Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1393)
Yleisesti niin että jos mies tienaa enemmän, silloin kaiken tulisi olla yhteistä ettei tule riitaa. Kun taas nainen tienaa enemmän, niin silloin omat rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiset rahat" ei välttämättä edes vaadi yhteistä tiliä.
"... yhteiset rahat eivät vaadi välttämättä yhteistä tiliä, vaikka sellainen toki esimerkiksi päivittäistavaraostosten osalta asiaa helpottaakin. Edelleen kummallakin voi olla omat tilit palkanmaksua varten, sekä omat säästöt. Käytännössä on vain sovittu, että nämä kaikki varat ovat tarvittaessa yhteisiä."
Juuri näin. Meillä on yhteiset rahat, vaikka onkin omat tilit. Käyttöoikeuksilla tosin.
Yhteiset rahat tarkoittaa sitä, ettei ole mitään väliä kumpi maksaa mitäkin. Esimerkiksi käytännön syistä minä maksan kaikki asumiskulut ja mies maksaa yhteisen remppalainan. Ja mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään. Kaikki muut ostokset maksetaan "ihan miten sattuu".
Jutellaan ylipäätään tosi paljon kaikenlaista, joten jutellaan myös siitä jos tekisi mieli tehdä joku isompi hankinta. Vaikkei toista välttämättä kiinnostaisikaan. Ja aina ne hankinnat on ok ja toinen voi peräti maksaakin ne. Tai jos toisen rahat menisi vaikka siihen, niin toinen antaa sitten rahaa loppukuuksi.
Hyvin on toiminut!
Tarkoittaako tuo "mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään" että liittymätkin on hänen hallinnassaan? Vai että laskut tulee hänen nimellään?
Perheen kaikki liittymät on miehen nimissä, kyllä. Eikä siinä ole mitään kamalaa, joten.
"No aika usein se suhde nykyään perustetaan vanhemmalla iällä, jossa takana on sinkkuaika ja oman, aikuisen elämän rakentaminen. Ennen mentiin heti kotoa parikymppisenä yhteen, nykyään harvemmin."
Kummallinen mielipide? Vaikka sinä et olekaan enää nuori, niin yhtä lailla niitä nuoria kasvaa nykyaikanakin. Ja ihan yhtä lailla muuttavat jo parikymppisenä yhteen. Vai luuletko oikeasti että nykyään ihmiset ei seurustele ja muuta avoliittoon enää lainkaan, ennen kuin ovat vasta vanhemmalla iällä??? "Vanhemmalla iällä tarkoitetaan yleensä elämän myöhäisempää vaihetta, tyypillisesti keski-iän ylittämistä tai vanhuutta".
Tuijotat nyt liikaa omaa lähipiiriäsi, etkä näe sen ulkopuolelle.
Mulla ei oo omaa tiliä ollenkaa. Vaim o hoitaa kaiken:) Hyvin menee mutta menköön...
Meillä on yhteiset rahat ja käyttöoikeus toistemme tileille. Ei ole ollut tarvetta riidellä rahasta, meillä on ihan ok tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No aika usein se suhde nykyään perustetaan vanhemmalla iällä, jossa takana on sinkkuaika ja oman, aikuisen elämän rakentaminen. Ennen mentiin heti kotoa parikymppisenä yhteen, nykyään harvemmin."
Kummallinen mielipide? Vaikka sinä et olekaan enää nuori, niin yhtä lailla niitä nuoria kasvaa nykyaikanakin. Ja ihan yhtä lailla muuttavat jo parikymppisenä yhteen. Vai luuletko oikeasti että nykyään ihmiset ei seurustele ja muuta avoliittoon enää lainkaan, ennen kuin ovat vasta vanhemmalla iällä??? "Vanhemmalla iällä tarkoitetaan yleensä elämän myöhäisempää vaihetta, tyypillisesti keski-iän ylittämistä tai vanhuutta".
Tuijotat nyt liikaa omaa lähipiiriäsi, etkä näe sen ulkopuolelle.
Tai sinä omaasi. Aika harvinaisia nykyään ovat liitot, joissa parikymppiset tai alle alkavat tyhjästä perustaa kotia, kuten ennen. Jokainen nuori omassa lähipiirissäni on asunut ensin yksin ja sitten vasta jonkun toisen kanssa, kukaan ei ole tyhjin käsin muuttanut lapsuudenkodista toisen kanssa yhteen. Ja sitä paitsi nykyään lapsuudenkodista lähtökin tarkoittaa aivan eri asiaa ennen kuin, omani ainakin lähtivät saaden mukaansa perustarpeiston telkkareita myöten.
Enemmän hankaluutta oli siinä, miten kaksi nuorta aikuista sovittaa yhteisen kotiin kaiken sen, mitä omistavat. Kumman lipasto pidetään-tyylisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai täällä juurikaan sellaisia kommentteja ole? Vaan lähinnä että kun on omat rahat, puolisolle ei kuulu kuinka paljon käyttää rahaa omiin vaikka "turhiinkin" menoihin?
No tähän on pakko kommentoida että kyllä mä vähän nikottelisin jos mies tulisi yllättäin jollain jenkkiritsalla kotiin tai ilmoittaisi lähtevänsä kuukaudeksi reissuun vaikka omilla rahoillaan olisi maksanut.
Varsinkin kuukauden reissu olisi heti perheen ajasta pois + sen ajan mun pitäisi sumplia omat työt, lasten menot yms uusiksi. Ja autosta tulee lisäkuluja - maksaisiko mies omistaan vakuutuksen, huollot, bensat yms myös??
Eli meillä kyllä keskustellaan myös niistä omista hankinnoista aina ihan vaan joska kommunikointi kuuluu parisuhteeseen
Tuossa tapauksessa mies käyttäisi sinun aikaa ilman sinun lupaa, joten tietenkään noin ei voi tehdä. Mies ei myöskään voi ottaa lapsia reissulle mukaan sanomatta siitä sinulle.
Auton kulut mies maksaa kokonaan itse, nehän on tiedossa jo autoa ostaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kummallinen mielipide? Vaikka sinä et olekaan enää nuori, niin yhtä lailla niitä nuoria kasvaa nykyaikanakin. Ja ihan yhtä lailla muuttavat jo parikymppisenä yhteen. Vai luuletko oikeasti että nykyään ihmiset ei seurustele ja muuta avoliittoon enää lainkaan, ennen kuin ovat vasta vanhemmalla iällä??? "Vanhemmalla iällä tarkoitetaan yleensä elämän myöhäisempää vaihetta, tyypillisesti keski-iän ylittämistä tai vanhuutta"."
No mulla on ollut oma tili aina, se perustettiin kun synnyin. Sinne lähipiiri, vanhemmat ja täti miehineen keräsi rahaa, pieniä summia per kk ja sitten isompia teini-iästä lähtien joulu ja synttärilahjana, yo-lakki jne. Vieläkin täti laittaa mun tilille lahjarahat. En ajatellut, että miehen kanssa muutto tarkoittaisi, että tämä tili lakkaa olemasta.
Sain mukaan kotoa kaikki tarvittavan kun muutin yksin opiskelemaan. Ei mennyt mulla miehen kanssa muutto ollenkaan niin kuin vanhemmillani joskus seitkytluvulla todellakaan, mitä ovat kertoneet. Muutin mieheni kanssa yhteen 25 vuotiaana. Nyt olen 31 ja alan mielestäni olla vanhemmalla iällä kuin parikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiset rahat" ei välttämättä edes vaadi yhteistä tiliä.
"... yhteiset rahat eivät vaadi välttämättä yhteistä tiliä, vaikka sellainen toki esimerkiksi päivittäistavaraostosten osalta asiaa helpottaakin. Edelleen kummallakin voi olla omat tilit palkanmaksua varten, sekä omat säästöt. Käytännössä on vain sovittu, että nämä kaikki varat ovat tarvittaessa yhteisiä."
Juuri näin. Meillä on yhteiset rahat, vaikka onkin omat tilit. Käyttöoikeuksilla tosin.
Yhteiset rahat tarkoittaa sitä, ettei ole mitään väliä kumpi maksaa mitäkin. Esimerkiksi käytännön syistä minä maksan kaikki asumiskulut ja mies maksaa yhteisen remppalainan. Ja mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään. Kaikki muut ostokset maksetaan "ihan miten sattuu".
Jutellaan ylipäätään tosi paljon kaikenlaista, joten jutellaan myös siitä jos tekisi mieli tehdä joku isompi hankinta. Vaikkei toista välttämättä kiinnostaisikaan. Ja aina ne hankinnat on ok ja toinen voi peräti maksaakin ne. Tai jos toisen rahat menisi vaikka siihen, niin toinen antaa sitten rahaa loppukuuksi.
Hyvin on toiminut!
Tarkoittaako tuo "mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään" että liittymätkin on hänen hallinnassaan? Vai että laskut tulee hänen nimellään?
Perheen kaikki liittymät on miehen nimissä, kyllä. Eikä siinä ole mitään kamalaa, joten.
Alkaa tuntumaan yhä vahvemmin, että eräät jatkavat elämäänsä avioliitossa ikäänkuin asuisivat vielä alaikäisenä kotonaan. Isä vaihtuu vain aviomieheen, mutta systeemit ovat samat. Miehen nimissä on se jase asia ja mies hoitaa.
Joku trauma tai vastuunpakoilu on olemassa jos siirtää vastuun miehelleen ja kulkee siinä sivussa ikäänkuin huoleton lapsi. Oikeasti näköjään on edelleen suhteita tyyliin lapsi ja vanhempi. Ikäänkuin elämässä kaikki pysyisi tasaisena kun toinen hoitaa. Miten nämä sitten pärjäävät jos tuleekin joku muutos elämään.
Mietin miten miehet suhtautuvat naiseen, ja joka antaa itsenäisyytensä toisen harteille. Onhan sekin hiukan kaksipiippuinen juttu. Toisaalta riippuu miehestäkin. J8kuhan siinä on alkujaan, että tämäntyyliseen systeemiin suhteessa on menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tähän on pakko kommentoida että kyllä mä vähän nikottelisin jos mies tulisi yllättäin jollain jenkkiritsalla kotiin tai ilmoittaisi lähtevänsä kuukaudeksi reissuun vaikka omilla rahoillaan olisi maksanut.
Joo aina tämä toinen ääripää: ei puhuta yhtään mitään koskaan mistään. Mutta jos mun mies yllättäen innostuisi vastoin odotuksia jenkkiritsasta ja tulisi sen kanssa kotiin, toki minäkin nikottelisin, mutta samalla kyllä olisin vakuuttunut, että hän on sen tarpeeksi pitkälle miettinyt bensoineen ja vakuutuksineen. Ja vaikka ei olisi, niin sehän olisi sitten hänen murheensa. Oletusarvohan on, että tekee mitä haluaa omilla rahoillaan, ei minun. Joten bensat ja vakuutukset eivät koskettaisi minua millään tavalla. Jenkkiritsan säilytystilasta jouduttaisiin neuvottelemaan ja jos päädyttäisiin, että meille ei tule, niin omilla rahoillaan sitten kustantaisi varastoinnin. Kai on laskenut, että riittävät.
KK-reissu on eri asia, siinä ei puhutakaan enää rahasta, vaan ajasta. Tosin me olemme lapseton pari, joten jos hänellä vapaat ja rahat antaa myöten, siitä vaan, kuitenkin lopulta, jos niin haluaa ja päättää.
Pointti kyllä on, että omat rahat eivät kuitenkaan automaattisesta tarkoita, että ei piittaa puolisostaan yhtään, eikä halua puhua mistään rahaan liittyvästä. Se tarkoittaa oikeastaan vain, että lopulta itse päättää.
Alkaa tuntumaan yhä vahvemmin, että eräät jatkavat elämäänsä avioliitossa ikäänkuin asuisivat vielä alaikäisenä kotonaan. Isä vaihtuu vain aviomieheen, mutta systeemit ovat samat. Miehen nimissä on se jase asia ja mies hoitaa.
Samahan se on toisinkin päin, jotkut miehet jatkavat mamman ohjauksessa loppuelämänsä ja vaimo ottaa sujuvasti sen äidin paikan muissakin asioissa, kotiin tuloissa ja syömisissä ja jälkien siivoamisessa.
Muistuu mieleen tässä huvittava juttu, tai ehkä ei niinkään huvittava. Yksi työkaveri lainasi puhelintani aikoinaan usein ja soitteli sitten jonnekin. Ihmettelin viimein miksi, miksi ei soita omastaan?
No kun liittymä on miehen nimissä ja se näkee erittelystä (siihen aikaan tuli sellaiset) kenelle on soitettu ja suuttuu, jos tulee useampi puhelu siskolle tai kaverille kuussa. Ahaa...
Noihin edellisiin puheenvuoroihin, eniten minäkin tunnen nuoria, joilla on ollut oma tili koko lapsuutensa ajan. Vaikea ajatella, että siitä noin vain luovuttaisiin ja otettaisiin helposti yhteinen yhteenmuuton vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lueskellut tätä ketjua. Luon kuvitteellisen tilanteen, nyt siis elän yksin ja on oma tili, ollut ihan syntymästä saakka. Silloin Säästöpankki lahjoitti markan pankkikirjalle.
Nyt joudun aika tarkkaan miettimään pakollisten kulujen jälkeen mitä ostan itselleni tai kotiini. Jos nyt menisin yhteen itseäni parempipalkkainen miehen kanssa joka ehdottaisi yhteisiä rahoja niin tajuaisin heti, että olisi minulle edullinen ratkaisu. Pakollisten kulujen jälkeenhän rahaa olisi moninkertaisesti käytettäväksi kaikkeen muuhun. Nyt, kun ostan esimerkiksi lenkkarit mietin minkähintaiset ja kuinka usein ne pystyn ostamaan. Mutta kun olisinkin mieheni kanssa yhteisissä rahoissa joita voisin vapaasti käyttää niin olisihan se todella houkuttelevaa, että ostaisinkin kalliimmat ja useammat lenkkarit. Ja niin varmaan tekisinkin. Samoin ruokakaupassa en miettisi niitä edullisempia tai punalaputettuja vaan voisin osaa mistä tykkäisin. Matkoillekin menisin useammin, joko miehen kanssa tai yksin ja voisin valita kivan kohteen ja hotellin. Jos rahaa olisi simerkiksi kolminkertaisesti käytössä tai jopa enemmän. Mutta en voi millään ajatella silloin, että yhteiset rahat ovat todella yhteisiä. Ovat nimellisesti, mutta tietenkin tajuan, että käytän silloin mieheni rahoja enemmän kuin omiani. En osaa ajatella miehen rahojen olevan myös minun rahojani, mies vain nyt mahdollistaa minulle tämän elämäntyylin.
En ole siis menossa yhteen kenenkään kanssa enkä ottamassa yhteistä tiliä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiset rahat" ei välttämättä edes vaadi yhteistä tiliä.
"... yhteiset rahat eivät vaadi välttämättä yhteistä tiliä, vaikka sellainen toki esimerkiksi päivittäistavaraostosten osalta asiaa helpottaakin. Edelleen kummallakin voi olla omat tilit palkanmaksua varten, sekä omat säästöt. Käytännössä on vain sovittu, että nämä kaikki varat ovat tarvittaessa yhteisiä."
Juuri näin. Meillä on yhteiset rahat, vaikka onkin omat tilit. Käyttöoikeuksilla tosin.
Yhteiset rahat tarkoittaa sitä, ettei ole mitään väliä kumpi maksaa mitäkin. Esimerkiksi käytännön syistä minä maksan kaikki asumiskulut ja mies maksaa yhteisen remppalainan. Ja mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään. Kaikki muut ostokset maksetaan "ihan miten sattuu".
Jutellaan ylipäätään tosi paljon kaikenlaista, joten jutellaan myös siitä jos tekisi mieli tehdä joku isompi hankinta. Vaikkei toista välttämättä kiinnostaisikaan. Ja aina ne hankinnat on ok ja toinen voi peräti maksaakin ne. Tai jos toisen rahat menisi vaikka siihen, niin toinen antaa sitten rahaa loppukuuksi.
Hyvin on toiminut!
Tarkoittaako tuo "mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään" että liittymätkin on hänen hallinnassaan? Vai että laskut tulee hänen nimellään?
Perheen kaikki liittymät on miehen nimissä, kyllä. Eikä siinä ole mitään kamalaa, joten.
Ei varmaan kamalaa, mutta tosi omituista. Tai mistä mä tiedän kuinka yleistä tuollainen on, tuntuu vaan oudolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on puolison kanssa aina parisuhteen alusta 1980-l. ollut erilliset rahat. Yhteisiä menoja hoidetaan yhdessä, muuten kummallakin on omat rahat. Eikä ole meidän tarvinnut rahasta riidellä.
Vierailija kirjoitti:
"Kummallinen mielipide? Vaikka sinä et olekaan enää nuori, niin yhtä lailla niitä nuoria kasvaa nykyaikanakin. Ja ihan yhtä lailla muuttavat jo parikymppisenä yhteen. Vai luuletko oikeasti että nykyään ihmiset ei seurustele ja muuta avoliittoon enää lainkaan, ennen kuin ovat vasta vanhemmalla iällä??? "Vanhemmalla iällä tarkoitetaan yleensä elämän myöhäisempää vaihetta, tyypillisesti keski-iän ylittämistä tai vanhuutta"."
No mulla on ollut oma tili aina, se perustettiin kun synnyin. Sinne lähipiiri, vanhemmat ja täti miehineen keräsi rahaa, pieniä summia per kk ja sitten isompia teini-iästä lähtien joulu ja synttärilahjana, yo-lakki jne. Vieläkin täti laittaa mun tilille lahjarahat. En ajatellut, että miehen kanssa muutto tarkoittaisi, että tämä tili lakkaa olemasta.
Sain mukaan kotoa kaikki tarvittavan kun muutin yksin opiskelemaan. Ei mennyt mulla miehen kanssa muutto ollenkaan niin kuin vanhemmillani joskus seitkytluvulla todellakaan, mitä ovat kertoneet. Muutin mieheni kanssa yhteen 25 vuotiaana. Nyt olen 31 ja alan mielestäni olla vanhemmalla iällä kuin parikymppinen.
Mites jos kaksi nuorta menee kimppaan, toisella on tilillä 50000 säästettyjä lahjoja ja vaikka perintöä, toisella 13 euroa? Omat tilit lopetetaan ja rahat yhteiselle tilille? Kuka tällaiseen suostuu vaikka olis kuinka sekaisin rakkaudesta?
Vierailija kirjoitti:
Alkaa tuntumaan yhä vahvemmin, että eräät jatkavat elämäänsä avioliitossa ikäänkuin asuisivat vielä alaikäisenä kotonaan. Isä vaihtuu vain aviomieheen, mutta systeemit ovat samat. Miehen nimissä on se jase asia ja mies hoitaa.
Samahan se on toisinkin päin, jotkut miehet jatkavat mamman ohjauksessa loppuelämänsä ja vaimo ottaa sujuvasti sen äidin paikan muissakin asioissa, kotiin tuloissa ja syömisissä ja jälkien siivoamisessa.
Muistuu mieleen tässä huvittava juttu, tai ehkä ei niinkään huvittava. Yksi työkaveri lainasi puhelintani aikoinaan usein ja soitteli sitten jonnekin. Ihmettelin viimein miksi, miksi ei soita omastaan?
No kun liittymä on miehen nimissä ja se näkee erittelystä (siihen aikaan tuli sellaiset) kenelle on soitettu ja suuttuu, jos tulee useampi puhelu siskolle tai kaverille kuussa. Ahaa...
Noihin edellisiin puheenvuoroihin, eniten minäkin tunnen nuoria, joilla on ollut oma tili koko lapsuutensa ajan. Vaikea ajatella, että siitä noin vain luovuttaisiin ja otettaisiin helposti yhteinen yhteenmuuton vuoksi.
Kun olen keskustelua lukenut, niin lähes kaikilla on myös oma tili yhteisten lisäksi. Usea on sanonut, että heillä tulee kaikki tulot yhteiselle tilille ja siitä siirretään sama summa kummankin tilille sijoituksia varten tai että kumpikin siirtää vaikka 80% tuloistaan yhteiselle tilille ja loput jää omiin sijoituksiin tai muuhun. Joillakin on omat tilit, joihin molemmilla käyttöoikeus jne.
Teema kai oli yhteiset rahat, ei pelkästään yhteinen tili.
Itse tienaan paljon enemmän ja rouva puolestaan vähemmän. Hän on fanaattisen tarkka. Kyllästyin täysi-ikäisenä ja menestyvänä miehenä puolustelemaan menojani. Minulla on ns. miesten kalliit harrastukset. Siirrän yhteiselle tilille 90% tuloistani joka on kuitenkin reilu 1k enemmän mitä vaimoni sinne laittaa. En ikinä kerro mitä mikin maksaa ja vain näin säilyy rauha maassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkaa tuntumaan yhä vahvemmin, että eräät jatkavat elämäänsä avioliitossa ikäänkuin asuisivat vielä alaikäisenä kotonaan. Isä vaihtuu vain aviomieheen, mutta systeemit ovat samat. Miehen nimissä on se jase asia ja mies hoitaa.
Samahan se on toisinkin päin, jotkut miehet jatkavat mamman ohjauksessa loppuelämänsä ja vaimo ottaa sujuvasti sen äidin paikan muissakin asioissa, kotiin tuloissa ja syömisissä ja jälkien siivoamisessa.
Muistuu mieleen tässä huvittava juttu, tai ehkä ei niinkään huvittava. Yksi työkaveri lainasi puhelintani aikoinaan usein ja soitteli sitten jonnekin. Ihmettelin viimein miksi, miksi ei soita omastaan?
No kun liittymä on miehen nimissä ja se näkee erittelystä (siihen aikaan tuli sellaiset) kenelle on soitettu ja suuttuu, jos tulee useampi puhelu siskolle tai kaverille kuussa. Ahaa...
Noihin edellisiin puheenvuoroihin, eniten minäkin tunnen nuoria, joilla on ollut oma tili koko lapsuutensa ajan. Vaikea ajatella, että siitä noin vain luovuttaisiin ja otettaisiin helposti yhteinen yhteenmuuton vuoksi.
Kun olen keskustelua lukenut, niin lähes kaikilla on myös oma tili yhteisten lisäksi. Usea on sanonut, että heillä tulee kaikki tulot yhteiselle tilille ja siitä siirretään sama summa kummankin tilille sijoituksia varten tai että kumpikin siirtää vaikka 80% tuloistaan yhteiselle tilille ja loput jää omiin sijoituksiin tai muuhun. Joillakin on omat tilit, joihin molemmilla käyttöoikeus jne.
Teema kai oli yhteiset rahat, ei pelkästään yhteinen tili.
Just toihan se onkin, että miksi niiden omien rahojen on ensin käytävä siellä yhteisellä tilillä, josta siirretään kummallekin rahaa eikä toisin päin, eli omalta tililtä siirretään jokin sovittu summa yhteiselle? Joskin kyllä luulen, että jälkimmäinen on tavallisempaa, siis se, että on oma palkkatili, jolta raha siirtyy sitten yhteiselle.
Yksi työkaverini sanoi, että vaati rahat yhteiselle tilille suoraan palkasta sen jälkeen, kun mies oli saanut palkankorotuksen, eikä kertonut siitä vaimolle. Ja juuri tämä on se, mitä mä en vaan tajua. Jos yhteiset menot kuittaantuu tasapuolisesti, mitä se toisen palkankorotus kuuluu toiselle?
Juuri kuten yksi tuolla sanoi: en minä ajattele, että toisen pitää kustantaa mulle mitään parempaa elintasoa sen vuoksi, että hän saa vaikka palkankorotuksen.
Teemana oli täysin yhteiset rahat, ja siihen tämä kai liittyy. Eli siihen, että toinen ei saa saada parempaa palkkaa ja ostaa sillä jotain pelkästään itselleen, vaan rahojen täytyy olla käytettävissä molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Itse tienaan paljon enemmän ja rouva puolestaan vähemmän. Hän on fanaattisen tarkka. Kyllästyin täysi-ikäisenä ja menestyvänä miehenä puolustelemaan menojani. Minulla on ns. miesten kalliit harrastukset. Siirrän yhteiselle tilille 90% tuloistani joka on kuitenkin reilu 1k enemmän mitä vaimoni sinne laittaa. En ikinä kerro mitä mikin maksaa ja vain näin säilyy rauha maassa.
Jep, tämä. Meillä toisin päin, mutta sama ongelma. Kun mentiin yhteen niin vähävaraisemmasta kodista tulleena mieheni oli pihimäisen tarkka ja kyllä se piirre vieläkin näkyy. Kyllästyin perustelemaan jotain kahvilakäyntiä tms mitä hän piti (ja pitää) aivan turhana. Nyt on oppinut, että meillä lapsettomilla hyvin tienaavilla ihmisillä tosiaankin on varaa ostaa goudaa talousedamin sijaan, mutta jos hän kaupassa käy niin voi olla varma, että tarjoukset on koluttu. Mutta sehän on ihan ok, hän ostaa tavallaan ja minä tavallani.
Vaan ainut tapa säilyttää se, että rahasta ei riidellä ja keskustella on se, että hän ei ihan tiedä, mitä maksaa mun kasvorasva tai uudet kengät. Saati sitä, mitä meni ravintolaan naisystäviä tavatessa.
"On merkillinen ajatus itselleni, että olisi yhteiset rahat, mutta ei velvollisuutta kertoa, mihin niitä käyttää, koska nehän ovat sen toisenkin rahoja. Ilmeisesti monellakin on raja jotenkin häilyväinen itsensä ja toisen välillä. Mistä muusta asiastakin voi päättää toisen puolesta kuin omastaan? "
Tätä olen itsekin hakenut! Jos oikeasti jakaisin rahat täysin yhteisesti, tietysti jakaisin myös kaikki menot, eli kertoisin kaiken, mitä ostan jo etukäteen, jos se olisi jotain muuta kuin tavalliset päivittäistavarat, ruokatavarat tms.
Voi sekin jollekin sopia, mutta itsestä tuntuisi, että sitten puhuttaisiin koko ajan rahasta, mikä on mielestäni tylsää. Ja ei miestäni kyllä kiinnostaisi, jos pohtisin hänelle ääneen kaksien saappaiden välillä, kummat ostaisin. Eikä häntä kiinnostaisi edes tietää, että ostan uudet saappaat.