Ymmärtääkö hyvätuloiset ja rikkaat olevansa todella hyvässä asemassa yhteiskunnassa?

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen vuositulot reilut 160.000 euroa ja tiedetään että ollaan hyvässä asemassa. Mutta silti:

- ei eletä rikasta elämää jossa rahaa olisi törsättäväksi, koko ajan pitää laskea mihin rahat riittävät

- ei tunneta huonoa omaatuntoa hyväosaisuudesta. Mitä paremmin meillä menee, sitä paremmin myös muilla menee

Siis jos teillä on perhe elätettävänä noilla tuloilla niin ette kyllä mitään rikkaita ole kenenkään mielestä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

4000 on ihan tavallisen keskiluokkaisen akateemisen palkka. Opettaja esim tienaa tuon.  Tuollaisella ihmisellä ei ole mitään erityistä. Asuntolainat ovat niskassa ja työssä tehdään pitkää päivää.

 

Tämä just ettei edes tajuta sitä. Se että on saanut asuntolainan ja työpaikan kertoo jo paljon. Kuvittelepa ettei niitä ole. Aivan, "oma syy me ollaan tehty töitä tämän eteen" Eli ei tajua muuta kuin oman ylemmyytensä. Eivät ymmärrä yhtään niitäjotka saavat yhdessä puolet vähemmän. " laiska tai tyhmä"

 

Tajuaako se toinen puoli, että opettajaksi pääsee kun opiskelee opettajaksi?

 

Hah, vai ihan vain opiskelee. Jäi huomiotta että sinne opiskelemasnkin pitää päästä. Jos ei pääse Jos e

Opiskelun voi aloittaa alemmalta tasolta, ja kovalla duunilla oppia ymmärtämään niitäkin asioita, jotka nuorena on olleet kompastuskiviä, ja joista on ajatellut ettei niitä voi ikinä oppia.  Lähtee uudelleen ihan perustasolta. Nykyään voi hyvin opiskella itse vaikka juurikin tuota mainitsemaasi matematiikkaa. Netistä löytyy hyviä ohjemia avuksi selittämään ihan ruohonjuuritasiolta yksinkertaisimmatkin tehtävät. Esimerkiksi sellainen kuin matikkapirkko.

 Minä en olisi ilman sitä selvinnyt lääkelaskuista omissa opinnoissani. Sen avulla pänttäsin kaiket illat kunnes alkoi aukeamaan. Opiskelin sairaanhoitajaksi vasta aikuisena.  Luonnostaan matematiikka on ollut minulle tosi vaikeaa, ja nuorena annoin vaan periksi, kun tuntui liian vaikealta.  Aikuisena motivaatio oli paljon kovempi, kun ymmärsin paremmin, että vain siten voin pitkällä tähtäimellä parantaa tulotasoani, ja sen myötä elämänlaatuani. 
Lakkasin myös ajattelemasta, että en muka voisi oppia. Kaikki on opittavissa. Jotkut vaan oppii helpommalla, ja toiset joutuu näkemään enemmän vaivaa oppiakseen.  Jos on huono todistus jo peruskoulusta, eikä sen jälkeen muita opintoja, niin tottakai se tie on pitkä ja kivinen, mutta ei silti mahdoton.

 Ensin pitää korottaa numeroita, jotta voi hakea lukioon, tai vaikka ammattikouluun. Kun sinne asti pääsee, niin hoitaa sitten sen koulun kunnolla, ja hakee taas eteenpäin. Jos valitsee ammattikoulun, niin ei ehkä edes tarvitse opiskella enempää, ainakaan heti. Hyvällä ammattikoulutodistuksella voi hakeutua suoraan töihin, ja vaikka työn ohessa opiskella lisää sitä omaa alaa. Tai perustaa oman yrityksen. 
 Ammattikoulukin voi avata ovia, joista ei edes tiennyt että niitä on olemassa. Veljeni poika kävi ammattikoulussa jonkin metallialan linjan (en tiedä mikä sen linjan nimi virallisesti on), ja aluksi hän teki sen alan töitä vuokrafirmojen kautta. Sitten yksi työnantaja, joka oli palkannut hänet vuokrafirman kautta, tarjosi hänelle vakituista työtä suoraan. Hän sai lisää työkokemusta, ja hoiti työt ahkerasti ja tunnollisesti.  Hän kävi jotain lisäkoulutuksia, ja kävi jonkin kurssin ulkomaillakin, kun erikoistui johonkin sen alan juttuihin enemmän. Sitämyötä hän sai sitten vaativampia ja vastuullisempia töitä samalta työnantajalta. Palkka myös nousi, kun työnkuva muuttui. Nykyään hän tienaa ihan hyvin.  
Kaikilla on jotain vahvuuksia. Ne vaan pitää löytää, ja pitää olla sinnikkyttä ja tahtoa kahlata eteenpäin, vaikka ei helppoa olisikaan. Jos ei tee mitään, niin silloihan on aikalailla varmaa, että oma tilanne ei koskaan miksikään muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meidän perheen vuositulot reilut 160.000 euroa ja tiedetään että ollaan hyvässä asemassa. Mutta silti:

- ei eletä rikasta elämää jossa rahaa olisi törsättäväksi, koko ajan pitää laskea mihin rahat riittävät

- ei tunneta huonoa omaatuntoa hyväosaisuudesta. Mitä paremmin meillä menee, sitä paremmin myös muilla menee

 

 

Siis jos teillä on perhe elätettävänä noilla tuloilla niin ette kyllä mitään rikkaita ole kenenkään mielestä. 

Kyllä ainakin mun mielestä on rikas noilla tuloilla. Vaikka olisi perheellinenkin.

Kyllä hyvätuloiset ymmärtävät että ovat itse omalla työllään ansainneet omaisuutensa ja asemansa tässä yhteiskunnassa ja ovat kiitollisia siitä.

Mutta onko ns. huono-osaiset edes yrittäneet päästä siitä montusta ylös missä ovat?
Tuntuu että kateellisena vaan valittavat ja nostavat sossusta tukia.

Yrittäkää edes tehdä töitä ja osallistua veronmaksutalkoisiin ettekä vain hyväksikäytä toisten maksamia veroja.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä, että olen monella tavalla onnekas ja minulla on mahdollisuuksia mitä kaikilla ei ole. Synnyin hyville vanhemmille turvalliseen kotiin, molemmilla vanhemmilla hyvät vakituiset työpaikat ja palkat, lapsille kustannettiin mahdollisuudet harrastuksiin ja mielekkääseen tekemiseen. Sain kokea lapsuudessa hyvän perusturvallisuuden ja luottavaisuuden elämään ja tulevaisuuteen, kannustettiin siinä mitä me lapset tehtiin. Vanhemmat oli kiinnostuneita meidän elämästä ja perheen kanssa käytiin lomilla, se toi kivaa vaihtelua ja rentoutumista tavalliseen arkeen. Satuin pääsemään hyvään päiväkotiin ja kouluun, missä arki oli turvallista, siinä oli hyvät mahdollisuudet oppia asioita ja viihdyin koulussa.

Meitä ei koskaan painostettu mihinkään tiettyyn koulutukseen, esimerkiksi lukioon tai yliopistoon, vaan vanhemmat tuki kaikissa valinnoissa. Myös opiskeluaikana vanhemmat auttoivat, ja kun esimerkiksi siskoni halusi lähteä opiskelemaan ulk

Kerrankin joku myöntää ääneen että jo lapsuus määrittää elämän mahdollisuuksia.

Suuret ikäluokat saivat elää elämänsä nousukiidossa. Pääsivät kouluttautumaan ja kasvava hyvinvointiyhteiskunta loi hyväpalkkaisia virkamiesammattdha ennen näkemättömällä määrällä. Teollisuus tarjosi duunareille hyviä tuottoisia työpaikkoja. Eläkkeelle jäätiin varhain ja varakkaina. Silti puheissa se kyynel herahtaa edelleen köyhälle lapsuudelle. Ikäänkuin se olisi sanellut koko elämän suunnan ja menestystä ei olisi ollutkaan.