Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (1393)
Meillä kaikki omaisuus yhteistä, eikä ero ole näköpiirissä, mutta eihän koskaan voi tietää, yhteistä elämää takana yli 40 vuotta. Eron tullessa menee kaikki puoliksi, kuolemantapauksessa jälkeen jäänyt perii kaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä on vaimon on vaimon ja mikä on minun on vaimon.
Otan osaa.
Asun yksin, mutta minulla on useita tilejä, joiden välillä siirtelen rahojani. Riitelen rahasta itseni kanssa joka päivä. Olen niin väsynyt tilanteeseen , että olen harkinnut eroa, mutta se tuntuu mahdottomalta. Tosin jotkut intialaiset gurut väittävät, että se olisi mahdollista.
Yhteinen tili lisää tietomurron riskiä.
Kahdet tunnukset samalle tilille. Kaksi kännykkää. Kahdet salasanat. Kun voro iskee kaikki tilin rahat menee.
Itse olen hajauttanut omat rahani eri tileille eri pankkeihin. Perheen ja suvun yhteisiä tilejä, taloustili, mökkitili, jne käytetään vain säännöllisten maksujen keräämiseen ja maksamiseen.
Ei, ei kenelläkään. Sinä ja puolisosi olette uniikkeja lumihiutaleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Jos raha polttaa reiän taskuun niin yhteinen tili ei ole silloin hyvä ratkaisu. Tuli mieleen vielä yksi yhteisen tilin hyvä puoli. Näin pystyy antamaan rahaa (avo/avio)puolisolle lahjaverovapaasti, jos itse on työelämässä ja puoliso opiskelee/ on työttömänä/ on lapsen kanssa kotona/ on muutoin pienituloinen. Tietysti myös rinnakkaisvisa omalta tililtä ajaa jokseenkin saman asian. Mutta ei täysin. Omalta tililtään (johon minulla on käyttöoikeus ja johon palkkani tulee) hän voi esimerkiksi tehdä tilisiirron toiselle tilille ja/tai AO-tilille. Jos minä siirtäisin omalta tililtäni hänen tililleen niin tämä katsottaisiin lahjaksi."
Muuten samaa mieltä, mutta puolisot voivat kyllä antaa toisilleen lahoja vapaasti eikä se tili siihen liity. Et sinä voi lapsellekaan antaa rajoituksetta rahaa ilman lahjaveroa vaikka teillä olisi yhteinen tili.
https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/lahja/milloin-pit%C3%A4%C… yhteiselle tilille voi laittaa rahaa ilman veroseuraamuksia. Muutoin normaalit lahjaverosäädökset koskevat myös puolisoa. Jos on lapsen kanssa yhteinen tili, niin siitäkään ei mene veroa, jos rahoja käytetään normaaleihin kuluihin.
"https://www.vero.fi/henkiloasiakkaat/omaisuus/lahja/milloin-pit%C3%A4%C yhteiselle tilille voi laittaa rahaa ilman veroseuraamuksia. Muutoin normaalit lahjaverosäädökset koskevat myös puolisoa. Jos on lapsen kanssa yhteinen tili, niin siitäkään ei mene veroa, jos rahoja käytetään normaaleihin kuluihin."
Et näköjään itse lukenut mitä linkkasit. Lahjaverovelvollisuus alkaa siitä, jos yhden puolison varoja käytetään yhteiseltä tililtä toisen puolison hyväksi muuten kuin elatusvelvollisuuden perusteella. Tällainen tilanne on esimerkiksi se, jos puoliso nostaa varat omaan käyttöönsä ja hankkii niillä omaisuutta. Sama koskee sitä lasta, ei se yhteinen tili siinä liity mitenkään asiaan.
Toiseksi, kerrotko yhdenkin tilanteen missä verottaja on vaatinut lahjaveroa puolisolle annetun lahjan vuoksi? Ei tuota sovelleta käytännössä. Varainsiirtovero on ainoa mitä valvotaan puolisoiden välillä.
Mulla oli nuorena sellainen miesystävä, joka ihan vimmatusti yritti päästä mun rahojeni herraksi.
Koko ajan tuli jotain: "ei ole mitään järkeä pitää kahta tiliä, kun on tilinhoitomaksut! Nyt laitat tilin pois ja siirrät rahat minun tilille, kyllä minä sitten maksan laskut ja annan rahaa!"
En tosiaankaan suostunut, mutta siitä huolimatta yritti sitten estää mua menemästä milloin mihinkin, ihan vaan rahaan vedoten, vaikka ei hänellä mun rahatilanteesta edes ollut mitään tietoa.
Sitä paitsi tilinhoitomaksut oli tuolloin joitain euroja vuodessa.
Oli hyvä oppitunti kuitenkin siitä, miksi omat rahat pitää aina olla ja vain itsellä pääsy niihin. Muuten joku muu sanelee, mitä saat tehdä ja mitä et.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se piti vielä sanoa, että kas kun en nuorena huomannut ehdottaa miehelle, että "joo hyvä idea; laita sä tilisi pois ja siirrä rahasi mun tilille! Kyllä minä sitten maksan laskut ja annan rahaa!" 😂😂🤭
Arvatenkin olisi innostunut. Tai sitten ei..
Meillä on riidelty tasan kerran rahasta, nuorena kun yhteen mentiin. Mies tulee neljän lapsen yh-perheestä ja minä huomattavasti varakkaammasta. Oli avannut mun pankkitiliotteen (silloin tulivat vielä paperisina kotiin) ja mäkätti jostain ravintola- tai laskuista. Että ihan turhaa rahanmenoa. Silloin rähähdin, että mun rahankäyttöni kuuluu hänelle vasta siinä vaiheessa kun en maksa yhteisistä kuluista puolia. Muuten ei hänelle kuulu olenko käynyt kahvilassa tai ostanut jonkun kalliimman lehden.
Se oppi meni kerrasta perille. Nyt kun ollaan molemmat oltu varoissamme jo pitkään niin kyllähän hän vieläkin on tarkempi rahankäyttäjä kuin minä ja säästöt on suuremmat. Mutta toisaalta mulla on isompi omaisuus jo ihan perittynäkin. Avioehtoa ei ole ja hyvin pärjätään sillä, että kumpikin pitää omasta kulutuksestaan huolen.
Mä olen valmiimpi siis laittamaan rahaa ns. hyvään elämään ja kyllä hän tässä nyt enemmän hyötypuolella on, kun voi säästää omia rahojaan ja mä ostan ne paremmat ruokien raaka-aineet jne. Vähän on oppinut hänkin, että elämästä voisi nauttia nyt kun vielä elää ja elää terveenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mä olen valmiimpi siis laittamaan rahaa ns. hyvään elämään ja kyllä hän tässä nyt enemmän hyötypuolella on, kun voi säästää omia rahojaan ja mä ostan ne paremmat ruokien raaka-aineet jne. Vähän on oppinut hänkin, että elämästä voisi nauttia nyt kun vielä elää ja elää terveenä."
Meillä samaa mutta toisin päin. Naisen on vaikea ymmärtää, että ei loputtomiin kannata sijoituksia ja säästöjä hillota, vaan joskus voi ostaa jotain tasokkaampaa. Nyt kun ollaan jo kahdestaan kotona lapset maailmalla on pari kertaa suostunut ottamaan vähän paremman hotellin tms. matkalla. Nyt tosin on pakkomielteenä sit säästää lapsille, vaikka ovat ihan normisti omillaan toimeen tulevia, työssäkäyviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkä mä sit pahis, kun jo vuosikymmeniä sit olin päättänyt sijoittaa perintörahani. No muutama vuosi sitten perintö tuli luonnollisella tavalla ja suunnilleen ajallaan. Vaimo ei tienny päätöksestäni ja oli pettynyt, kun vain noin 5% käytin heti hyväksemme ja loput sijoitin. Yhteiseksi hyväksi toki, rakastan vaimoani.
Mutta nyt (tai siis ehkä 20v päästä) minulla on ekaa kertaa elämässäni mahdollisuus tulla vauraaksi. En halua menettää sitå mahdollisuutta.
Sain itse kymmenisen vuotta sitten perinnön, oma-aloitteisesti maksoin siitä minun ja puolison unelmamatkan, lopun laitoin sijoitukseen. Ei puoliso olisi odottanutkaan, että olisin enempää laittanut yhteiseen kulutukseen. hän oli kovin iloinen ja kiitollinen tuosta matkasta, josta meillä on edelleen upeita muistoja. Nyt sijoitukset (ja kuukausisijoittaminen) on tuottanut hyvin ja eläkevuosiks
Meillä mies sai perintöä rahana aika paljon, kun isänsä kuoli. Papalla oli yli miljoona markkaa tilillä. Sitä oli jakamassa muutama perillinen. Metsät jäi silloin jakamatta ja pellot. Yhtään en ollut miehen rahojen perään, en edes tiedä mihin ne käytti. Hieno auto ainakin pihaan ilmestyi.
Myöhemmin, kun miehen äitikin kuoli meni pellot myyntiin ja metsät jaettiin perillisten kesken. Taas tuli miehelle aikamoiset summat rahaa ja metsää. En ole kertaakaan kysynyt mihin mies on rahat laittanut, tai mitä hän niillä on tehnyt, ei kuulu minulle. Miehen rahoja ja omaisuutta.
Kun oma äitini kuoli oli järjestetty jo etukäteen niin, että omaisuus (asunto) oli siirretty isän nimiin ja perittiin vain äidin tilillä olleet rahat joita ei ollut paljoa. Isän kuollessa tilillä oli paljon rahaa, mutta koska perijöitä oli toistakymmentä , jäi summa vaatimattomaksi. Mies oli heti haukkana tiukkaamassa, että paljon perintöä tuli ja mihin ne aion käyttää. Hänellä oli siihen kohdekin jo mietittynä :D
En enää muista mihin yhteiseen hyvään ne olisi pitänyt laittaa.
"
Meillä mies sai perintöä rahana aika paljon, kun isänsä kuoli. Papalla oli yli miljoona markkaa tilillä. Sitä oli jakamassa muutama perillinen. Metsät jäi silloin jakamatta ja pellot. Yhtään en ollut miehen rahojen perään, en edes tiedä mihin ne käytti. Hieno auto ainakin pihaan ilmestyi.
Myöhemmin, kun miehen äitikin kuoli meni pellot myyntiin ja metsät jaettiin perillisten kesken. Taas tuli miehelle aikamoiset summat rahaa ja metsää. En ole kertaakaan kysynyt mihin mies on rahat laittanut, tai mitä hän niillä on tehnyt, ei kuulu minulle. Miehen rahoja ja omaisuutta.
Kun oma äitini kuoli oli järjestetty jo etukäteen niin, että omaisuus (asunto) oli siirretty isän nimiin ja perittiin vain äidin tilillä olleet rahat joita ei ollut paljoa. Isän kuollessa tilillä oli paljon rahaa, mutta koska perijöitä oli toistakymmentä , jäi summa vaatimattomaksi. Mies oli heti haukkana tiukkaamassa, että paljon perintöä tuli ja mihin ne aion käyttää. Hänellä oli siihen kohdekin jo mietittynä :D
En enää muista mihin yhteiseen hyvään ne olisi pitänyt laittaa. "
Minua kiusaa tällaisessa ajattelutavassa se, että kun meillä kummallakin on vain nuo yhteiset lapset ja yhdessä tässä asutaan - niin se puolison rajaaminen esim perittynä saatujen varojen ulkopuolelle tuntuu erikoiselta. Voisin esim. viedä lapseni jonnekin lomamatkalle tai ostaa lapsia ja itseäni varten hienon auton, mutta se ei puolisolle kuulu. Tunnen harmia siitä, että oma puolisoni on kohdellut minua näin ja sen vuoksi vastapainona teen hänelle samoin. Itse olisin toivonut, että avioliitossa voisimme elää yhteisessä taloudessa ja tällainen erottelu aiheuttaa mielikuvan, että eroa kohden ollaan menossa. Mutta puolison toiminta on ollut systemaattista ja kun olen jostain enemmän maksanut ja siihen vedonnut, on hän jopa sanonut, että mitä maksoit, oma vika, sinne meni sun rahat. Nyt mua tällähetkellä kauhistuttaa se, että olemme joskus aikojen alussa ottaneet asuntolainan yhdessä. Sitä ei onneksi ole enää ihan hurjan paljon jäljellä, mutta kun tää talous on juurikin näin ikävästi alkanut lyömään kiilaa meidän parisuhteessa niin pelkään mitä tässä on vielä luvassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Yhteinen tili lisää tietomurron riskiä.
Kahdet tunnukset samalle tilille. Kaksi kännykkää. Kahdet salasanat. Kun voro iskee kaikki tilin rahat menee.
Itse olen hajauttanut omat rahani eri tileille eri pankkeihin. Perheen ja suvun yhteisiä tilejä, taloustili, mökkitili, jne käytetään vain säännöllisten maksujen keräämiseen ja maksamiseen"
Eikö verkkopankkitunnuksiin sitten voi luottaa yhtään? Mitä kännyköillä on tekemistä asian kanssa? Minä en käytä älypuhelinta pankkiasioiden hoitoon, vaan tietokoneelta verkkopankissa ID-laitteella (Suomessa). Kahden maan asukkaana raha-asioita on kahdessa maassa, neljässä pankissa ja sijoitusvarallisuus lisäksi. Toisessa maassa raha-asiansa voi hoitaa netissä tai vaikka käymällä pankin konttorissa.
Kyllä vaan, meilläkin varat on yhteisiä ja tilit näkyvät kummankin verkkopankissa. Sijoitukset ovat vain yhden nimissä.
Sitä ei onneksi ole enää ihan hurjan paljon jäljellä, mutta kun tää talous on juurikin näin ikävästi alkanut lyömään kiilaa meidän parisuhteessa niin pelkään mitä tässä on vielä luvassa.
Tuskin se talous on, vaan puolison itsekkyys, joka näkyy raha-asioissa selvimmin. Kun alat kuunnella häntä tarkemmin, huomaat sen kyllä muissakin asioissa. Pienet eleet, ei koskaan tarjoudu hakeen tai heittään sua jonnekin, osta jotain herkkua, mistä pidät jne.
Meillä on erilliset rahat ja toisen saamat perinnöt tai lahjat ei kuulu toiselle. Siitä huolimatta molemmat on niistä halunnut ilman kyselyitä rahoittaa kodin remontteja tai muita asioita, joista molemmille on iloa. Molemmat haluaa kyllä säilyttää myös taloudellisen itsenäisen turvan, joten jos toinen haluaa säästää mieluummin kuin laittaa juuri nyt rahaa johonkin se on tietysti ok eikä toinen kysele tai saati painosta.
Meillä on yhteiset tilit, jonne eläkkeet tulevat. Ei tarvitse säätää raha-asiota, kun on kaikki yhteisellä tilillä. Ikää yli 70v ja hyvin pärjätty.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on yhteiset tilit, jonne eläkkeet tulevat. Ei tarvitse säätää raha-asiota, kun on kaikki yhteisellä tilillä. Ikää yli 70v ja hyvin pärjätty.
Viimeistään tuossa iässä olisi hyvä katsoa, että on myös oma tili. Ikä voi aiheuttaa sairauksia, joiden takia ennen niin luotettava kumppani voi sählätä yhteiset rahat kankkulan kaivoon.
Kun yhteiset tilit olleet jo vuosikymmeniä, niin miten se toiselta jää huomaamatta jos tilillä alkaa olla tavallisuudesta poikkeavia tapahtumia. Toinen ei voi tiliä tyhjentää. Ehkä siinä tapauksessa, jos tilillä ei ole muutamaa satasta tai tuhatta euroa enempää rahaa, jotka voi vaikka hetkessä automaatista nostaa rahana.
Kun molemmat ovat samankaltaisia rahankäyttäjiä ja parisuhteessa menee hyvin, niin yhteiset rahat toimivat mainiosti! Mutta kun tulee se parisuhteen ehtoopuoli (50% päättyy eroon), niin saattaa käydä niin, että toisen puoliskon tarpeet eivät kiinnosta pätkääkään. Saattaa jopa tulla mieleen, että parempi pistää rahat omaan taskuun. Jees, minulle ei tule enää IKINÄ täysin yhteisiä rahoja, ehkä sellainen taloustili saattaa tulla.