Onko täällä 30+ vuotiaita, jotka ei oo ikinä seurustellut? Koetteko asiasta häpeää/paineita?

M35, ei vaan kiinnosta.

Olin itse just 27 kun menetin neitsyyden ja seurustelin ja suutelin ensimmäistä kertaa. Eipä se elämä siitä muuttunut suuntaan eli toiseen. Jos et oo varma haluatko niin yleensä se tarkoittaa että et halua, ei siitä paineita kannata ottaa.

Nuorempana sitä koki jonkinlaista painetta ja häpeää,nykyään aivan yhdentekevää mitä muut ajattelee,M37.

Ehdit kyllä sittenkin jos löytyy joku jonka kanssa olet varma että haluat seurustella.

Ihan kunnoitettavaa että oot pärjännyt yksin niin hyvin. Rakkauteen on parempi suhtautua niin, että tulee, jos tulee.

50+. En vaan nuorempana kenellekään kelvannut ja sitten jossain vaiheessa luovutti kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihan kunnoitettavaa että oot pärjännyt yksin niin hyvin. Rakkauteen on parempi suhtautua niin, että tulee, jos tulee.

Ja jos ei tuu niin jää ainakin miehet lapsettomiksi, perheettömiksi ja suvuttomiksi, harva nainen myöskään ehdoin tahdoin yyhooksi lähtee. 

Jos ei ole seurustellut niin olet liian nirso eli olet nainen ja haluat vain komean miehen.  komeat miehet aina pettää joten ei kannata varmaan koskaan seurustella ellet halua rimaa laskea ja olla jonkun tavis miehen kanssa.

32-vuotias mies olen, enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Kyllähän sitä sydämestä vihlaisee, kun näkee rakastuneen parin kuhertelemassa. 

Että tasan ei ole onnen lahjat suotu. 

Olin 26-vuotias kun seurustelin (ja suutelin jne.) ensimmäisen kerran. Nyt 31-vuotiaana sinkkuna voin todeta, että olisinpa osannut jättää väliin.. Enää en ole valmis mihinkään muuhun kuin avioliittoon ja siihen, että toisen kanssa on oikeasti hyvä olla, samat arvot ja molemminpuolinen kunnioitus. Ainakin sen kolmesta huonosta suhteesta oppi, miltä edellä mainitut asiat eivät näytä ja tunnu.

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole seurustellut niin olet liian nirso eli olet nainen ja haluat vain komean miehen.  komeat miehet aina pettää joten ei kannata varmaan koskaan seurustella ellet halua rimaa laskea ja olla jonkun tavis miehen kanssa.

Mies olen. Yhdenillanjutut ei oo koskaan kiinnostanu, kun ei ole tunteita toista kohtaan. Kaveripiirissä ei ole naisia ikinä ollut. Lapsiakaan en ikinä tule hommaamaan, vaikka asia voisi ihan hyvin muttua jos se "oikea" löytyisi. Muiden mielipiteet kuitenkin pelottaa. Kuka haluaa, sanotaanko 40+ vuotiaan täysin kokemattoman miehen?

Ehkä ei kaikilla, mutta monella heräisi kysymysmerkkejä, kun sellaisessa ihmisessä on pakko olla vikaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei ole seurustellut niin olet liian nirso eli olet nainen ja haluat vain komean miehen.  komeat miehet aina pettää joten ei kannata varmaan koskaan seurustella ellet halua rimaa laskea ja olla jonkun tavis miehen kanssa.

Mies olen. Yhdenillanjutut ei oo koskaan kiinnostanu, kun ei ole tunteita toista kohtaan. Kaveripiirissä ei ole naisia ikinä ollut. Lapsiakaan en ikinä tule hommaamaan, vaikka asia voisi ihan hyvin muttua jos se "oikea" löytyisi. Muiden mielipiteet kuitenkin pelottaa. Kuka haluaa, sanotaanko 40+ vuotiaan täysin kokemattoman miehen?

Ehkä ei kaikilla, mutta monella heräisi kysymysmerkkejä, kun sellaisessa ihmisessä on pakko olla vikaa.

 

Ap

Niitä kokemattomia naisiakin on yllättävän paljon. Ei sillä ole mitään väliä siinä vaiheessa ja jos jollekin on niin ei se silloin ole sellainen ihminen jonka kanssa haluat olla.

Seurustelemattomuus ei niinkään haittaa, mutta elämänmittainen läheisyydenpuute kyllä. En ole kelvannut kenellekään edes yhden illan jutuksi.
M33

Ei mua lienne ksokaan keihtonnut avioonmmeno niin eippä ou tarvinnu ryhtyä seurustelemaankaan mistään kenkään kaa, turha vaiva se vian olisi. Ihan tällaan lookillisesti käsittelen asian tunteilemati, t vanhapoika41

Täällähän viikko vai jo kaksi sitten kiurjoitti mies, joka kertoi, ettei ollut noin 40 vuotiaana ollut kertaakaan pidemmässä parisuhteessa. Hän kkirjoitti myös, kuinka oli kohdannut heitä, jotka olivat osanneet suhtautua luontevasti hänen "kokemattomuudestaan" huolimatta mutta myös, kuinka hän oli saanut osakseen hyvinkin hämmentäviä tai satuttavia kommentteja (Esim. epäilyä siitä, ono mies oikeasti homo tai onko hän tai onko hän ollut uskovainen tms. tai koulukisuattu hyuväksikäytetty) Mies kertoi ymmärtävänsä, että hänen "kokemattomuutensa saattoi herättää joissain ennakkoluuloja. Mutta kuinka jossain vaiheessa oli saanut hetkekeis niistä tarpeekseen.

Sen seurauskena mies kertoi harkinneensa, että valheteilsikin oman kokemattomuutensa toiseksi, jotta mahd. vastaisuudessa saatatisi päästä vähemmälle. Sitten hän kertoi oivaltaneensa, että ketä hän oikeastaan haluyaisi huijata?  Miksi valehdela toiselle asiasta haluaisi näin tehdä kun itse oli ainakin enimmäkseen sinut "kokemattomuutensa kanssa? - Tai vielä millainen ihminen haluaisi perustaa elämänsä valheelle? - Mies kertoi, että hän ei halunnut. 

Minusta tällainen avoimuus ja halu olla rehellinen on kunnioitettavaa, vaikka kuten tuo mies sanoi, niin kyllä hänkijn olsi ennakkoluuloinen, jos kohatsii tosien, joka kertoisi omaavan suunnilleen samantapaisen parisuhdehistorian kuin hänellä. - Kun jostain syystä, jotkut tuntvta kokevam että mies taitarkemmon veilä noin 40 vuotias, joka ei eläessään olsi ollut pidemmässä parisuhteessa koksaan omaisi aina jotain piilevää tai ilmeistä vikaa tai puutetta.  

Joten ymmärrän hyvin, jos joku kokee häpeää tai surua ja tai molempia siitä, ettei ole ollut (pidemmässä) parisuhteessa,

Sain ekat kokemusta ja seurustelin ekan kerran yli 30veenä. Ei se sitten niin ihmeellistä ollutkaan mitä oli kuvitellut eikä elämä siitä muuttunut erityisesti parempaan. Oli paljon negatiivistakin mistä on sinkkuna vapaa ja niistä saa hajua vaikka palstaa lukemalla ettei tarvii itse kokeilla ja tuhlata elämää. Ymmärrän että haluaa kokea asioita mutta oikeasti ei se seurusteleminen niin erikoista ole. Te seurustelemattomat ette ehkä menetä mitään.

Vierailija kirjoitti:

50+. En vaan nuorempana kenellekään kelvannut ja sitten jossain vaiheessa luovutti kokonaan.

Sama juttu, tietty näin 30-vuotiaana kelpaa toki yh-äitien elättäjäksi ":D", samoille naisille, jotka friendzonettivat nuorempana. No yksin kuollaan sitten.

Olen kohta 65-vuotias mies ja kaikki on edelleen haavetta vain. Seurustelu, suutelu ja seksi on vain silloin tällöin unissa tapahtuva ilmiö. Muita paineita en ole kokenut, kuin alapään kohdalla. Ne voi kuitenkin poista omin käsin.

Vierailija kirjoitti:

Sain ekat kokemusta ja seurustelin ekan kerran yli 30veenä. Ei se sitten niin ihmeellistä ollutkaan mitä oli kuvitellut eikä elämä siitä muuttunut erityisesti parempaan. Oli paljon negatiivistakin mistä on sinkkuna vapaa ja niistä saa hajua vaikka palstaa lukemalla ettei tarvii itse kokeilla ja tuhlata elämää. Ymmärrän että haluaa kokea asioita mutta oikeasti ei se seurusteleminen niin erikoista ole. Te seurustelemattomat ette ehkä menetä mitään.

Jos haluaisi lapsia ja perheen ja lapsenlapsia niin kyllä se elämä on yksin aika erilaista, huonompaa. 

Ei haittaa kokemattomuueni mua enää. Emännän hakuun joskus painostelleet sukulaiset  ovat jo luurankoina, joskin varmaan henkiolentoina saattavat kuumottavasti seurata menoani jostain sieltä missä Lasarus ja Aaprahamihi nyt ovat, mikä ois aika fakkimainen case toisaalta kyllä