Miten saada lapsi järkiinsä? Aikoo heittää tulevaisuutensa hukkaan

Huonosti pärjää  AMK:ssa jos ei ole motivaatiota siellä opiskeluun,yliopistossa vielä huonommin. Kannattaa tasosta riippumatta valita itseä kiinostava oppilaitos ja suuntautuminen. Myöhemmin ehtii paikkailla jos ensimmäinen valinta ei tuo sopivia hommia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yritin jutella nuoren kanssa uudestaan. Hän väittää edelleen että haaveilee nykyään eri asioista kuin vielä lukion alussa. Sanoi että hakisi opiskelemaan valitsemaansa alaa joka tapauksessa vaikka ei seurustelisi ja että korkeintaan voisi silloin hakea myös muille paikkakunnille kuin sinne minkä on nyt valinnut. En usko ja suututtaa koko tilanne. Miten monivuotinen unelma voi muka muuttua näin lyhyessä ajassa? Tekisi mieli ottaa seurustelukumppanikin puhutteluun jos niin saisi taottua nuorille järkeä päähän.

Ap

 

Jo tämä ap:n vastaus paljastaa aloituksen provoksi.

Hulluja vanhempia on olemassa oikeassakin elämässä.

Ymmärrän ap:n ajatuksen ja asiasta voi oikeasti tulla ongelma. Me tehtiin tämä virhe, alettiin seurustella lukiossa ja opinnot meni molemmilla parisuhteen ehdoilla, mistä on tullut ongelmia myöhemmin. Ja siis naimisissa ollaan ja lapset on ihan parhaita, ei siinä mitään. Mut haaveita jäi toteuttamatta.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisin valinnut yliopiston ohi rakkauden niin olisin nyt syrjäytynyt. Tutkinnolla ei tee mitään ilman terveyttä, mutta rakas seisoo rinnalla myös sairastuessa. Jos tietää ettei koskaan tule sairastumaan tai tarvitsemaan muita ihmisiä, niin silloin toki kannattaa tehdä kaikki valinnat ura edellä.

Sinä olet sitten poikkeus säännöstä. Noin yleisesti ottaen oma hyvä ammatti on kyllä todella paljon parempi turva elämässä kuin alaikäisenä aloitettu parisuhde. Hyvä koulutus ja ammatti ovat myös parisuhteen kannalta positiivisia asioita, yhteistä tulevaisuuttahan siinä rakennetaan. Jos parisuhde on oikeasti vakava eikä vain nykyhetken huvitusta, opiskelu eri paikkakunnilla on lopulta pieni uhraus siitä, että myöhempi tulevaisuus on turvattu.

Tulee myös mieleen, onko kyse nyt siitä, että miehellä ei voi olla alempi koulutus kuin naisella, ja siksi tyttö madaltaa omaa kunnianhimoaan, jotta poikaystävän koulutus ja tulot olisivat sopivasti hänen yläpuolellaan? Sellaiseeen tarinaanhan just kuuluu tämä, että korostetaan miten se alempi koulutus ja pienituloisempi ala on oma valinta ja sopivan naisellinen kiinnostuksen kohde, ja sitten palvovasti katsellaan ylöspäin sitä miesosapuolta. Ja poikkis sitten paistattelee tässä miehekkyydessään.

Helposti myös poikkis siinä kannustaa tyttöystävää olemaan rohkeasti naisellisen vaatimaton ja seuraamaan sydäntään. Voi sitten laittaa hyvää ruokaa ja sisustaa yhteistä opiskelukämppääkin niin somasti. Sen sijaan, että kunnianhimoisen epänaisellisesti lähtisi isoon kaupunkiin jonnekin tutalle tai lääkikseen kiipimään uraohjukseksi.

Äläpä välitä ap. Voi siinä 1-2vuotta mennä hukkaan, mutta se ensilempi lopuu ja lapsesi tulee maitojunalla kotikaupunkiinsa. Ei soi tietää ,mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Elämää ei voi hallita. Ole vaan onnellinen ,jos olette terveenä.

Tosi moni elää nyt menneessä maailmassa ja lohduttelee, että lapsi voisi myöhemmin korjata virheensä ja mennä yliopistoon, jos siltä tuntuu. Mutta kun ei voi. Suomessa aiotaan kiristää opiskelupaikkojen saatavuutta niiltä, joilla on jo ollut opiskelupaikka. Eli alanvaihto ei enää ole tulevaisuudessa mahdollista, koska ei pääse enää sisään yliopistoon aloittamaan niitä toisia opintoja.

Tämä on tietysti toistaiseksi alakohtaista, mutta kun poliittinen tahtotila on tuo, voi tie nousta pystyyn nopeastikin myös niillä aloilla, jonne nyt vielä pääsee alanvaihtajanakin. Ei siis voi luottaa siihen, että voisi vaihtaa myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Tosi moni elää nyt menneessä maailmassa ja lohduttelee, että lapsi voisi myöhemmin korjata virheensä ja mennä yliopistoon, jos siltä tuntuu. Mutta kun ei voi. Suomessa aiotaan kiristää opiskelupaikkojen saatavuutta niiltä, joilla on jo ollut opiskelupaikka. Eli alanvaihto ei enää ole tulevaisuudessa mahdollista, koska ei pääse enää sisään yliopistoon aloittamaan niitä toisia opintoja.

Tämä on tietysti toistaiseksi alakohtaista, mutta kun poliittinen tahtotila on tuo, voi tie nousta pystyyn nopeastikin myös niillä aloilla, jonne nyt vielä pääsee alanvaihtajanakin. Ei siis voi luottaa siihen, että voisi vaihtaa myöhemmin.

Älä puhu täyttä puppua. Mitään tuollaisia suunnitelmia ei ole. On kyllä tulossa voimaan sellainen sääntö, että samaan aikaan ei voi olla voimassa kahta opiskelupaikkaa, mutta edelleenkään mikään ei tule estämään sitä, etteikö voisi aloittaa opinnot uudessa paikassa sen jälkeen, kun on luopunut edellisestä paikasta tai valmistunut siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi moni elää nyt menneessä maailmassa ja lohduttelee, että lapsi voisi myöhemmin korjata virheensä ja mennä yliopistoon, jos siltä tuntuu. Mutta kun ei voi. Suomessa aiotaan kiristää opiskelupaikkojen saatavuutta niiltä, joilla on jo ollut opiskelupaikka. Eli alanvaihto ei enää ole tulevaisuudessa mahdollista, koska ei pääse enää sisään yliopistoon aloittamaan niitä toisia opintoja.

Tämä on tietysti toistaiseksi alakohtaista, mutta kun poliittinen tahtotila on tuo, voi tie nousta pystyyn nopeastikin myös niillä aloilla, jonne nyt vielä pääsee alanvaihtajanakin. Ei siis voi luottaa siihen, että voisi vaihtaa myöhemmin.

Älä puhu täyttä puppua. Mitään tuollaisia suunnitelmia ei ole. On kyllä tulossa voimaan sellainen sääntö, että samaan aikaan ei voi olla voimassa kahta opiskelupaikkaa, mutta edelleenkään mikään ei tule estämään sitä, etteikö voisi al

Et ole perehtynyt asiaan. Tällä hetkellä ensikertalaiskiintiö on jo tosi iso monille aloille, ja sitä aiotaan nostaa. Kahden samantasoisen tutkinnon suorittamista halutaan vähentää merkittävästi, vaikka se oikeasti on juuri se keino, millä saadaan kaikille hyvät työurat, vaikka ensimmäiset valinnat olisivat jotenkin olleet epäonnistuneita.

Jos minun lapseni hakisi ammattikorkeakouluun (huom entinen nimi opisto, ei korkeakoulu), selkäsaunan saisi. Meidän suvussa kaikki on akateemisia.

No voi hellan nuudeli, sentään kakarasi on opiskelemassa edes jotain ja tekee elämällään jotain. Omalla kersalla koulujen käynti loppui täysi-ikäisyyden myötä ja ainoa unelma elämässä on suunnitella miten saisi vedettyä pöntön sekaisin.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän ap:n ajatuksen ja asiasta voi oikeasti tulla ongelma. Me tehtiin tämä virhe, alettiin seurustella lukiossa ja opinnot meni molemmilla parisuhteen ehdoilla, mistä on tullut ongelmia myöhemmin. Ja siis naimisissa ollaan ja lapset on ihan parhaita, ei siinä mitään. Mut haaveita jäi toteuttamatta.

 Mistä tiedät että  elämä olisi mennyt ns. putkeen sen osalta, jos olisitte valinneet toisin ?  Ei mitään takuuta sille

"pari vuotta sitten" on ikuisuus teini iässä, ja juuri se ikä kun itseään eniten etsitään. Vaikka olisikin typerää ailahtelevan rakkauden takia urasuunnitelmiaan muuttaa, olisit silti onnellinen että aikoo mennä korkean asteen kouluun eikä aio jäädä mäkkärin kassalle koko elämäkseen. 

Toisen korkeakoulututkinnon aloittaminen on nykyään suosituilla aloilla todella vaikeaa. Pahimmillaan 45 aloituspaikkaa on varattu ensikertalaisille ja vain viisi paikkaa niille, joilla on jo tutkinto. Noista viidestä paikasta on kova kilpailu ja sisäänpääsyrajat ovat reilusti korkeammalla kuin ensikertalaisilla.

Vierailija kirjoitti:

Elämä menee yhtälailla hukkaan, jos jättää rakkaansa opiskelun takia. Mieti nyt itse, kuolinvuoteella ihan sama mitä opiskelit mutta auta armias jos heitit rakkauden hukkaan, se kaduttaa. Anna toisen elää elämänsä itse ja tehdä virheensä itse. Yliopistoon ehtii myöhemminkin. Mielensä ehtii muttaa monta kertaa elämässä eikä se mene mitenkään hukkaan. Elämässä on tehtävä myös virheitä että voi sanoa eläneensä.

Jos elää normaalinn mittaisen elämän, niin niitä "elämänsä rakkauksia" mahtuu 3-5kpl hyvinkin, joten ei se tästä yhdestä ole kiinni. Nuorella aikuisella järkevän ammatin opiskelu on se tärkein asia. Siitä toki ei ole tietoa kumpiko ap:n lapsen opiskelu-aloista on se järkevämpi. Katsoisin myös pidemmän ajan työllistävyyttä.

Miksi koet, että tulevaisuus menee hukkaan?

Peruskoululuokallani oli tyttö, joka pakotettiin lukioon, vaikka hän haaveili parturikampaajan urasta jo pienenä tyttönä. Opiskeli sitten 10v lukio+korkeakoulu vanhempiensa mieliksi, niskassa isot opintovelat ja työttömänä kaksi vuotta, kunnes haki opiskelemaan parturikampaajaksi ja nyt on yrittäjän penkkivuokralla paikallisessa Emotionissa.

Vierailija kirjoitti:

No voi hellan nuudeli, sentään kakarasi on opiskelemassa edes jotain ja tekee elämällään jotain. Omalla kersalla koulujen käynti loppui täysi-ikäisyyden myötä ja ainoa unelma elämässä on suunnitella miten saisi vedettyä pöntön sekaisin.

Lukutaito. Aloittajan lapsi nimenomaan ei ole vielä opiskelemassa yhtään mitään, vaan on vasta abi ja suunnittelee, mihin hakisi.

Voit sanoa mielipiteesi, mutta kun kyseessä on aikuinen niin oikein muuta et voi kuin tukea, rakastaa ja antaa lapsen tehdä omat virheensä. Tärkeintä on näyttää että rakastat häntä sellaisena kuin hän on eikä ulkoisten asioiden kuten koulutuksen takia. Sitä paitsi jos miettii esim. palkkatasoa niin usein se ammattikorkeakoulusta valmistunut tienaa enemmän kuin Yliopistosta valmistunut, joten en mää nyt mitenkään ylitsepääsemättömän huolissani olisi. Tittelillä ei makseta asuntolainaa oli se miten hienon kuuloinen tahansa. Tuossa vaiheessa nuoruutta hormonit hyrrää ja itselläkin seurustelusuhteet meni kaiken muun edelle. Ehtii sitä toisaalta vielä vanhempanakin jatkaa opintoja loppuun. Itse olen 38 ja töiden ohessa opiskelen ja vanhin opiskelukaverini on 54v. 

Ainoa asia mikä tässä aloituksessa surettaa on se, miksi edelleen nainen on se joka sopeutuu ja muuttaa suunnitelmiaan. Muuttaisi mies mieluummin naisen perässä sinne missä Yliopisto on..