Lue keskustelun säännöt.
Tajuavatko lapsettomat, miten helppoa heidän elämänsä on?
14.02.2026 |
Aiemmin ei edes keskusteltu lapsettomaksi jäämisestä. Se olisi ollut niin häpeällistä.
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni lapseton sanoo että voi lapsettomallakin olla vaikeaa vaikka masennus, krapula, flunssa, vaikea fyysinen sairaus, jonkun omaishoitajana toimiminen, vuorotyö jne, mutta he eivät käsitä sitä että kun yhtälöön lisätään vielä lapsi, nuo kaikki ovat vielä vaikeampia.
Varmasti jokainen näistä on vaikeampi jos yhtälössä on mukana lapsi, mutta kun aina ei ole. Siksi on järjetöntä vähätellä lapsettoman raskaita kokemuksia vain siksi, että lapsi tekisi niistä raskaampia ja että lapsellisella on taatusti vaikeampaa. Yhtä hyvin voidaan todeta, että terveen lapsen vanhempi jolla on kaikki hyvin ja vaikeudet sitä tasoa että päiväkodista tulee täitä tai kihomatoja, ei ymmärrä yhtään mitään siitä millaista on sairastaa vaikka parantumatonta syöpää, jos itse ei ole kokenut sitä.
En mä ole vähätellytkään. Yksilötasolla jokaisen omat vaikeudet on aina hänelle itselleen totta ja vaikeita ja ne pitää kohdata empaattisesti.
Mutta tästä asiasta ei oikein voi puhua yksilötasolla verraten esim. Tervettä vanhempaa ja lapsetonta syöpäsairasta. Pitää verrata syöpäsairasta vanhempaa ja syöpäsairasta lapsetonta. Silloin ymmärtää, että tarkoitus ei ole vähätellä lapsettomien sairauksia tai vaikeuksia vaan ymmärtää että elämä vaikeuksineen on aina vaikeampaa jos sun täytyy vaikeuksien keskellä huolehtia myös lapsesta. Silloin se muuttuu neutraaliksi toteamukseksi eikä ketään arvottavaksi.
Elämä on sellaista että lapsen saamiselle ei ole täydellistä ajankohtaa ja vaikka sellainen omasta mielestä löytyisikin, voi lapsen saatuaan saada vaikka syöpädiagnoosin, ADHD-diagnoosin tai tulla irtisanotuksi tai joutua onnettomuuteen, menettää puolison tai muun läheisen. Varmaa on, että aina löytyy kaikissa tapauksissa joku jälkiviisas arvostelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä näennäisesti? Sairastan vaikeaa psykoosisairautta ja oon käynyt sellaisen traumamylläkän elämässä läpi, että huhhuh, olen korkeakoulututkinnoista huolimatta nykyään osatyökykyinen ja köyhä. Sairauteni takia olen päättänyt, etten tuo tähän maailmaan lapsia, jos en voi olla varma siitä, että pystyisin heistä huolehtimaan. Onneksi sisaruksilla on lapsia. Mutta että pääsen helpolla? Siihen voi olla syynsä, miksi joillain ei ole lapsia ja mun ainakin mun elämä on raskasta ihan tällaisenaan. Totta kai lapsiperhearki väsyttää, mutta saat sentään vastalahjaksi rakkauden ja sen, että kun vanhenet, ympärilläsi on perhettä. Mun elämän taakat eivät tuo mitään paitsi pimeyttä. Ei kannata kuvitella, että muilla on aina helpompaa, kun ei voi kävellä toisten kengissä. Yhtä lailla mä en pysty ymmärtämään, miten rankkaa lapsien kanssa voi olla, voin vaan kuvitella. Mutta mitä ja ketä tämä kadehtiminen hyödyttää? Ei mitään, ei ketään. Jospa vaikka oltaisiin ystävällisiä toisillemme sen sijaan että ollaan vihaisia netissä?
Hyvää ystävänpäivää kaikille jälkikäteen, katsomatta siihen oletko lapseton, lapsiperheellinen tai haaveissa on lapsi. Olette kaikki arvokkaita, eikä kannata kadehtia muita. Sillä myrkyttää vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaakohan ap että lasten hankinta on täysin vapaaehtoista ja kokonaan naisen oma päätös.
Kokonaan naisen oma päätös? Eiköhän se kuule ole ihan 50/50 miehen ja naisen päätös. Ap
Jaa, mulla on ollut käsitys että se on nainen ja vain nainen joka se päätöksen tekee synnyttääkö vaiko abortoi. Mutta hieno homma jos sekin on muuttunut että miehellä on sananvaltaa nykyään.
Tajuan, siksi valitsin tämän elämän, ei huutoa, ei kiukkua, ei sekamelskaa, ei sotkua vain ihana rauha ja oma tila😊
Tajusin asian jo 16-vuotiaana ja jäin vanhaksipojaksi. M66
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
" Miksi syytät lapsettomia siitä, että heillä on jotenkin helpompaa, kun sinä itse omilla valinnoillasi teit elämästäsi paljon vaikeampaa? "
Tähän haluan vielä sanoa, että mä en ole syyttänyt ketään, en lapsettomia tai muitakaan, mistään.
Mä en ole aloittanut tätä keskustelua ensinnäkään.
Olen vain todennut, että lapsettomana elämä on helpompaa myös silloin kun se on vaikeaa ja että lapsettomat eivät voi ymmärtää millaista on kun on lapsia ja miten paljon vaikeampaa se on.
Se ei tarkoita että en ottaisi omista valinnoistani vastuuta tai syyttäisin niistä muita. Mulle on myös ihan sama lisääntyykö joku vai ei, se ei ole mun asiani.
T: ADHD-äiti
Naurettavaa tehdä oletuksia muiden elämästä. En ihmettele että sinulla on mennyt välit poikki ystäviin.
Edelleen lapsen hankkiminen on täysin oma ja vapaaehtoinen valinta, joten naurettavaa vinkua.
Vierailija kirjoitti:
" Miksi syytät lapsettomia siitä, että heillä on jotenkin helpompaa, kun sinä itse omilla valinnoillasi teit elämästäsi paljon vaikeampaa? "
Tähän haluan vielä sanoa, että mä en ole syyttänyt ketään, en lapsettomia tai muitakaan, mistään.
Mä en ole aloittanut tätä keskustelua ensinnäkään.
Olen vain todennut, että lapsettomana elämä on helpompaa myös silloin kun se on vaikeaa ja että lapsettomat eivät voi ymmärtää millaista on kun on lapsia ja miten paljon vaikeampaa se on.
Se ei tarkoita että en ottaisi omista valinnoistani vastuuta tai syyttäisin niistä muita. Mulle on myös ihan sama lisääntyykö joku vai ei, se ei ole mun asiani.
T: ADHD-äiti
tää lause minkä oon tummentanut särähti silmään ja omaan korvaan tuo kuulostaa siltä ettet sinä adhd äiti ymmärrä että se ettei ole lapsia ei tarkoita että elämä on helppoa,joilakin voi olla vaikka syöpä,paha fyysinen sairaus, psykkisiä ongelmia yms. Ihan kuin ainoastaan lapsiperheillä olis vaikeaa sen takia että on lapsia. Kyllä toi syytökseltä vaikuttaa vaikka muuta väität
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siksihän me ollaan lapsettomia, pöljä! Käykö kateeksi?
Siksihän juuri lapsettomuus valitaan.
Miksi kukaan valitsisi vaikean elämän sellaisen asian vuoksi, josta ei välitä? Kuulostaa pöljältä elämänstrategialta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei elämä välttämättä ole helppoa vaikkei lapsia ole.
" Moni lapseton sanoo että voi lapsettomallakin olla vaikeaa vaikka masennus, krapula, flunssa, vaikea fyysinen sairaus, jonkun omaishoitajana toimiminen, vuorotyö jne, mutta he eivät käsitä sitä että kun yhtälöön lisätään vielä lapsi, nuo kaikki ovat vielä vaikeampia. "
" Varmasti jokainen näistä on vaikeampi jos yhtälössä on mukana lapsi, mutta kun aina ei ole. "
Aina ei ole ei, ja vertasin ihan sitä omaa elämääni ensin sen 32-vuoden ajalta jolloin kävin läpi vaikeuksia ilman lasta, ja sitten viimeisen kymmenen vuoden ajalta, jolloin olen käynyt vaikeuksia läpi niin, että mulla on lapsi ja vertauksen tulos on että kaikki vaikeudet ovat vaikeampia, kun on lapsi. Jos joku loukkaantuu siitä, että mietin omaa elämääni ja totean että näin on mulle vaikeampaa niin sille en voi mitään.
Näissä keskusteluissa olis hyvä muistaa, että aika moni nykyään on aika pitkään lapseton ennen kuin lapsen saa, joten kokemusta molemmista elämäntilanteista on kertynyt mihin verrata. Esim. Olin parikymppisenä vakavasti masentunut, mutta sain sentään kärsiä rauhassa eikä tarvinnut pelätä miten se vaikuttaa lapseen. Kun on lapsi ja sairastuu joko ekaa kertaa tai uudestaan masennukseen, tilanne on monin verroin vaikeampi, ja siinä voi jopa menettää lapsen huoltajuuden ja aiheuttaa lapselle traumoja. Se ei ainakaan myöskään sitä omaa toipumista edistä yhtään.
Voin ihan itseni suhteen myöntää, että en lapsettomana tätä asiaa ymmärtänyt ja että lapsen saamisen myötä on tullut paljon perspektiiviä lisää.
Enkä nyt tarkoita ettenkö olisi asiaa ymmärtänyt jos olisin ruvennut miettimään että kumpi on vaikeampaa, olla masentunut ilman lasta, vai jos on lapsi vaan sitä, että kun olin nuorena masentunut niin luulin silloin että pahempi olo ja tilanne ei mulla voi olla, kun en tiennyt että tulevaisuudessa saan lapsen ja sairastun uudestaan masennukseen ja millaista se on.
Tunnen myös ihmisen joka sairastui MS-tautiin saatuaan lapsen ja olen seurannut sitä vierestä ja auttanut, ja nähnyt että se on tosi vaikeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Sairauteni takia olen päättänyt, etten tuo tähän maailmaan lapsia, jos en voi olla varma siitä, että pystyisin heistä huolehtimaan. Onneksi sisaruksilla on lapsia. Mutta että pääsen helpolla? Siihen voi olla syynsä, miksi joillain ei ole lapsia ja mun ainakin mun elämä on raskasta ihan tällaisenaan. Totta kai lapsiperhearki väsyttää, mutta saat sentään vastalahjaksi rakkauden ja sen, että kun vanhenet, ympärilläsi on perhettä. "
Mä en ainakaan ole väittänyt että pääsisit sun elämässä helpolla. Mutta jos olet nainen ja sut olis vaikka r-a-i-s-k-a,-t-t-u ja olisit huomannut raskauden vasta kun keskeytystä ei enää olisi voinut tehdä, sun elämä olisi vielä vaikeampaa, jos olisit päättänyt pitää lapsen. Ja vaikka ei päättäisi pitää lasta vaan antaa adoptioon, niin sisimmässä aina tietää että jossain on oma lapsi ja se asia täytyy käsitellä. Lisäksi se lapsi saattaa aikuisena tulla kyselemään ja kertomaan surun tunteista. Lisäksi nainen joutuu käymään läpi raskaushormonit vaikka antaisi lapsen pois ja se on vaikeaa, ja olet aina sen jälkeen jossain määrin äiti.
Eikä vanhemmuus ole mikään tae että kun vanhenee niin ympärillä on perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tajuaakohan ap että lasten hankinta on täysin vapaaehtoista ja kokonaan naisen oma päätös.
Kokonaan naisen oma päätös? Eiköhän se kuule ole ihan 50/50 miehen ja naisen päätös. Ap
Jaa, mulla on ollut käsitys että se on nainen ja vain nainen joka se päätöksen tekee synnyttääkö vaiko abortoi. Mutta hieno homma jos sekin on muuttunut että miehellä on sananvaltaa nykyään.
Jos nainen huomaa liian myöhään olevansa raskaana niin on pakko synnyttää. Nainen voi myös tulla raskaaksi r-a-i-s-k-a-u-k-s-e,-s-t-a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus ei ole aina oma valinta, ja vaikka olisikin, vaikeuksia kyllä riittää kaikille.
Mutta niillä kellä on oma valinta niin on hiekkaa vitussa. Joka asiasta itkua parkua.
Eiköhän mahda olla juuri päinvastoin, että ne valittajat ovat juuri niitä "kun meidän Nico-Jessica ei sitä eikä tätä kun hän on niiiiin erityisherkkä " . Minä olen vapaaehtoisesti lapseton koska en näe mitään syytä lisääntymiseen. Jos joku haluaa tehdä lapsia tällaiseen pahuuden maailmaan ja saastuneella planeetalle, niin siitä sitten vaan ja tuumasta toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsettomuus ei ole aina oma valinta, ja vaikka olisikin, vaikeuksia kyllä riittää kaikille.
Mutta niillä kellä on oma valinta niin on hiekkaa vitussa. Joka asiasta itkua parkua.
Enemmän te porsineet kyllä itkette ja parutte, ilmeisesti valintanne kaduttaa :D
Onhan sinunkin äitisi porsinut sinut. Tiedät kyllä että häntä kaduttaa.
Onneksi äitini on kuollut, oli aivan hirveä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tajuaako lapsettomat miten tyhjää ja turhaa heidän elämänsä on. Ovat vain saastuttamassa maapalloa
Lapsetko eivät saastuta maapalloa? Mikä vaippavuori / mukula/v ....
" Naurettavaa tehdä oletuksia muiden elämästä. En ihmettele että sinulla on mennyt välit poikki ystäviin. "
En mä ole tehnyt oletuksia kenenkään elämästä enkä ole riidellyt kenenkään kanssa. Olen vain huomannut että usean lapsettoman entisen ystävän kanssa ei vain viitsinyt enää oikein puhua mistään vanhemmuuden haasteista tai sanoa, että elämä ilman lasta oli helpompaa, koska siitä on tullut väärinkäsityksiä ja pahaa mieltä. Ei vain olla enää oltu samalla aaltopituudella, joten olen jättänyt pitämästä yhteyttä. Varmaan ihan luonnollista että eri elämänvaiheissa on eri ystävät, ja että osa ystävyyksistä ei kestä elämänmuutoksia. Mä en jaksa ystävyyksissä jatkuvasti varoa sanomisiani ja sensuroida itseäni, joten uudet ystävyydet niiden kanssa jotka ovat itsekin ADHD-vanhempia on olleet vapautuneita. Pikkulapsi-aikana ei oikein ollut muuta elämää joten olin myös varmasti ihan vain tylsä juttukaveri lapsettomille. Olin aina yliväsynyt enkä jaksanut lähteä minnekään. En jaksanut enää pitää pahaa omatuntoa siitä.
" Edelleen lapsen hankkiminen on täysin oma ja vapaaehtoinen valinta, joten naurettavaa vinkua. "
Niin, ja sen takia en enää muun muassa niitä lapsettomia kavereita enää vaivannutkaan, vaan me mammat vinguttiin väsyneinä keskenämme ja saatiin vertaistukea. Elämässä aika monikin asia on oma valinta, ja kuuluu ihmisluontoon välillä tarve vinkua niistä.
Sanotko itse sun kavereille jotka vaikka valittaa väsymystä syystä x, että oma valinta, naurettavaa vinkua? Ei ole hyvää ystävyyttä sellainen.
Ihanan rento aamu ollut, söin brunssia 2 tuntia ja luin Kauppalehteä. Kohta hiihtämään, sitten tilaan thaikkua. Illalla kylpy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Miksi syytät lapsettomia siitä, että heillä on jotenkin helpompaa, kun sinä itse omilla valinnoillasi teit elämästäsi paljon vaikeampaa? "
Tähän haluan vielä sanoa, että mä en ole syyttänyt ketään, en lapsettomia tai muitakaan, mistään.
Mä en ole aloittanut tätä keskustelua ensinnäkään.
Olen vain todennut, että lapsettomana elämä on helpompaa myös silloin kun se on vaikeaa ja että lapsettomat eivät voi ymmärtää millaista on kun on lapsia ja miten paljon vaikeampaa se on.
Se ei tarkoita että en ottaisi omista valinnoistani vastuuta tai syyttäisin niistä muita. Mulle on myös ihan sama lisääntyykö joku vai ei, se ei ole mun asiani.
T: ADHD-äiti
tää lause minkä oon tummentanut särähti silmään ja omaan korvaan tuo kuulostaa siltä ettet sinä adhd äiti ymmärrä että se ettei ole lapsia ei tarkoita että elämä on helppoa,joilakin voi olla vaikka syöpä,paha fyysinen sairaus, psykkisiä ongelmia yms. Ihan kuin ainoastaan lapsiperheillä olis vaikeaa sen takia että on lapsia. Kyllä toi syytökseltä vaikuttaa vaikka muuta väität
Mä en ole missään vaiheessa sanonut, että lapsettoman elämä on helppoa tai että lapsiperheillä on vaikeaa sen takia, että on lapsia.
Mä olen sanonut, että lapsettomana vaikeudet ovat helpompia kuin jos on vaikeuksia kun on lapsia. Esim. Jos on syöpä eikä ole lapsia, se on vaikeaa ja hirveää. Mutta jos on syöpä ja on lapsia, se on vielä vaikeampaa ja hirveämpää.
En ole siis sanonut, että on helppoa, vaan että on helpompaa kun vertaa sellaisia ihmisiä ja elämäntilanteita jotka on muuten samanlaisia, mutta toisella on vielä lapsi hoidettavana lisäksi.
Mä en tiedä miten tämän asian voisi vielä paremmin rautalangasta vääntää, joten annan olla. Just tän takia en yleensä edes puhu koko asiasta. Siitä tulee vain loukkaantumista ja väärinkäsityksiä.
Ongelma on se, että vanhemmat eivät voi oikein puhua vaikeuksista, kun niitä vähätellään helposti myös niin päin että " kyllä lapsettomallakin voi olla vaikeaa " vaikka ei ole edes tarkoittanut, ettei voisi olla. Siinä jää myös näkymättömäksi ja yksin. Tulee torjutuksi.
" Miksi syytät lapsettomia siitä, että heillä on jotenkin helpompaa, kun sinä itse omilla valinnoillasi teit elämästäsi paljon vaikeampaa? "
Tähän haluan vielä sanoa, että mä en ole syyttänyt ketään, en lapsettomia tai muitakaan, mistään.
Mä en ole aloittanut tätä keskustelua ensinnäkään.
Olen vain todennut, että lapsettomana elämä on helpompaa myös silloin kun se on vaikeaa ja että lapsettomat eivät voi ymmärtää millaista on kun on lapsia ja miten paljon vaikeampaa se on.
Se ei tarkoita että en ottaisi omista valinnoistani vastuuta tai syyttäisin niistä muita. Mulle on myös ihan sama lisääntyykö joku vai ei, se ei ole mun asiani.
T: ADHD-äiti