Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin yhteiset rahat voi toimia, jos pariskunnalla on riittävästi rahaa, kumpikaan ei ole tuhlari tai pihi, näkemykset rahankäyttötottumuksista ja rahan arvosta on hyvin yhteneväinen, eikä kumpikaan säikähdä tai ahdistu, jos talouteen tulee muutoksia suuntaan tai toiseen, esim. toinen jää työttömäksi, alkaa opiskella tai jää kotihoidontuelle tms.

Mikäli kaikki kohdat eivät toteudu, en suosittelisi elämään täysin yhteisvarallisesti. Itse en alkaisi siihen ikinä, mutta tässäkin ketjussa on paljon porukkaa, jolle järjestely tuntuu olevan täysin ok. 

Muut kohdat kyllä, mutta vaikka olisi kuinka pienet tulot, niin on meillä onnistunut. Ja todella kauan ollaan hyvin pienillä tuloilla elettykin.

Molemmilla kun on järki päässä, eli jos ei rahat meinaa riittää edes ruokaan, tai kaikkia pakollisia laskuja ei saada maksettua ajallaan, niin ei silloin turhuuteen tuhlata.

Pienillä tuloilla on aina vain suurempi riski, että toinen menee ja käyttää ne vähät rahat johonkin typerään. Luotto pitää olla 100 %, jos halutaan syödä vielä loppukuusta tai ei haluta laskuja perintään. 

Kai se parisuhteen lähtökohtakin on että potää luottaa siihen että kumppani ei halua käyttää hyväksi. Yhteinen talous kai harvemmin perustetaan heti siinä vaiheessa kun on tavattu.

Me jopa aloitimme sen yhteisen talouden heti suhteen alussa. Siis heti. Ja siltikään ei ole tullut ongelmia.

Meillä on ollut yhteiset rahat aina eli 20 vuotta. On toki omat tilit, joille palkka tulee, mutta kaikki raha on yhteistä. Molemmat maksaa laskuja sitä mukaa kun niitä eteen tulee ja jos toisen tililtä loppuu rahat, toinen siirtää sinne lisää. Myös säästöt, osakkeet ja muut sijoitukset on meillä yhteisiä. Ja asunto ja auto. Kolme yhteistä lasta.

Sama palkkataso ja elämäntyyli niin ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta. Ei ole avioehtoa enkä koe että sitä näillä spekseillä tarvitseekaan, kaikki saa mennä puoliksi jos ero tulee. 

Yli 40 vuotta yhteistä elämää puolison kanssa takana, mutta en yhtään muista miten ja missä vaiheessa yhyeinen tili perustettiin. Ehkä se oli silloin, kun muutettiin saman katona alle ja alkoi yhteinen arki ja pyhä ja yhteiset velvoitteet. Olimme todella rakastuneita ja onnen huumassa, sitä kesti ja kesti ja kestää vieläkin. Kaikkea ei ole suunniteltu tietoisesti, vaan on tapahtunut sellainen asia kuin elämä iloineen ja suruineen, ja se on johtanut tähän päivään. Tänään suunnitellaan yhteisen elämän tuottamien hedelmien nauttimista eli eläkepäiviä.  

Vierailija kirjoitti:

"Omat tilit myös lakkautetaan samana päivänä? Kauhean riskaabelia, jos tuleekin ero (kuten monille väistämättä tulee, eivätkä yhteisen tilin omistajat ole siltä yhtään sen enempää suojassa)."

Millätavalla se on riski jos oma tili on yhtä helppo avata kuin se yhteinenkin? Tai itseasiassa se oma tili on helpompi avata kuin yhteinen kun et tarvi toisen lupaa tai suostumusta avaamiseen voi tehdä sen yksi.

Viittasin tuossa sellaiseen viestiin, jossa annettiin ymmärtää, että se yhteinen tili perustetaan heti paikalla, kun aletaan olla yhdessä. Silloin ei yleensä vielä tunne sitä toista (ellei nyt sattumalta olla jotain perhetuttuja tai luokkakavereita, jotka on tunteneet vuosikausia toisensa) eikä voi tietää, onko toinen luotettava. Ja jos ei ole, hän voi hassata ne yhteiset rahat johonkin turhuuteen, tai sitten kavaltaa rahat toiselle tilille ja kadota sun elämästä.

Tietenkään, jos sitä rahaa ei ole yhtään, on yksi ja sama, mutta oletettavasti se tili avataan siksi, että sinne tulee rahaa ja tilillä olevilla rahoilla rahoitetaan yhteistä elämää, eikä jommankumman mielitekoja. 

Meillä yhteisistä rahoista on maksettu myös kummankin mielitekoja, mutta yhteiset mieliteot ovat olleet niitä, jotka ovat olleet merkittäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Omat tilit myös lakkautetaan samana päivänä? Kauhean riskaabelia, jos tuleekin ero (kuten monille väistämättä tulee, eivätkä yhteisen tilin omistajat ole siltä yhtään sen enempää suojassa)."

Millätavalla se on riski jos oma tili on yhtä helppo avata kuin se yhteinenkin? Tai itseasiassa se oma tili on helpompi avata kuin yhteinen kun et tarvi toisen lupaa tai suostumusta avaamiseen voi tehdä sen yksi.

Viittasin tuossa sellaiseen viestiin, jossa annettiin ymmärtää, että se yhteinen tili perustetaan heti paikalla, kun aletaan olla yhdessä. Silloin ei yleensä vielä tunne sitä toista (ellei nyt sattumalta olla jotain perhetuttuja tai luokkakavereita, jotka on tunteneet vuosikausia toisensa) eikä voi tietää, onko toinen luotettava. Ja jos ei ole, hän voi hassata ne yhteiset rahat johonkin turhuuteen, tai sitten kavaltaa rahat toiselle tilille ja kadota sun elämästä.

Tietenkään, jos sitä rahaa ei ole yhtään, on yksi ja sama, mutta oletettavasti se tili avataan siksi, että sinne tulee rahaa ja tilillä olevilla rahoilla rahoitetaan yhteistä elämää, eikä jommankumman mielitekoja. 

Luottamuksen voi tietenkin pettää. Miten suuri menetys se sitten rahallisesti on riippuu tietenkin siitä miten paljon tilillä on rahaa. Jos luottamus petetään yhteisien rahojen lisäksi kaatuu luultavasti myös parisuhde ja sen jälkeen ei tietenkään ole mitään yhteistä talouttakaan. 

Useinhan se yhteinen talous "yhteiset rahat" perustetaan aikalailla nolla tilanteessa. Rahaa ei välttämättä ole mielitekoihin vaan rahat menee elämiseen, yhteisen kodin sisustamiseen yms.

"Miten siis rahat on yhteiset, jos toisella ei ole samaa käyttöoikeutta, vaan toinen saa käyttää tilin rahoja enemmän?

Ja huomattavasti helpommin tuhlaaminen onnistuu, jos toinen säästää ja tienaa ja toinen tuhlaa. Koettu on. Nuorena ja naiivina minäkin uskoin, että todellinen rakkaus on sitä, että kaikki on yhteistä. En vaan ottanut huomioon, että en itse ole niin iso ihminen, että ei alkaisi ottaa päästä, kun on tehnyt ylitöitä ja saanut tilille vähän ylimääräistä niin toinen sen tuhlaa.

Joo tiedän, täällä muilla on niin ihana suhde, että tämmöistä ei koskaan tapahdu, vaan molemmat tienaa kymppitonnin kuussa ja ovat säästäväisiä ja kaiken ylimääräisen laittavat tuottaviin sijoituksiin. Mutta kaikkien elämä ei ole semmoistakaan aina."

Näin minäkin ajattelen. Vaikka olen luotettavan ja rahan käyttönsä hallitsevan miehen kanssa naimisissa, meillä on silti omat tilit, ja tiedostan, että kaikki ei välttämättä aina mene raha-asioissakaan kuin strömsössä. Tiedän myös sen, että jos meillä olisi yhteiset rahat, mies ihan varmasti ostelisi itselleen ihan mitä huvittaisi, kun taas minä miettisin koko ajan perhettä ja perheen hyvinvointia ja hyväksyttäisin miehellä kaikki kampaajat ja uuden takin ostamiset. Ja kaikki tämä vain siksi, että olemme sen luonteisia. Aika monissa muissakin perheissä on näin.

Toinen tyypillinen tapaus on luottavainen, hyväsydäminen mies ja tuhlarivaimo. Eli mies tuo rahan tilille ja vaimo tuhlaa sen silmää räpäyttämättä.

Omat tilit tarkoittaa, että ne rahat, jotka jää pakollisten menojen, ruuan ja laskujen jälkeen, on omaa rahaa, jonka voi joko säästää tai laittaa mihin huvittaa, eikä tarvitse toiselle selittää yhtään mitään, mihin on rahansa käyttänyt. 

Ihme salaisuuksien tarpeita joillain. Iso ahdistus, jos pitäisi puolisolle kertoa mihin käyttää rahaa?

"On hyvä muistaa, että talouden jakoa voi myöhemmin hyvin muuttaa, eikä ole mitään kiirettä tai syytä ottaa paineita parhaan vaihtoehdon valitsemisesta. Niin kauan kuin keskinäinen kommunikaatio toimii, kaikki järjestyy ajan kanssa, myös talous."

siinä on aina riski, että "yhteiset rahat" onkin kontrolloivan puolison tapa seurata toista ja myös kontrolloida hänen rahankäyttöä. 

Eli sen kontrolloivan rahat, joita se toinen orjan ominaisuudessa sille toiselle ansaitsee.

En suosuisi.

Vierailija kirjoitti:

siinä on aina riski, että "yhteiset rahat" onkin kontrolloivan puolison tapa seurata toista ja myös kontrolloida hänen rahankäyttöä. 

Eli sen kontrolloivan rahat, joita se toinen orjan ominaisuudessa sille toiselle ansaitsee.

En suosuisi.

Mikään ei ole kiveen hakattua. Kontrolloivasta puolidosta kannattaa hankkiutua eroon oli rahat omia tai "yhteisiä".