Miten saada lapsi järkiinsä? Aikoo heittää tulevaisuutensa hukkaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä menee yhtälailla hukkaan, jos jättää rakkaansa opiskelun takia. Mieti nyt itse, kuolinvuoteella ihan sama mitä opiskelit mutta auta armias jos heitit rakkauden hukkaan, se kaduttaa. Anna toisen elää elämänsä itse ja tehdä virheensä itse. Yliopistoon ehtii myöhemminkin. Mielensä ehtii muttaa monta kertaa elämässä eikä se mene mitenkään hukkaan. Elämässä on tehtävä myös virheitä että voi sanoa eläneensä.

Hyvä että edes muistan tyyppiä jonka kanssa seukkasin lukiossa. Kyllä ne elämänkokemukset on kerätty ihan muualta ja sen jälkeen.

Muistaisit, jos äitisi olisi pakottanut sinut luopumaan hänestä. Se olisi jäänyt kummittelemaan mieleesi loppuelämäksesi. 

Jos se uusi ala on todennäköisesti työllistävä, niin ei ole mitään hätää. Ja ihan omasta kokemuksesta voin sanoa, että vaikka ulkopuolelle saattaa näyttää siltä että tekee valintoja jonkun muun ehdoilla, ne on kuitenkin tehty omilla ehdoilla ja niiden päätösten tekemistä on kypsytelty ehkä jo pitkäänkin. Itse lopetin kilpaurheilun omista syistäni, mutta koska niihin aikoihin aloin seurustella ensimmäistä kertaa, se näytti siltä että lopetin poikaystävän takia, vaikka niin ei todellakaan ollut. Vanhempani eivät usko sitä vieläkään, ei luultavasti silloinen valmentajakaan.

Moni mun skarppi ystävä on opiskellut amkissa ja ollut todella, todella tylsistynyt. Katuneet valintojaan, menneet yliopistoon ja olleet tyytyväisiä. Toki aloissa ja ihmisissä on eroja. Voisiko perustella sillä, että jos on hyvä koulussa, amk erittäin todennäköisesti on liian helppoa ja myöhemmin katuu menetettyä aikaa, opintotukea ja ensikertalaisuutta? + yliopiston käyneellä yksinkertaisesti on paremmat uranäkymät. Monen rekrytoijan kanssa puhunut, että kyllä yo menee aina yamkista ohi. Ehkä argumentoimalla ja antamalla tilaa kuitenkin

Vierailija kirjoitti:

Moni mun skarppi ystävä on opiskellut amkissa ja ollut todella, todella tylsistynyt. Katuneet valintojaan, menneet yliopistoon ja olleet tyytyväisiä. Toki aloissa ja ihmisissä on eroja. Voisiko perustella sillä, että jos on hyvä koulussa, amk erittäin todennäköisesti on liian helppoa ja myöhemmin katuu menetettyä aikaa, opintotukea ja ensikertalaisuutta? + yliopiston käyneellä yksinkertaisesti on paremmat uranäkymät. Monen rekrytoijan kanssa puhunut, että kyllä yo menee aina yamkista ohi. Ehkä argumentoimalla ja antamalla tilaa kuitenkin

Jos amk on "liian helppo", voi aina opiskella vähän nopeammalla tahdilla tai käydä siinä sivussa vaikka avoimen yo:n kursseja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä menee yhtälailla hukkaan, jos jättää rakkaansa opiskelun takia. Mieti nyt itse, kuolinvuoteella ihan sama mitä opiskelit mutta auta armias jos heitit rakkauden hukkaan, se kaduttaa. Anna toisen elää elämänsä itse ja tehdä virheensä itse. Yliopistoon ehtii myöhemminkin. Mielensä ehtii muttaa monta kertaa elämässä eikä se mene mitenkään hukkaan. Elämässä on tehtävä myös virheitä että voi sanoa eläneensä.

Hyvä että edes muistan tyyppiä jonka kanssa seukkasin lukiossa. Kyllä ne elämänkokemukset on kerätty ihan muualta ja sen jälkeen.

Minä taas olen vielä 25 vuotta myöhemmin yhdessä 15-vuotiaana tavatun rakkaani kanssa. Ammatti ja asuinpaikka on mennyt uusiksi useampaan kertaan, rakkaus on pysynyt. Arvostan huomattavasti enemmän yhteisiä elämänkokemuksia kuin ensimmäistä opiskelupaik

Mä oon yhdessä edelleen (32v) mun toisen poikaystävän kanssa, aletaan seurustella kun oli 18v.

Asuttiin kyllä heti alkuun eri paikkakunnalla, hän töissä ja minä lukiossa ja vielä senkin jälkeen kunnes oli enää yksi vuosi yliopistossa jäljellä. 

Mun ystävän lapsen kummitäti elää ihan pilvissä. Oma tyttö meni peruskoulun jälkeen lähäriksi, sitten sairaanhoitajaksi ja on ainakin 4 krt hakenut lääkäriksi. Saa aina ihan huonompia pisteitä, mutta silti äiti kannustaa. Ei tässäkään ole järkeä