Lue keskustelun säännöt.
Tajuavatko lapsettomat, miten helppoa heidän elämänsä on?
14.02.2026 |
Aiemmin ei edes keskusteltu lapsettomaksi jäämisestä. Se olisi ollut niin häpeällistä.
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Tajuaako aloittaja, että elämässä voi olla paljon suurempiakin vaikeuksia kuin lapset?
Oletko jotenkin yksinkertainen? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan oletus on, että kaikki lapsettomat ovat terveitä ja hyvätuloisia.
Vierailija kirjoitti:
Tajuaakohan ap että lasten hankinta on täysin vapaaehtoista ja kokonaan naisen oma päätös.
Kokonaan naisen oma päätös? Eiköhän se kuule ole ihan 50/50 miehen ja naisen päätös. Ap
Vierailija kirjoitti:
Tajuaako lapsettomat miten tyhjää ja turhaa heidän elämänsä on. Ovat vain saastuttamassa maapalloa
Kuulostat katkeralta. Se on heidän valintansa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Koittakaa nyt mammat jo päättää, onko meidän lapsettomien elämä kammottavan surullista, tyhjää ja säälittävää vai ärsyttävän helppoa. Palataan asiaan sitten kun olette päättäneet.
Yksi ei sulje pois toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tajuaako aloittaja, että elämässä voi olla paljon suurempiakin vaikeuksia kuin lapset?
Niitä samoja vaikeuksia on yleensä vähintään saman verran heillä, joilla on lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaako aloittaja, että elämässä voi olla paljon suurempiakin vaikeuksia kuin lapset?
Niitä samoja vaikeuksia on yleensä vähintään saman verran heillä, joilla on lapsia.
Ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaako aloittaja, että elämässä voi olla paljon suurempiakin vaikeuksia kuin lapset?
Niitä samoja vaikeuksia on yleensä vähintään saman verran heillä, joilla on lapsia.
Jos on ollut samat ongelmat ja päättänyt, että siihen keskelle tuodaan vielä lapset, niin eikös ne lisävaikeudet ole sitten ihan omaa syytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tunne yhtään lapsetonta jolla on helppo elämä.
No se vaan johtuu sun rajoittuneesta elämänpiiristä.
Mistä vitusta sinä tiedät mun rajoittuneen elämänpiirini? Esin. oma poikani on lapseton, mutta ei hänellä ole helppo elämä. Kaksi hänen tätiään on lapsettomia. Toiselta poistettiin kohtu (seurauksena rintasyöpä), toinen sai avustetun itsemurhan. Tyttäreni kuoli lapsettomana jne.
Jos et tunne ainuttakaan lapsetonta, joilla on helppo elämä niin kyllä sun elinpiiri aika rajoittuneelta vaikuttaa. Toki kaikilla on omia vastoinkäymisiä, että siinä mielessä pitäisi ehkä sanoa mieluummin vaikka että kohtalaisen helppo elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helppous ei välttämättä ole mielekkäin vaihtoehto - elämässä yleensäkään. Monen hienon kokemuksen tai asian jättäminen väliin olisi sinänsä helpompaa, ja moni kiinnostava tekeminen on vähemmän helppo vaihtoehto kuin tekemättä jättäminen. Joten helppous on sinänsä aika omituinen perustelu yhtään millekään.
Mutta lapsettomuus on ehdottomasti onnellisin ja paras vaihtoehto silloin, jos se on sitä, mitä haluaakin - ja silloin se on mielekkäin. Jos siis on vela, eikä tosiaan haluakaan lasta. Sen sijaan silloin, jos lapsia haluaa, on paras, onnellisin ja mielekkäin vaihtoehto lasten saaminen.
No ehkä seuraavan kerran harkitset tarkkaan ennekuin makaat selällään haarat levällään ja annat pökkiä paljaalla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaako marttyyrimamma orjantappurakruunun ja purkillisen sädekehänkiillokketta?
En mä ainakaan tajunnut. Olin lapseton 32-vuotiaaksi asti. Sitten sain lapsen ja aloin tajuta.
Moni lapseton sanoo että voi lapsettomallakin olla vaikeaa vaikka masennus, krapula, flunssa, vaikea fyysinen sairaus, jonkun omaishoitajana toimiminen, vuorotyö jne, mutta he eivät käsitä sitä että kun yhtälöön lisätään vielä lapsi, nuo kaikki ovat vielä vaikeampia.
Mä en ole pystynyt jatkamaan joitain ystävyyksiä lapsettomien kanssa koska he eivät yksinkertaisesti pysty ymmärtämään ja samaistumaan. Tuli niin paljon loukkaantumista puolin ja toisin.
Ihan sama koskee muitakin asioita elämässä joita et voi täysin koskaan ymmärtää ellet ole niitä itse elänyt ja kokenut. Eivät esim. Normaalin lapsen normaalit vanhemmat voi käsittää miten raskasta on ihan tavallinen arki kun perheessä on erityislapsia ja erityisaikuisia tai vaikka vaikeasti vammainen lapsi.
En oikein ymmärrä loukkaantumista tästä ja sitä pakkomiellettä väittää ymmärtävänsä. En mäkään väitä että ymmärrän millaista on olla vaikka astronautti, kissan omistaja tai vammaisen omaishoitaja, kun en niitä mitään ole.
T: ADHD-aikuinen jolla on yksi ADHD-lapsi
( Enkä tiedä millaista olis jos olis useampi )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan halunnut lapsia, se oli ehdottoman varmaa jo teini-iästä asti. Ihana elämä ollut, kivoja miesystäviä ja vapaus valita tekemisensä. En siedä kahleita.
Olet siis rajaton fomo-ihminen. Ok. Ja vielä pidät sitä tavoiteltavana ja hyvänä "valintana". Hoh hoijaa.
" Jollekin se on nimenomaan ne lapset ja lapsettomaksi jääminen voi tehdä elämästä sietämätöntä. "
Se vain on fakta, että vaikka se lapsettomuuden suru on todellista niin se lapsi jota ei saa on kuvitelmaa eikä todellisuutta ihan samalla lailla kuin niillä, jotka lapsistaan ennakkoon kuvittelee jotain ja kun lapsi syntyy niin kuvitelmat eivät välttämättä kohtaakaan.
Esim. Kukaan lapseton ei kuvittele saavansa vammaista tai kuolemansairasta lasta, tai lasta joka kehittää huumeriippuvuuden ja aiheuttaa vuosikymmenien huolen, pelon ja surun. Onko sellaisen välttäminen varmasti sietämätöntä?
Aina se kuvitelmissa oleva lapsi jota ei koskaan saanut on terve ja tuo onnea. Lapsiperhe-elämä on sellaista ja tällaista kuvitelmissa. Todellisuudessa välttämättä yhtään mikään siihen liittyvä oma haave ei olisi toteutunut, vaikka olisi lapsen saanut.
Elämässä ei koskaan tiedä mitä tapahtuu vaikka kuinka kuvittelisi mitä etukäteen. Ehkä lapsettomuus onkin siunaus.
Suru lapsettomuudesta on surua koskien omia haavekuvia ja niistä luopumista.
Kyllä arki on tosi paljon helpompaa. Saa viikonlopppuna nukkua myöhään, kukaan ei herätä öisin, pystyy tekemään töitä enemmänkin myös iltaisin ja viikonloppuisin, mistä maksetaan paremmin. Varallisuus on ihan eri tasolla.
Ihanaa, en kadu.
🇺🇦🇮🇱
Vierailija kirjoitti:
En mä ainakaan tajunnut. Olin lapseton 32-vuotiaaksi asti. Sitten sain lapsen ja aloin tajuta.
Moni lapseton sanoo että voi lapsettomallakin olla vaikeaa vaikka masennus, krapula, flunssa, vaikea fyysinen sairaus, jonkun omaishoitajana toimiminen, vuorotyö jne, mutta he eivät käsitä sitä että kun yhtälöön lisätään vielä lapsi, nuo kaikki ovat vielä vaikeampia.
Mä en ole pystynyt jatkamaan joitain ystävyyksiä lapsettomien kanssa koska he eivät yksinkertaisesti pysty ymmärtämään ja samaistumaan. Tuli niin paljon loukkaantumista puolin ja toisin.
Ihan sama koskee muitakin asioita elämässä joita et voi täysin koskaan ymmärtää ellet ole niitä itse elänyt ja kokenut. Eivät esim. Normaalin lapsen normaalit vanhemmat voi käsittää miten raskasta on ihan tavallinen arki kun perheessä on erityislapsia ja erityisaikuisia tai vaikka vaikeasti vammainen lapsi.
Mutta se, että päätit omien vaikeuksien keskellä tuoda lapsen, jolle annoit samat vaikeudet, sehän on sinun oma vikasi?
Miksi syytät lapsettomia siitä, että heillä on jotenkin helpompaa, kun sinä itse omilla valinnoillasi teit elämästäsi paljon vaikeampaa?
Minulla on ADHD ja en nimenomaan halunnut lapsia sen takia tehdä, koska en halua, että joku toinen kärsii tästä ADHD:stä. Elämä on todella vaikeaa sen kanssa, miksi laittaisin sen jonkun toisen henkilön, vielä oman lapsen harteille?
ADHD:n kanssa on vaikeaa, mutta ajattele sen päälle, että olet ADHD lapsi ja äidilläsi on sama. Elämä on sille lapselle vielä vaikeampaa, kuin sinulle
" Mutta se, että päätit omien vaikeuksien keskellä tuoda lapsen, jolle annoit samat vaikeudet, sehän on sinun oma vikasi?
Miksi syytät lapsettomia siitä, että heillä on jotenkin helpompaa, kun sinä itse omilla valinnoillasi teit elämästäsi paljon vaikeampaa?
Minulla on ADHD ja en nimenomaan halunnut lapsia sen takia tehdä, koska en halua, että joku toinen kärsii tästä ADHD:stä. Elämä on todella vaikeaa sen kanssa, miksi laittaisin sen jonkun toisen henkilön, vielä oman lapsen harteille?
ADHD:n kanssa on vaikeaa, mutta ajattele sen päälle, että olet ADHD lapsi ja äidilläsi on sama. Elämä on sille lapselle vielä vaikeampaa, kuin sinulle "
Silloin kun mä päätin perustaa perheen, mulla oli kaikki asiat hyvin. Oli vakituinen työ jne. En tiennyt, että mulla on ADHD. Vasta vaikeudet lapsen kanssa ja lapsen lopulta saama ADHD-diagnoosi sai minut hakeutumaan tutkimuksiin ja omakin ADHD selvisi. Vielä paljon myöhemmin aloin ymmärtää, että olen perinyt mun ADHD:n nimenomaan omalta äidiltäni. Tää mun tarina on itseasiassa hyvin tyypillinen tarina eli se, että vasta äitiys saa elämän pakan hajoamaan ja saa ADHD-diagnoosin. Lisäksi ADHD:ta on eri tasoa. Mun lapsella on paljon pahempi ADHD kuin mulla. Mä en esim. Ole koskaan ollut väkivaltainen enkä vastustanut lapsena omia vanhempiani samalla lailla, kuin mun lapsi on vastustanut mua. Oman lapsen väkivaltaisuus on ollut todella vaikeaa. Olen myös vasta oman lapsen kautta huomannut, miten mun oma äiti ei olekaan se kaikkein paras huolehtimaan lapsista, kun hänen isoäitiytensä on ollut aika haastavaa ja tuonut jopa lisää stressiä kuin auttanut. Se on saanut silmät avautumaan myös sen suhteen, että omassa lapsuudessa kaikki ei ollut ihan normaalia.
Muista että vaikka sullakin on ADHD, et voi tietää toisten elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Moni lapseton sanoo että voi lapsettomallakin olla vaikeaa vaikka masennus, krapula, flunssa, vaikea fyysinen sairaus, jonkun omaishoitajana toimiminen, vuorotyö jne, mutta he eivät käsitä sitä että kun yhtälöön lisätään vielä lapsi, nuo kaikki ovat vielä vaikeampia.
Varmasti jokainen näistä on vaikeampi jos yhtälössä on mukana lapsi, mutta kun aina ei ole. Siksi on järjetöntä vähätellä lapsettoman raskaita kokemuksia vain siksi, että lapsi tekisi niistä raskaampia ja että lapsellisella on taatusti vaikeampaa. Yhtä hyvin voidaan todeta, että terveen lapsen vanhempi jolla on kaikki hyvin ja vaikeudet sitä tasoa että päiväkodista tulee täitä tai kihomatoja, ei ymmärrä yhtään mitään siitä millaista on sairastaa vaikka parantumatonta syöpää, jos itse ei ole kokenut sitä.
Tajuan, ja juuri siksi olenkin lapseton. Ärsyttää kun niin moni tehtailee kakaroita ilman että ajattelee asiaa ollenkaan ja vuodesta toiseen valittaa kun aina on niin vaikeaa.