Vanhoja ehkä jo unohdettuja tapoja.

Vierailija kirjoitti:

Ennenvanhaan syötiin pöydässä....aa, voi ettien että tätä vapautta kun uskalletaan olla ja elää ja jokainen ruokailee missä tykkää...ei mitään kaavoihin kangistumista, vanhanaikaisuutta yhtä aikaa ruokailua...

Kun katsoo näitä amerikkalaisia läskiohjelmia, niin kenelläkään ei ruokapöytää. Tulee sellainen tunne, ettei ruokaa arvosteta, vaan mussutetaan tv:n äärellä. Silloinhan ei edes tiedosta paljonko syö. 

Tervehtiminen yleensä, on todellakin katoavaa kansanperinnettä. Naapurit melkein hyppii seinille kun totean päivää tai huomenta tavatessa...enkä mitään jää lässyttämään, mutta harva osaa sanoa noin "omituiseen" sanontaan mitään, joskus ääh tai ööh  

Lauantai oli siivous leipomis ja sauna päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahvikuppi laitettiin aina nurin lautaselle, jos ei haluttu lisää.

 

 

Kahvee ryystettiin sokeripalan läpi tassilta.

Lusikan laitto kahvikupin päälle oli myös merkki kahvin riittävyydestä, ei tarvinnut kumota kuppia.

Kahvin jälkeen juotiin lasi vettä 

Ruokapöytä on ollut ruokailua varten ja kahvittelupöytä on ollut erikseen. Sellainen kooltaan pienempi, usein pyöreä pöytä, jossa on myös tuolit. Se on seurustelua ja kahvinjuontia varten. Pöytä on  ollut olohuoneessa. 

Varsinaisesti se ei ole ollut olohuoneen pöytä, sillä nykyisin olohuoneen pöydästä tulee mieleen matala sohvapöytä, missä on hankala tarjoilla ja juoda kahvia. Siihen aikaan kun oli (ja voisi hyvin  olla vieläkin) kahvittelupöytiä, ei ollut televisiota. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minne ne kahvit katetaan, jollei olkkarin kahvipöydälle? 

Keittiössä tai juodaan n.k. nilkkakupit.

Minun mielestäni keittiössä kahvitetaan ne ihmiset, joiden ei haluta viipyvän kahveja pitempään. Olohuoneessa istutaan mukavasti.

Nyt saat valistaa minua noista nilkkakupeista. En ole ikinä kuullutkaan niistä, ja nettikin antaa tulokseksi vain säärisuojia ja jalkineita.

 

Ah no voi olla, että on murresana tuo nilkkakuppi. Se tarkoittaa sellaista pikaisesti seisten hörpättyä kuppia.

 Ainakin sellaisena olen aina sitä ajatellut.

Vierasta houkutellaan viipymään edes nilkkakupin verran.

Juuri niin ajattelin täälläkin.

Vierailija kirjoitti:

Sodan alkaessa silloisista taloista tultiin hakemaan hevoset ja arvoesineet, yleensä korut. 

Kai ne oli ymmärretty piilottaa

Vierailija kirjoitti:

Lauantai oli siivous leipomis ja sauna päivä. 

Ja sunnuntai oli lepopäivä. Silloin käytiin kirkossa tai ainakin pyhitettiin sunnuntait levolle. Kaupat sulkeutuivat lauantaina klo 18 ja olivat sunnuntaisin kiinni. Oikein hyvät tavat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodan alkaessa silloisista taloista tultiin hakemaan hevoset ja arvoesineet, yleensä korut. 

 

Kai ne oli ymmärretty piilottaa

Ei sellainen onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Se, että kohdattaessa kävelevä vastaantulija kapealla väylällä laitetaan sen puolen käsi selän taakse. Nykyään vaan viuhdotaan menemään ja huidotaan heiluvilla käsillä ohitettavia.

 

 

 

 

 

Täytyy sanoa että nykyään on kyllä helppo erottua edukseen :D

Vierailija kirjoitti:

Miehet ottivat päähineen pois sisätiloissa.

 

Naista tervehdittiin ulkona lakki pois riisumalla. Minulla oli yksi tällainen miesopettaja. Jäi mieleen. Taisin olla 15-vuotias.

Naiset käyttivät leninkejä (mekkoja) ja hameita. Talvisin puettiin paksut damaskit (paksut sukkahousut) ja oli käytössä lyhyitä villahousuja naisten vaatteiden alle. 

Minun mielestäni keittiössä kahvitetaan ne ihmiset, joiden ei haluta viipyvän kahveja pitempään. Olohuoneessa istutaan mukavasti.

Olohuoneessa ei nimenomaan istuta mukavasti, kun matalan sohvan seurana on vielä matalampi olohuoneen pöytä. Kuppia täytyy pitää sylissä ja kahvia läikkyy pöydälle tai lattialle.

Omasta lapsuudesta muistan, miten hauskaa vanhemmilla ja vierailla oli keittiön pöydän ääressä. Sitten isä jossain vaiheessa aina ehdotti, että siirrytäänkö olohuoneen puolelle. Siihen se hauska loppuikin ja jonkun ajan päästä isä aukaisi telkkarin, että hiljaisuus päättyisi.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestäni keittiössä kahvitetaan ne ihmiset, joiden ei haluta viipyvän kahveja pitempään. Olohuoneessa istutaan mukavasti.

 

Olohuoneessa ei nimenomaan istuta mukavasti, kun matalan sohvan seurana on vielä matalampi olohuoneen pöytä. Kuppia täytyy pitää sylissä ja kahvia läikkyy pöydälle tai lattialle.

Omasta lapsuudesta muistan, miten hauskaa vanhemmilla ja vierailla oli keittiön pöydän ääressä. Sitten isä jossain vaiheessa aina ehdotti, että siirrytäänkö olohuoneen puolelle. Siihen se hauska loppuikin ja jonkun ajan päästä isä aukaisi telkkarin, että hiljaisuus päättyisi.

Silloin houkutti ja koukutti televisio, nykyisin puhelin ja some, seuraavaksi tekoäly ellemme vaadi sille rajoituksia. 

Vierailija kirjoitti:

Ruokapöytä on ollut ruokailua varten ja kahvittelupöytä on ollut erikseen. Sellainen kooltaan pienempi, usein pyöreä pöytä, jossa on myös tuolit. Se on seurustelua ja kahvinjuontia varten. Pöytä on  ollut olohuoneessa. 

Varsinaisesti se ei ole ollut olohuoneen pöytä, sillä nykyisin olohuoneen pöydästä tulee mieleen matala sohvapöytä, missä on hankala tarjoilla ja juoda kahvia. Siihen aikaan kun oli (ja voisi hyvin  olla vieläkin) kahvittelupöytiä, ei ollut televisiota. 

Vanhoissa kotimaisissa niitä vielä näkee. Huonekalujen sijoittelukin oli vapaampaa, kun ei tarvinnut tällätä niitä kohti telkkaria.

Ennen oli tapana osata kirjoittaa otsikko oikein eli ilman pistettä. Sitten tuli Vauva.fi, jossa ääliötkin pääsivät kirjoittamaan otsikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lauantai oli siivous leipomis ja sauna päivä. 

Ja sunnuntai oli lepopäivä. Silloin käytiin kirkossa tai ainakin pyhitettiin sunnuntait levolle. Kaupat sulkeutuivat lauantaina klo 18 ja olivat sunnuntaisin kiinni. Oikein hyvät tavat. 

Kyllä se vieläkin hieman nolottaa leikata nurmikkoa sunnuntaina, vaikka aika äkkiä ne koneet pörisee muillakin. Koita siinä sit pyhittää.

Ruohonleikkurin pärinä häiritsee todellakin kun itse yrittää levätä. Ruohikko leikattiin aiemmin viikatteella tai sitten se oli luonnontilainen. Ennen soudettiin soutuveneellä eikä ollut kuin pieniä perämoottoreita. 

Astiat tiskattiin käsin ja pyykit pestiin käsin. Koneita ei ollut. Leipä leivottiin itse leivinuunissa. Vaatteet ommeltiin itse kankaista kaavojen avulla. 

Pyykkien, lakanoidenkin käsinpesu onnistuu hyvin isossa sangossa kun kiehauttaa vettä liedellä ja kaataa sankoon jos tarvitsee 60 asteista vettä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pukeuduttiin tilanteen vaatimalla tavalla, ylipäätään (juhla)etiketti. Nykyään farkuissa mennään kaikkialle aina häistä ja hienommista edustustilaisuuksista lähtien.

 

Totta. 

Juhlatkin ovat arkipäivistyneet. mm papit ovat huolissaan kun ei vietetä hautajaisia, häitä, ristiäisiä, jne. Viiskymppisistä puhumattakaan, ei kukaan enää varaa mitään seurojentaloa tanssiorkestereineen. Maailma on sen koommin muuttunut, eikä etiketit ole niin tiukkoja kuin ennen, esim miesten pukeutuminen määritti naiseen pukeutuminen. Eikä ne arkivaatteet ole mitään viikkoja pidettyjä parsittuja peltovaatteita. 

Mun mielestä on surullista, ettei enää osata pukeutua tilanteen sallimalla tavalla. Siis ihmiset ostavat jäätävät määrät kaikenlaista vaatetta ja kluttua, mutta sitten niihin kerran viidessä vuodessa juhliin laitetaan farkut ja t-paita, vieläpä joku logollinen Makia. Se farkkukankainen pikkutakki ei paljoa pelasta.