Lue keskustelun säännöt.
Vanhoja ehkä jo unohdettuja tapoja.
Tuli tuossa mieleen, ettei enää tule tarjottua kahveja olkkarin pöydälle.
Ennenhän se oli enemmän sääntö kuin poikkeus varsinkin harvinaisempien ihmisten kyläillessä.
Muistatko muita?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Kahvikuppi laitettiin aina nurin lautaselle, jos ei haluttu lisää.
Kahvee ryystettiin sokeripalan läpi tassilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvikuppi laitettiin aina nurin lautaselle, jos ei haluttu lisää.
Kahvee ryystettiin sokeripalan läpi tassilta.
Lusikan laitto kahvikupin päälle oli myös merkki kahvin riittävyydestä, ei tarvinnut kumota kuppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni muuten enää niiaa tai kumartaa?
Itse koen tuon nykyajan halailukulttuurin tosi outona. Parempi oli kättely tai juuri niiaus tai kevyt kumarrus.
Sama. Inhoan halailua, ja ihmiset tosiaan nykyään käy päälle kysymättä sopiiko halata. En kyllä myöskään niiaile, se on auttamattoman vanhanaikaista. Kättely ja kevyt pään nyökkäys on hyvä.
Muistan viimeksi niianneeni ihan automaattisesti saadessani työnantajalta jonkin työvuositunnustuksen.
Saattoivat ne nuoremmat tietysti itsekseen sitä naurahtaakin, mutta tiukassa ne on lapsena opetetut tavat.
Etikettivirhe. Aikuinen nainen ei niiaa.
Eihän tuo vieraskahvitarjoilu enää nykyasunnoissa onnistu. Isoja talojakin on tehty avokeittiövirityksillä niin, että ainoa mahdollinen pyhäkahvienkin kattauspaikka on perheen käyttämä ruokapöytä. Iso sohvaryhmä ehkä löytyy, mutta sohvapöytä saattaa olla mitätön. Jos se pöytä olisikin suurempi, siinä kahvitellessa saa toljottaa sitä ruokapöytää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni muuten enää niiaa tai kumartaa?
Vain kuningattarelle niiataan, ei edes presidentin rouvalle.
Suomalainen ei niiaa edes kuningattarelle niin kauan kuin Suomessa ei ole kuningatarta. Vieraiden valtioiden hallitsijoille ei niiailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma äiti teititteli aina äitiään ja muuutkin . Yleensä tuntemattomia tai vanhempia ihmisiä teititeltiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti teititteli aina äitiään ja muuutkin . Yleensä tuntemattomia tai vanhempia ihmisiä teititeltiin.
Luin ensin että letitettiin. No sitäkin varmaan.
Viimeistä tarjottavaa ei saanut ottaa, siis jos tarjoiluvadille oli jäänyt pala kakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma äiti teititteli aina äitiään ja muuutkin . Yleensä tuntemattomia tai vanhempia ihmisiä teititeltiin.
Tätä ihmettelin lapsena, kun äiti sanoi sedälleen jostain asiasta keskusteltaessa: "Niin kuin setä haluaa."
Vierailija kirjoitti:
Se että kierreportaissa alas tuleva saa leveämmät askelmat ja ylös menevä käyttää kapeampaa päätä.
Ylöspäin mentäessä mies menee reippaasti edeltä, eikä jää taakse nauttimaan maisemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka moni muuten enää niiaa tai kumartaa?
Itse koen tuon nykyajan halailukulttuurin tosi outona. Parempi oli kättely tai juuri niiaus tai kevyt kumarrus.
Sama. Inhoan halailua, ja ihmiset tosiaan nykyään käy päälle kysymättä sopiiko halata. En kyllä myöskään niiaile, se on auttamattoman vanhanaikaista. Kättely ja kevyt pään nyökkäys on hyvä.
Muistan viimeksi niianneeni ihan automaattisesti saadessani työnantajalta jonkin työvuositunnustuksen.
Saattoivat ne nuoremmat tietysti itsekseen sitä naurahtaakin, mutta tiukassa ne on lapsena opetetut tavat.
Ei minulle kyllä koskaan opetettu (1960-luvulla), että aikuisenakin pitäisi niiata. Se oli vain pikkutyttöjen tapa. Sääli, ettei pikkutyttöjä enää opeteta niiaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahvikuppi laitettiin aina nurin lautaselle, jos ei haluttu lisää.
Kahvee ryystettiin sokeripalan läpi tassilta.
Lusikan laitto kahvikupin päälle oli myös merkki kahvin riittävyydestä, ei tarvinnut kumota kuppia.
Nämä ovat todella vanhoja tapoja, jostain maaseudulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Luin tätä ketjua jo aiemmin, ennenkuin läksin kauppaan.....). Siinä kauppareissulla muistelin:
Isä ärähti mulle (sitä hänen ns. huumoriaan): Eikä sitten polta (röökiä) kadulla, kävellessä. Lähes kuolinvuoteellaan kertoi, et hänellä oli ollut tapailusuhde (aikaa ennenkuin tapasin mun äidin). Nainen oli sanonut, et "jos hänen kanssaan meinaat olla, niin kävellessä et vedä". Eli: Hyväksyi sinänsä miehen tupakoinnin. Sitä en kysynyt, et polttiko se nainen itse?
Toinen oli täti: isän 1v. nuorempi sisko: Jos naiselle tarjoaa tulta, esim. ravintolassa pöydässä istuessa, niin jos itsellä palaa, niin se palava körssi on otettava suusta pois ja jos istuu, niin noustava seisomaan, tulta tarjotessa! :)
Nuo "tavat" varmaan jostain 50-60-luvulta :)
(Joo, röökiminen on syvältä ja poikittain - kadun koko lopunikääni, että joskus nuorena aloitin .... :( )
Ennen työvoima oli valtion erityissuojelussa. Eräs perusnulju kokoomukselainen tekstiviestiministeri sai lopetettua suojelun. Levätköön vähemmänrauhassa.
Minä ainakin järkytyin kun hyvinvointikeskuksen lääkäri ryhtyi sinuttelemaan. Minä jatkoin teitittelyä, mutta eihän tuo ymmärtänyt. Ehkä opinnot vielä kesken.
Mieheni avaa minulle ainakin auton oven ja on kädelle suudellut. Te ette tiedä miten tämä vaikuttaa naiseen. Mies on saanut itsekin hyvää palvelua ja parfyymi tuoksuu, ei mikään epämiellyttävä.
Lääkärinplantusta teen ehkä valituksen.
Vierailija kirjoitti:
Kahvikuppi laitettiin aina nurin lautaselle, jos ei haluttu lisää.
Ja jos kahvi oli liian kuumaa sitä kaadettiin lautaselle ja huulet supulle ja huuuut. Parhailla oli Sirkku sokeripala siinä lautasen reunalla jonka läpi kahvi imaistiin.
Ja se lippis oli pois päästä kun syötiin. Eikä ulkotakki päällä syöty koskaan kuppiloissa.
Muistatko mihin asentoon pikkurilli kuuluu laittaa? Kannattaa kokeilla näitä juttuja arvovieraitten seurassa.
Nouseeko miehet nykyään istuimiltaan naisen liittyessä seurueeseen? Ennen oli tapana, ehkä vieläkin.