Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (734)
Yhteiset rahat siis avioliitossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli suhteen alussa, mikä johti siihen, ettei rahaa ollutkaan koskaan. Vaimo oli parempi tuhlaamaan kuin minä tienaamaan. Piti alkaa käyttää omia tilejä, niin toisella eli minulla oli aina hädän hetkellä rahaa.
Meillä sama, mutta tuhlari oli mies. Tai siis meillä ei ollut yhteisiä rahoja (luojan kiitos) koska miehellä saattoi tili olla tyhjänä seuraavana päivänä, kun tili oli tullut.
Jos olisi ollut yhteinen tili ei meilläkään olisi koskaan ollut rahaa.
Se oli aikaa, kun vielä oli pankkikirjat. Välillä minun piti pitää miehenkin pankkikirjaa säilössä itselläni, ettei tuhlaisi rahojaan saman tien. Ymmärsi itsekin, ettei osaa käyttää rahaa ja se tuotti aikamoisia ongelmia.
Ajan kanssa miehen rahankäyttö on jonkin verran parantunut, mutta ei se vieläkään parasta mahdollista ole.
Mutta kun on ollut molemmilla omat rahat ja mies on saanut aika isoja perintöjä on hänellä ollut millä mällätä ja on saanut maksettua yhteisistä kuluistakin osansa. Loput on sitten saanut laittaa mihin on halunnut.
Joissain asioissa mies on myös pihi :D
Esim hän on hyvin tarkka, että varmasti maksan polttoaineen minkä kulutan ja minä maksan aina, jos vaikka käydään jossain ajomatkan/reissun aikana syömässä/kahvilla. Ruokaan ei muutenkaan haluasi laittaa rahaa ollenkaan vaan valittaa joka eurosta joka ruokaan kuluu :D
Ollut yhteiset tilit ja rahat 42 vuotta. Eikä mitään ongelmia ole ollut. Päinvastoin, pelkkiä hyviä puolia.
Tottakai on! tosin ei ole puolisoa niin jakelun vain mielivaltaisesti rahojani kaikille miehille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahallako se sitoutuminen todella ostetaan? Jos suhteessa on kaksi aikuista, tasa-arvoista ihmistä niin kyllä sitoutuminen osoitetaan aivan muilla tavoin kuin kurkkimalla toisen tiliä tai käyttelemällä sitä omalla pankkikortillaan. Tai vaatimalla, että kaikki toisen tulot tulevat yhteiselle tilille, joissa jälleen niitä voidaan käytellä kuin omiaan.
Sitoutuminen "ostetaan"? Sinulle on ilmeisesti täysin vieras ajatus, etät kaksi ihmistä rakastaa toisinaan niin paljon että haluavat jakaa kaiken koko elämänsä ajan? Ei tuossa ole kyse mistään ostamisestä, ei kurkkimisesta, ei toisen vaitimisesta. Ei käytellä tahaa "kuin omiaan", koska elämä on yhteinen.
En ole tuo aiempi, mutta jakaa kaiken koko elämänsä ajan? Toivottavasti tarkoitit vain rahaa,
Pitkän yli 40-vuotisen avioliiton aikana ystäväpiiri on suurelta osin (muttei pelkästään) muotoutunut sellaiseksi, että ystävät on yhteisiä, käytännössä siis muita pariskuntia joiden kanssa viihdytään, joko kyläillään vuorotahtiin tai käydään ulkona syömässä tms. Ihan parhaiden ystävien kanssa tehdään yhdessä ulkomaanmatkojakin.
Lisäksi kummallakin on omia ystäviä, joiden kanssa kumpikin meistä menee niin kuin haluaa - ja käyttää mennessään niitä meidän yhteisiä rahoja niin kuin haluaa. Osa harrastuksista on yhteisiä, osa kummallakin omia.
Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää sitä, että toisella olisi eri elintaso kuin toisella? Jos siis ollaan samassa taloudessa ja jossain liitontapaisessa. Samassa veneessä ollaan. Vaikka puolisoni ansaitsee moninkertaisesti maksaa meillä se joka kerkiää koska rahat on yhteiset. Ne ylimääräiset käytetään milloin mihinkin ja kuka mihinkin.
Minä en pystyisi tuohon. Eikä varmaan puolisokaan suostuisi, mutta minä en ikinä voisi elää toisen rahoilla, koska ne ei ole minun, vaan puolison rahoja. Ja kun puoliso sai ison perinnön rahat oli hänen, eikä kuulu minulle mitenkään. Enkä katso, että hänen perimät metsät kuuluu minulle mitenkään.
Olen aina elättänyt itseni ja toivottavasti pystyn elättämään loppuelämänikin.
Mieluummin olen se, joka maksaa enemmän.
Elämä ja talous voi olla yhteinen, mutta rahat ei.
Sekin on taloudellista väkivaltaa jos vaatii puolisoaan kustantamaan itselleen haluamiaan asioita kun itsellä ei rahkeet siihen riittäisi. "Etkö sinä rakasta minua ja halua minun parastani? Mehän olemme yksikkö."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua yhteistä tiliä. Tapaamillani naisilla on kaikilla ollut haasteellista hallita talouttaan. Sillä ei ole ollut väliä minkälainen tulotaso. Jonkin ajan kuluessa heitä on alkanut ärsyttämään, että minulla on rahaa. On sijoituksia ja saan niistä säännöllistä kassavirtaa. En ole ökyrikas, mutta fiksu raha-asioissa ja haluan panostaa varallisuuden kasvattamiseen. Jossain vaiheessa heidän mieleensä hiipii ajatus, että koska ollaan yhdessä, niin heidän tulisi myös päästä nauttimaan rahoistani. He alkavat nähdä ne myös ominaan. Huomaan, että alan myös itse pitämään kumppania enemmän maailman vanhimman ammatin edustajana, jos yhdessä olemisen edellytyksenä on siitä maksaminen. Suhteella ei ole tulevaisuutta.
Jos naisilla on haasteellista hallita talouttaan, niin miksi miehillä sitten on kuitenkin enemmän ulosottoja ja maksuhäiriöitä?
Mutta esim oma tytär joka muutti yhteen kumppaninsa kanssa ja ostivat talon, niin tytär saattoi maksaa oman osan talosta KÄTEISELLÄ, mies joutui ottamaan lainaa.
Joten kyllä ne naisetkin osaa taloutta hoitaa ja uskallanpa väittää, että paremmin, kuin miehet.
Miehille maksetaan parempaa palkkaa , mutta silti moni kusee taloutensa.
Vierailija kirjoitti:
Sekin on taloudellista väkivaltaa jos vaatii puolisoaan kustantamaan itselleen haluamiaan asioita kun itsellä ei rahkeet siihen riittäisi. "Etkö sinä rakasta minua ja halua minun parastani? Mehän olemme yksikkö."
Nähdäkseni niistä täällä kirjoittaneista, joilla on yhteiset rahat, ei ole sanallakaakaan viitannut vaatimiseen. Eihän vaatiminen liity tähän kuvioon mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on taloudellista väkivaltaa jos vaatii puolisoaan kustantamaan itselleen haluamiaan asioita kun itsellä ei rahkeet siihen riittäisi. "Etkö sinä rakasta minua ja halua minun parastani? Mehän olemme yksikkö."
Nähdäkseni niistä täällä kirjoittaneista, joilla on yhteiset rahat, ei ole sanallakaakaan viitannut vaatimiseen. Eihän vaatiminen liity tähän kuvioon mitenkään.
Piti olla "Nähdäkseni kukaan niistä täällä kirjoittaneista...".
Normaaleissa parisuhteissa avo- tai avioliitoissa puolisot sopivat siitä mitä maksavat yhteisistä menoista, vuokrat, vastikkeet, sähkölaskut, vakuutukset, ei se ole sen vaikeampaa.
Voihan sitä vaikka perustaa yhteisen taloustilin, johon kumpikin laittaa osan osuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on omat tilit mutta käytännössä yhteiset rahat. Ei ole avioehtoa, joten puoliksihan kaikki menisi jos ero tulisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rahallako se sitoutuminen todella ostetaan? Jos suhteessa on kaksi aikuista, tasa-arvoista ihmistä niin kyllä sitoutuminen osoitetaan aivan muilla tavoin kuin kurkkimalla toisen tiliä tai käyttelemällä sitä omalla pankkikortillaan. Tai vaatimalla, että kaikki toisen tulot tulevat yhteiselle tilille, joissa jälleen niitä voidaan käytellä kuin omiaan.
Sitoutuminen "ostetaan"? Sinulle on ilmeisesti täysin vieras ajatus, etät kaksi ihmistä rakastaa toisinaan niin paljon että haluavat jakaa kaiken koko elämänsä ajan? Ei tuossa ole kyse mistään ostamisestä, ei kurkkimisesta, ei toisen vaitimisesta. Ei käytellä tahaa "kuin omiaan", koska elämä on yhteinen.
En ole tuo aiempi, mutta jakaa kaiken koko elämänsä ajan? Toivottavasti tarkoitit vain rahaa,
Älä nyt ala tässäkin ketjussa tästä jankuttamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mies ei ikinä suostuisi että perintötilansa, rahansa ja metsänsä olisi myös minun.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiset rahat siis avioliitossa?
Maailman tyhmin järjestely. Minun on minun ja emäntä hoitaa laskut.
Vain nero tienaa avioliitosta.
terv. Jussi 60v
Meillä on aina ollut yhteinen tili. Tilillä on ollut usein suuria summia esimerkiksi molempien perinnöt ja mökin myynnistä ja asunnon myynnistä eli rahaa on ollut yleensä hyvin mutta emme ole tuhlareita eikä riitaa ole.
Olenkä mä sit pahis, kun jo vuosikymmeniä sit olin päättänyt sijoittaa perintörahani. No muutama vuosi sitten perintö tuli luonnollisella tavalla ja suunnilleen ajallaan. Vaimo ei tienny päätöksestäni ja oli pettynyt, kun vain noin 5% käytin heti hyväksemme ja loput sijoitin. Yhteiseksi hyväksi toki, rakastan vaimoani.
Mutta nyt (tai siis ehkä 20v päästä) minulla on ekaa kertaa elämässäni mahdollisuus tulla vauraaksi. En halua menettää sitå mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä yhteiset rahat ja tilit tyypeillä kuitenkin ok jos miehellä perinnöt ja vaikka metsätuotot ja osingot jää vaan omiin nimiin ja käyttöön?
Miehellä aina perinnöt, maat ja mannut, sijoitukset ja tuotot? Naisella ei perintöjä, ei mitään?
Kun kehutte yhteisestä tilistä niin se on. Tilillä on tietysti molempien nimet, sekä lauseke TAI, mikä tarkoittaa, että kumpi tahansa on oikeutettu nostamaan rahaa. Mutt, mutta kun tulee erimielisyyksiä, niin tämä TAI tarkoittaa sitä, että se toinen ilkeyttään menee ja nostaa tilin tyhjäksi.
Minulle kävi säästötilien kanssa niin, ettö ilkimys nosti kaikki rahat minun tietämättäni KAIKILTA tileiltä. Rahaa oli todella paljon sästötileillä.
Samoin hän sulki minun osuuteni yhteisestä tilistä, minne myös minun palkkani meni.
Säästötileillä pitää käyttää nimien kohdalla JS sanaa, joka pakottaa molemmat hyväksymään nostot.
Minä jäin tyhjille, vitsi, että kismitti. Ei voinut kukaan tehdä mitään.
Meillä on omat tilit mutta yhteiset rahat. Kummankaan ei tarvitse tilittää toiselle ostoksiaan. Jos jommalla kummalla on joku kalliimpi unelma, siihen saatetaan sästää yhdessä. Olemme molemmat järkeviä rahan käyttäjiä ja raha on meille vain väline, jolla saa perusasioiden lisäksi kivoja juttuja, kuten matkoja. Jos toiselta loppuu käyttörahat ennen palkkapäivää, rahaa voi siirtää itselleen toisen tililtä ilman ongelmaa. Rahasta ei tule riitaa.