Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1171)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan toimii tollaset yhteiset tilit jos kumpikin on rahankäyttäjinä suht samalaisia. Entäs jos toinen on säästäväinen ja toinen tuhlaa turhiin juttuihin. Riitahan siitä tulee.
Säästöjä ei välttämättä kannata pitää muutenkaan käyttötilillä. Jos toinen haluaa laittaa rahaa säästöön ja toinen tuhlata rahat niin ihan samalla tavalla se onnistuu oli tili yhteinen tai molemmilla omat. Enemmän tuo on sopimuskysymys käytetäänkö yhteisen tilin rahoja 50/50 vai jollakin muulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mitä tarkoitat, ei välttämättä. Kyllä se ihan jokaisen välttämättä tehtävä päätös, haluaako säilyttää oman tilinsä vai ottaa yhden yhteisen, tai minne haluaa palkkansa ohjautuvan. Ei se mikään luonnonlaki todellakaan ole."
Missä kohtaa on pakko tehdä päätös että haluaa säilyttää oman tilin?
Ei missään kohta ole pakko tehdä päätöstä, että säilyttää oman tilin. Mutta on pakko tehdä päätös, säilyttääkö oman tilin. Se on ihan yhtä välttämätön päätös kuin se, että päättää perustaa yhteisen. Eli ei ole mitään automaattista omaa tiliä, vaan senkin säilyttäminen on välttämätöntä päättää. Kun tuolla joku väitti, että yhteinen tili on päätös, mutta oma tili ei välttämättä ole. En tajua, miten toinen on päätös ja toinen välttämättä ei.
Säästöjä ei välttämättä kannata pitää muutenkaan käyttötilillä. Jos toinen haluaa laittaa rahaa säästöön ja toinen tuhlata rahat niin ihan samalla tavalla se onnistuu oli tili yhteinen tai molemmilla omat. Enemmän tuo on sopimuskysymys käytetäänkö yhteisen tilin rahoja 50/50 vai jollakin muulla tavalla.
Miten siis rahat on yhteiset, jos toisella ei ole samaa käyttöoikeutta, vaan toinen saa käyttää tilin rahoja enemmän?
Ja huomattavasti helpommin tuhlaaminen onnistuu, jos toinen säästää ja tienaa ja toinen tuhlaa. Koettu on. Nuorena ja naiivina minäkin uskoin, että todellinen rakkaus on sitä, että kaikki on yhteistä. En vaan ottanut huomioon, että en itse ole niin iso ihminen, että ei alkaisi ottaa päästä, kun on tehnyt ylitöitä ja saanut tilille vähän ylimääräistä niin toinen sen tuhlaa.
Joo tiedän, täällä muilla on niin ihana suhde, että tämmöistä ei koskaan tapahdu, vaan molemmat tienaa kymppitonnin kuussa ja ovat säästäväisiä ja kaiken ylimääräisen laittavat tuottaviin sijoituksiin. Mutta kaikkien elämä ei ole semmoistakaan aina.
Kaikki on yhteistä ollut jo 54 vuotta. Yhteiselle tilille menee eläkkeetkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yhteiset rahat" ei välttämättä edes vaadi yhteistä tiliä.
"... yhteiset rahat eivät vaadi välttämättä yhteistä tiliä, vaikka sellainen toki esimerkiksi päivittäistavaraostosten osalta asiaa helpottaakin. Edelleen kummallakin voi olla omat tilit palkanmaksua varten, sekä omat säästöt. Käytännössä on vain sovittu, että nämä kaikki varat ovat tarvittaessa yhteisiä."
Vierailija kirjoitti:
Säästöjä ei välttämättä kannata pitää muutenkaan käyttötilillä. Jos toinen haluaa laittaa rahaa säästöön ja toinen tuhlata rahat niin ihan samalla tavalla se onnistuu oli tili yhteinen tai molemmilla omat. Enemmän tuo on sopimuskysymys käytetäänkö yhteisen tilin rahoja 50/50 vai jollakin muulla tavalla.
Miten siis rahat on yhteiset, jos toisella ei ole samaa käyttöoikeutta, vaan toinen saa käyttää tilin rahoja enemmän?
Ja huomattavasti helpommin tuhlaaminen onnistuu, jos toinen säästää ja tienaa ja toinen tuhlaa. Koettu on. Nuorena ja naiivina minäkin uskoin, että todellinen rakkaus on sitä, että kaikki on yhteistä. En vaan ottanut huomioon, että en itse ole niin iso ihminen, että ei alkaisi ottaa päästä, kun on tehnyt ylitöitä ja saanut tilille vähän ylimääräistä niin toinen sen tuhlaa.
Joo tiedän, täällä muilla on niin ihana suhde, että tämmöistä ei koskaan tapahdu, vaan molemmat tienaa kymppitonnin kuussa ja ovat säästäväisiä ja kaiken ylimääräisen laittavat tuottaviin sijoituksiin. Mutta kaikkien elämä ei ole semmoistakaan aina.
Käyttöoikeus joko on tai sitä ei ole. Ei ole erilaisia käyttöoikeuksia. Toki yhteisteiset rahat vaatii keskustelua ja sopimista siitä miten rahaa käytetään. Ensin kannattaa selvittää kuinka paljon rahaa jää pakollisten kulujen jälkeen. Jäljellä olevasta osuudesta voidaan sopia onko se käytettävissä 50/50 tai jollakin muulla tavalla. Oman osuutensa kumpikin voi käyttää haluamallaan tavalla, tuhlata tai laittaa säästöön. Säästöistä sitten sovitaan erikseen onko ne molempien käytössä vai ei.
Sitä en ymmärrä kun tässä keskustelussa tullut esille että yhteiset rahat olisi jotenkin huoleton tila ja sopii vain jos rahaa on yllin kyllin käytössä ja että toinen voi vain heittäytyä vapaa matkustajaksi toisen ottaessa vastuun rahoista. Kyllä yhteinen talous vaatii ainakin omalta kohdaltani sitä että ole selvillä paljonko sitä yhteistä rahaa on käytettävissä ja mikä suuruiset yhteiset pakolliset talouden kulut on. Maatalouden kulujen osalta myös sitä että aktiivisesti osallistun päätöksen tekoon, toisinaan maksan kuluja yhteiseltä tililtä ja ymmärrä jotakin kirjanpidosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on tähän ikään nähnyt kaikenlaista rahantuloa niin ajattelee jo hieman erilailla rahan menoistakin. On selvää, että rahat on yhteiset, jos sitä on vähän ja toimeen on tultava. Mutta siinä vaiheessa kun on töitä tehty ja päästy jo vähän palkoillekin, kummankin pitäisi myös päästä nauttimaan jostain ylellisyyksistä, joita itse arvostaa. Eli ei koko elämää ole tarpeen ajatella vain toisen kautta, kyllä itsellekin jotain kuuluu.
Minusta on hienoa, että nyt mies voi omilla rahoillaan ostaa jotain kalliimpaa ja tuoda vain kotiin kyselemättä yhtään keltään. Sama oikeus toki itsellä. Kyllä sen eteen on töitäkin tehty.
Ihan yhtälailla niistä yhteisistä rahoista on molempien oikeus nauttia. Se pitääkö ostoksiaan jotenkin selitellä ei mielestäni riipu siitää onko rahat yhteisellä tilillä vai omilla tileillä. Toki suuremmissa hankinnoissa voi joutua säästämään rahoja pidempää mutta jos molemmilla on selvä käsitys siitä mihin säästetään ja miksi en näe ongelmaa miksi niitä rahoja ei voisi käyttää itsee miettimättä aina miten puoliso ne käyttäisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jännä miten täällä aina nämä symbioosieläjät alkavat mäkättää, miten muut ovat noloja. Jonnekin puolustustarpeeseen se aina menee näiden kanssa.
Neiti menee nyt lukemaan, mikä sitä noloa on 😊 Vai ehditkö, kun pitää vaan haukkua niitä joilla on yhteiset rahat tai joilla toinen hoitaa laskut? Sua selvästi ahdistaa ihan hirveästi, vaikka kukaan ei pakota sinua samaan. Ihan oikeasti, ei pakota. Saat päättää itse, mitä rahoillasi teet.
Eri, mutta kyllä tuo neidittely ja hymiön käyttö kertoo sinusta aika paljon. Jos samalla ylimielisyydellä kohtelet puolisoa, ei ihme, että et pidä häntä kykenevänä edes laskujaan maksamaan. Sua tarvitaan, mies rassatkoon vaikka autoa, kun parempi ihminen hoitaa rahat!
Edelleen, typerään ylimielisyyteen saa vastata aivan samalla tavalla, etenkin kun ei järkipuhekaan näy perille menevän 😄
Mun puolisoni kyllä hoitaa laskuja, ei meillä kukaan ole ylimielinen, eikä hän myöskään rassaa autoja. Kas, kun meitä ihmisiä on palstalla useita.
Mutta, vaikka minä hoitaisin meillä jok'ikisen laskun, se olisi silloin meidän sopimuksemme, eikä tee hänestä lasta. Eikä myöskään oikeuta ketään ventovierasta, joka asiaan nenäänsä tunkevaa neiti-ihmistä, ketään nimittelemään ja määrittelemään.
Kummallista, miten kaavoihin kangistuneita, joustamattomia ihmisiä tällä palstalla on ja ilmeisen paljon 😂 Sitä saa olla onnellinen, että on löytänyt hyvän puolison.
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtälailla niistä yhteisistä rahoista on molempien oikeus nauttia. Se pitääkö ostoksiaan jotenkin selitellä ei mielestäni riipu siitää onko rahat yhteisellä tilillä vai omilla tileillä. Toki suuremmissa hankinnoissa voi joutua säästämään rahoja pidempää mutta jos molemmilla on selvä käsitys siitä mihin säästetään ja miksi en näe ongelmaa miksi niitä rahoja ei voisi käyttää itsee miettimättä aina miten puoliso ne käyttäisi.
No kun molemmat on ollut niin voin sanoa, että omasta mielestä kyllä riippuu. En mitenkään olisi mennyt neuvottelematta ostamaan yhteiseltä tilitä mitään viittä kymppiä kalliimpaa. Eihän se selittelyä välttämättä ole, mutta vaatii sen keskustelun ja ilmoittelun, mistä nyt on päästy eroon totaalisesti. En tykkää, että mies ajattelisi, että hänen pitää säästää minun hankintaani varten, minkä hän tekisi, jos yhteiseltä tililtä ollaan ostamassa minulle jotain kalliimpaa. Ilman muuta hän alkaisi pihistellä omissa menoissaan, että mulle saataisiin nopeammin rahat kasaan. Ja sama omalta puolelta myös tietysti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mutta, vaikka minä hoitaisin meillä jok'ikisen laskun, se olisi silloin meidän sopimuksemme, eikä tee hänestä lasta. Eikä myöskään oikeuta ketään ventovierasta, joka asiaan nenäänsä tunkevaa neiti-ihmistä, ketään nimittelemään ja määrittelemään. "
Mitä ihmeen neiti-ihmistä. Tuo joka sinulle vastasi sanoi olleensa rouva ja olleensa rouva jo vuonna 1993. Onko neiti sulle haukkumasana? Ja tytöt on sulle likkoja, mä arvaan. Kyllä sinä hymiönesi olet todella nolo uhotessasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtälailla niistä yhteisistä rahoista on molempien oikeus nauttia. Se pitääkö ostoksiaan jotenkin selitellä ei mielestäni riipu siitää onko rahat yhteisellä tilillä vai omilla tileillä. Toki suuremmissa hankinnoissa voi joutua säästämään rahoja pidempää mutta jos molemmilla on selvä käsitys siitä mihin säästetään ja miksi en näe ongelmaa miksi niitä rahoja ei voisi käyttää itsee miettimättä aina miten puoliso ne käyttäisi.
No kun molemmat on ollut niin voin sanoa, että omasta mielestä kyllä riippuu. En mitenkään olisi mennyt neuvottelematta ostamaan yhteiseltä tilitä mitään viittä kymppiä kalliimpaa. Eihän se selittelyä välttämättä ole, mutta vaatii sen keskustelun ja ilmoittelun, mistä nyt on päästy eroon totaalisesti. En tykkää, että mies ajattelisi, että hänen pitää säästää minun hankintaani varten, minkä hän tekisi, jos yhteiseltä tililtä ollaan ostamassa minulle jotain kalliimpaa. Ilman muuta hän alkaisi pihistellä omissa menoissaan, että mulle saataisiin nopeammin rahat kasaan. Ja sama omalta puolelta myös tietysti.
Siirsin aamulla yhteisistä rahoista nelinumeroisen summan sivuun ja tiedän että ei minun tarvitse sitä mitenkään selitellä puolisolle. Tiedän että rahaa on käytössä pakollisiin menoihin ja että myös hänellä on käytössä rahaa omiin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokaisen pariskunnan (oli sitten kyseessä nuoret tai iäkkäämmät) pitäisi ottaa huomioon se, että toisen puolison menehtyessä pankki saa väestötietojärjestelmästä lähes saman tien asiasta tiedon. Sen jälkeen yhteisellä tilillä oleva saldo ei kuulukaan enää eloon jääneelle puolisolle, vaan siitä tulee perunkirjoituksen valmistumiseen saakka kuolinpesän omaisuutta. Pankki rajoittaa siihen saakka tilin käyttöoikeutta, eikä siltä saa maksaa kuin hautauskuluja ja vainajalle kuuluvia laskuja. Tämä tulee ikävänä yllätyksenä monelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtälailla niistä yhteisistä rahoista on molempien oikeus nauttia. Se pitääkö ostoksiaan jotenkin selitellä ei mielestäni riipu siitää onko rahat yhteisellä tilillä vai omilla tileillä. Toki suuremmissa hankinnoissa voi joutua säästämään rahoja pidempää mutta jos molemmilla on selvä käsitys siitä mihin säästetään ja miksi en näe ongelmaa miksi niitä rahoja ei voisi käyttää itsee miettimättä aina miten puoliso ne käyttäisi.
No kun molemmat on ollut niin voin sanoa, että omasta mielestä kyllä riippuu. En mitenkään olisi mennyt neuvottelematta ostamaan yhteiseltä tilitä mitään viittä kymppiä kalliimpaa. Eihän se selittelyä välttämättä ole, mutta vaatii sen keskustelun ja ilmoittelun, mistä nyt on päästy eroon totaalisesti. En tykkää, että mies ajattelisi, että hänen pitää säästää minun hankintaani varten, minkä hän tekisi, jos yhteiseltä tililtä ollaan ostamassa minulle jotain kalliimpaa. Ilman muuta hän alkaisi pihistellä omissa menoissaan, että mulle saataisiin nopeammin rahat kasaan. Ja sama omalta puolelta myös tietysti.
Siirsin aamulla yhteisistä rahoista nelinumeroisen summan sivuun ja tiedän että ei minun tarvitse sitä mitenkään selitellä puolisolle. Tiedän että rahaa on käytössä pakollisiin menoihin ja että myös hänellä on käytössä rahaa omiin menoihin.
Jaa. Olen eri, mutta kyllä sekä minä että mies nähtäisiin pikkusen tarvetta selittää, minne tililtä on mennyt nelinumeroinen summa. Sen verran molempia kiinnostaa mihin rahat menee. Jos siirsit jonnekin sijoituksiin tai säästöihin, niin kait te tollaiset olettekin sopineet ja olisi vielä kummempaa jos joka kerta erikseen. Mutta siis, en ymmärrä tota ajatuskuviota, että jos kummaltakin rahaa tulee tilille niin toinen vain siirtelee. Ymmärrän paremmin tuota edellistä joka sanoo, että yhteisiä rahoja käytti varovaisemmin eikä koskaan nostellut ilmoittelematta. Onhan siinä jo toisen kunnioituksesta kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtälailla niistä yhteisistä rahoista on molempien oikeus nauttia. Se pitääkö ostoksiaan jotenkin selitellä ei mielestäni riipu siitää onko rahat yhteisellä tilillä vai omilla tileillä. Toki suuremmissa hankinnoissa voi joutua säästämään rahoja pidempää mutta jos molemmilla on selvä käsitys siitä mihin säästetään ja miksi en näe ongelmaa miksi niitä rahoja ei voisi käyttää itsee miettimättä aina miten puoliso ne käyttäisi.
No kun molemmat on ollut niin voin sanoa, että omasta mielestä kyllä riippuu. En mitenkään olisi mennyt neuvottelematta ostamaan yhteiseltä tilitä mitään viittä kymppiä kalliimpaa. Eihän se selittelyä välttämättä ole, mutta vaatii sen keskustelun ja ilmoittelun, mistä nyt on päästy eroon totaalisesti. En tykkää, että mies ajattelisi, että hänen pitää säästää minun hankintaani varten, minkä hän tekisi, jos yhteiseltä tililtä ollaan ostamassa minulle jotain kalliimpaa. Ilman muuta hän alkaisi pihistellä omissa menoissaan, että mulle saataisiin nopeammin rahat kasaan. Ja sama omalta puolelta myös tietysti.
Siirsin aamulla yhteisistä rahoista nelinumeroisen summan sivuun ja tiedän että ei minun tarvitse sitä mitenkään selitellä puolisolle. Tiedän että rahaa on käytössä pakollisiin menoihin ja että myös hänellä on käytössä rahaa omiin menoihin.
Jaa. Olen eri, mutta kyllä sekä minä että mies nähtäisiin pikkusen tarvetta selittää, minne tililtä on mennyt nelinumeroinen summa. Sen verran molempia kiinnostaa mihin rahat menee. Jos siirsit jonnekin sijoituksiin tai säästöihin, niin kait te tollaiset olettekin sopineet ja olisi vielä kummempaa jos joka kerta erikseen. Mutta siis, en ymmärrä tota ajatuskuviota, että jos kummaltakin rahaa tulee tilille niin toinen vain siirtelee. Ymmärrän paremmin tuota edellistä joka sanoo, että yhteisiä rahoja käytti varovaisemmin eikä koskaan nostellut ilmoittelematta. Onhan siinä jo toisen kunnioituksesta kyse.
Miksi puolison pitäisi olla selvillä mihin käytän rahaa?
Ja tottakai yhteisestä tilistä tai meidän tapauksessa tileistä on yhteisesti sovittu. Ja myös sen molemmar tirtää paljonko rahaa on käytettävissä. Ja senhän puoliso näkee mihin raha on siirretty jo siitä voi päätellä että se on jotakin suunnitelmaa varten siirretty käyttövaroista sivuun. Ja miten niin vain toinen siirtäisi rahoja sivuun?
Vierailija kirjoitti:
Jokaisen pariskunnan (oli sitten kyseessä nuoret tai iäkkäämmät) pitäisi ottaa huomioon se, että toisen puolison menehtyessä pankki saa väestötietojärjestelmästä lähes saman tien asiasta tiedon. Sen jälkeen yhteisellä tilillä oleva saldo ei kuulukaan enää eloon jääneelle puolisolle, vaan siitä tulee perunkirjoituksen valmistumiseen saakka kuolinpesän omaisuutta. Pankki rajoittaa siihen saakka tilin käyttöoikeutta, eikä siltä saa maksaa kuin hautauskuluja ja vainajalle kuuluvia laskuja. Tämä tulee ikävänä yllätyksenä monelle.
Tai-tili....
Tuolla lqskunmaksulla voi myös pelata tarkoituksella. Meillä on suurin osa yhteisistä sopimuksista (sähkö, talon vakuutukset, jätemaksut jne...) mun, parempituloisen, nimissä. Jos kuolen, puoliso kiikuttaa kaikki ne pankkiin maksettavaksi mun tililtä ja lopettaa automaattisen tilisiirron yhteiselle tilille. Perukirjoitukseen asti hän ei siis maksa itse asumisesta mitään, vaan kaikki hoituu kuolinpesäni tililtä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan yhtälailla niistä yhteisistä rahoista on molempien oikeus nauttia. Se pitääkö ostoksiaan jotenkin selitellä ei mielestäni riipu siitää onko rahat yhteisellä tilillä vai omilla tileillä. Toki suuremmissa hankinnoissa voi joutua säästämään rahoja pidempää mutta jos molemmilla on selvä käsitys siitä mihin säästetään ja miksi en näe ongelmaa miksi niitä rahoja ei voisi käyttää itsee miettimättä aina miten puoliso ne käyttäisi.
No kun molemmat on ollut niin voin sanoa, että omasta mielestä kyllä riippuu. En mitenkään olisi mennyt neuvottelematta ostamaan yhteiseltä tilitä mitään viittä kymppiä kalliimpaa. Eihän se selittelyä välttämättä ole, mutta vaatii sen keskustelun ja ilmoittelun, mistä nyt on päästy eroon totaalisesti. En tykkää, että mies ajattelisi, että hänen pitää säästää minun hankintaani varten, minkä hän tekisi, jos yhteiseltä tililtä ollaan ostamassa minulle jotain kalliimpaa. Ilman muuta hän alkaisi pihistellä omissa menoissaan, että mulle saataisiin nopeammin rahat kasaan. Ja sama omalta puolelta myös tietysti.
Siirsin aamulla yhteisistä rahoista nelinumeroisen summan sivuun ja tiedän että ei minun tarvitse sitä mitenkään selitellä puolisolle. Tiedän että rahaa on käytössä pakollisiin menoihin ja että myös hänellä on käytössä rahaa omiin menoihin.
Jaa. Olen eri, mutta kyllä sekä minä että mies nähtäisiin pikkusen tarvetta selittää, minne tililtä on mennyt nelinumeroinen summa. Sen verran molempia kiinnostaa mihin rahat menee. Jos siirsit jonnekin sijoituksiin tai säästöihin, niin kait te tollaiset olettekin sopineet ja olisi vielä kummempaa jos joka kerta erikseen. Mutta siis, en ymmärrä tota ajatuskuviota, että jos kummaltakin rahaa tulee tilille niin toinen vain siirtelee. Ymmärrän paremmin tuota edellistä joka sanoo, että yhteisiä rahoja käytti varovaisemmin eikä koskaan nostellut ilmoittelematta. Onhan siinä jo toisen kunnioituksesta kyse.
Yhteiset rahat mielestäni jo lähtökohtisesti vaatii sitä että kunnioitat ja arvostat puolisoasi. Kunnioitat sitä että puoliso ei kaikesta ole tilivelvollinen ja luotat siihen että puoliso osaa myös sitä yhteistä taloutta hoitaa vaikka hän voi käyttää rahaa myös itseensä ja siihen mitä hän näkee tarpeelluseksi vaikka se koskisi yhteisiäkin hankintoja. Luottamus ei silti edellytä sitä että kaiken pitäisi selittää. Pikemminkin päin vastoin kun luottamus on kunnossa niin ei tarvitse selitellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteinen taloustili, mutta myös omat tilit. Ei olla koskaan riidelty rahasta. Kumpikin saa tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa.
Meillä saa ihan yhteisilläkin rahoilla tehdä mitä haluaa. Miksei saisi?
Meillä niitä yhteisiä rahoja on vain yhteisiä laskuja varten, niillä ei tehdä mitään muuta kuin maksetaan sovitut laskut.
Alue: Aihe vapaa
Varmaan toimii tollaset yhteiset tilit jos kumpikin on rahankäyttäjinä suht samalaisia. Entäs jos toinen on säästäväinen ja toinen tuhlaa turhiin juttuihin. Riitahan siitä tulee.