Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1393)
Meillä on ollut yhteiset rahat aina eli 20 vuotta. On toki omat tilit, joille palkka tulee, mutta kaikki raha on yhteistä. Molemmat maksaa laskuja sitä mukaa kun niitä eteen tulee ja jos toisen tililtä loppuu rahat, toinen siirtää sinne lisää. Myös säästöt, osakkeet ja muut sijoitukset on meillä yhteisiä. Ja asunto ja auto. Kolme yhteistä lasta.
Sama palkkataso ja elämäntyyli niin ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta. Ei ole avioehtoa enkä koe että sitä näillä spekseillä tarvitseekaan, kaikki saa mennä puoliksi jos ero tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yli 40 vuotta yhteistä elämää puolison kanssa takana, mutta en yhtään muista miten ja missä vaiheessa yhyeinen tili perustettiin. Ehkä se oli silloin, kun muutettiin saman katona alle ja alkoi yhteinen arki ja pyhä ja yhteiset velvoitteet. Olimme todella rakastuneita ja onnen huumassa, sitä kesti ja kesti ja kestää vieläkin. Kaikkea ei ole suunniteltu tietoisesti, vaan on tapahtunut sellainen asia kuin elämä iloineen ja suruineen, ja se on johtanut tähän päivään. Tänään suunnitellaan yhteisen elämän tuottamien hedelmien nauttimista eli eläkepäiviä.
Vierailija kirjoitti:
"Omat tilit myös lakkautetaan samana päivänä? Kauhean riskaabelia, jos tuleekin ero (kuten monille väistämättä tulee, eivätkä yhteisen tilin omistajat ole siltä yhtään sen enempää suojassa)."
Millätavalla se on riski jos oma tili on yhtä helppo avata kuin se yhteinenkin? Tai itseasiassa se oma tili on helpompi avata kuin yhteinen kun et tarvi toisen lupaa tai suostumusta avaamiseen voi tehdä sen yksi.
Viittasin tuossa sellaiseen viestiin, jossa annettiin ymmärtää, että se yhteinen tili perustetaan heti paikalla, kun aletaan olla yhdessä. Silloin ei yleensä vielä tunne sitä toista (ellei nyt sattumalta olla jotain perhetuttuja tai luokkakavereita, jotka on tunteneet vuosikausia toisensa) eikä voi tietää, onko toinen luotettava. Ja jos ei ole, hän voi hassata ne yhteiset rahat johonkin turhuuteen, tai sitten kavaltaa rahat toiselle tilille ja kadota sun elämästä.
Tietenkään, jos sitä rahaa ei ole yhtään, on yksi ja sama, mutta oletettavasti se tili avataan siksi, että sinne tulee rahaa ja tilillä olevilla rahoilla rahoitetaan yhteistä elämää, eikä jommankumman mielitekoja.
Meillä yhteisistä rahoista on maksettu myös kummankin mielitekoja, mutta yhteiset mieliteot ovat olleet niitä, jotka ovat olleet merkittäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Omat tilit myös lakkautetaan samana päivänä? Kauhean riskaabelia, jos tuleekin ero (kuten monille väistämättä tulee, eivätkä yhteisen tilin omistajat ole siltä yhtään sen enempää suojassa)."
Millätavalla se on riski jos oma tili on yhtä helppo avata kuin se yhteinenkin? Tai itseasiassa se oma tili on helpompi avata kuin yhteinen kun et tarvi toisen lupaa tai suostumusta avaamiseen voi tehdä sen yksi.
Viittasin tuossa sellaiseen viestiin, jossa annettiin ymmärtää, että se yhteinen tili perustetaan heti paikalla, kun aletaan olla yhdessä. Silloin ei yleensä vielä tunne sitä toista (ellei nyt sattumalta olla jotain perhetuttuja tai luokkakavereita, jotka on tunteneet vuosikausia toisensa) eikä voi tietää, onko toinen luotettava. Ja jos ei ole, hän voi hassata ne yhteiset rahat johonkin turhuuteen, tai sitten kavaltaa rahat toiselle tilille ja kadota sun elämästä.
Tietenkään, jos sitä rahaa ei ole yhtään, on yksi ja sama, mutta oletettavasti se tili avataan siksi, että sinne tulee rahaa ja tilillä olevilla rahoilla rahoitetaan yhteistä elämää, eikä jommankumman mielitekoja.
Luottamuksen voi tietenkin pettää. Miten suuri menetys se sitten rahallisesti on riippuu tietenkin siitä miten paljon tilillä on rahaa. Jos luottamus petetään yhteisien rahojen lisäksi kaatuu luultavasti myös parisuhde ja sen jälkeen ei tietenkään ole mitään yhteistä talouttakaan.
Useinhan se yhteinen talous "yhteiset rahat" perustetaan aikalailla nolla tilanteessa. Rahaa ei välttämättä ole mielitekoihin vaan rahat menee elämiseen, yhteisen kodin sisustamiseen yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miten siis rahat on yhteiset, jos toisella ei ole samaa käyttöoikeutta, vaan toinen saa käyttää tilin rahoja enemmän?
Ja huomattavasti helpommin tuhlaaminen onnistuu, jos toinen säästää ja tienaa ja toinen tuhlaa. Koettu on. Nuorena ja naiivina minäkin uskoin, että todellinen rakkaus on sitä, että kaikki on yhteistä. En vaan ottanut huomioon, että en itse ole niin iso ihminen, että ei alkaisi ottaa päästä, kun on tehnyt ylitöitä ja saanut tilille vähän ylimääräistä niin toinen sen tuhlaa.
Joo tiedän, täällä muilla on niin ihana suhde, että tämmöistä ei koskaan tapahdu, vaan molemmat tienaa kymppitonnin kuussa ja ovat säästäväisiä ja kaiken ylimääräisen laittavat tuottaviin sijoituksiin. Mutta kaikkien elämä ei ole semmoistakaan aina."
Näin minäkin ajattelen. Vaikka olen luotettavan ja rahan käyttönsä hallitsevan miehen kanssa naimisissa, meillä on silti omat tilit, ja tiedostan, että kaikki ei välttämättä aina mene raha-asioissakaan kuin strömsössä. Tiedän myös sen, että jos meillä olisi yhteiset rahat, mies ihan varmasti ostelisi itselleen ihan mitä huvittaisi, kun taas minä miettisin koko ajan perhettä ja perheen hyvinvointia ja hyväksyttäisin miehellä kaikki kampaajat ja uuden takin ostamiset. Ja kaikki tämä vain siksi, että olemme sen luonteisia. Aika monissa muissakin perheissä on näin.
Toinen tyypillinen tapaus on luottavainen, hyväsydäminen mies ja tuhlarivaimo. Eli mies tuo rahan tilille ja vaimo tuhlaa sen silmää räpäyttämättä.
Omat tilit tarkoittaa, että ne rahat, jotka jää pakollisten menojen, ruuan ja laskujen jälkeen, on omaa rahaa, jonka voi joko säästää tai laittaa mihin huvittaa, eikä tarvitse toiselle selittää yhtään mitään, mihin on rahansa käyttänyt.
Ihme salaisuuksien tarpeita joillain. Iso ahdistus, jos pitäisi puolisolle kertoa mihin käyttää rahaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"On hyvä muistaa, että talouden jakoa voi myöhemmin hyvin muuttaa, eikä ole mitään kiirettä tai syytä ottaa paineita parhaan vaihtoehdon valitsemisesta. Niin kauan kuin keskinäinen kommunikaatio toimii, kaikki järjestyy ajan kanssa, myös talous."
siinä on aina riski, että "yhteiset rahat" onkin kontrolloivan puolison tapa seurata toista ja myös kontrolloida hänen rahankäyttöä.
Eli sen kontrolloivan rahat, joita se toinen orjan ominaisuudessa sille toiselle ansaitsee.
En suosuisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
siinä on aina riski, että "yhteiset rahat" onkin kontrolloivan puolison tapa seurata toista ja myös kontrolloida hänen rahankäyttöä.
Eli sen kontrolloivan rahat, joita se toinen orjan ominaisuudessa sille toiselle ansaitsee.
En suosuisi.
Mikään ei ole kiveen hakattua. Kontrolloivasta puolidosta kannattaa hankkiutua eroon oli rahat omia tai "yhteisiä".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiset rahat" ei välttämättä edes vaadi yhteistä tiliä.
"... yhteiset rahat eivät vaadi välttämättä yhteistä tiliä, vaikka sellainen toki esimerkiksi päivittäistavaraostosten osalta asiaa helpottaakin. Edelleen kummallakin voi olla omat tilit palkanmaksua varten, sekä omat säästöt. Käytännössä on vain sovittu, että nämä kaikki varat ovat tarvittaessa yhteisiä."
Juuri näin. Meillä on yhteiset rahat, vaikka onkin omat tilit. Käyttöoikeuksilla tosin.
Yhteiset rahat tarkoittaa sitä, ettei ole mitään väliä kumpi maksaa mitäkin. Esimerkiksi käytännön syistä minä maksan kaikki asumiskulut ja mies maksaa yhteisen remppalainan. Ja mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään. Kaikki muut ostokset maksetaan "ihan miten sattuu".
Jutellaan ylipäätään tosi paljon kaikenlaista, joten jutellaan myös siitä jos tekisi mieli tehdä joku isompi hankinta. Vaikkei toista välttämättä kiinnostaisikaan. Ja aina ne hankinnat on ok ja toinen voi peräti maksaakin ne. Tai jos toisen rahat menisi vaikka siihen, niin toinen antaa sitten rahaa loppukuuksi.
Hyvin on toiminut!
Tarkoittaako tuo "mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään" että liittymätkin on hänen hallinnassaan? Vai että laskut tulee hänen nimellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla ja puolisollani on aina ollut eri tilit, eikä ole ollut tarvetta riidellä rahasta. Yhteiset menot maksetaan suurinpiirtein puoliksi.
Minulla menee enemmän rahaa vaatteisiin ja kenkiin ja mies puolestaan käyttää rahojaan veikkauksiin ja urheiluun. Kumpikin ostaa omillaan mitä ostaa, ei kuulu toiselle.
Meillä on yhteinen taloustili ja mies maksaa kaiken elämisen. Minä puolestani säästän ja säästöillä tehdään isompia hankintoja. Sillai tietenkin epäreilua, että jos olisin ilkeä niin voisin häippäistä rahojen kanssa pois. Sopimus on kuitenkin se, että jos tulee ero niin mies saa puolet säästöistä. Asuntolaina maksetaan puoliksi joten se ja oma puhelinmaksu jää mun kontolle. Sekä omat hankinnat ja menot.
Vierailija kirjoitti:
Ihme salaisuuksien tarpeita joillain. Iso ahdistus, jos pitäisi puolisolle kertoa mihin käyttää rahaa?
Ei kai täällä juurikaan sellaisia kommentteja ole? Vaan lähinnä että kun on omat rahat, puolisolle ei kuulu kuinka paljon käyttää rahaa omiin vaikka "turhiinkin" menoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"On hyvä muistaa, että talouden jakoa voi myöhemmin hyvin muuttaa, eikä ole mitään kiirettä tai syytä ottaa paineita parhaan vaihtoehdon valitsemisesta. Niin kauan kuin keskinäinen kommunikaatio toimii, kaikki järjestyy ajan kanssa, myös talous."
On se aika hankala neuvotella jo sovittua uusiksi, kun systeemi on vakiintunut ja vuosia on kulunut.
Jompikumpi siinä neuvottelussa häviäisi ja toinen saisi enemmän - se pitäisi pystyä perustelemaan jotenkin. Ja ei, se että olet pusannut pari lasta ja ollut kymmenen vuotta sitten pätkän vanhempainvapaalla ei ole oikeutus lisäkuppaamiseen myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtälailla niistä yhteisistä rahoista on molempien oikeus nauttia. Se pitääkö ostoksiaan jotenkin selitellä ei mielestäni riipu siitää onko rahat yhteisellä tilillä vai omilla tileillä. Toki suuremmissa hankinnoissa voi joutua säästämään rahoja pidempää mutta jos molemmilla on selvä käsitys siitä mihin säästetään ja miksi en näe ongelmaa miksi niitä rahoja ei voisi käyttää itsee miettimättä aina miten puoliso ne käyttäisi.
No kun molemmat on ollut niin voin sanoa, että omasta mielestä kyllä riippuu. En mitenkään olisi mennyt neuvottelematta ostamaan yhteiseltä tilitä mitään viittä kymppiä kalliimpaa. Eihän se selittelyä välttämättä ole, mutta vaatii sen keskustelun ja ilmoittelun, mistä nyt on päästy eroon totaalisesti. En tykkää, että mies ajattelisi, että hänen pitää säästää minun hankintaani varten, minkä hän tekisi, jos yhteiseltä tililtä ollaan ostamassa minulle jotain kalliimpaa. Ilman muuta hän alkaisi pihistellä omissa menoissaan, että mulle saataisiin nopeammin rahat kasaan. Ja sama omalta puolelta myös tietysti.
Siirsin aamulla yhteisistä rahoista nelinumeroisen summan sivuun ja tiedän että ei minun tarvitse sitä mitenkään selitellä puolisolle. Tiedän että rahaa on käytössä pakollisiin menoihin ja että myös hänellä on käytössä rahaa omiin menoihin.
Jaa. Olen eri, mutta kyllä sekä minä että mies nähtäisiin pikkusen tarvetta selittää, minne tililtä on mennyt nelinumeroinen summa. Sen verran molempia kiinnostaa mihin rahat menee. Jos siirsit jonnekin sijoituksiin tai säästöihin, niin kait te tollaiset olettekin sopineet ja olisi vielä kummempaa jos joka kerta erikseen. Mutta siis, en ymmärrä tota ajatuskuviota, että jos kummaltakin rahaa tulee tilille niin toinen vain siirtelee. Ymmärrän paremmin tuota edellistä joka sanoo, että yhteisiä rahoja käytti varovaisemmin eikä koskaan nostellut ilmoittelematta. Onhan siinä jo toisen kunnioituksesta kyse.
Miksi puolison pitäisi olla selvillä mihin käytän rahaa?
Ja tottakai yhteisestä tilistä tai meidän tapauksessa tileistä on yhteisesti sovittu. Ja myös sen molemmar tirtää paljonko rahaa on käytettävissä. Ja senhän puoliso näkee mihin raha on siirretty jo siitä voi päätellä että se on jotakin suunnitelmaa varten siirretty käyttövaroista sivuun. Ja miten niin vain toinen siirtäisi rahoja sivuun?
En tajua logiikkaa. Puolisolle ei kuulu, mihin käytät rahaa, mutta tilin tulee olla yhteinen. Miksi kierrätät rahojasi yhteisen tilin kautta, jos toiselle ei kuulu, mihin niitä käytät? Minä pidän käyttörahani kokonaan erillään toisen rahoista, joten hänen ei tarvitse päätellä, mitä siirtelen sivuun.
Mihin sitä yhteistä tiliä oikein tarvitaan, vakuuttamaan toinen, että rahoja voi seurata ja päätellä niiden käyttötarkoituksia?
Miksi sinun sitten pitäisi ymmärtää meidän talouden logiika. Minulle on täysin ok että teillä on erilliset tilit. Eikä mun oikeastaan ainakaan sinulle tarvi kovin tarkaan edes yrittää selvittää sitä mitä me olemme sopineet puolisoni kanssa ja mitä emme.
Sitä logiikaa mä en tosin ymmärrä miksi tuohon sopimiseen vaikuttaisi se onko tili yhteinen vai molemmilla omat. Monethan selittelee rahankäyttöä puolisolle vaikka ostaisi marimekkoa omalta käyttötililtä. Enemmän siihe vaikuttaa puolusoiden välinen suhde kuin se millä tilillä rahat fyysisesti on.
Miksi osallistut keskusteluun jos kirjoituksiisi ei saa muut vastata. Miksi selität täällä rahankäyttöäsi, jos et halua, että siitä tulee osa keskustelua?
Monilla on erilliset tilit juuri sen vuoksi, että rahankäyttöä ei selitellä. Silloin ei larpata mitään yhteisiä rahoja yhteisellä tilillä kun ne reaalisti on kuitenkin omat eikä toiselle selitellä edes nelinumeroisia rahansiirtoja.
Enhän mä ole kieltänyt vastaamasta. Itseasiassa kysyin kysymyksen johon sinä tosin et vastannut vaan vastasi asian vietestä.
Laita seuraavalla kerralla kysymysmerkki, jos tarkoitat kysyä jotain. Ilman sitä kysymystä ei ole, vaan ainoastaan retorisia huomautuksia. Asian vierestä ei ole sulle huomauttaa, että jos itse tuot tänne kertomuksia rahankäytöstäsi ja niiden siirtelystä, sen oletetaan olevan merkki, että niistä voi myös keskustella ja kertoa, jos logiikkaa niiden takana ei ymmärrä. Sinähän voit nyt avata, millä tavalla teillä on mielestäsi yhteiset rahat, jos nelinumeroiset siirrot eivät toiselle kuulu?
Vierailija kirjoitti:
Ihme salaisuuksien tarpeita joillain. Iso ahdistus, jos pitäisi puolisolle kertoa mihin käyttää rahaa?
Näkyyhän se yleensä, mihin rahat on käytetty. Jos on ostettu jotain, mennään jonnekin jne. Ei siinä mitään salaisuuksia ole. Pointti on, että etukäteen ei tarvitse neuvotella, laittaako rahan johonkin ostokseen tai menoon ja ilmoitella toiselle, kuinka paljon rahaa aikoo ottaa yhteisistä rahoista.
On merkillinen ajatus itselleni, että olisi yhteiset rahat, mutta ei velvollisuutta kertoa, mihin niitä käyttää, koska nehän ovat sen toisenkin rahoja. Ilmeisesti monellakin on raja jotenkin häilyväinen itsensä ja toisen välillä. Mistä muusta asiastakin voi päättää toisen puolesta kuin omastaan?
Useinhan se yhteinen talous "yhteiset rahat" perustetaan aikalailla nolla tilanteessa. Rahaa ei välttämättä ole mielitekoihin vaan rahat menee elämiseen, yhteisen kodin sisustamiseen yms.
No aika usein se suhde nykyään perustetaan vanhemmalla iällä, jossa takana on sinkkuaika ja oman, aikuisen elämän rakentaminen. Ennen mentiin heti kotoa parikymppisenä yhteen, nykyään harvemmin.
Mutta kyllähän tässä keskustelussa korostuu vanhemman polven "kaikki on yhteistä"-näkemykset.
Itse ihmettelen koko ajan ihmisten vankkaa luottoa itseensä. Ovat ihan varmoja, että loppuelämänsä ovat reiluja rahankäyttäjiä toisia kohtaan. Vaikka koko ajan saa lukea, mitä temppuja ihmiset erossa tekevät, kun vaikka rakastuvat toiseen.
Mutta joo, eihän se näitä täydellisiä "40 vuotta rakkauden huumassa"-pareja koske.
Miten meistä tuli yhteisen tilin haltijoita? Kun mentiin naimisiin, mieheni oli juuri valmistunut, itsellä opinnot kesken. Mies sai työpaikan Saksasta, jätettiin teekkarikylä taakse ja lähdettiin matkaan parin matkalaukun kanssa, joissa olikin lähes kaikki, mitä meillä oli.
Avattiin yhteinen tili ja siitä asti se on toiminut hyvin.
Ollaan oltu säästäväisiä, hankittu lähtökohtiin nähden mittava omaisuus ja kasvatettu kolme lasta aikuisiksi. Odotellaan eläkepäiviä.
Ei kai täällä juurikaan sellaisia kommentteja ole? Vaan lähinnä että kun on omat rahat, puolisolle ei kuulu kuinka paljon käyttää rahaa omiin vaikka "turhiinkin" menoihin?
No tähän on pakko kommentoida että kyllä mä vähän nikottelisin jos mies tulisi yllättäin jollain jenkkiritsalla kotiin tai ilmoittaisi lähtevänsä kuukaudeksi reissuun vaikka omilla rahoillaan olisi maksanut.
Varsinkin kuukauden reissu olisi heti perheen ajasta pois + sen ajan mun pitäisi sumplia omat työt, lasten menot yms uusiksi. Ja autosta tulee lisäkuluja - maksaisiko mies omistaan vakuutuksen, huollot, bensat yms myös??
Eli meillä kyllä keskustellaan myös niistä omista hankinnoista aina ihan vaan joska kommunikointi kuuluu parisuhteeseen
Me jopa aloitimme sen yhteisen talouden heti suhteen alussa. Siis heti. Ja siltikään ei ole tullut ongelmia.