Miten saada lapsi järkiinsä? Aikoo heittää tulevaisuutensa hukkaan

Elämä menee hukkaan vasta kun alkaa seurustella kuunerin kanssa. Tuossa ei vielä hätää ole kenelläkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä menee yhtälailla hukkaan, jos jättää rakkaansa opiskelun takia. Mieti nyt itse, kuolinvuoteella ihan sama mitä opiskelit mutta auta armias jos heitit rakkauden hukkaan, se kaduttaa. Anna toisen elää elämänsä itse ja tehdä virheensä itse. Yliopistoon ehtii myöhemminkin. Mielensä ehtii muttaa monta kertaa elämässä eikä se mene mitenkään hukkaan. Elämässä on tehtävä myös virheitä että voi sanoa eläneensä.

Hyvä että edes muistan tyyppiä jonka kanssa seukkasin lukiossa. Kyllä ne elämänkokemukset on kerätty ihan muualta ja sen jälkeen.

Joo mutta tarkoitinkin ettei voi tietää noin nuorena mistään mitään. Virheitä tekee kaikki. On vääriä tyyppejä ja vääriä opiskelualoja. Elämä ei mene pilalle vääristä valinnoista. Kasvattakaa lapsenne niin että he EIVÄT mene rikki tehdessään virheitä vaan korjaavat sitten suuntaa. "Pilaa elämänsä" on aika liioiteltua tuossa aloituksessa.

Itse löysin kumppanini lukioikäisenä ja yli 20 vuotta ollaan kuljettu yhteistä matkaa. Kyllä omatkin haaveet ovat muuttuneet monta kertaa tänä aikana mm. opiskelujen, töiden ja lasten suhteen, mutta puoliso on aina pysynyt vierellä. Kyllä minua ainakin kaduttaisi, jos olisin aikanaan kuunnellut epäilijöitä, ja niitähän riitti.

Pääasia, ettei hakeudu lähihoitajakouluun. 

Miten yliopisto on tulevaisuuden tae? Haluaa eri alaa. Eikö muilla ihmisillä ole väliä, jotka eivät ole olleet yliopistossa?

Mikäli rakkaus on niin suuri, se kestää kyllä välimatkan. Ei ole mikään pakko asua samalla paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli rakkaus on niin suuri, se kestää kyllä välimatkan. Ei ole mikään pakko asua samalla paikkakunnalla.

Entä jos haluaa asua yhdessä?

Vierailija kirjoitti:

Mikäli rakkaus on niin suuri, se kestää kyllä välimatkan. Ei ole mikään pakko asua samalla paikkakunnalla.

Toisaalta alasta riippuen ei myöskään ole välttämättä pakko asua opiskelupaikkakunnalla.  Nyt täytyy kunnioittaa nuorta, hän on aikuistumassa, ja se merkitsee sitä, että hänen on itsensä päätettävä.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli rakkaus on niin suuri, se kestää kyllä välimatkan. Ei ole mikään pakko asua samalla paikkakunnalla.

Todellakin on näin! Bussit ja junat kulkee, kotia voi leikkiä sitten myöhemminkin. 

Lapsesi on ehkä ymmärtänyt jotakin olennaista omasta persoonastaan. Minulla oli lukioon mennessä selvä mielikuva, että lääkikseen, koska ajattelin että sinne kannattaa mennä, jos on tosi hyvä koulussa. Lukion kolmannelle mennessä olin tajunnut, että olen luova, empaattinen ja jossain määrin erityisherkkä ihminen, ja lääkärin työ vaatisi minulta niin huolella rakennettua roolia, että murtuisin sen alla. Tuolloinen poikaystävä ei mitenkään vaikuttanut asiaan, jätin hänet ja olisin jättänyt muussakin tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä menee yhtälailla hukkaan, jos jättää rakkaansa opiskelun takia. Mieti nyt itse, kuolinvuoteella ihan sama mitä opiskelit mutta auta armias jos heitit rakkauden hukkaan, se kaduttaa. Anna toisen elää elämänsä itse ja tehdä virheensä itse. Yliopistoon ehtii myöhemminkin. Mielensä ehtii muttaa monta kertaa elämässä eikä se mene mitenkään hukkaan. Elämässä on tehtävä myös virheitä että voi sanoa eläneensä.

Hyvä että edes muistan tyyppiä jonka kanssa seukkasin lukiossa. Kyllä ne elämänkokemukset on kerätty ihan muualta ja sen jälkeen.

 

Joo mutta tarkoitinkin ettei voi tietää noin nuorena mistään mitään. Virheitä tekee kaikki. On vääriä tyyppejä ja vääriä opiskelualoja. Elämä ei mene pilalle vääristä valinnoista. Kasvattakaa lapsenne niin että he EIVÄT mene rikk

Kyllä vanhemman tehtävä on myös tukea ja neuvoa lastaan. Ei kuitenkaan puhuta mistään teineistä jotka haraa kaikessa vastaan, vaan omaa elämää aloittavista nuorista jotka oikeasti voivat hyötyä neuvoista. Missä ja miten asua, miten raha-asiat hoidetaan, kyllä niissä voi tarvita apua. Suomessa vaan ajatellaan että potku perseelle ja pidäpä tästä lähin itse huoli itsestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli rakkaus on niin suuri, se kestää kyllä välimatkan. Ei ole mikään pakko asua samalla paikkakunnalla.

Entä jos haluaa asua yhdessä?

Yhdessä voi asua myös siellä yliopistopaikkakunnalla. Miksi juuri ap:n lapsen pitää joustaa omista haaveistaan?

Ai saatana että minä vihaan ap:n kaltaisia rajattomia vanhempia. Lapsesi tulevaisuus on hänen, ei sinun. Sinä et elä hänen elämäänsä etkä tee valintoja hänen puolestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli rakkaus on niin suuri, se kestää kyllä välimatkan. Ei ole mikään pakko asua samalla paikkakunnalla.

Entä jos haluaa asua yhdessä?

 

Yhdessä voi asua myös siellä yliopistopaikkakunnalla. Miksi juuri ap:n lapsen pitää joustaa omista haaveistaan?

Mutta onko ne ap:n lapsen haaveita vai ap:n omia?

Nuo on monisyisiä juttuja. Itse meinasin jättää hakematta yliopistoon vastaavassa tilanteessa silloisen poikaystävän takia, vaikka kyseessä oli vasta alkanut suhde. Noh poikaystävä jätti minut ja menin sinne yliopistoon. Ala oli kuitenkin virhe valinta minulle (vaikka valmistuin) ja lähdin sittemmin uudelle alalle opiskelemaan. 

Miten niin hukkaan. Oma täysi ikäiseni ei saa edes peruskoulua tehtyä loppuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli rakkaus on niin suuri, se kestää kyllä välimatkan. Ei ole mikään pakko asua samalla paikkakunnalla.

Entä jos haluaa asua yhdessä?

 

Yhdessä voi asua myös siellä yliopistopaikkakunnalla. Miksi juuri ap:n lapsen pitää joustaa omista haaveistaan?

Mutta onko ne ap:n lapsen haaveita vai ap:n omia?

Sitähän me ei tiedetä, kun ap ei kertonut, miksi pitää muuttaa nimenomaan sille tietylle pikkupaikkakunnalle. Itse veikkaan, että syy on se, että ap:n lapsi haluaa myötäillä seurustelukumppaniaan, joka taas ei jousta omista toiveistaan. Mikäli näin, ap on ihan oikeassa huolineen.

En pysty ymmärtämään näitä vanhempia, joilla ei ole mitään muuta mielessä kuin (täysi-ikäisen) lapsen elämänvalinnat ja niiden seuraukset. Voitteko s**tana käsittää että se nuori tekee täysin omat valinnat ja ratkaisunsa ja teidän tehtävä ei ole siinä tuomaroida ja käskyttää kuinka täytyy toimia. Tuolla pätemisellä eristätte itsenne vain kauas nuoren elämästä ja teille ei haluta kertoa mistään tärkeistä asioista, koska reaktio on aina "mutta kun naapurin Mirjukankin lapsi meni yliopistoon ja minämamma kuolen häpeästä jos et sinäkin Titta mene sinne". 

Terveisin äiti itsekin

Minä taas en käsitä äitejä, jotka eivät yritä puhua lapselleen järkeä, jos seurustelukumppani vetää perässään kuin mätää kukkoa.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollenkaan harvinaista, että teininä seurustelun aloittanut pariskunta asuu opiskeluvaiheessa eri paikkakunnilla. Suhde voi jopa kestää sen. Usein myös tehdään niin päin, että molemmat menevät sinne, missä harvinaisempaa alaa opiskeleva asuu. Yleensä yliopistopaikkakunnalla on myös amk. Toki tämä hankaloituu, jos myös amk-opiskelijan ala on jotenkin harvinainen.

Mikähän tämän vuodatuksen pointti oli?