Lue keskustelun säännöt.
Miten pitäisi ratkaista, kun pariskunnasta toinen haluaa koiran, toinen missään nimessä ei?
23.02.2026 |
Ollaan oltu vuosia jo naimisissa. Molemmilla meistä on joskus ollut koira eli kummatkin tietää millaista on omistaa koira. Kerrostalon 4. krs eli ei omaa pihaa. Toinen meistä haluaa ottaa koiran, toinen taas ei missään nimessä halua meille koiraa. Miten sinusta tällainen pitäisi ratkaista? Se osapuoli, joka ei missään nimessä halua koiraa, on varsin ehdoton tässä ettei halua. Toinen taas aina puhuu miten paljon hän haluaa koiraa.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa toiminta riippuu varmasti siitä, miten tärkeä se koiraharrastus kenellekin on. Jos mulle puoliso ilmoittaisi, että meille ei enää koiraa tule, niin sanoisin että ok, mutta sitten en tule enää minäkään. En alkaisi luopua harrastuksesta ja elämäntavasta kenenkään takia, koirat tuo niin paljon sisältöä, iloa ja onnea elämään ja eläinrakkaitakin ihmisiä löytyy kumppaniksi.
Mä aloin nelikymppisenä saada astmaoireita tiloissa, jossa on runsaasti eläinpölyä. Olisi aika kylmää kyytiä, jos puolisoni jättäisi minut puhjenneen sairauden takia.
Sinähän hänet silloin jättäisit, jos et pysty hänen kanssaan eläinpölyn takia olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä eroaisin ja ottaisin koiran. Koira on erittäin iso osa elämääni ja niitä on ollut jo monta sekä rivi- että kerrostalossa. Kerrostalo ei ole ongelma, jos koira tottuu siihen pienestä pitäen ja pääsee tarpeeksi lenkille.
Minusta elämä on liian lyhyt elämään aina toisen mielihaluja myötäillen. Jos haluan koiran niin minähän hankin koiran. Jokainen löytää puolison, jonka kanssa mieltymykset osuu yksiin eikä elämästä tarvitse tinkiä. Ja yksinkin on tosi hyvä elää koiran kanssa. Tämä on minun mielipide ja ikääkin jo on, joten tässä iässä on pakkokin olla jo vähän itsekäs. Huomisesta kun ei niin tiedä.
Minä taas en eroaisi, mutta ottaisin koiran. Enhän minä sitä eroa halua. Mies saa sen ottaa, jos haluaa.
On aika k-päistä savustaa puoliso ulos omasta kodistaan.
En minä ketään mihinkään savusta. Mielellään saa jäädä asumaan ja elämään kanssani kuten siihenkin saakka. Jos lähtee ihan vaan jonkun lapsellisen periaatteen vuoksi, niin sehän on vain hyvä asia.
Jos päättää, että vastahakoisen ei tarvitse koskaan hoitaa koiraa? Ottaa hiljaisen, helpon rodun. Meillä yksi lapsista ei ollut innoissaan koirasta, mutta muut olivat, joten sellainen hankittiin. Tämä yksi lapsi ei joudu koiraa hoitamaan, mutta kyllä hänkin siitä tykkää. Allergia ei ole ongelma, koska koiralle siedättyy nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne koiranpennut on suloisia joo. Toivottavasti ymmärrät, että se on kuitenkin yli kymmenen vuoden rasti, myös silloin kun ei millään huvittaisi lähteä ulkoiluttamaan.
No en ymmärrä, kun tuo pentuna hankittu koira on 13 vuotta ja 17 kuukautta, samalta kasvattajalta tuttu hankki koiran joka kuoli 19, 9 vuotiaana. Niin minulla on neljäs koira mutta hyvä kun kerroit että on yli 10 vuoden rasti.
No sitten sinun pitäisi ymmärtää, ettei koiranhankinta-päätösta tehdä siksi, että käytiin katsomassa söpöjä koiranpentuja.
Jos toinen on kertonut ettei halua koiraa, niin todella outoa yrittää pyörtää tätä jollain koiranpentujen esittelyllä.
Olen eri, mutta meillä se on onnistunut moneen kertaan. Mies mukaan katsomaan tulevaa koiraa, ja avot. Koiran hankinta on sillä selvä 😊
Tämä ratkaistaan sen perusteella kuka ei missään nimessä halua koiraa. Tietysti. Ei kai ketäön voi pakottaa hankkimaan eläintä. Ilman sitä voipi elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei missään mitään koiraa; toinen lupaa, että sinun ei tarvitse tehdä mitään sen eteen ... ja kappas! Jos et vie sitä ulos paskalle, olet pikkumainen. Koettu juttu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa toiminta riippuu varmasti siitä, miten tärkeä se koiraharrastus kenellekin on. Jos mulle puoliso ilmoittaisi, että meille ei enää koiraa tule, niin sanoisin että ok, mutta sitten en tule enää minäkään. En alkaisi luopua harrastuksesta ja elämäntavasta kenenkään takia, koirat tuo niin paljon sisältöä, iloa ja onnea elämään ja eläinrakkaitakin ihmisiä löytyy kumppaniksi.
Mä aloin nelikymppisenä saada astmaoireita tiloissa, jossa on runsaasti eläinpölyä. Olisi aika kylmää kyytiä, jos puolisoni jättäisi minut puhjenneen sairauden takia.
Kyllä me muutettaisiin miehen kanssa eri osoitteisiin jos hänellä puhkeaisi niin paha koira-allergia, ettei voisi olla samalla tontillakaan niiden tai koiraharrastajan -eläinpöly kulkeutuu vaatteissa- kanssa.
Työni liittyy koiriin, harrastan metsästystä ja pk-lajeja, kasvatan harvakseltaan jonkun pentueenkin. Olisi aika absurdi ajatus, että myisin pois eläimet, uudelleenkouluttautuisin, muuttaisin yritystoimintaa ja keksisin uudet harrastukset, koska joku muu ihminen kehittää allergian aikuisiällä. Ainoastaan oman lapsen takia olisin valmis pistämään omat koirat pois, mutta silloinkin saisi kyllä olla joku ihan hengenvaarallinen allergia, mikä on hyvin harvinaista eläinallergioiden kanssa.
Nimimerkillä: itsekin kissoille ja koirille allerginen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes alkaisi seurustella ihmisen kanssa, joka ilmoittaisi heti, ettei missään nimessä voi olla koiran kanssa samassa huushollissa. Ei olisi mulle sopiva ihminen. Samoin jos pitkän suhteen jälkeen ilmoittaisi ettei yhtäkkiä enää koiraa suvaitsisi. Saa sitten mennä muualle suvaitsemaan.
Miksei tämä toive koirasta tai koirat totuudesta ole missään vaiheessa ennen ihan papin aamenta tullut esille? :/
Vai onko toinen muuttanut mieltään yhtäkkiä?
Itse en voisi ilman koiraa olla, mutta koira onkin kyllä aina ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä vinguin koiraa ja vaimo ei halunnut. Lapsi halusi mutta ilmoitti ettei halua ottaa vastuuta. Minä halusin ottaa vastuuta, mutta muun perheen pitää tuurata jos jalka katkeaa tai flunssa tulee, jos on työkiireitä, on iltamenoja, työmatkoja...mitä hyvänsä. Vaimo suostui kunhan minä otan päävastuun. Aika hyvin olen pystynyt hoitamaan koiran. Kotiväki on sitä mieltä myös.
Saatoin vähän aliarvioidan koiraan menevän ajan ja rahamäärän,
Toisaalta koira on ihan tosi kiva!
Vuosien yhdessäolon jälkeen on jo helppo ottaa ero siitä joka ei halua koiraa. Heipat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkiympäristö ei ole koiralle sopiva. Muuttakaa maalle. Koirat ovat epämiellyttäviä otuksia, mutta jos sellaisen haluaa ottaa, pitää sen hyvinvoinnista huolehtia.
Olet väärässä monessa kohtaa. Koira ei katso postinumeroa. Riittää että se pääsee tarpeeksi ulkoilemaan. Maalaismaisema ei ilahduta jos koira joutuu asumaan aidan sisällä tai jopa juoksulangassa. Sinne sitten paiskataan mitä sattuu ruoantähteitä... Tällaisia "onnellisia" maalaiskoiria näkee edelleen paljon.
Toisaalta moni kaupunkilainen vie koiransa neljä kertaa päivässä ulos ja harrastaa koiransa kanssq jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaupunkiympäristö ei ole koiralle sopiva. Muuttakaa maalle. Koirat ovat epämiellyttäviä otuksia, mutta jos sellaisen haluaa ottaa, pitää sen hyvinvoinnista huolehtia.
Olet väärässä monessa kohtaa. Koira ei katso postinumeroa. Riittää että se pääsee tarpeeksi ulkoilemaan. Maalaismaisema ei ilahduta jos koira joutuu asumaan aidan sisällä tai jopa juoksulangassa. Sinne sitten paiskataan mitä sattuu ruoantähteitä... Tällaisia "onnellisia" maalaiskoiria näkee edelleen paljon.
Toisaalta moni kaupunkilainen vie koiransa neljä kertaa päivässä ulos ja harrastaa koiransa kanssq jotain.
Tuskinpa tuon kirjoittaja tietää paljoakaan koirista jos hän koke ne epämiellyttäviksi otuksiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullekin on vaikeaa ymmärtää, miksi mieheni halusi ehdottomasti moottoripyörän. Mielestäni siinä on vain huonoja puolia: kallis ostaa, vakuutukset ja verot vie lisää rahaa, vie tilaa kotona ja talveksi aina hankittava joku säilytyspaikka kun meillä ei ole rivarissa autotallia, vaarallinen ja onnettomuudessa käy helposti paljon pahemmin kuin autolla ajaessa, turha "lelu", jolla ei voi ajaa esim. Perheen kanssa yhdessä tai kuljettaa paljon mitään.
Silti en kieltänyt miestä hankkimasta moottoripyörää, koska hän oli siitä pitkään haaveillut ja halusi harrastaa sillä ajelua kaverinsa kanssa. Mielestäni on erittäin ankea puoliso sellainen, jonka mielestä kumppani saisi harrastaa vain sellaista josta itsekin tykkää.
Tämän lienee moni muukin sanonut mutta sitten, kun moottoripyörä asuu teillä sisällä, meluaa, haisee, edellyttää puolisosi poissa ollessa että sinä ulkoilutat 3 x päivässä, ruokit, hoidat, seurustelet, niin voidaan verrata.
Vierailija kirjoitti:
Mullekin on vaikeaa ymmärtää, miksi mieheni halusi ehdottomasti moottoripyörän. Mielestäni siinä on vain huonoja puolia: kallis ostaa, vakuutukset ja verot vie lisää rahaa, vie tilaa kotona ja talveksi aina hankittava joku säilytyspaikka kun meillä ei ole rivarissa autotallia, vaarallinen ja onnettomuudessa käy helposti paljon pahemmin kuin autolla ajaessa, turha "lelu", jolla ei voi ajaa esim. Perheen kanssa yhdessä tai kuljettaa paljon mitään.
Silti en kieltänyt miestä hankkimasta moottoripyörää, koska hän oli siitä pitkään haaveillut ja halusi harrastaa sillä ajelua kaverinsa kanssa. Mielestäni on erittäin ankea puoliso sellainen, jonka mielestä kumppani saisi harrastaa vain sellaista josta itsekin tykkää.
Juuri näin! Meillä sama moottoripyörän kanssa. En tykkää yhtään, mutta sellaisen osti. Ja joudun auttamaan remonteissa, siirtämisissä, kuskaamisissa talvipaikkaan, jne. Joudun väistelemään tallissa, peittelemään jos mies on unohtanut peitellä 😂 ja lukitsemaan ovet. Muuten ei tallin ovia tarvitsisi lukita. Radallekin lähden miehen mieliksi, vaikka oikeasti ei pätkääkään kiinnosta. Mutta kun toisen mielenkiinnon kohteita ei kielletä. Itsestäänselvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa toiminta riippuu varmasti siitä, miten tärkeä se koiraharrastus kenellekin on. Jos mulle puoliso ilmoittaisi, että meille ei enää koiraa tule, niin sanoisin että ok, mutta sitten en tule enää minäkään. En alkaisi luopua harrastuksesta ja elämäntavasta kenenkään takia, koirat tuo niin paljon sisältöä, iloa ja onnea elämään ja eläinrakkaitakin ihmisiä löytyy kumppaniksi.
Mä aloin nelikymppisenä saada astmaoireita tiloissa, jossa on runsaasti eläinpölyä. Olisi aika kylmää kyytiä, jos puolisoni jättäisi minut puhjenneen sairauden takia.
Sinähän hänet silloin jättäisit, jos et pysty hänen kanssaan eläinpölyn takia olemaan.
Tämä on minun kotini ja tänne ei tuoda eläimiä. Jos joku tuo, niin soitan poliisit paikalle ja teen rikosilmoituksen pahoinpitelystä.
Sinulta tuntuu muutenkin nyt jäävän tajuamatta, ettei sairauksia valita. Eli jättäminen on aika omituinen sana, kun kyse on sairauden puhkeamisesta.
"En minä ketään mihinkään savusta. Mielellään saa jäädä asumaan ja elämään kanssani kuten siihenkin saakka. Jos lähtee ihan vaan jonkun lapsellisen periaatteen vuoksi, niin sehän on vain hyvä asia."
Ei se ole mikään lapsellinen periaate, että haluaa elää rauhassa omassa kodissaan, ilman koiraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisessa tilanteessa toiminta riippuu varmasti siitä, miten tärkeä se koiraharrastus kenellekin on. Jos mulle puoliso ilmoittaisi, että meille ei enää koiraa tule, niin sanoisin että ok, mutta sitten en tule enää minäkään. En alkaisi luopua harrastuksesta ja elämäntavasta kenenkään takia, koirat tuo niin paljon sisältöä, iloa ja onnea elämään ja eläinrakkaitakin ihmisiä löytyy kumppaniksi.
Mä aloin nelikymppisenä saada astmaoireita tiloissa, jossa on runsaasti eläinpölyä. Olisi aika kylmää kyytiä, jos puolisoni jättäisi minut puhjenneen sairauden takia.
Sinähän hänet silloin jättäisit, jos et pysty hänen kanssaan eläinpölyn takia olemaan.
Tämä on minun kotini ja tänne ei tuoda eläimiä. Jos joku tuo, niin soi
Tuo oli eka kommenttini sairauksiin liittyen. Mutta siis, jos kotinne on teidän yhteinen, niin kyllä se puoliso saa päättää tuoko sinne eläimiä. Tuollaisesta rikosilmoituksesta on täysin turha haaveillakaan 😂 (ja sen tiedän faktana)
Meillä on koiria, joiden täytyy päästä juoksemaan kunnolla. Joten ihan koko 4000 neliön tontti on aidattu niitä varten, ja ne todellakin käyttävät alueen 100% hyödyksi Lenkit on meillä vain aktiviteettia, ei liikuntaa.
On meillä naapurissa ajokoira sellaisessa 10m x 10m häkissä, mutta pääsee aamuin illoin lenkille. Eihän sillä olisi metsästyskuntoakaan, jos kököttäisi vain häkissä koko ajan.