Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?
Jotenkin tuntuu, että lähes kaikki riitelevät rahasta (minkä myös tutkimukset osoittavat) ja kokevat jonkinlaista epäreiluutta. Meillä on pelkästään yhteinen tili, johon menevät kummankin palkat, lapsilisät yms. Kaikki on yhteistä. Ei tarvitse riidellä. Kumpikaan ei kyttää toisen rahankäyttöä eikä tuhlaile. Miehellä on paljon suurempi palkka kuin minulla, mutta verotuksen jälkeen käteen tietysti vain puolet palkasta.
Kommentit (734)
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli yhteinen tili, jonne palkkani meni ja molemmat käyttivät oman harkintansa mukaan. Kumpikaan ei ollut tuhlari, joten ei ikinä ollut riitoja rahasta. En oikeastaan ymmärrä ajatusta, jonka mukaan yhdistetään elämät ja taloudet, mutta ei rahoja??
Tunnen kyllä parin, jossa vaimo joutui pyytämään rahaa mieheltä silloin kun hoiti lapsia kotona eikä ollut omia tuloja. En ymmärrä tuollaista ollenkaan.
Eräällä parilla taas on yhteinen palkkatili, josta siirtävät rahaa omille tileilleen x kolikkoa. Silloin kumpikin voi käyttää sillä tilillä olevaa rahaa vapaasti harrastuksiinsa tuntematta tuhlaavansa yhteisiä rahoja. Se tuntuu aika hyvältä ratkaisulta myöskin.
Mutta se ei tunnu hyvältä ratkaisulta, että kummallakin omat palkkatilit ja siitä yhteiselle tilille siirrot yhteisiin maksuihin 😳 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten yhteiset rahat voi toimia. Luulisi sen olevan ihan järkyttävää kyttäämistä. Lisäksi järjestely on epäreilu paremmin koulutettua/tienaavaa kohtaan.
Se luottamus ja kunnioitus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin yhteiset rahat ja pankkitili kuin vain voi olla: mies käy töissä ja tienaa ja elättää meidät molemmat. Lapsi on jo muuttanut kotoa pois, mutta häntäkin autetaan tarpeen tullen. Neljännesvuosisata oltu avioliitossa, aina yhteinen tili ja siihen kortit ja käyttöoikeus molemmilla. Koskaan ei ole tullut sanomista rahankäytöstäni, voin käyttää rahaa tarpeelliseksi katsomiini asioihin kotitalousmenojen jälkeen. Näin, kun toinen on EU-virkamies.
Se on vain niin, että 25 v on kovin lyhyt aika olla aviossa. Itsellä takana 40+ ja ei mieleenkään, että kumpikaan meistä olisi heittäytynyt toisen elätettäväksi. Näin, kun toinen on menestyvä yrittäjä.
Molemmille on kotona terotettu, että koulut käydään ja oma elatus hommataan. Myös, että puolison tukena ollaan kaikissa paikoissa, oma paikkansa arvostaen.
Nimenomaan. Ollaan puolison tukena, ja joskus se tarkoittaa sitä että on toisen elätettävänä. Harmi ettei sinulle opetettu jo kotona, että kaikkea ei elämässä voi ennakoida, etkä aina pysty elatustasi itse hoitamaan.
Kai yhteiset rahat on katoava ilmiö. Vanhemmilla pariskunnilla tällä hetkellä varmaan yleisempää, nuoremmilla harvinaisempaa. Jokin yhteinen taloustili kyllä. Olisi omituista, ettei olisi omaa tiliä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on aina ollut yhteiset rahat. Joskus muinoin oli yhteinen tili, mutta nyt jo pitkään omat tilit ja käyttöoikeudet ristiin.
Meille on ihan vieras ajatus että olis omat rahat. Mehän on päätetty elämää tämä elämä yhdessä. Yhteinen elämä, yhteiset rahat, mitä muutakaan se voisi olla. Jos ei voi sitoutua yhteisiin rahoihin, on vaikea nähdä että olisi sitouduttu yhteiseen elämään.Ollaan oltu yhdessä ihan nuoresta asti. Rahaa ei nuorena ollut. Ainoa konsti selvitä arjesta oli se, että jos jommalla kummalla oli rahaa, se maksoi. Tietenkin. Nykyisin taloustilanne on erittäin hyvä, lähinnä minun hyvistä tuloista johtuen. Tienaan bruttona noin 4 kertaa sen mitä puoliso, nettona 2,5 kertaa. Varallisuutta on kertynyt ja joku voisi ajatella että minä olen rahoittanut omakotitalon, kesämökin ja matkailuauton. En minä ajattele niin, yhteistä omaisuutta ovat ja yhteisistä rahoista maksettu ja lainat hoidettu.
Silloin kun lainoja
Juuri näin, meillä aivan samoin! Ja näitä ketjuja kun lukee niin tiedostan hyvin, että jos puolisoni kuolee, en enää alkaisi seurustella. Koska todennäköisesti ei löydy raha-asioista samoin ajattelevaa ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on aina ollut itsestään selvää pitää oma pankkitili ja oma sukunimi. Haluan, että omat rahat on omassa kontrollissa. En pysty elämään niin, että en tietäisi raha-asioista mitään. Varsinkin, kun kumpikin meistä on pienituloinen, pitää rahan kanssa olla tarkka, jos aikoo saada jotain säästöön.
Meillä on omat eläke tai palkkatuloa ja omat käyttötilit. Käytännössä kuluninovat pienet ja elän lähes osingoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käsitä miten yhteiset rahat voi toimia. Luulisi sen olevan ihan järkyttävää kyttäämistä. Lisäksi järjestely on epäreilu paremmin koulutettua/tienaavaa kohtaan.
Se luottamus ja kunnioitus?
Luottamusta ja kunnioitusta on vaikea osoittaa sellaista ihmistä kohtaan joka alkumetreiltä lähtien tuntuu olevan kiinnostuneempi rahoistasi kuin sinusta itsestäsi.
Vierailija kirjoitti:
^"Yllätyseroissa toinen puoliso voi myös yhteiseltä tililtä tyhjentää kaikki rahavarat, jos tilanne äityy oikein ikäväksi. "
Yhteistilipariskunnat ei eroa, kun on se täysi luottamus. Omatrahat-parit ainoastaan eroaa, koska eivät ole oikeassa parisuhteessa eivätkä sitoutuneita.
;-D
Mitä just luin 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on aina ollut itsestään selvää pitää oma pankkitili ja oma sukunimi. Haluan, että omat rahat on omassa kontrollissa. En pysty elämään niin, että en tietäisi raha-asioista mitään. Varsinkin, kun kumpikin meistä on pienituloinen, pitää rahan kanssa olla tarkka, jos aikoo saada jotain säästöön.
Korreloikohan nämäkin muuten keskenään, oman nimen ja omien rahojen säilyttäminen? En kovin monien parien raha-asioista tiedä mutta jotenkin tulee tuntu että jos mennään samalla sukunimellä niin on myös yhteisrahat.
Meillä ei ole yhteiset rahat mutta kyllä kumpikin käyttää rahansa yhteiseen hyvään. Asuminen puoliksi, laskut puoliksi. Mies maksaa kaikki ostokset kaupassa, minä sitten joitain isompia hankintoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi ymmärtää sitä, että toisella olisi eri elintaso kuin toisella? Jos siis ollaan samassa taloudessa ja jossain liitontapaisessa. Samassa veneessä ollaan. Vaikka puolisoni ansaitsee moninkertaisesti maksaa meillä se joka kerkiää koska rahat on yhteiset. Ne ylimääräiset käytetään milloin mihinkin ja kuka mihinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaikkea aina näissä keskusteluissa ihmettelen sitä, että sovitaanko jossain perheissä joka kuukausi, että maksa sä tää, niin mä maksan ton vai miten nämä menee. Itse olen laittanut kaikki mahdolliset säännölliset maksut suoraveloitukseen. Laskun luonteesta riippuu, meneekö suoraveloitus omalta vai yhteiseltä tililtä. En mitenkään jaksaisi joka kk pyörittää jotain laskujen maksu-sirkusta.
Minä pidän menoista kirjanpitoa, olen tehnyt niin jo vuosikymmeniä. Kirjanpitoon merkitään sekä minun että miehen maksamat asiat. Koska minä maksan valtaosan laskuista ja lähes kokonaan kauppareissut, mies maksaa sitten kuun lopussa minulle puuttuvan osuutensa. Meillä yhteiset menot menee eurolleen tasan. Kirjanpito ei ole iso vaiva ja on kiinnostavaa seurata mihin rahat menee.
Onhan myös pörssisähkö 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
^"Yllätyseroissa toinen puoliso voi myös yhteiseltä tililtä tyhjentää kaikki rahavarat, jos tilanne äityy oikein ikäväksi. "
Yhteistilipariskunnat ei eroa, kun on se täysi luottamus. Omatrahat-parit ainoastaan eroaa, koska eivät ole oikeassa parisuhteessa eivätkä sitoutuneita.
;-D
Mitä just luin 😂
Sitä usein joutuu ihmettelemään - huomannet nauruhymiön alla kuitenkin. Mutta kuulemma, hevosnaisten tietotoimisto kertoo, että jos on omat rahat ja varsinkin avioehto niin ei olla oikeasti sitoutuneita.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin moni sanoo tuota että vuosien varrella tulotaso on vaihdellut paljon tai usein? Me tavattiin opintojen jälkeen, työelämän alussa... ihan koko 26 vuotta toinen on tienannut 70% potista ja toinen sen 30%.. En nyt laske mukaan hoitovapaata, kumpikin oli aikansa, parempituloinen jopa pidempään, mutta se oli niin tilapäinen vaihe elämässä eikä lopulta vaikuttanut kuin säästötilin karttumisen vähenemiseen. Vanhempainpäiväraha oli suunnilleen sama kuin puolison palkka, silloin "teinattiin" 50-50. Mutta kertaakaan ei pienempituloinen ole mennyt ohi
No kun elämä on. Mekin tavattiin nuorina opiskelijoina. Valmistuttuani minä menin työelämään, mies jatkoi opintoja, joten minä maksoin suurimman osan. Mies meni vakityöhön, minulla vain pätkätyö, mies maksoi asuntolainaa. Saatiin lapset ja minä olin kotona, mies maksoi suurimman osan. Minä sain vakityön ja tienasin enemmän kuin mies. Sitten sairastuin, ja oltiin vuosikausia miehen tulojen varassa, hän teki välillä kahta työtä. Kun pääsin takaisin töihin, mies jatkoi opintoja. Jossain kohtaa mies joutui tapaturman takia olemaan pitkään sairauslomalla. Minä olin töissä.
Nyt mies tienaa enemmän kuin minä ja näin se tulee pysymään loppuelämämme. Minä olen jälleen sairastunut ja toivon vain, että en saa potkuja töistä.
Että tosiaan. Elämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen kaikkea aina näissä keskusteluissa ihmettelen sitä, että sovitaanko jossain perheissä joka kuukausi, että maksa sä tää, niin mä maksan ton vai miten nämä menee. Itse olen laittanut kaikki mahdolliset säännölliset maksut suoraveloitukseen. Laskun luonteesta riippuu, meneekö suoraveloitus omalta vai yhteiseltä tililtä. En mitenkään jaksaisi joka kk pyörittää jotain laskujen maksu-sirkusta.
Minä pidän menoista kirjanpitoa, olen tehnyt niin jo vuosikymmeniä. Kirjanpitoon merkitään sekä minun että miehen maksamat asiat. Koska minä maksan valtaosan laskuista ja lähes kokonaan kauppareissut, mies maksaa sitten kuun lopussa minulle puuttuvan osuutensa. Meillä yhteiset menot menee eurolleen tasan. Kirjanpito ei ole iso vaiva ja on kiinnostavaa seurata mihin rahat menee.
Onhan
Ei ole pörssisähköä, mutta hybridimalli on. Maksan joka kuukausi vähemmän sähköstä mitä sopimushinta on.
35 vuotta aviossa, omat sukunimet ja omat rahat. Ei tulisi mieleenkään mikään yhteistalous, ei ikinä. Puoliksi maksetaan mutta omilta tileiltä.
Minun vaimoni piti pennintarkkaa kirjaa kauppamenoista ja kun oli työttömänä , jäin velkaa hänelle jotka kirjasi ylös. Sitä kesti reilun vuoden, sitten pääsin jaloilleni ja yrittämään. Neuvoin vaimoani katselemaan toisen rahastettavan kun itsellä alkoi rahaa olemaan reilummin. Eli eipä onnistunut yhteiselo eikä rahastus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikä missään mielestäni kukaan väittänyt, että siirtelisi omia laskujaan toisen maksettavaksi.
No kyllähän tuolla yksi selosti, miten makselee miehen silmälasit ja tämä sitten hänen puhelinlaskut. Eli ihmettelin, miksi vekslataan laskuja tilien välillä, eikä kumpikin vain maksa omiaan, eli itse ne tilaamansa lasit tai sopimansa puhelinliittymän.
Apua! Mitä teen? Aviomieheni on iät ja ajat maksanut minun puhelinlaskut ja maksaa edelleen. Mikäli minä hakisin mieheni silmälasit, myös maksaisin. Ihmettelen suuresti kuitenkin, että miten tuo onnistuu, koska viime silaus tehdään lasien haku vaiheessa?! Ainakin meillä on näin toimittu.
Miten te voitte hakea toisen silmälasit, kun nehän pitää fiksata päähän
Se lukemisen ymmärtämisen taito 😅. Eli mikäli minä HAKISIN ja jatkon voi lukea uudelleen. Voi taivas 😂
Rauhoitu jo. En minä ole kysynyt puoliksi maksamisesta. Kommentoin tuota että vinoillaan olevan sairaan rikas pariskunta, jos ei maksuja puoliteta. No ei, kun ei yhteisissä rahoissa tarvitse mitään puolittaa.
Tuosta puolittamisestahan joku jo sanoi, että peräkkäin kassalla maksavat oman osuutensa.