Onko muita, joilla on puolison kanssa täysin yhteiset rahat?

Ei meillä ole koskaan ollut mitään omituisia yhteisiä rahoja. Minä maksan omalta tililtä talolainan, remonttilainan, sähkön, veden, jätemaksut,, vakuutuksista melkein kaikki, kodinkoneet jne ja paljon muuta. Polttoaineetkin maksan molempiin autoihin. Vaimo pienituloisena maksaa ruuan ja omat sekä lasten vaatteet yms. Omat vaatteeni maksan itse. Multa menee omasta palkasta oikeastaan kaikki perheen kuluihin. Omiin harrastuksiin jää ehkä muutama sata euroa vuodessa. Kovasti joskus olen kahdehtinut ystäviä, jotka laittavat suuria summia rahaa omiin harrastuksiinsa. Toisaalta heidän avioliittonsa eivät ole kestäneet, minun on. Ehkä sitten on rahaa omiin juttuihin kun lapset muuttavat omilleen.

M50+

Mulla oli jo ennen nuorena periaate, että en lyöttäydy yhteen miehen kanssa,  jolla on ihan eri käsitys rahankäytöstä ja jonka kanssaei voisi pitää yhteisiä rahoja.

Meillä on semmoinen tai-tili ja sieltä kummankin ostokset  laskut maksetaan ja kummankin tulot menevät sille tilille. 

Eri tilille sitten säästetään ja sekin on yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Kysyin, miten tuo sohvan maksamisen puolittaminen käytännössä tapahtuu, heti kassallako se puolitetaan vai siirrellään rahoja? Uteliaisuudesta.

Itse kun en ymmärrä koko puolittamista, parisuhteessa. Minä maksaisin koko sohvan, mies maksaa toisella kertaa jotain muuta, ja sillä hyvä. Ostoksia, kuten laskujakaan, ei tarvitse laskimella laskea ja puolitella. Kämppisten kohdalla sen ymmärtäisin, parisuhteessa en. Ja onneksi mieheni ajattelee samalla tavalla.

Mutta sehän on se pääasia että parisuhteessa molemmat ajattelee samalla tavalla. Toisin ajattelevan kanssa ei onneksi tarvitse suhdetta muodostaa.

Maksamme muuten vuorotellen esim. ruokaostoksia ja olemme joistain suunnilleen samankokoisista laskuista sopineet, että toinen maksaa toiset, toinen toiset laskut. Pari vuotta sitten ostettua sohva kuitenkin maksoi yli pari tonnia. Sen maksoimme puoliksi. Minä maksoin luottokortilla, puoliso siirsi oman puolikkaansa minulle. Auton maksoin minä, puolison kanssa sovittiin, että hän maksaa oman osuutensa kuukauden päästä minulle. Puolisolle tulee auton vakuutus- ja veromaksut vaikka auto onkin molempien nimissä, niistä laitan hänelle puolikkaani. Hän myös yleensä vie auton huoltoon ja maksaa siellä. Minä maksan hänelle oman puolikkaani. Matkat maksan yleensä minä, hän maksaa lipuista ja hotelleista minulle oman osuutensa kun olen tehnyt ja maksanut kaikki varaukset. Voi kuullostaa mutkikkaalta, mutta ei näitä rahansiirtotilanteita kuitenkaan tule kuin silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Kysyin, miten tuo sohvan maksamisen puolittaminen käytännössä tapahtuu, heti kassallako se puolitetaan vai siirrellään rahoja? Uteliaisuudesta.

No jos yhtään olet perillä suomalaisista pankkikäytännöistä niin luulisi kyselemättä selviävän tai voivan keksiä ja kuvitella.

Minäkin periaatteessa voisin ostaa sen sohvan yksinkin ja joskus ostankin. Mutta jotkut ostokset ovat semmoisia, että molemmat haluavat niitä rahoittaa, vaikkapa keittiöremonttiin liittyvät jutut. Silläkin on tunnearvo, yhdessä ostettu, yhdessä tehty. On molemmille tärkeä, siis molemmat tahtoo osallistua kaikkiin projektin osa-alueisiin.

Lisäksi minä voin hyvin kuvitella senkin tilanteen, että pariskunta haluaa ostaa uuden sohvan, mutta kummallakaan ei ole varaa ostaa sitä yksin. Siksi ostetaan puoliksi, yhteiseksi. Minusta se on aika paljon rakkaudellisempaa jopa kuin ostella päräytellä itsekseen sohvia. Vähän kuin itselleen.

Yleensä kotiin ostetaan yhteiseksi, siksi minusta on luontevaa, että iso ostos kuten sohva osteaan yhdessä. Luultavasti molemmat kuitenkin istuvat samalla sohvalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isot ostokset maksetaan puoliksi, samoin tietyt laskut. 

Kiinnostaisi, miten nämä puolitetaan? Jos ostatte huonekaluliikkeestä kalliin sohvan, miten se maksetaan että menee puoliksi? Miten laskut puolitetaan?

Mobilepay tai tilisiirto, nopeasti siirtää toiselle oman osuuden.

Mies on pihi eikä ikinä jakaisi perintömetsiensä tuloja kanssani. Erilaiset kulutustottumukset, mies ostaisi aina halvinta. Joten omat tilit sen vuoksi. En jaksa perustella kaikkia ostoksiani tai kinata niistä.

Vierailija kirjoitti:

Miten te muut puoliksi kulut jakajat toimitte, jos esim loma suunnitteilla, ja toisella ei ole varaa lomailla? Meillä on nyt tällainen tilanne edessä. 

Meillä on erillillset tilit, mutta olen sanonut puolisolleni, että voin maksaa jonkun tulevan matkan kokonaan tai suurimmaksi osaksi, jos hänellä on ollut huonompi työtilanne freelancerina ja minä haluan matkalle. Muuten ei lähdettäisi matkalle ollenkaan. Minulla on enemmän varallisuutta ja jatkuva työsuhde, mies on freelancer alalla, jossa töiden määrä vaihtelee. Tosin kun hänellä on töitä, hänen kuukausitulonsa on yleensä enemmän kuin minulla.

Tällaista tilannetta ei ole vielä ollut etteikö hän oli maksanut omaa osuuttaan matkoista, ensi vuonna hän täyttää tasavuosia ja silloin joka tapauksessa haluan antaa hänelle/meille lahjaksi yhteisen matkan.

Meillä ei ole ihan niin perinteinen tilanne kun ollaan naimisissa (toisella kierroksella) ja meillä on yhteinen vapaa-ajan asunto, mutta molemmilla on kuitenkin omat vakituiset asunnot ja vielä lapsia kotona vuoroviikoin. Me hoidetaan yhteiset kulut (lähinnä mökki) yhteiseltä taloustililtä ja muuten molemmat hoitaa omansa miten parhaaksi näkee. Periaatteessa yhteisten kulujen olisi tarkoitus mennä 50-50 mutta koska minä pienemmistä tuloistani huolimatta olen kuitenkin se jolla on aina enemmän rahaa, minä olen maksanut enemmän niitä yhteisiä kuluja ja puoliso on sitten vastaavasti laittanut enemmän työtunteja esim. mökin remontteihin. 

Kai se oleellisin asia on se että pariskunta itse on sinut vallitsevan tilanteen kanssa eikä kumpikaan kerrytä mitään katkeruutta. Itse sillä ekalla kierroksella olin perheen pääasiallinen elättäjä ja sen verran raskaana koin sen vastuun (jota kannan edelleen kun lastemme elättäminen on 100% minun vastuullani) että en olisi enää toisen tyhjätaskun kanssa uutta liittoa solminut. 

Vierailija kirjoitti:

 

Rahallako se sitoutuminen todella ostetaan? Jos suhteessa on kaksi aikuista, tasa-arvoista ihmistä niin kyllä sitoutuminen osoitetaan aivan muilla tavoin kuin kurkkimalla toisen tiliä tai käyttelemällä sitä omalla pankkikortillaan. Tai vaatimalla, että kaikki toisen tulot tulevat yhteiselle tilille, joissa jälleen niitä voidaan käytellä kuin omiaan.

 

 

Sitoutuminen "ostetaan"? Sinulle on ilmeisesti täysin vieras ajatus, etät kaksi ihmistä rakastaa toisinaan niin paljon että haluavat jakaa kaiken koko elämänsä ajan? Ei tuossa ole kyse mistään ostamisestä, ei kurkkimisesta, ei toisen vaitimisesta. Ei käytellä tahaa "kuin omiaan", koska elämä on yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Miten niin moni sanoo tuota että vuosien varrella tulotaso on vaihdellut paljon tai usein? Me tavattiin opintojen jälkeen, työelämän alussa... ihan koko 26 vuotta toinen on tienannut 70% potista ja toinen sen 30%.. En nyt laske mukaan hoitovapaata, kumpikin oli aikansa, parempituloinen jopa pidempään, mutta se oli niin tilapäinen vaihe elämässä eikä lopulta vaikuttanut kuin säästötilin karttumisen vähenemiseen. Vanhempainpäiväraha oli suunnilleen sama kuin puolison palkka, silloin "teinattiin" 50-50. Mutta kertaakaan ei pienempituloinen ole mennyt ohi

Puolisolla oli aikoinaan useimpina vuosina suuremmat tulot. Hän on freelancer, jolla oli todella paljon töitä jossain vaiheessa, sein kuusikin päivää viikossa. Sovittiin, että hän ottaa kaikki keikat ja maksetaan asuntoalaina pois nopeutetulla tahdilla, kun tulevista vuosista ei voi olla varma. Ja hyvä, että tehtiin niin; yt hänen alallaan työt ovat vähentyneet ja hänen vuositulonsa ovat alhaisemmat kuin minulla, joka olen vakituisessa työsuhteessa. ehdittiin kuitenkin maksaa lainat pois "lihavina vuosina". Aletaan olla sen verran lähellä eläkeikää, että ihan uudelle alalle kouluttautuminen ei enää ole järkevää. Ja kulutkin ovat sen verran pienet, että pärjätään ihan hyvin.

Yhteiset rahat mutta omat tilit ja yksi yhteinen tili. Ei ole koskaan tarvinnut riidellä rahasta. Olemme olleet hyviä jopa taitavia rahankäyttäjiä aina. Joku tietenkin on aina taitavampi, mutta näin keskimäärin kun olemme seuranneet/kuulleett ympäristöstä ihmisiltä miten käyttävät rahaa, säästävät, sijoittavat jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen taloustili, mutta myös omat tilit. Ei olla koskaan riidelty rahasta. Kumpikin saa tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa. 

Meillä saa ihan yhteisilläkin rahoilla tehdä mitä haluaa. Miksei saisi?

 

Toinen haluaa ostaa ruokaa perheelle ja toinen Makitaa? 

Mikä tässä nyt on niin kauheaa? Me juuri ostettiin uusi Makitan laite, kun sellainen tarvittiin. Mitä sitten? Millä lailla se ostotapahtuma olisi ollut erilainen, jos olisi erilliset rahat? 😂 Ruokaakin ostettiin samalla reissulla.

Toimii jos on varakas, jos rahat ei riitä kaikkeen mitä haluaa ostaa niin silloin tulee ongelmia. Kaikki parit ei halua samaa,

En minä kyllä halua miehen kalliita harrastuksia, työkaluja ja autoa ja sen kuluja maksaa jos itse en omista edes ajokorttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin yhteiset rahat ja pankkitili kuin vain voi olla: mies käy töissä ja tienaa ja elättää meidät molemmat. Lapsi on jo muuttanut kotoa pois, mutta häntäkin autetaan tarpeen tullen. Neljännesvuosisata oltu avioliitossa, aina yhteinen tili ja siihen kortit ja käyttöoikeus molemmilla. Koskaan ei ole tullut sanomista rahankäytöstäni, voin käyttää rahaa tarpeelliseksi katsomiini asioihin kotitalousmenojen jälkeen. Näin, kun toinen on EU-virkamies. 
 

Se on vain niin, että 25 v on kovin lyhyt aika olla aviossa. Itsellä takana 40+ ja ei mieleenkään, että kumpikaan meistä olisi heittäytynyt toisen elätettäväksi. Näin, kun toinen on menestyvä yrittäjä.

Molemmille on kotona terotettu, että koulut käydään ja oma elatus hommataan. Myös, että puolison tukena ollaan kaikissa paikoissa, oma paikkansa arvostaen.

***

Olemme tunteneet yli kolmekymmentä vuotta, siinä ajassa kyllä oppii tuntemaan toisen ja tämän arvot. Olen ollut työelämässä aikoinaan, kun tapasimme. Yhdessä teimme päätöksen lähteä Suomesta, kun tilaisuus osui kohdalle ja tiesimme sen, että vain toinen meistä käy silloin töissä. Valinta ei ollut vaikea, yhden ansiot ovat huomattavasti enemmän kuin kahden työssäkäyvän Suomessa olisi ollut. Että näin minä heittäydyin elätettäväksi. Puolisoani olen tukenut pitämällä arjen rullaamassa, hän on voinut ja saanut keskittyä uraansa.

Lähipiiriini kuului kaksi aikuista, jotka maksoivat pennilleen kaiken puoliksi: ruuat, auton ja sen vakuutukset, vaikka vain toisella oli ajokortti, kaikki kodin menot, lomat jne. Rahaa siirreltiin tileitä toiselle. Kerran yksi sukulainen oli heillä käymässä ja kauppareissulla nämä halusivat hyvän paikallisen leipomon leivän kotiinviemisiksi. Se meni muiden ostosten mukana isäntäperheen maksettavaksi. Pyysivät sitten leivän hinnan kahdessa yhtä suuressa osassa, puolet kummallekin, kun maksavat kaiken puoliksi

Kuinkahan moni tietää avioliittoon mennessään, että avioliitossa puolisoilla on avioliittolakiin perustuva, pakottava velvollisuus elättää toisensa ja yhteinen talous kykynsä mukaan. Tämä tarkoittaa yhteisten ja henkilökohtaisten tarpeiden kattamista, asumuserossakin, ja se kattaa elatuksen rahallisesti tai kodinhoidolla. Varakkaamman on osallistuttava pienituloisemman elatukseen.

"Yleensä kotiin ostetaan yhteiseksi, siksi minusta on luontevaa, että iso ostos kuten sohva osteaan yhdessä. Luultavasti molemmat kuitenkin istuvat samalla sohvalla." 

Kun puhutaan vakiintuneesta parisuhteesta, tämä perustelu sattuu korvaan aika pahasti. Että koska molemmat istuu samalla sohvalla, se on pitänyt myös maksaa yhdessä? Muutenko ei toinen saisi siinä istua? Toinen istukoot ostamallaan jakkaralla?

Minä maksoin vuosi sitten meidän sohvan, mies maksoi viime viikolla auton huollon. Silti sekä sohva että auto ovat aivan yhteisessä käytössä. Astiatkin olen maksanut minä, mutta en ole perinyt mieheltä vuokraa niiden käytöstä. Sähkön maksan, vaikka mieskin sitä kuluttaa. Minä käytän kännykkääni, vaikka liittymä on miehen nimissä, ja mies maksaa laskun. Jne.

Minulle on perin kummallista, että pidemmässä suhteessa ja yhdessä asumisessa kaikki täytyy puolittaa. Kuin koko ajan olisi jalka oven raossa, eroon varauduttu. Kuin ei oltaisikaan yhdessä rakkaudesta, vaan pelkästään jonkun asumisjärjestelyn vuoksi.

Mikä tässä nyt on niin kauheaa? Me juuri ostettiin uusi Makitan laite, kun sellainen tarvittiin. Mitä sitten? Millä lailla se ostotapahtuma olisi ollut erilainen, jos olisi erilliset rahat? 😂 Ruokaakin ostettiin samalla reissulla.

Ihan ok, jos laitetta tarvitaan esim. talon ylläpitoon/kodin korjaukseen. Jos laite on puolison harrastukseen, meillä hän maksaisi sen yksin. Puolisollani oli yhdessä vaiheessa kalliihko harrastus, hän maksoi sen tietenkin itse, en ihan ymmärrä miksi minun olisi suunnilleen saman verran tienaavana pitänyt osallistua hänen harrastuskuluihinsa. Toivoin vain, että maksaa tietenkin juoksevista talouskuluista osansa ja että sen verran on ylimääräistä käytössä, että voimme lomailla yhdessä. En myöskään pyydä, että hän osallistuu kameran ostoon, kun seuraan kerran haluan sellaisen ostaa kuvausharrastukseeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on yhteinen taloustili, mutta myös omat tilit. Ei olla koskaan riidelty rahasta. Kumpikin saa tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa. 

Meillä saa ihan yhteisilläkin rahoilla tehdä mitä haluaa. Miksei saisi?

 

Toinen haluaa ostaa ruokaa perheelle ja toinen Makitaa? 

Mikä tässä nyt on niin kauheaa? Me juuri ostettiin uusi Makitan laite, kun sellainen tarvittiin. Mitä sitten? Millä lailla se ostotapahtuma olisi ollut erilainen, jos olisi erilliset rahat? 😂 Ruokaakin ostettiin samalla reissulla.

Toimii jos on varakas, jos rahat ei riitä kaikkeen mitä haluaa ostaa niin silloin tulee ongelmia. Kaikki parit ei halua samaa,

Ei tarvitse olla varakas, että kahden ihmisen tuloilla voi ostaa Makitan laitteen.

Meillä yhteinen taloustili josta maksetaan asumisen kulut, ruoka ja muut päivittäiseen elämiseen kuuluvat kulut. Molemmat laittavat tilille kuukausittain sovitun summan jonka perustana on parin aiemman vuoden menot. Jos sitten näyttää että sovittu raha ei riitä keskustellaan joko rahasumman nostamisesta tai kulujen pienentämisestä. Molemmilla on omat autot ja autokulut maksaa kumpikin omansa. Yhteisten pidempien reissujen ja lomamatkojen (näitä meillä aika vähän) polttoainekulut ja muutkin kulut tasataan tai otetaan taloustilitä jos puskuria on. 

Olemme aikuisena yhteen mennyt, lapseton avopari. Palkkataso meillä suht sama, paitsi tällä hetkellä mulla pienempi liksa kun omasta tarpeesta teen vajaata työaikaa. Rahan käyttötavat ja suhtautuminen rahaan on meillä erilaista. Minulla on aina vuorotyöläisenä ollut epäsäännölliset tulot ja olen oppinut elämään sen mukaisesti. Käytän paljon luottokorttia tasoittaakseni tuota tulojen epäsäännöllisyyttä, mutta silti pidän huolen että pystyn laskun maksamaan nollaksi ilman että ostos jää makaamaan korkealle korolle. Tällä keinolla pystyn hyödyntämään hyviä tarjouksia vaikka juuri sillä hetkellä rahat olisi vähinä. Puolisoni taas on mies jolle luottokortin käyttö on aivan kauhistus. Osa-aikaisena maanviljelijänä hän on tottunut säilömään isojakin summia rahaa tilille koska aina voi joku kone hajota juuri kriittisellä hetkellä ja esim. traktorin korjaus maksaa yleensä maltaita. Vaikka tällä hetkellä meillä ei viljellä ja mies käy säännöllisessä palkkatyössä niin silti tuntuu että hänellä on aina rahasta pula. Osittain tämä johtuu siitä että mies saa palkan 2 viikon välein ja toinen palkka on aina pienempi koska siihen kertyy vähemmän työtunteja. Puolisoni raha-ajattelu on vain tuon 2 viikon periodin mittainen. Itse olen oppinut katsomaan raha-asioita pidemmällä syklillä. 

Kun tuo kuukausittainen summa yhteiseen kassaan on maksettu saa omat rahat käyttää miten haluaa. Itse käytän enemmän rahaa esim. vaatteisiin ja harrastuksiin, mies taas laittaa enempi autoon, moottoripyörään ym. vermeisiin. Säästöjä meillä on kummallakin omansa. Mielestäni tämä on meillä hyvä systeemi, vähempi tarvii rahasta kränätä näin. 

Myös siinä tapauksessa että tulisi ero tai toinen kuolisi on kuitenkin "omat rahat" turvana. Toki tiedostan myös sen, että puolisoni mahdollisesti kuollessa itselläni koti on "uhanalainen" koska hän omistaa talon ja tilukset. Olen kuitenkin aina tottunut elättämään itse itseni joten säästössä on sen verran että en kodittomaksi jää. Ja vaikka tämä nyt onkin koti, en haluaisi täällä asua yksinäni. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä yhteinen taloustili josta maksetaan asumisen kulut, ruoka ja muut päivittäiseen elämiseen kuuluvat kulut. Molemmat laittavat tilille kuukausittain sovitun summan jonka perustana on parin aiemman vuoden menot. Jos sitten näyttää että sovittu raha ei riitä keskustellaan joko rahasumman nostamisesta tai kulujen pienentämisestä. Molemmilla on omat autot ja autokulut maksaa kumpikin omansa. Yhteisten pidempien reissujen ja lomamatkojen (näitä meillä aika vähän) polttoainekulut ja muutkin kulut tasataan tai otetaan taloustilitä jos puskuria on. 

Olemme aikuisena yhteen mennyt, lapseton avopari. Palkkataso meillä suht sama, paitsi tällä hetkellä mulla pienempi liksa kun omasta tarpeesta teen vajaata työaikaa. Rahan käyttötavat ja suhtautuminen rahaan on meillä erilaista. Minulla on aina vuorotyöläisenä ollut epäsäännölliset tulot ja olen oppinut elämään sen mukaisesti. Käytän paljon luottokorttia tasoittaakseni tuota tulojen epäsään

Lisään tuohon edelliseen vuodatukseen sen verran, että jos toinen sairastuisi vakavasti tai jäisi työttömäksi tai tulisi joku muu katastrofitilanne niin ei sen huonommin/ei mitään tienaavan tartteis ilman ruokaa ja kattoa pään päällä jäädä. Yhdessä eletään ja yhdessä maksetaan niin kauan kuin yhdessä halutaan olla. 

Ei ole koskaan ollut yhteistä tiliä eikä riitaa rahasta. Avioliitoa takana 39 vuotta ja edessä ties kuinka monta.