Vanhuksen hoitaminen väsyttää, vinkkejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdotellaan että "laita hoitokotiin". Ettekö lue uutisia ollenkaan? Ei vanhuksia saa "laitettua" mihinkään, jos ei ole aivan kuoleman partaalla. Paitsi yksityisiin laitoksiin, jos on varaa maksaa siitä tuhansia euroja kuussa. Pelkkä soittelu ja palvelun haluaminen ei ole läheskään tarpeeksi vakava syy hakea laitospaikkaa. Niitä ei ole.

 

 

Kyllä saa, vaikka jono voikin olla jopa sen maksimin eli 3 kk. 

Edes siihen jonoon ei pääse, jos jonon ylläpitäjä on sitä mieltä, että vanhus on liian hyväkuntoinen verrattuna muihin jonottajiin. 

Ja varsinkin, jos vanhuksella on joku omainen, joka hoitaa. 

Meinasin jo eilen kirjoittaa (mutta tuli muuta tekemistä), että monesti omaisen tilanne on kuin sammakolla, joka laitetaan kylmään veteen kattilaan ja sitten laitetaan hellanlevy pienellä lämmöllä päälle. Jossain vaiheessa sammakko joko älyää hypätä pois kattilasta tai kuolee. Harva vanhus muuttuu päivittäin autettavaksi yhdessä yössä tai edes muutamassa viikossa vaan kaikki tapahtuu hitaasti. Kuten sammakollakin veden lämpeneminen. 

Vierailija kirjoitti:

Jos 3 vrk/kk laitoshoito ei riitä, on pyydettävä hyvinvointialueelta lisää vapaapäiviä, esim 6 vrk/kk. Jos sekään ei riitä, niin pyydä vielä lisää intervallihoitoa. Itsestään kannattaa pitää huolta, muuten on kaksi hoidettavaa. Sen verran saa olla itsekäs. 

Saa sitä pyytää, mutta jos hoidettava ei halua lähteä niin minkäs teet. Pakottaa ei voi. Kaikki yritti meilläkin sanoa, että intervallihoito jotta saisin nukuttua, mutta ei onnistunut.

"Varmaan joissain hoitokodeissa ja päiväkeskuksissa voi olla jotain viriketuokioita jossa vanhukset laitetaan laulamaan jotain kansanlauluja ja tuolijumppaamaan, mutta en usko että se monissakaan tavallisissa perheissä on välttämättä kauhean luontevaa. Voin kuvitella vanhuksen hämmentynyttä ilmettä, jos hänen lapsensa yhtäkkiä tulisi ilmoittamaan, että nyt on viriketuokio alapas nostella käsiäsi ja jalkojasi. Vanhukset eivät ole mitään päiväkotilapsia vaan arvonsa tuntevia aikuisia."

Ei se noin tapahdukaan, että sanotaan tyyliin alapas nostella. Muistan, kun itse olin lapsi ja äiti oli meitä kotona hoitamassa niin usein me sisareni kanssa jumpattiin yhdessä äidin kanssa. Meillä oli päivällä jumppatuokio. Voisin hyvin kuvitella, että jos nyt äitini olisi hoidon tarpeessa, niin voisin hänet noilla yhteisillä muistoilla saada viritetyksi jumppaan. Apuna voi käyttää valmista videoa, jonka laittaa TV:n kautta näkyviin. Enkä usko, että laulutuokiokaan olisi vaikea järjestää, koska kyllä ainakin minun äiti tykkää laulaa. Eri ihmisille toimii kuitenkin erilaiset aktiviteetit, eli valitse ap. sen mukaan, mistä tiedät vanhuksen pitävän. Kyllä kai hänellä nyt jotain mieluisia harrastuksia on ollut? 

Ap tässä. Joku kysyi että onko autettava ylipainoinen tyranni ja uhkaileeko hän minua jollain taloudellisilla asioilla. Vastaus on, että ei. Hän on pitkä mies joka painaa ehkä 80 kg ja on osittain halvautunut aivoinfraktin takia kaksi vuotta sitten. Hän ei uhkaile eikä määräile, mutta on itsepäinen ja vaativainen osittain dementiasta ja osittain aivovammasta johtuen ja osittain varmasti siksi, että hän ei pääse oikein mihinkään ja hoitajat ovat hänelle seuraa, jota hän tylsällä tai kurjalla hetkellä pyytää avukseen vaikka johonkin turhaankin. Hän on minulle läheinen, mutta en todellakaan ole harrastanut hänen kanssaan lapsena tai myöhemminkään mitään jumppa- ja laulutuokioita, hän on arvonsa tunteva herra. Ai niin, lisäksi minun veljeäni epäillään hyväksikäyttäjäksi. Hän on elämässäni ja isämme elämässä suuri tuki ja turva.

Joku kysyi että mitä vinkkejä olen saanut. No en kyllä paljon mitään. Hyviä olivat ne että käy ulkona kävelyllä ja kuuntele musiikkia. Jotakin hyötyä oli tämän ihmisen jonka äiti ainakin voisi jumpata ehdotuksesta viriketuokioon. Muistin panostaa laadukkaaseen yhdessäoloon ja kuuntelin vanhuksen sekavia juttuja ystävällisesti hymyillen niin kauan kuin hän halusi niitä puhua viime päivinä. Tätä nyt on muutenkin, mutta tuli nyt sitten entisestään panostettua tähän. Mihinkään nukkumisiin tai muuhun tällainen ei vaikuta.

Ihan aluksi sanoin että ei kiitos niitä vinkkejä että laita hoitokotiin tai pyydä kunnallisia palveluita. Suurin osa on kuitenkin juuri niitä vinkkejä. Lisäksi vihamielistä väittämistä että olen syypää tilanteeseeni ja pelottelua että joudun itse sairaalaan ja erittäin törkeitä kommentteja minun omaisistani ja yleensä vanhuksista.

En voi kuin sääliä teitä kun teillä ei ole mitään moraalia ja jätätte vanhempannekin heitteille, pelkäätte epämukavuutta ja olette itsekkäitä. Elämässä pitää tehdä mitä eteen tulee, hyvät ja pahat asiat. Aion käyttää voimana ystävien tapaamista vapaaviikkoina ja rukoilua. 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Joku kysyi että onko autettava ylipainoinen tyranni ja uhkaileeko hän minua jollain taloudellisilla asioilla. Vastaus on, että ei. Hän on pitkä mies joka painaa ehkä 80 kg ja on osittain halvautunut aivoinfraktin takia kaksi vuotta sitten. Hän ei uhkaile eikä määräile, mutta on itsepäinen ja vaativainen osittain dementiasta ja osittain aivovammasta johtuen ja osittain varmasti siksi, että hän ei pääse oikein mihinkään ja hoitajat ovat hänelle seuraa, jota hän tylsällä tai kurjalla hetkellä pyytää avukseen vaikka johonkin turhaankin. Hän on minulle läheinen, mutta en todellakaan ole harrastanut hänen kanssaan lapsena tai myöhemminkään mitään jumppa- ja laulutuokioita, hän on arvonsa tunteva herra. Ai niin, lisäksi minun veljeäni epäillään hyväksikäyttäjäksi. Hän on elämässäni ja isämme elämässä suuri tuki ja turva.

 

Joku kysyi että mitä vinkkejä olen saanut. No en kyllä paljon mitään. Hyviä olivat

Itsekin haluaisin tehdä noin, että kuuntelisin rauhassa sekavia juttuja, mutta se ei meillä onnistu, sillä hoidettavani on ahdistunut ja pelkää monenlaista, joten tuo sekava juttu on aina jotain pelkotiloja ja kysymyksiä täynnä. 

Jos johonkin vastaan, tulee liuta lisää kysymyksiä. 

Esim: puolisonsa kuoli pari vuotta sitten ja nyt kyselee oman lapsuudenkotinsa kohtaloa, että kenelle se meni perinnönjaossa jne. Ei yhtään auta, että sanon, että nyt jaettiin sinun puolisosi perintöä ei vanhempiesi perintöä (joka jaettiin 35 vuotta sitten). Puolisosi ei ole omistanut lapsuudenkotiasi. 

Kyselee ja jatkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anna sille unilääke. Niin hoitokodeissakin tehdään. Anna sitten kun menet nukkumaan, nukkuu hänkin myöhempään. Villasukat jalkaan, kiedo jalat lämpöisesti ja päälle raskahko peitto. Pään voi myös kietoa lämpimästi. Takaan että nukkuu. 

 

Olen eri. 

Mun äidillä on unilääke. Heräilee silti monta kertaa yössä. Havahtuu varmaan pissahätään. Menee pottatuolilleen, mutta usein poissa on jo livahtanut vaippaan. Alkaa sitten vaihtaa vaippaansa. 

Tulee kolistelua, mutta usein myös huutelee monenlaista. Paljonko kello on, onko jo aamu, minulla on jano, en saa unta. Suuri kello on vieressään. 

 

Toivottavasti vieressä on myös juotavaa edellyttäen että ymmärtää siitä ottaa.

Vedelle ei valitettavasti ole sopivaa paikkaa. Yritän illalla kehottaa juomaan riittävästi. 

Tosin haittana sitten juurikin pissahädät yöllä

Vierailija kirjoitti:

Minä voin myöntää ap:lle, että hänen kirjoituksensa ahdistaa. Ei siksi, että vanhuus ja kuolema ahdistaa. Eikä siksi, että ap:n tilanne olisi vieras, päinvastoin.

 

Meillä anopin saattohoito oli kallis paukku. Mieheltä meni terveys ja sen mukana työ. Tietysti sellaiset laitetaan yt:ssä ekana pois, joilla on paljon poissaoloja muorin sairaalakuskailuiden vuoksi ja sitten lopulta sairauspoissaoloja uupumuksen vuoksi. Jokainen voi arvata, että uutta työtä ei ole löytynyt. Talous on kuralla. Lasten elämänlaatu on myös romahtanut kaiken tämän seurauksena, mutta tässä sitä sinnitellään.

 

Voihan sitä kuvitella, että voimavarat saa takaisin ulkoilulla ja d-vitamiinilla. Mutta itseään siinä huijaa. Jokaisella on vain yksi terveys. Kannattaa miettiä sitä mieluummin etukäteen kuin jälkikäteen. Meille vanhustenhoito oli elämämme suurin ja kallein virhe. Se ei päälleliimatulla arvohöpinällä muuksi muutu.

Hyvä, että joku tuo tätäkin esille. Nykyään työpaikat ovat lujassa ja keski-ikäiset eivät uutta paikkaa saa, etenkään terveyden menetettyään. Lapset pitää asettaa ennen vanhuksia ja taata heille tulevaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä. Joku kysyi että onko autettava ylipainoinen tyranni ja uhkaileeko hän minua jollain taloudellisilla asioilla. Vastaus on, että ei. Hän on pitkä mies joka painaa ehkä 80 kg ja on osittain halvautunut aivoinfraktin takia kaksi vuotta sitten. Hän ei uhkaile eikä määräile, mutta on itsepäinen ja vaativainen osittain dementiasta ja osittain aivovammasta johtuen ja osittain varmasti siksi, että hän ei pääse oikein mihinkään ja hoitajat ovat hänelle seuraa, jota hän tylsällä tai kurjalla hetkellä pyytää avukseen vaikka johonkin turhaankin. Hän on minulle läheinen, mutta en todellakaan ole harrastanut hänen kanssaan lapsena tai myöhemminkään mitään jumppa- ja laulutuokioita, hän on arvonsa tunteva herra. Ai niin, lisäksi minun veljeäni epäillään hyväksikäyttäjäksi. Hän on elämässäni ja isämme elämässä suuri tuki ja turva.

 

Joku kysyi että mitä vinkkejä olen saanut. No en kyllä paljon mitään. Hyviä olivat

Tajuatko sinä, että moni meistä sinusta tylysti vastanneista on jo elänyt tuon elämänvaiheessa ja tietää mihin se johtaa, ellei pidä itsestään huolta - ja johtaa joka tapauksessa, ellei vanhus lähde ns saappaat jalassa? Mutta rukoile toki, jos koet saavasi siitä lohtua. Soita sitten sosiaalipäivystykseen kun voimasi ovat loppumassa.

Tajuatko sinä, että moni meistä sinusta tylysti vastanneista on jo elänyt tuon elämänvaiheessa ja tietää mihin se johtaa, ellei pidä itsestään huolta - ja johtaa joka tapauksessa, ellei vanhus lähde ns saappaat jalassa? Mutta rukoile toki, jos koet saavasi siitä lohtua. Soita sitten sosiaalipäivystykseen kun voimasi ovat loppumassa.

Tämä elämänvaihe on ollut jo aika pitkään. Tämä ei ole myöskään ensimmäinen vaikea elämänkokemukseni. Rukoileminen ja positiivinen ajattelu auttaa, samoin liikunta, taide ja läheiset ihmissuhteet. En jaksaisikaan tätä 24/7/365 mutta jaksan koska tämä ei ole jatkuvaa. Soitan sosiaalipäivystykseen jos tarvis ja toki meillä on jo kotihoito monin tavoin mukana, kiitos vinkistä. Olen silti ihmeissäni, että hyvin harva tarjoaa mitään positiivisia esimerkkejä. Tosin tuttua tämä on niiltä ajoilta kun olin pienten lasten väsynyt äiti, negatiivisen kautta mennään, jos joku pyytää tukea. Suomi on kova maa, jossa heikkoja ja surullisia lähinnä haukutaan. Kotihoidon sairaanhoitajista ja sairaalassa huomaa, että vanhuksia kohtelevat lämpimimmin yleensä maahanmuuttajat. On tietysti poikkeuksiakin, ja jotkut kantasuomalaiset ovat myös mukavia, mutta kaiken kaikkiaan aika kovassa maassa asutaan. 

Miten niin vedelle ei ole paikkaa?    Eikö ole järjestettävissä.

Sinulla pitäisi olla jotain mielenkiintoista ajankulua silloin, kun et ole hoitovuorossa. Jotain, mikä oikeasti palauttaa ja saa ajatukset irti siitä hoitamisesta. Pelkkä löhöily ei palauta. Mieli pitää saada ilostumaan ja virkistymään jostain, että jaksaa taas antaa itsestään. Mitä kuluttavampi työ, sitä tärkeämpää on irtiotto työstä.

Ehkä voisit suunnitella jotain valmiiksi, mitä teet sitten, kun se oma työrumbasi on ohi. Kun on tiedossa jotain kivaa, mitä suorastaan odotat, jaksat paremmin ne odotuspäivät.

Jos kerran et halua tai voi keventää työtaakkaasi, ottamlla omaiselle palveluita, niin sitten sitä kevennystä on tultava omassa elämässäsi. Sinun pitää organisoida asiat uusiksi sillä tavalla, että asiat, taakat ja tehtävät kevenevät omassa kodissasi ja oman elämäsi pakollisissa tehtävissä.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos vielä ehdotuksista ja kommenteista. Uskon että rajojen laittaminen on avain. Käytännössä se voi olla vaikeaa, mutta kyse on myös omasta päätttäväisyydestä ja siitä, että jaksaa kerätä sen väsyneenäkin, eikä vain hoitaa vielä yhtä juttua vaan yrittää tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia. Vaikeaahan se on kun tilanteet elävät ja myös hoitajat vaihtuvat. Vanhusta on myös eri asia kouluttaa kuin lasta, tämä hoidettava ei ole aivan tolkuissaan enää. 

 

Jännä silti, että ihmiset epäilevät niin voimakkaasti, että tässä kuviossa joku "haiskahtaa" tai että jotakuta hyväksikäytetään tai tilanteessa on jotain epämääräisiä taloudellisia sidonnaisuuksia. Ei tässä kuviossa mikään haiskahda, ihan yhteistyössä ja ymmärryksessä hoidetaan asioita suvun kesken. Myöskään en ole itse mikään marttyyri tai henkisesti riippuvainen ihminen, minulla on aikuisia lapsia, joiden kanssa vietän aikaa, töitä, harrastu

Ei se siitä johdu, ihan päinvastoin. Ihmisillä on omaa kokemusta ja he haluavat sinun parastasi ja kertovat sen painokkaasti, jotta uskoisit. 

Avstamisenne vaikuttaa aika järjestämättömältä touhulta, pompitte ilmeisesti kuin aropuput 24/7, koska ei ole ilmeisesti mitään aikatauluja ym., jossa olisi myös taukoja ajateltu teille itsellenne. Ei edes koulutetut hoitajat jaksa ilman järjestelmällistä toimintaa ja taukoja tehdä hoitotyötä, mutta te näemmä koitatte suoriutua ilman semmoisia.

Jokin mieto unilääke vanhukselle? Nukkuis yöllä pidempään?

Up

Vierailija kirjoitti:

Miten niin vedelle ei ole paikkaa?    Eikö ole järjestettävissä.

En ole ap.

Hänen sänkynsä toisella puolella on seinä ja toisella puolella on nousutuki ja siihen kiinnitetty kolmekorinen lankahylly (Siis muovipintaista rautalankaa, josta tehty 3 päällekkäistä koria) Hänellä on siinä paljon pikkutavaraa. Ei vesi pysyisi siinä hässäkässä pystyssä. Sängyn vierellä jalkopäässä on pottatuoli. 

Lankahyllyn/nousutuen ja pottatuolin välissä on kapea rako, josta hän pääsee nousemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Jokin mieto unilääke vanhukselle? Nukkuis yöllä pidempään?

En ole ap, mutta mun vanhuksella on vahva unilääke ja silti heräilee ja huutelee yöllä. 

Unilääkkeisiin tulee tottumus. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin vedelle ei ole paikkaa?    Eikö ole järjestettävissä.

 

En ole ap.

Hänen sänkynsä toisella puolella on seinä ja toisella puolella on nousutuki ja siihen kiinnitetty kolmekorinen lankahylly (Siis muovipintaista rautalankaa, josta tehty 3 päällekkäistä koria) Hänellä on siinä paljon pikkutavaraa. Ei vesi pysyisi siinä hässäkässä pystyssä. Sängyn vierellä jalkopäässä on pottatuoli. 

Lankahyllyn/nousutuen ja pottatuolin välissä on kapea rako, josta hän pääsee nousemaan. 

Kuulostaa varsin epäkäytännölliseltä.

No, tietääpä mitä on tulossa.

Vanhempani erosivat kauan sitten ja asuvat 200 kilsan päässä toisistaan.  Kumpaakin vaivaa muistisairaus ja liikunta- ja toimintakyky heikkenevät. Myös me sisarukset asumme kaukana. Minulla on omat sairauteni, jotka pelottavat ja huolettavat, mutta joiden kanssa pitäisi jaksaa.

Voitte pitää minua hirviönä, mutta kyllä minä toivon, että kun toimintakyky lähivuosina vielä heikkenee merkittävästi, niin he pääsisivät pois täältä. Isäni on jo suoraan sanonut kaipaavansa taivaan kotiin, äitini on kovasti vakavoitunut eikä esimerkiksi osaa iloita lapsenlapsenlapsestaan - vaan kyselee, että kenen vauva siinä on jne. Katse on usein tyhjä.

Jos tämä hullu maailma ei ole aina hyvä lapsille, niin ei se ole sitä myöskään vanhoille, joiden perheet paimennetaan työmarkkinakarjana pitkin maata ja maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

En tajua miksi taas viesti katosi bittiavaruuteen. Mutta joo. Minun pitäisi kasvattaa itselleni selkäranka.

Sama juttu, mutta se olisi pitänyt kasvattaa jo aikaa sitten. Nyt siihen ei tässä härdellissä enää ole voimia. Muutenkin tässä vaiheessa on turha yrittää enää muuttaa tai korjata sitä mikä on alkanut mennä pieleen jo vuosikymmeniä sitten ja on ollut pielessä pidemmän aikaa. Se olisi pitänyt tehdä aikanaan, mutta tekemättä jäi.