Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1192)
Yleisesti niin että jos mies tienaa enemmän, silloin kaiken tulisi olla yhteistä ettei tule riitaa. Kun taas nainen tienaa enemmän, niin silloin omat rahat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiset rahat" ei välttämättä edes vaadi yhteistä tiliä.
"... yhteiset rahat eivät vaadi välttämättä yhteistä tiliä, vaikka sellainen toki esimerkiksi päivittäistavaraostosten osalta asiaa helpottaakin. Edelleen kummallakin voi olla omat tilit palkanmaksua varten, sekä omat säästöt. Käytännössä on vain sovittu, että nämä kaikki varat ovat tarvittaessa yhteisiä."
Juuri näin. Meillä on yhteiset rahat, vaikka onkin omat tilit. Käyttöoikeuksilla tosin.
Yhteiset rahat tarkoittaa sitä, ettei ole mitään väliä kumpi maksaa mitäkin. Esimerkiksi käytännön syistä minä maksan kaikki asumiskulut ja mies maksaa yhteisen remppalainan. Ja mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään. Kaikki muut ostokset maksetaan "ihan miten sattuu".
Jutellaan ylipäätään tosi paljon kaikenlaista, joten jutellaan myös siitä jos tekisi mieli tehdä joku isompi hankinta. Vaikkei toista välttämättä kiinnostaisikaan. Ja aina ne hankinnat on ok ja toinen voi peräti maksaakin ne. Tai jos toisen rahat menisi vaikka siihen, niin toinen antaa sitten rahaa loppukuuksi.
Hyvin on toiminut!
Tarkoittaako tuo "mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään" että liittymätkin on hänen hallinnassaan? Vai että laskut tulee hänen nimellään?
Perheen kaikki liittymät on miehen nimissä, kyllä. Eikä siinä ole mitään kamalaa, joten.
"No aika usein se suhde nykyään perustetaan vanhemmalla iällä, jossa takana on sinkkuaika ja oman, aikuisen elämän rakentaminen. Ennen mentiin heti kotoa parikymppisenä yhteen, nykyään harvemmin."
Kummallinen mielipide? Vaikka sinä et olekaan enää nuori, niin yhtä lailla niitä nuoria kasvaa nykyaikanakin. Ja ihan yhtä lailla muuttavat jo parikymppisenä yhteen. Vai luuletko oikeasti että nykyään ihmiset ei seurustele ja muuta avoliittoon enää lainkaan, ennen kuin ovat vasta vanhemmalla iällä??? "Vanhemmalla iällä tarkoitetaan yleensä elämän myöhäisempää vaihetta, tyypillisesti keski-iän ylittämistä tai vanhuutta".
Tuijotat nyt liikaa omaa lähipiiriäsi, etkä näe sen ulkopuolelle.
Mulla ei oo omaa tiliä ollenkaa. Vaim o hoitaa kaiken:) Hyvin menee mutta menköön...
Meillä on yhteiset rahat ja käyttöoikeus toistemme tileille. Ei ole ollut tarvetta riidellä rahasta, meillä on ihan ok tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"No aika usein se suhde nykyään perustetaan vanhemmalla iällä, jossa takana on sinkkuaika ja oman, aikuisen elämän rakentaminen. Ennen mentiin heti kotoa parikymppisenä yhteen, nykyään harvemmin."
Kummallinen mielipide? Vaikka sinä et olekaan enää nuori, niin yhtä lailla niitä nuoria kasvaa nykyaikanakin. Ja ihan yhtä lailla muuttavat jo parikymppisenä yhteen. Vai luuletko oikeasti että nykyään ihmiset ei seurustele ja muuta avoliittoon enää lainkaan, ennen kuin ovat vasta vanhemmalla iällä??? "Vanhemmalla iällä tarkoitetaan yleensä elämän myöhäisempää vaihetta, tyypillisesti keski-iän ylittämistä tai vanhuutta".
Tuijotat nyt liikaa omaa lähipiiriäsi, etkä näe sen ulkopuolelle.
Tai sinä omaasi. Aika harvinaisia nykyään ovat liitot, joissa parikymppiset tai alle alkavat tyhjästä perustaa kotia, kuten ennen. Jokainen nuori omassa lähipiirissäni on asunut ensin yksin ja sitten vasta jonkun toisen kanssa, kukaan ei ole tyhjin käsin muuttanut lapsuudenkodista toisen kanssa yhteen. Ja sitä paitsi nykyään lapsuudenkodista lähtökin tarkoittaa aivan eri asiaa ennen kuin, omani ainakin lähtivät saaden mukaansa perustarpeiston telkkareita myöten.
Enemmän hankaluutta oli siinä, miten kaksi nuorta aikuista sovittaa yhteisen kotiin kaiken sen, mitä omistavat. Kumman lipasto pidetään-tyylisesti.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai täällä juurikaan sellaisia kommentteja ole? Vaan lähinnä että kun on omat rahat, puolisolle ei kuulu kuinka paljon käyttää rahaa omiin vaikka "turhiinkin" menoihin?
No tähän on pakko kommentoida että kyllä mä vähän nikottelisin jos mies tulisi yllättäin jollain jenkkiritsalla kotiin tai ilmoittaisi lähtevänsä kuukaudeksi reissuun vaikka omilla rahoillaan olisi maksanut.
Varsinkin kuukauden reissu olisi heti perheen ajasta pois + sen ajan mun pitäisi sumplia omat työt, lasten menot yms uusiksi. Ja autosta tulee lisäkuluja - maksaisiko mies omistaan vakuutuksen, huollot, bensat yms myös??
Eli meillä kyllä keskustellaan myös niistä omista hankinnoista aina ihan vaan joska kommunikointi kuuluu parisuhteeseen
Tuossa tapauksessa mies käyttäisi sinun aikaa ilman sinun lupaa, joten tietenkään noin ei voi tehdä. Mies ei myöskään voi ottaa lapsia reissulle mukaan sanomatta siitä sinulle.
Auton kulut mies maksaa kokonaan itse, nehän on tiedossa jo autoa ostaessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Kummallinen mielipide? Vaikka sinä et olekaan enää nuori, niin yhtä lailla niitä nuoria kasvaa nykyaikanakin. Ja ihan yhtä lailla muuttavat jo parikymppisenä yhteen. Vai luuletko oikeasti että nykyään ihmiset ei seurustele ja muuta avoliittoon enää lainkaan, ennen kuin ovat vasta vanhemmalla iällä??? "Vanhemmalla iällä tarkoitetaan yleensä elämän myöhäisempää vaihetta, tyypillisesti keski-iän ylittämistä tai vanhuutta"."
No mulla on ollut oma tili aina, se perustettiin kun synnyin. Sinne lähipiiri, vanhemmat ja täti miehineen keräsi rahaa, pieniä summia per kk ja sitten isompia teini-iästä lähtien joulu ja synttärilahjana, yo-lakki jne. Vieläkin täti laittaa mun tilille lahjarahat. En ajatellut, että miehen kanssa muutto tarkoittaisi, että tämä tili lakkaa olemasta.
Sain mukaan kotoa kaikki tarvittavan kun muutin yksin opiskelemaan. Ei mennyt mulla miehen kanssa muutto ollenkaan niin kuin vanhemmillani joskus seitkytluvulla todellakaan, mitä ovat kertoneet. Muutin mieheni kanssa yhteen 25 vuotiaana. Nyt olen 31 ja alan mielestäni olla vanhemmalla iällä kuin parikymppinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Yhteiset rahat" ei välttämättä edes vaadi yhteistä tiliä.
"... yhteiset rahat eivät vaadi välttämättä yhteistä tiliä, vaikka sellainen toki esimerkiksi päivittäistavaraostosten osalta asiaa helpottaakin. Edelleen kummallakin voi olla omat tilit palkanmaksua varten, sekä omat säästöt. Käytännössä on vain sovittu, että nämä kaikki varat ovat tarvittaessa yhteisiä."
Juuri näin. Meillä on yhteiset rahat, vaikka onkin omat tilit. Käyttöoikeuksilla tosin.
Yhteiset rahat tarkoittaa sitä, ettei ole mitään väliä kumpi maksaa mitäkin. Esimerkiksi käytännön syistä minä maksan kaikki asumiskulut ja mies maksaa yhteisen remppalainan. Ja mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään. Kaikki muut ostokset maksetaan "ihan miten sattuu".
Jutellaan ylipäätään tosi paljon kaikenlaista, joten jutellaan myös siitä jos tekisi mieli tehdä joku isompi hankinta. Vaikkei toista välttämättä kiinnostaisikaan. Ja aina ne hankinnat on ok ja toinen voi peräti maksaakin ne. Tai jos toisen rahat menisi vaikka siihen, niin toinen antaa sitten rahaa loppukuuksi.
Hyvin on toiminut!
Tarkoittaako tuo "mies maksaa puhelinlaskut koska ovat hänen nimissään" että liittymätkin on hänen hallinnassaan? Vai että laskut tulee hänen nimellään?
Perheen kaikki liittymät on miehen nimissä, kyllä. Eikä siinä ole mitään kamalaa, joten.
Alkaa tuntumaan yhä vahvemmin, että eräät jatkavat elämäänsä avioliitossa ikäänkuin asuisivat vielä alaikäisenä kotonaan. Isä vaihtuu vain aviomieheen, mutta systeemit ovat samat. Miehen nimissä on se jase asia ja mies hoitaa.
Joku trauma tai vastuunpakoilu on olemassa jos siirtää vastuun miehelleen ja kulkee siinä sivussa ikäänkuin huoleton lapsi. Oikeasti näköjään on edelleen suhteita tyyliin lapsi ja vanhempi. Ikäänkuin elämässä kaikki pysyisi tasaisena kun toinen hoitaa. Miten nämä sitten pärjäävät jos tuleekin joku muutos elämään.
Mietin miten miehet suhtautuvat naiseen, ja joka antaa itsenäisyytensä toisen harteille. Onhan sekin hiukan kaksipiippuinen juttu. Toisaalta riippuu miehestäkin. J8kuhan siinä on alkujaan, että tämäntyyliseen systeemiin suhteessa on menty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tähän on pakko kommentoida että kyllä mä vähän nikottelisin jos mies tulisi yllättäin jollain jenkkiritsalla kotiin tai ilmoittaisi lähtevänsä kuukaudeksi reissuun vaikka omilla rahoillaan olisi maksanut.
Joo aina tämä toinen ääripää: ei puhuta yhtään mitään koskaan mistään. Mutta jos mun mies yllättäen innostuisi vastoin odotuksia jenkkiritsasta ja tulisi sen kanssa kotiin, toki minäkin nikottelisin, mutta samalla kyllä olisin vakuuttunut, että hän on sen tarpeeksi pitkälle miettinyt bensoineen ja vakuutuksineen. Ja vaikka ei olisi, niin sehän olisi sitten hänen murheensa. Oletusarvohan on, että tekee mitä haluaa omilla rahoillaan, ei minun. Joten bensat ja vakuutukset eivät koskettaisi minua millään tavalla. Jenkkiritsan säilytystilasta jouduttaisiin neuvottelemaan ja jos päädyttäisiin, että meille ei tule, niin omilla rahoillaan sitten kustantaisi varastoinnin. Kai on laskenut, että riittävät.
KK-reissu on eri asia, siinä ei puhutakaan enää rahasta, vaan ajasta. Tosin me olemme lapseton pari, joten jos hänellä vapaat ja rahat antaa myöten, siitä vaan, kuitenkin lopulta, jos niin haluaa ja päättää.
Pointti kyllä on, että omat rahat eivät kuitenkaan automaattisesta tarkoita, että ei piittaa puolisostaan yhtään, eikä halua puhua mistään rahaan liittyvästä. Se tarkoittaa oikeastaan vain, että lopulta itse päättää.
Alkaa tuntumaan yhä vahvemmin, että eräät jatkavat elämäänsä avioliitossa ikäänkuin asuisivat vielä alaikäisenä kotonaan. Isä vaihtuu vain aviomieheen, mutta systeemit ovat samat. Miehen nimissä on se jase asia ja mies hoitaa.
Samahan se on toisinkin päin, jotkut miehet jatkavat mamman ohjauksessa loppuelämänsä ja vaimo ottaa sujuvasti sen äidin paikan muissakin asioissa, kotiin tuloissa ja syömisissä ja jälkien siivoamisessa.
Muistuu mieleen tässä huvittava juttu, tai ehkä ei niinkään huvittava. Yksi työkaveri lainasi puhelintani aikoinaan usein ja soitteli sitten jonnekin. Ihmettelin viimein miksi, miksi ei soita omastaan?
No kun liittymä on miehen nimissä ja se näkee erittelystä (siihen aikaan tuli sellaiset) kenelle on soitettu ja suuttuu, jos tulee useampi puhelu siskolle tai kaverille kuussa. Ahaa...
Noihin edellisiin puheenvuoroihin, eniten minäkin tunnen nuoria, joilla on ollut oma tili koko lapsuutensa ajan. Vaikea ajatella, että siitä noin vain luovuttaisiin ja otettaisiin helposti yhteinen yhteenmuuton vuoksi.
"On merkillinen ajatus itselleni, että olisi yhteiset rahat, mutta ei velvollisuutta kertoa, mihin niitä käyttää, koska nehän ovat sen toisenkin rahoja. Ilmeisesti monellakin on raja jotenkin häilyväinen itsensä ja toisen välillä. Mistä muusta asiastakin voi päättää toisen puolesta kuin omastaan? "
Tätä olen itsekin hakenut! Jos oikeasti jakaisin rahat täysin yhteisesti, tietysti jakaisin myös kaikki menot, eli kertoisin kaiken, mitä ostan jo etukäteen, jos se olisi jotain muuta kuin tavalliset päivittäistavarat, ruokatavarat tms.
Voi sekin jollekin sopia, mutta itsestä tuntuisi, että sitten puhuttaisiin koko ajan rahasta, mikä on mielestäni tylsää. Ja ei miestäni kyllä kiinnostaisi, jos pohtisin hänelle ääneen kaksien saappaiden välillä, kummat ostaisin. Eikä häntä kiinnostaisi edes tietää, että ostan uudet saappaat.