Lue keskustelun säännöt.
Naiset, millainen suhde teillä on meikkaamiseen, ulkonäköön ja vanhenemiseen?
15.02.2026 |
Aloitin Äidiltä tyttärelle -sarjan katselemisen, joka käsittelee näitä aiheita.
1. On outoa, että hyvin nuoret naiset, reilusti alle viisikymppiset kokevat ahdistusta vanhenemisesta. Mitä ihmettä? En ole kokenut paineita edes yli viisikymppisenä, en koskaan ole katsonut peilistä kasvojani ja puristellut niitä tyytymättömänä mistä tämä silmäpussi tulee.
2. Hyvä pointti oli sen nuoren naisen, joka kuvasi työkseen kauniita naisia. Hän on tehnyt saman havainnon kuin minä eli ulkonäöllä ja itsetunnolla ei ole mitään tekemistä keskenään. Kaunis nainen voi joka kerta peiliin katsoessaan ajatella vain virheitään. Juuri kauniit naisethan usein pilaavat ulkonäköään erilaisilla rumentavilla toimenpiteillä.
3. Tyylini on ultrafemme, mutta silti en ole koskaan ottanut kuuleviin korviini siihen kohdistuvaa kritiikkiä pinnallisuudesta, miesten miellyttämisestä tai vastaavasta. Se on ollut vain outoa. Koko ikäni minua on kritisoitu "epämukavasta" pukeutumisesta ja siitä miten meikkaaminen vie aikaa. Mutta ultrafemme on ollut tyylini jo alle kouluikäisestä. Äiti yritti pukea minut unisex-marimekkoon, mutta mummi ja isä asettuivat puolelleni. Muistan ikuisesti kun sain pornonpunaisen, vartalonmyötäisen pitkän ja kiiltävän takin, missä oli valkoiset turkisreunukset hihansuissa, helmassa ja kauluksessa. Olin 5v. Halusin samanlaisia vaatteita kuin silloisilla laulajadiivoilla, mutta niitä ei ollut helppo löytää. Rakastin lapsena myös esiintymistä, olen hyvin musikaalinen ja esiinnyin paljon.
Sarjassa on eksoottista myös se, miten naiseuteen ikään kuin aina oletetaan kuuluvan se, että on ulkonäköpaineita ja kaikenlaisia ongelmia siihen liittyen. Rehellisesti sanottuna en ole koskaan elämässäni kokenut minkäänlaista ulkonäköpainetta, olen ollut tyytyväinen painooni ja itseeni muutenkin. En ole ajatelllut yhtään sitä olenko kaunis vai en, tavoitteet ovat liittyneet ihan muihin asioihin kuin ulkonäköön tai miehiin, ajattelin nuorena, etten ikinä edes mene naimisiin (toisin kävi).
Vasta yli viisikymppisenä olen alkanut pohtia näitä asioita huomaten, että olen ilmeisesti harvinaisuus. Tai ainakaan kaltaisistani ei hirveästi puhuta. En ole myöskään koskaan ollut kiinnostunut naistenlehdistä, ehkä juuri sen vuoksi, että siellä tällaiset "ongelmat" ovat pääaihe.
Kommentit (134)
"Miksi ajattelet, että olisi noin? Ei se, että ihminen on kaunis, tarkoita sitä, että ulkonäkö olisi hänelle olennaisin osa minuutta ja identiteettiä. Kaunis ihminen voi olla hyvin sinut vanhenemisen ja ikääntymisen merkkien kanssa. Ja toisaalta kaunis ja/tai hyvännäköinen ihminen on usein sitä vanhanakin."
Ajattelen samoin ja kuten jo kirjoitin, pidin jo nuorena kauneimpina vanhempia naisia eikä nuoria. Heissä oli särmää ja tyyliä. Toki nämä kaksi naapurin kaunotarta olivat upeita klassisia kaunottaria eli kyse ei ollut vain oikeasta asenteesta. Se kauneus joka tulee geeneistä on hyvin pysyvää kuten esimerkiksi kehon mittasuhteet tai paksut hiukset tai kasvonpiirteet. Mutta se mitä noissa naisissa ihailin ei ollut vain kauneus, vaan heidän persoonansa, asenteensa ja tyylinsä kaikessa.
Hassua, että myös tyttärelläni oli/on kaksi tai kolme tällaista idolia nuorena naisena. Uskon ja toivon, että se tekee hyvää hänelle kuten on tehnyt hyvää itsellenikin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Se on hyvin epämiellyttävä toimenpide. Koettu on.
Miksi ihmeessä pidät muita palstalaisia tyhminä?'
Samoin koettu on ja eipä ollut kummoinen toimenpide. Minulle on tehty useampia tuki- ja liikuntaelinleikkauksia ja siihen nähden tuo oli pikkunen nipsaus. En näe mitään syytä suurennella tuota toimenpidettä.
-ohis sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sinä kuvittelet erinomaisuutesi."
Sinä kuvittelet olevasi ajatustenlukija :) Ap
Kalikka kalahti rummolla.
Miksi ihmeessä tuhlaat arvokasta aikaasi minunkaltaiseeni ;) Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitali?
Mistä moinen vittuilu. Aihe ehkä koskettaa sinua enenmmän kuin haluat myöntää? Ap
Se on yleensä että mitä kauniimpi niin sitä enemmän se vanheneminen kirpaisee. Jos olet aina ollut ruma niin eihän se silloin mihinkään vaikuta.
Olet sitten itse ilmeisesti kaunotar, kun sulla on varmaa tietoa. Dokumentissa yksi henkilöistä ilmaisia vastakkaisen mielipiteen kuten jo kerroin.
Rumuus on mielenkiintoinen kokemus. En tunne ketään joka pitäisi itseään rumana enkä näe rumia ihmisiä missään. Ap
Liikut oudossa ja suppeassa kuplassa, jos et ole koskaan tavannut ketään, joka pitäisi itseään rumana. Jopa kauniillakin ihmisillä on vääristynyt minäkuva ja he pitävät itseään rumana. Et varmaankaan myös lue lehtiä, katso televisioita tai some, tätä palstaa lukuunottamatta, sillä on valheellista väittää etteikö olisi rumia ihmisiä. On syntymästä rumia ja erilaisten sairauksien ja onnettomuuksien myötä ryhmiksi tulleita. Naiivia väittää toisin.
Minulla ei ole koskaan ollut ulkonäkö tärkein asia. En ole myöskään juuri ikinä meikannut. Hiuksiakaan en ole värjännyt moniin vuosiin. Pukeuduin sillä tavalla, joka tuntuu itsestä hyvältä. Klassisesti. Käytännöllisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Se on hyvin epämiellyttävä toimenpide. Koettu on.
Miksi ihmeessä pidät muita palstalaisia tyhminä?'
Samoin koettu on ja eipä ollut kummoinen toimenpide. Minulle on tehty useampia tuki- ja liikuntaelinleikkauksia ja siihen nähden tuo oli pikkunen nipsaus. En näe mitään syytä suurennella tuota toimenpidettä.
-ohis sivusta
Anoppinikin koki toimenpiteen samaan tyyliin kuin sinä eikä siitä jäänyt myöskään mitään jälkeä. Näkee vain paremmin eikä tarvitse kärsiä päänsärystä jos lukee jotain pitempään. Eli terveyteen ja toimintakykyyn liittyvä toimenpide. Ap
"Liikut oudossa ja suppeassa kuplassa, jos et ole koskaan tavannut ketään, joka pitäisi itseään rumana. Jopa kauniillakin ihmisillä on vääristynyt minäkuva ja he pitävät itseään rumana. Et varmaankaan myös lue lehtiä, katso televisioita tai some, tätä palstaa lukuunottamatta, sillä on valheellista väittää etteikö olisi rumia ihmisiä. On syntymästä rumia ja erilaisten sairauksien ja onnettomuuksien myötä ryhmiksi tulleita. Naiivia väittää toisin."
Olen siitä eri mieltä, että olisi rumia ihmisiä. Käsitys rumuudestahan on hyvin subjektiivinen.
Ehkäpä olen tavannut ihmisiä, jotka pitävät itseään rumina, mutta eivät ole sanoneet niin. Minä en ole heitä rumina nähnyt, olen muuten myös työskennellyt vammaisten, vammautuneiden ja sairaiden ihmisten kanssa. En todellakaan ole nähnyt heitä rumina, ehkä jopa useammin täysin päinvastoin. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niillä on huono iho, huokoinen, ei ole kaunis. Meikkaavat liikaa, se vanhempi. Ei ois kannattanu mainostaa itseänsä. Luonnollinen on kauniimpi kuin meikattu. Kaikenikäisillä.
En ole koskaan meikannut.
Joskus nuorena mietin peiliin katsoessani, "mitä ajattelisin, jos tuon näköinen ihminen tulisi kadulla vastaan". Totesin, että ihan tavallisen näköinen. Ei ruma eikä kaunis.
Olen siis pitänyt itseäni ihan tavallisen näköisenä koko aikuisikäni, vaikka itsetuntoni on ollut huono.
Nykyisin itsetuntoni on huomattavasti parempi kuin nuorena, ja ajattelen, että olen ollut nuorena varsin kaunis. Nykyisin olen ikäisekseni ihan hyvän näköinen. Arkena en panosta ulkonäköön. Juhliinkaan en meikkaa, mutta kampaukseen panostan.
Meikillä ei voi peittää kasvojen pakkoliikkeitä/outoja ilmeitä, jotka ovat kasvojeni ainut negatiivinen piirre.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meikkasin nuorena, mutta en ole koskaan jaksanut lotrata rasvoilla ja muilla kasvotuotteilla. Mulla on kai ollut aina ihan hyvä iho, vaikka nuorena toki oli jonkin verran finnejä. Mutta viimeiset 20 vuotta olen käyttänyt meikkiä todella vähän. Nykyään en oikeastaan enää ollenkaan, en muista koska viimeksi olen laittanut edes ripsiväriä. Mulla on käytössä dödö ja hammastahna päivittäin, kerran viikossa shampoo, joskus käsirasvaa jos kädet kuivaa.
Minä olin nuorena hyvin epävarma, häpesin itseäni, pidin itseäni lihavana vaikka en ollut, käytin tummia vaatteita koska ne hoikentaa jne. Mutta sitten aikuistuin ja kyllästyin siihen.
Lihoin oikeasti lihavaksi aikuisena ja lakkasin miettimästä mitä muut minusta ajattelee. Aloin pitämään vaatteita joista tykkään ja lihavana oleminen on mitä on.
Nyt viisikymppisenä on tullut ensimmäinen ikäkriisi. Vaikka ei juurikaan ryppyjä ole, koska olen lihava, niin kun naama on alkanut vähän roikkua, säihkähdän peilistä näkyvää mummoutuvaa naamaa, ja tietysti sitä toivoo että voisi olla vähän hoikempi ja hyväkuntoisempi, kun tuntee itsensä jo niin vanhaksi ja raihnaiseksi fyysisesti. Nyt ymmärrän täysin äitiäni joka parikymmentä vuotta sitten sanoi samaa, että säikähtää kun menee peilin eteen, että mikä muori tuola oikein on. Huomaan että alan näyttää isoäidiltäni, ja se jotenkin kauhistuttaa siinä mielessä, että kuolema on jo niin lähellä.
Mulla on sellaisia terveydellisiä juttuja, joiden perusteella en usko eläväni enää kauhean pitkään. Sen takia vähän välitän mistään ulkonäköjutuista. Toki värjään hiukset aina kun tulee liikaa harmaata juurikasvua, laitatan permanentin koska tykkään kiharoista ja siitä ettei tarvitse hiuksille tehdä juuri mitään ja ne on hyvin. Käytän vaatteita jotka on mukavia päällä, mutta toki ostan lempivärejäni, mutta sitäkään en tee siksi että haluan näyttää muiden silmissä joltain, vaan siksi että itse niistä tykkään.
Olen elämässäni oppinut sen, että se on ihan se ja sama mitä muut minusta ajatettelee, kun se ei vaikuta mun elämään. Se on tärkeää mitä itse ajattelen, ja että puoliso rakastaa minua. Pääasia on selviytyä hengissä seuraavaan päivään.
Liikun enemmän. Vartaloni on muokkautunut itseäni miellyttäväksi. Meikkaan mielelläni ja pukeudun näyttävästi. Nautin myös saamastani positiivisesta huomiosta.
Näin haluan jatkaakin. Nyt viisikymppisenä näytän paremmalta kuin koskaan. Ja mieskin tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En meikkaa ollenkaan
N 29
Onko se aina ollut luonnollinen ratkaisu sinulle?
Itse ajattelen, että on luultavasti paljon naisia, jotka kasvavat ihan luonnollisesti sellaisiksi kuin ovat eli joilla ei ole paineita olla jotenkin toisenlainen siksi että kokisivat olevansa vääränlaisia. Ap
Samoin voi olla heitä jotka nuorena koettavat olla laihoja ja nättejä mutta lopulta kyllästyvät tuohon, kun tajuavat ettei miesten huomio ole lopulta välttämättä edes kovin kivaa tai kestävää. Tai on syitä jotka eivät vedä kohti perheellistymistä jossa mies on vakuutettava erilaisilla taidoilla, kyvyillä ja ominaisuuksilla.
Yhtä lailla tämä pisteyttäminen on koskenut viime vuosikymmenet naisiakin ja jotkut vain lähtevät pois koko systeemistä. Saavat siitä niin tarpeekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En meikkaa ollenkaan
N 29
Onko se aina ollut luonnollinen ratkaisu sinulle?
Itse ajattelen, että on luultavasti paljon naisia, jotka kasvavat ihan luonnollisesti sellaisiksi kuin ovat eli joilla ei ole paineita olla jotenkin toisenlainen siksi että kokisivat olevansa vääränlaisia. Ap
Suurin osa niistä, jotka meikkaavat, tuskin kokevat olevansa vääränlaisia. Meikki on osa tyyliä. Just olin tyttären vanhojentansseissa, jossa esim. joillain pojilla oli silmärajaukset. Tuskinpa olivat meikanneet siksi, että kokivat olevansa vääränlaisia, vaan halusivat tuoda persoonaansa esiin. Sama juttu se on naistenkin kohdalla. Meikki on yksi tapa luoda se tyyli ja olemus, jollaisena haluaa esiintyä muiden seurassa.
Minä olen aina tuntenut itseni "vääränlaiseksi", ja en ole koskaan meikannut. Yksi osa sitä "vääränlaisuuden" kokemusta on se, että olen nainen, joka ei halua meikata.
Vanheneminen ei harmita, koska toinen vaihtoehto olisi se, että olisin "sisko, joka kuoli nuorena".
Ei tarvitse erikseen kehottaa, taatusti pysyn tyylissäni niin kauan kun henki pihisee ja itse pystyn päättämään. Ap