Tajuavatko lapsettomat, miten helppoa heidän elämänsä on?

Vierailija kirjoitti:

Veljelläni on puoliso, kaksi lasta, koulutusta vastaava työ ja oma koti. Minä olen lapseton sinkku ja olen ollut viimeisimmällä sairauslomalla mielenterveysongelmien takia jo pian vuoden, eivätkä nämä vaikeat sairauslomaa vaatineet jaksot ole enää edes laskettavissa yhden käden sormilla.

Kumman elämä on helpompaa, minun vai veljeni?

 

Sinun tietenkin. Älä jaksa olla alentuva.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole elämä tulevaisuudessa helppoa lapsettomalla, kun vanhuus tulee niinkuin se tulee meille kaikille, niin ovat yksin, kuka käy kaupassa, kuka hoitaa esim juoksevat asiat kun pää ei toimi eikä osaa, kuka katsoo että saa kunnon hoitoa, älkää VAAN kuvitelko että kyllä yhteiskunta hoitaa, EI HOIDA, onnea.

Hoitaapa. Alkoholisoitunut perheetön 70v veljeni, joka oli lähes haudan partaalla, on taas elävien kirjoissa, kiitos hyvän sairaala/vuodeosastohoidon ja sosiaalipalveluiden avun. Sai asunnon, vaatteita ja tarvikkeita, kotihoidon, kauppapalvelut ja palvelutalon palvelut (sauna, pyykkäys, valmiit ruoat jos haluaa). 

On teidän elämänne vaikeampaa kuin kiinalaisen lapsettoman nuoren, joka ensin opiskeltuaan kaiken nuoruutensa 16 tuntia per päivä siirtyy töihin tekemään 16-tuntisia päiviä ja hoitaa vanhempansa siinä samalla. Tai 9-vuotiaan kenialaisen, joka on naitettu 26-vuotiaalle serkulle ja, jonka äiti on kuollut malariaan. 

Kyl elämä Suomessa on eazy mode, olit lapsellinen tai et.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olemme akateeminen vela-pariskunta erityisasiantuntijatehtävissä ja olemme samaa mieltä kanssasi. Elämämme on todella helppoa, rentoa ja huoletonta. Voimme vain nauttia elämästä ilman työn ulkopuolisia velvoitteita. Matkustelemme, käymme kulttuuririennoissa ja vietämme illanistujaisia akateemisten ystäviemme kanssa.

Ai ihan akateeminen? Ja akateemiset ystävätkin? :D 

Minäkin olen akateeminen mutta ystäviini mahtuu muitakin kun akateemisia. En nimittäin korota itseäni mitenkään suhteessa muihin. 

Kyllä, kaikki ystävämme ovat akateemisia. Miksi se saa aikaan tuollaisen reaktion?

Lapset ovat meidän ilo olleet ja lapsenlapset ne vasta ovatkin ihania 👼

Jaa no minulla on ollut oikein helppo ja mielenkiintoinen elämä lasten kanssa. Mutta jos lapsia ei halua niin varmaan hulluksi tulisi jos haluaa ja kykenee vain oman perseen hoitelemaan. 

En koskaan halunnut lapsia, se oli ehdottoman varmaa jo teini-iästä asti.  Ihana elämä ollut, kivoja miesystäviä ja vapaus valita tekemisensä. En siedä kahleita. 

Onko ap niin tyhmä ettei osaa käyttää ehkäisyä vai mistä tuollainen lapsellinen katkeruus?

Ajattele Ap lapsettomia yhtä vähän kuin he ajattelevat sinua. Kuitenkin veroissaan kustatantavat sinunkin elämääsi.

No siis sähän et tiedä muiden elämistä mitään, mutta mitä perhetilanteessa tulee niin todellakin tiedän että on helppoa! Sehän on ollut tavoitteenakin.

Mitä heidän tajuamisensa sinulle kuluu, ihme kyylä.

Vierailija kirjoitti:

Tajuatteko muuten lapsen tehneet tai tekemättä jättäneet että lemmikin omistajana se vasta rankkaa onkin? Ei ex-tempore tai muitakaan lomamatkoja, pois lukien ehkä koiranäyttelyt toisessa maakunnassa. Samat sotkut ja kaaos kotona kuin muksujenkin kanssa. Kaikki kulut maksat itse: ei tukia eikä veronmaksajien kustantamia palveluita ja sen päälle hallintokoneisto sen kun suunnittelee, miten voitas vielä rokottaa lisää, lemmikkiverot jne. Ulkona rämmitään sateella ja pakkasella aamukuudelta ja iltamyöhäsellä. Elämän sisältö ja ilo  - istu, nouda, paikka, tee temppu jne - hyvä hyvä hieno poika - tuntuu välillä laimealta ja yksioikoiselta, vaan itsepä tieni valitsin. 
T. Neljän koiran omistaja

Onhan se raskasta, mutta ihmetyttää jos et koiria tuon paremmin tunne ja osaa arvostaa. Nehän on ihan loistavaa seuraa! Ehkä kiinnität huomiota vain ulkoisiin asioihin, kun näyttelyitä harrastat.

Tajusin jo nuorena miehenä ja omasta puolestani voin vahvistaa näkemyksesi, että helppoa tämän suhteen on ollut, mikä tietysti on ollut toivottavaakin. Ja odotettuakin. Saako olla muuta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tajuaako lapsettomat miten tyhjää ja turhaa heidän elämänsä on. Ovat vain saastuttamassa maapalloa

 

Mutta eivätkös lapsia hankkineet saastuta vielä enemmän, sitä enemmän, mitä enemmän saastuttavia lapsia tekevät?  Joten kommenttisi ei ole kovin looginen.

Hitsi, ne vaipat...

Vierailija kirjoitti:

Onhan sinunkin äitisi porsinut sinut. Tiedät kyllä että häntä kaduttaa.

Mitä se mua liikuttaa? Siinähän katuu, omaa tyhmyyttään tai pelkuruuttasn, mitä lie

Ihan turhaa vertailla kellä on helppo ja kellä vaikea elämä. Toisekseen yksittäisestä asiasta ei voi vetää noin yksioikoisia johtopäätöksiä. Joillakin on helppoa lasten kanssa.

Mutta nyt kun asian ap otti puheeksi niin kyllä tajuan että mulla on lapsettomana aika helppo ja kiva elämä. Olen ajatellut että lapsiperhe-elämä ei oo minua varten ja se on vahvistunut kun katson kavereiden elämää (ja kuuntelen ap:n kaltaisten katkeraa kitinää). Nautin että on aikaa ja vaivattomuutta. Ja hei, sellainen elämä on ihan ok valita, en tiedä onko joku suomalainen juttu että elämässä kuuluisi olla raskasta puurtamista. Jos on mahdollisuus valita niin saa valita. Kyllä niitä raskaita asioita tulee elämään ihan ilman omia valintojakin jossain kohtaa.

Siis pitäiskö kaikkien elämän olla vaikeaa? Miksi?

Itse ainakin olen lapsettomana, tietoinen siitä miten helppoa on lähteä vaikka risteilylle extempore-ajalla.

Ja sitten kun näkee sitä lapsiperheen arkea esim, juuri siellä laivalla, niin olen erittäin tyytyväinen kun ei ole niitä lapsia.