itse sit tajusin että on laskeuma, jonka gyne myöhemmin vahvisti. 

Peräpukamat ja ulostusvaivat jäi nekin synnytyksestä ikuiseksi vaivaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen lapsia harkitsevan naisen pitäisi asioida edes kerran naisten tautien poliklinikalla potilaana ja miettiä sitten onko niitä lapsia sittenkään viisasta hankkia ja jos on, niin onko minulla varaa hoitaa ne privaatissa. Minulta löydettiin valtavan kokoinen kysta, joka kieltäydyttiin leikkaamasta, koska vatsan alueen leikkaus on iso ja vasta sitten, kun lapsiluku on täysi, niin poistetaan kaikki lisääntymiselimet. Olin juuri täyttänyt 30 ja lapseton. En ole koskaan onnistunut tulemaan raskaaksi yrityksistä huolimatta. Potilastietoihin kirjoitettiin, että kieltäydyin leikkauksesta. Onneksi käynnit on äänitetty. Kysta kiertyi munanjohtimen ympärille ja vuoti vatsaonteloon. Kysta sisälsi pari litraa vanhaa verta. Päivystysleikattiin ja olin pitkään huonossa kunnossa. Enää ei tarvitse äitiydestä haaveilla. Kirurgi haukkui minut vastuuttomaksi, kun olen kieltäytynyt hoidosta ja miksi asiaa ei ole hoidettu. Totesin vaan, että mitä jos kuunnellaan vähän

Joo tuo on myös aivan ihme ongelma. Minulle kirjoitettiin että poistuin sairaalasta "ilman lupaa" vaikka oma hoitoni oltiin keskeytetty jo useita päiviä sitten, ja ihan kuin olisin siis ollut siellä joku vanki, joka tarvitsee luvan kävellä ulos. Puhumattakaan muista ongelmista, esim. laskutuksesta, jossa sairaala törttöili ja jonka selvitin, mutta yrittivät silti periä. Täysin katastrofaalista toimintaa sairaalan sisällä ihan alusta loppuun, tuntui kuin olisi mennyt joidenkin esikoululaisten ylläpitämään laitokseen. Aloin katua sairaalasynnytykseen suostumista sillä sekunnilla kun tapasin ensimmäisen hoitajan.

Tuo lafka ylläpitää brändiä osittain pelolla ja osittain valheilla, väittäen että he edistävät terveyttä ja toisaalta uhkailevat sekä lapsen viemisellä että vammautumisella, jos ei suostu käyttämään näitä palveluita. Tämä itsessään on ihmisoikeuksien vastaista, sillä suostumukseen ei voi tai saa koskaan sisältyä painostusta tai negatiivisia seurauksia siitä, että kieltäytyy. Tuon palvelun tulisi lain mukaan olla vapaaehtoinen mitä se ei tosiasiassa ole, sillä se voi johtaa viranomaisväkivaltaan tai jopa syytteisiin, lapsikaappauksiin, jne.

Tosiasia on, että suomessa pelätään kuollakseen naisen biologista mandaattia ja valtaa elämän tuottajana, synnyttäjänä ja äitinä, ja yritetään kaikin keinoin usealta eri taholta tuhota tämä: äitiys.

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli laskeuma, josta kukaan ei edes sanonut mitään. Ihmettelin vaan mikä siellä alapäässä painaa ja roikkuu. Itse sit tajusin että on laskeuma, jonka gyne myöhemmin vahvisti. 

Peräpukamat ja ulostusvaivat jäi nekin synnytyksestä ikuiseksi vaivaksi. 

Peräpukamat ovat istumatyötä tekevälle helvetti. Mutta tätäkin pidetään ihan normaalina ja asiaan kuuluvana juttuna, lahjana se lapsi

Ihan tosi hyvä juttu, että nuoret naiset eivät enää synnyttele huvikseen vaan miettivät tarkasti onko wörttiä ja voiko kumppaniin luottaa

Kyllä meitä miehiä kiinnostaa. Heti kun edellinen vaimo/nainen on mennyt pilanne, niin päivätämme hänet tuoreempaan. Vanha vaimo/nainen menee kierrätykseen.

Turha sitten vinkua kun syntyvyys on nolla ja naiset eivät suostu enää mihinkään yhteistyöhön miesten kanssa. Ei niitä naisiakaan loputtomasti ole, kun kukaan ei niitä enää synnyttele. Lähdettekö sitten sotaan vai marsiin kuolemaan, kun ette ole tervetulleita enää naisten tonteille?

Vierailija kirjoitti:

Kummallista miten synnytysvaurioista puhutaan Suomessa niin paljon mutta maailmalla asia ei nouse uutisaiheeksi oikein missään. Mikä tekee suomalaisista synnyttäjistä niin vaurioherkän kun ei raskaus ja synnytyksen kulku ero kovin paljon oli nainen sitten kotoisin mistä tahansa. Ei ole tullut vastaan yhtään juttua länsimaista tai kehitysmaista joissa synnytyskokemukset olisivat estäneet lapsien hankkimista uudestaan. 

Sinähän aktiivinen olet tässä asiassa, kun jaksat seurata eri maiden lehtien uutisaiheita kaikkialla maailmassa. Seuraatko myös lääketieteellisiä julkaisuja ja naistenlehtien antia tässä asiassa. 

Aina naurattaa, kun joku pokkana kertoo miten muualla maailmssa ei ollenkaan ole uutisointia kyseisestä aiheesta. ollaan niin varmoja, että oikeasti muka tiedetään, että näin on, kun ei itse ole niitä nähty :D

No ruotsissa ainakin on ihmetelty, miksi Suomessa ei hoideta synnytyksessä tulleita vaurioita, joten Ruotsissa ne mitä ilmeisemmin hoidetaan, vaikka lehdet eivät siitä isoja otsikoita revikkään.

Jos maassa on normaalia, että synnytysvauriot ilman muuta hoidetaan, ihan kuin vaikka syöpäkin, niin miksi siitä pitäisi repiä  suuria otsikoita???

Jospa ne muualla maailmassa hoidetaan, eikä niistä tarvitse erikseen lehtien uutisissa ihmetellä, että miksi ei hoideta. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita repeämiä aina voi leikkaamalla korjata vaan tilanne voi jopa huonontua. Osa oireista voi olla iän myötä tulevaa rappeutumista kun lapset tehdään keski-iässä. 

Jos lapset tekisi parikymppisenä niin synnytyksestä toipuminen olisi ongelmatonta. Minkä takia tästä asiasta ei puhuta ollenkaan. Se on vähän sama asia kuin vanhaa autoa ei korjata enää uuden auton veroiseksi jos tällainen kielikuva sallitaan. 

Eri kysymys on pitäisikö olla subjektiivinen oikeus keisarileikkaukseen synnytyshaittojen välttämiseksi. 

"Naisten ikä ensimmäisen lapsen syntyessä vuonna 2024 oli keskimäärin 30,4 vuotta, kun kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 31,9 vuotta. Yleisimmin äiti oli 3034-vuotias lapsen syntyessä. Yli 45-vuotiaille äideille syntyi yhteensä 221 lasta." Lähde: Tilastokeskus 

Että tota ei naiset tee yleensä keski-iässä lapsia, se on biologisesti jo aika epätodennäköistä.

Ja lisäksi hei minä tein lapset nuorena äitinä (alle 25v) ja eipä se mitään auttanut. Ongelmia tuli ja olen niistä jo tänne ketjuun valittanutkin. Ja ei, en ollut myöskään ylipainoinen jos siitä seuraavaksi keksit syyttää naista kun et pysty hyväksymään että raskaus ei ole naiselle kovin terveellinen asia.

Ja siis yleisemmin äiti oli 30-34 vuotias lapsen syntyessä eikä 3034 vuotias :D hyvä kirjoitusvirhe

Tämänkin takia yh-äitejä ei kannata käyttää edes huvitteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita repeämiä aina voi leikkaamalla korjata vaan tilanne voi jopa huonontua. Osa oireista voi olla iän myötä tulevaa rappeutumista kun lapset tehdään keski-iässä. 

Jos lapset tekisi parikymppisenä niin synnytyksestä toipuminen olisi ongelmatonta. Minkä takia tästä asiasta ei puhuta ollenkaan. Se on vähän sama asia kuin vanhaa autoa ei korjata enää uuden auton veroiseksi jos tällainen kielikuva sallitaan. 

Eri kysymys on pitäisikö olla subjektiivinen oikeus keisarileikkaukseen synnytyshaittojen välttämiseksi. 

"Naisten ikä ensimmäisen lapsen syntyessä vuonna 2024 oli keskimäärin 30,4 vuotta, kun kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 31,9 vuotta. Yleisimmin äiti oli 3034-vuotias lapsen syntyessä. Yli 45-vuotiaille äideille syntyi yhteensä 221 lasta." Lähde: Tilastokeskus 

Että tota ei naiset tee yleensä keski-iässä lapsia, se on

Keski-ikä on määritelmän mukaan nuoruuden ja vanhuuden välissä. Aika paljon on synnyttäjiä jotka ovat yli 35 vuoden ikäisiä eikä heitä voi enää kutsua nuoriksi. Ks. http://fi.wikipedia.org/wiki/Keski-ik%C3%A4

Olisi hyvä tietää minkä ikäisille synnytysvaurioita tulee. Kun ikää tulee niin tulee paljon erilaisia muutoksia joita ei nuorella näe kuten suonikohjuja, tyriä ja jännevammoja joita sitten korjataan leikkauksilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tuli laskeuma, josta kukaan ei edes sanonut mitään. Ihmettelin vaan mikä siellä alapäässä painaa ja roikkuu. Itse sit tajusin että on laskeuma, jonka gyne myöhemmin vahvisti. 

Peräpukamat ja ulostusvaivat jäi nekin synnytyksestä ikuiseksi vaivaksi. 

Peräpukamat ovat istumatyötä tekevälle helvetti. Mutta tätäkin pidetään ihan normaalina ja asiaan kuuluvana juttuna, lahjana se lapsi

Ihan tosi hyvä juttu, että nuoret naiset eivät enää synnyttele huvikseen vaan miettivät tarkasti onko wörttiä ja voiko kumppaniin luottaa

Mitä välii jollai naisten peräpukamil, kun lapsi on saatu maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä noita repeämiä aina voi leikkaamalla korjata vaan tilanne voi jopa huonontua. Osa oireista voi olla iän myötä tulevaa rappeutumista kun lapset tehdään keski-iässä. 

Jos lapset tekisi parikymppisenä niin synnytyksestä toipuminen olisi ongelmatonta. Minkä takia tästä asiasta ei puhuta ollenkaan. Se on vähän sama asia kuin vanhaa autoa ei korjata enää uuden auton veroiseksi jos tällainen kielikuva sallitaan. 

Eri kysymys on pitäisikö olla subjektiivinen oikeus keisarileikkaukseen synnytyshaittojen välttämiseksi. 

"Naisten ikä ensimmäisen lapsen syntyessä vuonna 2024 oli keskimäärin 30,4 vuotta, kun kaikkien synnyttäjien keski-ikä oli 31,9 vuotta. Yleisimmin äiti oli 3034-vuotias lapsen syntyessä. Yli 45-vuotiaille äideille syntyi yhteensä 221 lasta." Lähde: Tilastokeskus 

Että tota ei naiset tee yleensä keski-iässä lapsia, se on

Yli 35-vuotiaana lasten hankkiminen on riskialtista puuhaa ja se voi olla rankka kokemus naiselle. Ikääntymisen myötä monella naisella on perussairauksia kuten korkea verenpaine jota ei ollut vaikka kymmenen vuotta aikaisemmin. Monet riskitekijät liittyvät iän myötä kertyvään ylipainoon. Ks. https://my.clevelandclinic.org/health/diseases/22438-advanced-maternal-…

Olen synnyttänyt 23-vuotiaana ja synnytyksessä tuli toisen asteen repeämä, joka aiheutti helvetilliset yhdyntäkivut ensimmäiset pari vuotta. Mitään vikaa ei tietenkään löytynyt ja siihen seksittömyyteen kaatui sitten lopulta myös parisuhde. 
 

No jokainenhan sen tajuaa miksi näitä ei haluta diagnosoida eikä hoitaa. EI haluta alkaa maksamaan 50-80% jokaiselle synnyttäneelle naiselle leikkauksia yhteiskunnan piikkiin, vaan toivovat että menisivät yksityiselle leikkauksiin!!! KAIKKIHAN SEN TAJUAA

Mutta HÄVETKÄÄ te kakis suomalais gynekologia, se mies ja joku nainen jotka luulette sumuttavanne suomalaisia!! LUVAT POIS teiltä!! Ja Valviran tutkintaan teidän valheelliset kommentit!

Ylimielinen mies gyne!! HUIJARI!

Teksiii mieli tehdä rikosilmotus noista 2:sta!

Nykyihminen ajattelee ihan liikaa turhia asioita. Synnytys " vaurioita" on ollut aina. Monet naiset ovat jopa kuolleet synnytykseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kummallista miten synnytysvaurioista puhutaan Suomessa niin paljon mutta maailmalla asia ei nouse uutisaiheeksi oikein missään. Mikä tekee suomalaisista synnyttäjistä niin vaurioherkän kun ei raskaus ja synnytyksen kulku ero kovin paljon oli nainen sitten kotoisin mistä tahansa. Ei ole tullut vastaan yhtään juttua länsimaista tai kehitysmaista joissa synnytyskokemukset olisivat estäneet lapsien hankkimista uudestaan. 

ilmeisesti et mitään tiedä. On tyypillistä että fara--oottisesti ym.pärile..ikatut naiset kaikki repeää pahasti synnytyksissä, jopa kuolee. Maailmalla naiset edelleen kuolee synnytyksiin, sekä lapset. Eurooppa ja Usa tietysti poikkeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Älkää ihmeessä alentuko synnyttämään, näin olette 100 vuotiaana vaurioitumaton, kaunis ja onnellinen😂

Olen yli 50 v nainen, en koskaán synnyttänyt, siis lapseton. Ja voin luvata että on ilmeisesti kohtuu yleistä meilläkin että tässä iässä on laskeuma, tai virtsankarkailua. Itellä molemmat. Enkä ole millään itse aiheuttanut näitä. Normaali elämää vain. Oisiko väärä liikunta, painojen nostoa, ummetusta, mitkä aiheuttaa,  lenkkeily?

No oisin saanut ajan lääkärille jonkun laskeumarenkaan asentamiseen  "sinne" mutta sanoin ei kiitos. Katotaan ensin miten pahaksi pahenee...sitten vasta

Minä sain ensimmäisen lapsen 25-vuotiaana eli ilmeisesti olen jonkun ketjuun kirjoittaneen miehen mielestä ollut vanha ensisynnyttäjä. Olisin halunnut lapsen jo pari vuotta aiemmin, mutta mies ei halunnut. Ilmeisesti minun olisi pitänyt jättää salaa ehkäisy pois, että olisin ollu nuorempi ensisynnyttäjä.

Muistoksi raskaudesta sain jalkapöydästä nivusiin suonikohjut ja järkyttävät raskausarvet. Yhtenä päivänä toisessa nilkassa tuntui repemältä ja sen seurauksena nilkka turposi kovasti. Näytin jalkaa neuvolassa, mutta terveydenhoitaja vain tuijotti eikä sanonut mitään. Nilkka on edelleen hyvin turvonnut eikä taida koskaan parantua. Se lapsikin on jo yli kolmekymppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tällä pelottelulla pistetään syntyvyys vielä vähän lisää laskuun.

Asioista pitää puhua, mutta nyt musta tuntuu että vaurioita liioitellaan. Minulla on laaja ystäväpiiri ja useampia lapsia lähes kaikilla, eikä kenelläkään pahempaa kuin voi lirahtaa jos oikein nauraa. Ei sekään kiva, mutta aivan eri kategoriaa kuin onni siitä lapsesta.

kolmen äiti ilman vaurioita

 

Sä et voi tietää muiden intiimiasioista mitään. En minäkään niistä ole kavereille kertonut.

 

"Moi Marjatta, mitä kuuluu, mites sun seksielämä ja toimiiko alapää vielä sun värkkis reväytttämisen jälkeen? Ai toimii, no mulla meni osittain tunto ja jotain outoa kipuakin tuntuu rakastellessa, että vähän on seksi outoa nykyään, mutta sellasta se elämä on." 

 

Oikeesti, todell

Itse pelkään kaikkia gyn. liittyviä asioita, ja en niistä mielelläni keskustele. En ole itse synnyttänyt, mutta olen huomannut, että monet synnyttäneistä kavereistani tekevät kahta asiaa: huumorin varjolla keskustelevat niistä synnytysvaurioista, ikään kuin niissä olisi jotain hauskaa (just semmosta "hih hih En voi nauraa kun pissit tulevat housuun")tai sitten selostavat, miten seksi on parantunut synnytyksen jälkeen. Olen monesti itse sanonut, että en halua tietää ja mun mielestä siinä ei ole mitään hauskaa tai normaalia, että pissit muuten terveenä parikymppisenä housuun. Yksissä illanistujaisissa sitten paljastui (huom. kaveri oli jo ottanut muutaman siinä vaiheessa), että seksi "parantui" koska paikat ilmeisesti löytyivät synnytyksessä sen verran, että nykyään seksi ei satu kun paikat eivät enää ole yhtä tiukat. Siitä tuli vaan aika surullinen olo, koska tuli tunne, että se selvästi vaivaa tätä ihmistä, eikä hän siitä ole pystynyt muuten kuin humalassa puhumaan.

Mulle avautui myös yksi sh omista kokemuksistaan. Olin menossa gyn. toimenpiteeseen, joka pelotti paljon koska en saanut sitä nukutuksessa. Se sh kyllästyi itkemiseeni ja alkoi kertomaan, kuinka hänellä oli kauhea synnytys, oli revennyt pahoin synnytyksessä, mutta pääsi siitä  "yli", kun "rutisti asian pieneksi palloksi ja hautasi sen, eikä ajatellut sitä enää". Joo, tosi tervettä. Tämä oli hänen neuvonsa minullekin, että lakkaa itkemästä ja älä ajattele asiaa enää. Tp jälkeen kerroin samalle hoitajalle, että tunnen itseni pahoinpidellyksi, ja suoranaisesti kielsi etten saa ajatella noin. Tuli mieleen, että ehkä joku on silloin aikanaan käskenyt häntä olemaan hiljaa, ja nyt hän toistaa sitä ilkeää käytöstä.

Eli kyllä näistä naiset saattaa silloin tällöin kertoa, onpa se sitten huumorin varjolla, kännissä, tai ilman. Kipeitä asioita joihin varmasti moni tarvitsisi tukea.