Lue keskustelun säännöt.
Ymmärtääkö hyvätuloiset ja rikkaat olevansa todella hyvässä asemassa yhteiskunnassa?
15.02.2026 |
Sanotaanko nyt näin että ymmärtääkö siis hyvätuloiset eli vaikkakin yli 4000e/kk tienaavat olevansa todella hyvässä asemassa yhteiskunnassa ja että lähes kaikilla menee asiat huonommin kuin heillä?
Ymmärtääkö hyvätuloiset ihmiset köyhyydestä tai rikkaudesta mitään?
Todella moni suomalainen olisi todella tyytyväinen ja onnellinen jos he tienaisivat paremmin rahaa.
Kommentit (329)
Potkulaki on voimassa.
"Yleistuki tulee toukokuussa, se on tarveharkintainen eli yleistukea vähentävät pääomatulot, omaishoidon tuki, Ove eli osittainen varhennettu vanhuuseläke, perhehoitajan palkkiot, tekijänoikeuskorvaukset. Nuo vähennykset koskevat myös yli 55-vuotiaita työttömiä."
www.kela.fi/ajankohtaista/yleistuki-korvaa-kelan-tyottomyystuet-toukoku…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omistusasuntoon ei saa yleistä asumistukea.
Ja vuokra-asunnossa ruokakunnan tulot ja omaisuus vaikuttavat asumistukeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Suomessa on 57000 korkeakoulututkinnon suorittanut työttömänä."
Minäkin olen joutunut etsimään töitä useaan kertaan. En jäänyt syyttelemään muita, muutin töiden perässä, olen ottanut alemman tason töitä, hankin toisen korkeakoulututkinnon, ja lopulta vaihdoin maata töiden perässä. Mitä nuo 57 000 on tehneet?
Onko sinulla lapsia ja puolisolla vakituinen työpaikka?
Olen eri, ja juuri tuollaisesta tilanteesta muutimme puolison kanssa ulkomaille, kun sain hyvän uramahdollisuuden. Mies etsi sitten myös töitä uudesta maasta. Välillä olemme myös asuneet eri maissa pidempiäkin aikoja.
Nykyään olemme asuneet neljässä eri maassa, ja se näkyy urakehityksessä hyvin. Palkat ovat kohdillaan ja työtarjouksia tulee headuntereilta viikottain.
Jos haluaa edistyä niin silloin niitä uhrauksia vain on tehtävä, eikä vain odotella että joku loisi mahdollisuuksia juuri sinua varten.
Toukokuussa tulee yleistuki, osalla tuki vähenee.
Itse kasvoin lapsuuden aika vaatimattomissa oloissa. Työelämässä olen menestynyt kuitenkin yllättävän hyvin ja olen saanut paljon paremman elintason mitä vanhemmillani oli. Köyhyyden kokemus aikuisen näkökulmasta on minulta jäänyt puuttumaan, sillä pääsin ihan hyvään työpaikkaan töihin heti valmistumisen jälkeen. En kuitenkaan ole missään vaiheessa unohtanut lapsuusaikaani, ja ehkäpä sen takia tiedostankin oman hyvän tilanteeni ja tunnen itseni onnekkaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sut irtisanotaan 50-vuotiaana julkiselta nyt kun on potkulaki niin sun pitää vaan myydä omaisuus niin saat niillä rahoilla ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos sut irtisanotaan 50-vuotiaana julkiselta nyt kun on potkulaki niin sun pitää vaan myydä omaisuus niin saat niillä rahoilla ruokaa.
Toimeentulotukea ei saa, jos omistaa kesämökin, asuntovaunun tai sijoitusasunnon. Ne pitää myydä ja ostaa niillä rahoilla ruokaa ja lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmiset eivät ota vastuuta omasta elämästä? Minäkin synnyin köyhään kotiin, nyt 50+ olen varakas. Minulla on omaisuutta, joten vaikka jäisin työttömäksi, eläisin jo sillä. En ole koskaan ollut työtön. Minulla on 2 akateemista tutkintoa, Yksi opistotasoinen.
Työttömyyttä vastaan otetaan työttömyyskassan jäsenyys. Sairauksien varalle on vakuutuksia. Kyllä minullakin on ollut vastoinkäymisiä. Jäin mm. Nuorena leskeksi yksin asuntolainan kanssa. Siitäkin selvittiin. Ei aikuinen ihminen tarvitse koko ajan valtiota pitämään kädestä kiinni, kyllä aikuisen pitää pärjätä itse.
Tienaan 4000e/kk ennen veroja. Olen lapseton sinkkunainen. Rahat riittää hyvin matkustamiseen pari kertaa vuodessa Eurooppaan, harrastamiseen (kuntosali) ja kerran kuussa ulkon syömiseen. Loput rahat säästöön ja sijoituksiin. Voi elää aika mielekästä elämää. Jos tähän lapsia tulis, niin oman elämän toteutus menis aika ahtaalle, joutuis asumaan jossain syrjemmässä ja joutuis siihen samaan opiskeluaikojen penninvenytysmeninkiin... Lapset kyllä madaltais elintasoa paljon.
Eli joo ymmärrän kyllä, että asiat mulla nyt hyvin. Tingin toki elämässä niistä lapsista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmiset eivät ota vastuuta omasta elämästä? Minäkin synnyin köyhään kotiin, nyt 50+ olen varakas. Minulla on omaisuutta, joten vaikka jäisin työttömäksi, eläisin jo sillä. En ole koskaan ollut työtön. Minulla on 2 akateemista tutkintoa, Yksi opistotasoinen.
Työttömyyttä vastaan otetaan työttömyyskassan jäsenyys. Sairauksien varalle on vakuutuksia. Kyllä minullakin on ollut vastoinkäymisiä. Jäin mm. Nuorena leskeksi yksin asuntolainan kanssa. Siitäkin selvittiin. Ei aikuinen ihminen tarvitse koko ajan valtiota pitämään kädestä kiinni, kyllä aikuisen pitää pärjätä itse.
Ansiosidonnaisen keräysaika on 12 kuukautta nykyään ja se pitää kerätä 2 vuotta ja 4 kuukautta sisällä tai keräys alkaa alusta. Hallitus poisti ansiosidonnaisesta lapsikorotukset ja porrastus vie 1/5 osan 2 kuukauden päästä.
Nro 202: "Oikeesti... Ero tulee puolelle pareista, konkurssit, työttömyydet ja sairaudet on ihan arkipäivää. Miten sellaisen osuminen omalle kohdalle voi olla yllätys. Ja jos on aikuisena hetkeäkään elänyt "hyväosaisena" (siis keskustelusta päätellen tienannut 2500 brutto), niin miten ei ole saanut mitään puskuria aikaiseksi. Vaikka 50 /kk indeksirahastoon ja unohdetaan sinne. Ei tunnu siinä jokapäiväissä elämässä missään."
On yllättävän paljon ihmisiä, jotka ovat mitoittaneet elintasonsa kahden aikuisen palkkatulojen mukaan. Ja kun ero tulee tai toinen jää työttömäksi, kaikki romahtaakin. Nyt vielä sellainenkin juttu, että ansiosidonnaista on sekä määrällisesti että kestoltaan vähennetty.
Kun aikoinaan ostin asunnon, en ostanut sitä kenenkään toisen kanssa. Kävin pyytämässä lainatarjouksia useammastakin pankista ja yhdessä pankissa mulle olisi myönnetty lähes kaksinkertainen summa kuin mitä tarvitsin. Ja juu, en ostanut asuntoa Helsingistä enkä edes Espoosta vaan Vantaalta. Hyhhyh Vantaa...miksi ihmeessä, vaikka pankki olisi myöntänyt enemmänkin lainaa? Koska laskin, että hätätapauksessa muuta kulutustani vähentämällä pystyisin maksamaan lainaani ansiosidonnaisellakin. Tiukkaa olisi toki tehnyt, mutta olisin pärjännyt. Ja olisi ollut 2 vuotta aikaa joko löytää uusi työpaikka tai saada asunto myytyä. Ja tosiaan kun en ottanut enempää lainaa, mulle jäi rahaa myös säästöön ja sijoituksiin. Ja kun asuntolaina oli maksettu, niin aiemmin siihen kulunut summa meni säästöön ja sijoituksiin. Mulla ei ole koskaan ollut autoa, kesämökkiä, venettä, moottoripyörää eikä muutakaan vastaavaa rahareikää, joten summat, jotka tuollaisiin olisi mennyt, pystyin laittamaan säästöön ja sijoituksiin. Edes mun läheisimmät eivät ole tienneet, paljonko olen milloinkin tienannut. Varmaan kuvitelleet, että en kauheen hyvin, kun en omista enkä tee mitään "luxusta". Lomani olen aina - paria poikkeusta lukuunottamatta - viettänyt kotona. Viime syksynä kävin Irlannissa, edellisen kerran kävin ulkomailla 2015. Valtaosa huonekaluistani on aina ollut kierrätyskamaa, jotka olen sitten joko entisöinyt tai tuunannut ihan erilaiseksi. Jotain nikkaroinut alusta lähtien itse. Aikoinaan tein kaikki omat ja lasteni vaatteet, vain kenkiä, sukkia ja alusvaatteita piti ostaa. Eipä tarvinnut kodin ulkopuolisia harrastuksia, kun aika meni ompelukoneen ja neulepuikkojen parissa.
Mä olen ikuisesti kiitollinen äidilleni, joka jo 1970-luvu lopulla opetti mulle vuosibudjetin tekemisen. Ja sanoi aikoinaan, että mitään muuta eri osteta velaksi kuin korkeintaan asunto. Jos pesukone hajoaa eikä säästössä ole vielä rahaa uuteen pesukoneeseen, sitten pestään nyrkkipyykkiä kunnes pesukonerahat on kasassa. Osamaksulla ei osteta. Äiti myös opetti sen, että on säästötili, johon laitetaan rahaa just em tilanteita varten. Ja sitten on sijoitukset, joihin ei kosketa kuin aivan pakon edessä. Se, että ottaa päähän pestä farkkuja lavuaarissa, ei ole sellainen tilanne, johon sijoituksia alettaisiin realisoida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen ansiosidonnaisen sai kerättyä 6 kuukauden töillä esim. 2 vuotta kesätöissä. Enää ei.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ansiosidonnaisen sai kerättyä 6 kuukauden töillä esim. 2 vuotta kesätöissä. Enää ei.
Jos tuuraat kesäisin laitoshuoltajia 4 kuukautta niin se ei riitä. Sun pitää tuurata 6 kuukautta joka vuosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos tuuraa kesälomia joka vuosi 4 kuukautta niin muun vuoden saa 595 yleistuen. Omistusasuntoon ei saa yleistä asumistukea.
Jos säästää 10 000 € kuukaudessa, saa vuodessa säästöön 120 000 €
Miljoonan saa vähän päälle 8 vuodessa.
Miljardiin menee vähän päälle 8333 vuotta.
Elon Musk omistaa 645 miljardia. Siihen menisi yli 5,4 miljoonaa vuotta.
Onnea yrityksissänne tulla yhtä rikkaiksi. Te ette pyöritä kuin pennejä ja luulette olevanne jotain.
Tässä on ne ansiosidonnais heikennykset eli myös tuo keräysajan pidentyminen 12 kuukauteen.
Käytännössä jokainen amk:n tai yliopiston käynyt tietää millaista on olla köyhä. Opiskeluaikoina sitä rahaa kun yleensä ei ole, harvassa ovat he, joilla siinä elämänvaiheessa rahaa on.
Amislaisista ei yhtä moni ole köyhyyttä kokenut, amiksen aikana kun usein vielä asutaan kotona vanhempien luona, ja amiksen jälkeen sitten jos pääsee töihin niin sitä köyhyyttä ei välttämättä joudu kokemaan.
Usein tuntuu unohtuvan, että suuri osa hyvätuloisista on ihan tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole syntyneet kultalusikka suussa. He ovat valmistuneet ammattiin, aloittaneet jostain perusduunista ja edenneet siitä pikkuhiljaa, tai sitten on saatettu perustaa pieni yritys, joka on vuosien saatossa kasvanut. Tottakai Suomessa on myös joitain rikkaita sukuja, mutta useimmiten hyvätuloisuus ei tarkoita että kaikki olisi saatu elämässä helpolla.
Vierailija kirjoitti:
Ennen ansiosidonnaisen sai kerättyä 6 kuukauden töillä esim. 2 vuotta kesätöissä. Enää ei.
Mä veikkaan, että tämä on yksi keskeisimmistä' syistä, miksi työssäkäyvätkin ovat vähentäneet kulutustaan ja alkaneet pistää enemmän rahojaan säästöön ja sijoituksiin. Plus tietty toi potkulaki vielä päälle. Vain hyvin harvalla on nykyisin niin tukeva työtuoli, ettei se missään tapauksessa ikinä voi kaatua.
Ajattelitko, että ne hyvät tulot vain tipahti luvattuna syliin heti peruskoulun jälkeen?
Kyllä tässä on vuosien varrella nähty, mitä se on kun rahat riittää nippanappa makaroniin ja kodinkoneen rikkoutuminen pistää talouden kuralle seuraavaksi puoleksi vuodeksi. Kymmenen vuotta sitten tilililläni ei ollut missään kuukauden vaiheessa kuin korkeintaan joitain satasia.
Ei elämä ole reilua, ja toisilla on paremmat lähtökohdat kuin toisilla. Aika harva kuitenkaan sitä parempaa asemaansa saavuttaa käymättä läpi myös niitä vähän kurjempia vaiheita. Ja ei se tosiaan kivaa ole, kun rahat on aina loppu eikä riitä edes välttämättömyksiin. Tiedän todella, että nyttemmin olen hyvässä asemassa, joka on vaatinut paljon työtä ja hyvää tuuria, eikä se todellakaan ole itsestäänselvyys.