Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo yhteinen tili ja rahat toimii jos toisella enemmän omia laskuja tai toimen tykkää ostaa laatua ja kalliimpaa ja toinen aina halvinta?
Ei ole mitään "omia laskuja". Kaikki laskut on samasta potista. Jos on joku iso hankinta niin yhdessä päätetään mitä ostetaan. Voi ostaa myös keskihintaisen.
Niin - jos toinen haluaa Guccin laukun ja toinen sanoo ettei käy yhteisistä rahoista, osta Marimekkoveska, niin siihen sitten vaan tossuna suostuu?
Tämä kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo yhteinen tili ja rahat toimii jos toisella enemmän omia laskuja tai toimen tykkää ostaa laatua ja kalliimpaa ja toinen aina halvinta?
Ei ole mitään "omia laskuja". Kaikki laskut on samasta potista. Jos on joku iso hankinta niin yhdessä päätetään mitä ostetaan. Voi ostaa myös keskihintaisen.
Niin - jos toinen haluaa Guccin laukun ja toinen sanoo ettei käy yhteisistä rahoista, osta Marimekkoveska, niin siihen sitten vaan tossuna suostuu?
Ei. Meillä ei kumpikaan ole mikään typerys.
Ei tarvitse nyt tuohon merkkiin kiteytyä, otin vaan esimerkin jonka kaikki tajuaa....
Mutta siis, millä oikeudella toinen osapuoli päättää mitä toinen saa os
Tämä.
Asumiseen, ruokaan ja muuhun taloudenpitoon liittyvät kulut maksetaan puoliksi, muuten kummallakin on omat rahat. Näin on ollut aikojen alusta ja tulee aina olemaan.
Meillä rahat ovat yhteisiä. Avioliittoa on takana 15 vuotta, yhteensä seurustelut ja muut laskettuna 20 vuotta ollaan oltu yhdessä. Mieheni tietaa hyvin, kun taasen itse en saanut koskaan mitään kunnollista työtä. Niinpä jäin kotiin ensimmäisen lapsen synnyttyä ja olen ollut kotona siitä asti. Yhteiseltä tililtä menee kaikki. Sen lisäksi molemmilla on henkilökohtaiset arvo-osuustilit ja jokaisella lapsella vielä sijoitusvakuutukset. Molemmilla on tärkeä tehtävä tässä perheessä; minä pyöritän arkea ja mies tuo rahat talouteen.
Vierailija kirjoitti:
35 vuotta avoliitossa, yhteiset rahat mutta eri tileillä.
🤔😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kunhan toinen ei ole tuhluri niin voi toimia.
Sitten pitää sopia, mikä on tuhlaamista ja mikä ei. Minulle Hesarin paperiversio, Kodin Kuvalehti, käsityölehti ja joku ruuanlaittoon keskittyvä lehti ei ole tuhlaamista, mutta mies on asiasta eri mieltä. Minun mielestä kalastustarvikkeita on ihan liikaa eikä niitä tarvitse ostaa joka vuosi. Itse en halua kuulla yhtään arvostelua tekemistäni hankinnoista ja sitä kyllä tulisi, jos rahat olisi yhteisiä.
Palkat tulevat yhteiselle tilille. Minulle kilahtaa reilu neljä tonnia, miehelle reilu seitsemän. Ei ole riitaa rahankäytöstä kun rahat riittävät ja ylikin jää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On credit, mutta miksi maksaisin luotolla, kun tilillä pitäisi olla riittävästi rahaa? Tuolla sinun tyylillä saa raha-asiat äkkiä sekaisin.
Maksan kaikki korttimaksut luotolla, kerään kortille pientä bonusta ja varsinkin isommat ostokset haluan varmistaa kortilla. Nythän meni juuri iso huonekaluketju konkurssiin, tilisiirtoina tai debitillä tilaustuotteen maksaneet eivät välttämättä saa rahojaan tai tuotteitaan. Luottokortilla ostaneet voivat periä rahoja luottokorttiyhtiöltä. Siirrän kortin vastatilille rahaa yleensä jo sitä mukaa kun käytän korttia, koskaan en jätä luotolle maksettavaksi. Raha-asiani ovat luultavasti paremmassa kunnossa kuin monella muulla.
Vierailija kirjoitti:
Palkat tulevat yhteiselle tilille. Minulle kilahtaa reilu neljä tonnia, miehelle reilu seitsemän. Ei ole riitaa rahankäytöstä kun rahat riittävät ja ylikin jää.
Onhan se tilanne teillä ihan eri mitä meillä, kun meidän yhteenlasketut tulot on nettona kolme tonnia kuukaudessa. Yhteisissä rahoissa tuntisin syyllisyyttä joka ostoksesta enkä voisi laittaa rahaa sijoituksiin. Omia rahojani voin käyttää miten lystään hyvillä mielin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Yleensä kotiin ostetaan yhteiseksi, siksi minusta on luontevaa, että iso ostos kuten sohva osteaan yhdessä. Luultavasti molemmat kuitenkin istuvat samalla sohvalla."
Kun puhutaan vakiintuneesta parisuhteesta, tämä perustelu sattuu korvaan aika pahasti. Että koska molemmat istuu samalla sohvalla, se on pitänyt myös maksaa yhdessä? Muutenko ei toinen saisi siinä istua? Toinen istukoot ostamallaan jakkaralla?
Minä maksoin vuosi sitten meidän sohvan, mies maksoi viime viikolla auton huollon. Silti sekä sohva että auto ovat aivan yhteisessä käytössä. Astiatkin olen maksanut minä, mutta en ole perinyt mieheltä vuokraa niiden käytöstä. Sähkön maksan, vaikka mieskin sitä kuluttaa. Minä käytän kännykkääni, vaikka liittymä on miehen nimissä, ja mies maksaa laskun. Jne.
Minulle on perin kummallista, että pidemmässä suhteessa ja yhdessä asumisessa kaikki täytyy puolittaa. Kuin koko ajan olisi jalka oven raossa, eroon varauduttu. Kuin ei oltaisikaan yhdessä rakkaudesta, vaan pelkästään jonkun asumisjärjestelyn vuoksi.
Meistä taas on outoa, että toinen sitoisi ison summan pitkäksi aikaa maksamalla yksin, sohvahan maksaa helposti ainakin pari tonnia, auton huolto yleensä satasia. Ei me päivittäisiä ostoksia jaeta joka kauppareissulla, vaan toinen maksaa toisella kerralla, toinen toisella. Laskutkin on sovittu maksettavaksi niin, että toinen maksaa yhdet laskut, toinen toiset. Suunnilleen sama summa tulee näistä yleensä, se riittää. Vastike maksetaan puoliksi.
Yhdessä maksaminen edellyttää keskustelua rahankäytöstä, budjetista ja prioriteeteista. Se vahvistaa taloudellista luottamusta. Sohvaa hankittaessa mietittiin, millainen sohva halutaan, paljonko ollaan valmiita panostamaan ja mistä lähdetään estsimään. Minä maksoin ja mies siirsi puolet mobilepaylla enenkuin oltiin takaisn autolla. Ei edes ollut puhetta, etteikö hän osallistuisi maksuun sillä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
On credit, mutta miksi maksaisin luotolla, kun tilillä pitäisi olla riittävästi rahaa? Tuolla sinun tyylillä saa raha-asiat äkkiä sekaisin.
Maksan kaikki korttimaksut luotolla, kerään kortille pientä bonusta ja varsinkin isommat ostokset haluan varmistaa kortilla. Nythän meni juuri iso huonekaluketju konkurssiin, tilisiirtoina tai debitillä tilaustuotteen maksaneet eivät välttämättä saa rahojaan tai tuotteitaan. Luottokortilla ostaneet voivat periä rahoja luottokorttiyhtiöltä. Siirrän kortin vastatilille rahaa yleensä jo sitä mukaa kun käytän korttia, koskaan en jätä luotolle maksettavaksi. Raha-asiani ovat luultavasti paremmassa kunnossa kuin monella muulla.
Tuo tilanne tarkoitti sitä, kun kuukauden menot on isommat kuin tulot ja rahanpuutteen vuoksi olisi pitänyt maksaa luotolla. Se taas olisi tarkoittanut sitä, että seuraavalle kuulle on taas vähemmän rahaa käytössä ja taas pitää maksaa luotolla. Siitä se velkaantuminen alkaa. On minullakin luottokortti, sillä me maksetaan isommat ostokset, mutta säästössä pitää aina olla rahaa maksaa luottolasku kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo yhteinen tili ja rahat toimii jos toisella enemmän omia laskuja tai toimen tykkää ostaa laatua ja kalliimpaa ja toinen aina halvinta?
Ei ole mitään "omia laskuja". Kaikki laskut on samasta potista. Jos on joku iso hankinta niin yhdessä päätetään mitä ostetaan. Voi ostaa myös keskihintaisen.
Niin - jos toinen haluaa Guccin laukun ja toinen sanoo ettei käy yhteisistä rahoista, osta Marimekkoveska, niin siihen sitten vaan tossuna suostuu?
Ei. Meillä ei kumpikaan ole mikään typerys.
Ei tarvitse nyt tuohon merkkiin kiteytyä, otin vaan esimerkin jonka kaikki tajuaa....
Mutta siis, millä oikeudella toinen osapuoli päättää mitä toinen saa os
Kirjoitin: "Sama lisää vielä, että jos toinen ehdottomasti haluaa sen kalleimman ja parhaimman tavaran, niin sitten hän voi sen ostaa. Tietenkin, jos rahaa on."
Ja en puhu mistään makkarasta, vaan kalliista ostoksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunhan toinen ei ole tuhluri niin voi toimia.
Sitten pitää sopia, mikä on tuhlaamista ja mikä ei. Minulle Hesarin paperiversio, Kodin Kuvalehti, käsityölehti ja joku ruuanlaittoon keskittyvä lehti ei ole tuhlaamista, mutta mies on asiasta eri mieltä. Minun mielestä kalastustarvikkeita on ihan liikaa eikä niitä tarvitse ostaa joka vuosi. Itse en halua kuulla yhtään arvostelua tekemistäni hankinnoista ja sitä kyllä tulisi, jos rahat olisi yhteisiä.
Tämä. Ja mä luulen että meillä vois olla puolin ja toisin sanomista toisen illanviettoihin ja reissuihin, ehkä ne menis kuluilta suurin piirtein tasan mutta kuitenkin. Liikutaan siis aika paljon erikseen, kummallakin on omat kulkupelit ja suunnat, ja vapaus mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On credit, mutta miksi maksaisin luotolla, kun tilillä pitäisi olla riittävästi rahaa? Tuolla sinun tyylillä saa raha-asiat äkkiä sekaisin.
Maksan kaikki korttimaksut luotolla, kerään kortille pientä bonusta ja varsinkin isommat ostokset haluan varmistaa kortilla. Nythän meni juuri iso huonekaluketju konkurssiin, tilisiirtoina tai debitillä tilaustuotteen maksaneet eivät välttämättä saa rahojaan tai tuotteitaan. Luottokortilla ostaneet voivat periä rahoja luottokorttiyhtiöltä. Siirrän kortin vastatilille rahaa yleensä jo sitä mukaa kun käytän korttia, koskaan en jätä luotolle maksettavaksi. Raha-asiani ovat luultavasti paremmassa kunnossa kuin monella muulla.
En ymmärrä alun alkaenkaan tuota että raha-asiat menisi jotenkin sekaisin jos maksaa creditillä? Ilmiselvästi aina pitää maksaa esim. matkahommelit sillä, ja koko lasku pois sitten seuraavassa laskussa, ei sillä velaksi eletä vaikka käytetäänkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuo yhteinen tili ja rahat toimii jos toisella enemmän omia laskuja tai toimen tykkää ostaa laatua ja kalliimpaa ja toinen aina halvinta?
Ei ole mitään "omia laskuja". Kaikki laskut on samasta potista. Jos on joku iso hankinta niin yhdessä päätetään mitä ostetaan. Voi ostaa myös keskihintaisen.
Huh mitään ei kyllä jäis säästöön jos kaikki menis yhdestä potista.Jos sinulla on pakkomielle käyttää tili tyhjäksi aina ennen palkkapäivää, se on sinun ongelmasi.
Mistä tuon keksit? Minulla jää säästöön enkä tuhlaa mies polttaa kaikki rahat joka kuu. Siinä menisi sitten ne minunkin rahat.
No miksi sitten laittaisit hänen kanssaan kaikki rahat samalle tilille? Tuossahan kysyttiin asiaa yhteistilin omistajilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On credit, mutta miksi maksaisin luotolla, kun tilillä pitäisi olla riittävästi rahaa? Tuolla sinun tyylillä saa raha-asiat äkkiä sekaisin.
Maksan kaikki korttimaksut luotolla, kerään kortille pientä bonusta ja varsinkin isommat ostokset haluan varmistaa kortilla. Nythän meni juuri iso huonekaluketju konkurssiin, tilisiirtoina tai debitillä tilaustuotteen maksaneet eivät välttämättä saa rahojaan tai tuotteitaan. Luottokortilla ostaneet voivat periä rahoja luottokorttiyhtiöltä. Siirrän kortin vastatilille rahaa yleensä jo sitä mukaa kun käytän korttia, koskaan en jätä luotolle maksettavaksi. Raha-asiani ovat luultavasti paremmassa kunnossa kuin monella muulla.
Tuo tilanne tarkoitti sitä, kun kuukauden menot on isommat kuin tulot ja rahanpuutteen vuoksi olisi pitänyt maksaa luotolla. Se taas olisi tarkoittanut sitä, että seuraavalle ku
Tuossahan oli kyse siitä että tilillä ei ole rahaa. Silloinhan vaihtoehdot on luottokortti tai ei palvelua.
Meillä huusholli toimii kuten jo lähes puoli vuosisataa.
Molemmilla ovat rahat ja tilit, ja ei tarvitse riidellä kulutuksesta.
Miehellä kun on aina ollut niin pienet tulot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme ole koskaan riidelleet rahasta. Meillä on sekä omia että yhteisiä tilejä, joiden välillä siirrellään tarvittaessa rahaa. MInulla on käyttöoikeus miehen käyttötiliin ja meidän yhteisille tileille. Siirrän sekä miehen miehen palkasta että omastani osan yhteiselle laskunmaksutilille ja osan meidän yhteiselle säästötilille, jota käytetään mm. matkoihin ja jouluun. Kaikki on yhteistä, enkä edes tiedä, maksaako meistä jompikumpi enemmän jotain kuin toinen. Olemme olleet yhdessä noin 40 vuotta, joten tilanteet ja tulot ovat vaihdelleet.
Onko miehellä käyttöoikeutta mihinkään tiliin?
Ja pakko sanoa että nyt pomppas, joulutili!
Kyllä miehellä on käyttöoikedet esim laskunmaksutiin ja "joulutiliin" sekä tietysti omaan säästötiliinsä. Minä pistän laskut maksuun, koska olen luonteeltani jämpti. Ja minulla tosiaan lukee yhteisen säästötilin tiedoissa, että "loma- ja joulutili". Pistän tilille tietyn summan kuukausittain sekä esim. veronpalautukset ja satunnaiset palkkiot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palkat tulevat yhteiselle tilille. Minulle kilahtaa reilu neljä tonnia, miehelle reilu seitsemän. Ei ole riitaa rahankäytöstä kun rahat riittävät ja ylikin jää.
Onhan se tilanne teillä ihan eri mitä meillä, kun meidän yhteenlasketut tulot on nettona kolme tonnia kuukaudessa. Yhteisissä rahoissa tuntisin syyllisyyttä joka ostoksesta enkä voisi laittaa rahaa sijoituksiin. Omia rahojani voin käyttää miten lystään hyvillä mielin.
Olen täysin samaa mieltä, itsekin kokisin syyllisyyttä omista ostoksista jos tuntuisi että se on jotenkin toiselta pois. Minäkin haluaisin omat rahat jos olisi pienemmät tulot.
t. Se ketä lainasit
Mistä tuon keksit? Minulla jää säästöön enkä tuhlaa mies polttaa kaikki rahat joka kuu. Siinä menisi sitten ne minunkin rahat.