Erottaako joku nykyiset radiosoitettavat naisartistit toisistaan
Minä en. Ja olen kuvitellut tietäväni musiikista jotain.
Kommentit (72)
"Biisit kertovat"
Miten tärkeää lyriikka lopulta on? Jos teen olemisesta ja ajasta biisin, mutta kukaan ei osaa kuin autotunettaa, onko se siinä? 🤨
Suuret ihmismassat ovat vielä yksinkertaisempia kuin pystymme kuvittelemaan. Se on tavallaan elämän ja onnen edellytyskin. 70-luvulla kuunneltiin eniten mutkikasta musiikkia ja silloin ajassa oli myös kuohuntaa.
"Kun vien koiran ulos, en tahdo ajatella." Näin se menee varmasti yli 90 prosentilla ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä erota. Naisistahan täällä nostetaan esille vain niitä, jotka on mennyt sänkyyn tuottajan tmv kanssa. Se selittää osan. Toisaalta ei punk-, metalli- tai rap-esittäijä erota niitäkään toisistaan. Ongelma on siinä, että kaikki tehdään formaattiin. Suomessa ei ole koskaan arvostettu tai annettu sijaa aidosti omannäköiselle ja keskiluokkainen latteus jyrää.
Jostain syystä radiosoittoon ei oteta persoonallisempia esiintyjiä. Esim. Rebekka Holilla on mielesäni monta erinomaista kappaletta, jotka sopisivat radioon loistavasti, mutta eipä kuulu missään niitä. Ehkei ole tajunnut tai halunnut kiivetä oikeaa reittä.
En ole vielä erottanut edes noita umk naisia toisistaan vaikka ylen kanavat auki päivittäin. Sen Parkkosen erotan naisista kyllä.
Kaikki miesartistit ovat taas tätä kuraa. Siis räppiä ei kuunnella missään muussa maassa enää kuin Suomessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotimaisista esittäjistä ainoastaan Viikate on sellaista, jota pystyy joten kuten kuuntelemaan.
Olisipa Kaarle vielä osannut laittaa bändin nimeksi oikeaoppisesti Viitake, niin viitsisi kuunnellakin. Pitäisi joskus käydä Kaarlen ja Takalon yhteiskeikalla jos niitä vielä tekevät.
Mikä vtun viitake?
Vierailija kirjoitti:
Eihän niitä erota. Naisistahan täällä nostetaan esille vain niitä, jotka on mennyt sänkyyn tuottajan tmv kanssa. Se selittää osan. Toisaalta ei punk-, metalli- tai rap-esittäijä erota niitäkään toisistaan. Ongelma on siinä, että kaikki tehdään formaattiin. Suomessa ei ole koskaan arvostettu tai annettu sijaa aidosti omannäköiselle ja keskiluokkainen latteus jyrää.
Ai ei KOSKAAN?
Kylläpä vaan on. Kuusikymmentäluvulla oli kaikenlaista kokeilevaa musiikkia, heistä M. A. Numminen ja Markku Into tiedetään ja muistetaan vieläkin. Oli monenlaista persoonallisuutta, yhtä lailla kuunneltiin Tapio Rautavaaraa kuin jotain Jormas -yhtyettä. Fredi oli ihan poikkeava muista ja samoin Paula Koivuniemen persoonallinen ääni kantoi tähän päivään asti Kuka väittää, ettei Irwin ollut ihan omaperäinen ja omanlaisensa tapaus? Oli Juha Watt Vainio ja Reijo Tani, ja kun päästiin 70-luvulle, tahti vain parani, kun tuli Juice, Mikko Alatalo ja Rauli Somerjoki.
Kyllä meillä on ollut tilaa monenlaisille variaatioille. Arvostettavaa on sekin, että meillä on annettu arvo myös perinteisille viihde laulajille, kuten Eino Grön, Reijo Taipale ja Tapani Kansa. Puhumattakaan kansanmusiikin uudesta tulemisesta, hienoimpana helmenä Konsta Jylhä.
Mitään tällaista ei ole näköpiirissä tällä hetkellä. Nyt jos koskaan meillä eletään musiikillisessa köyhyydessä. Kaikki painottuu ulkoisiin tekijöihin, mikä selittää festareiden suosion. Esiintyjien ja esitysten ympärille rakennettu elämyskuviointi on ratkaiseva tekijä.
Musiikkia voi kuunnella myös siitä kulmasta, että kuinka yksinkertainen, mitäänsanomaton tekele voi menestyä kun sitä saadaan vaan markkinoitua läpi massoille eri keinoin, esimerkiksi soittamalla sitä koko ajan. Veikkaan että monet radiota kuuntelevat arvostavat juuri tällaista taitoa. Se on vähän sama asia kuin osakekurssien seuraaminen, mikä menestyy ja mikä taas ei.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miesartistit ovat taas tätä kuraa. Siis räppiä ei kuunnella missään muussa maassa enää kuin Suomessa.
Jotain terapiabiisejähän nämä on, ja sinänsä ok, en kuulu kohderyhmään. Mutta kun ihan peruspop/-rock on nykyään kaikki sitä samaa, äänet on muokattu ja koko paketit tuotettu ihan samaan muottiin. Tuntuu että kuunelleaan samaa biisiä uudestaan ja uudestaan, artisti ehkä vaihtuu välillä, mutta sitäkään ei huomaa mistään.
Ne on olikse Sanneja kaikki tai jotain
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikki miesartistit ovat taas tätä kuraa. Siis räppiä ei kuunnella missään muussa maassa enää kuin Suomessa.
Jotain terapiabiisejähän nämä on, ja sinänsä ok, en kuulu kohderyhmään. Mutta kun ihan peruspop/-rock on nykyään kaikki sitä samaa, äänet on muokattu ja koko paketit tuotettu ihan samaan muottiin. Tuntuu että kuunelleaan samaa biisiä uudestaan ja uudestaan, artisti ehkä vaihtuu välillä, mutta sitäkään ei huomaa mistään.
Lopetin radionkuuntelun 2015 kun kaikki meni niin identtiseksi jo silloin.
Vierailija kirjoitti:
Suuret ihmismassat ovat vielä yksinkertaisempia kuin pystymme kuvittelemaan. Se on tavallaan elämän ja onnen edellytyskin. 70-luvulla kuunneltiin eniten mutkikasta musiikkia ja silloin ajassa oli myös kuohuntaa.
"Kun vien koiran ulos, en tahdo ajatella." Näin se menee varmasti yli 90 prosentilla ihmisistä.
Juuri näin ja siksi ihmismassat tekevät tämän helpoksi TV/musatuottajille:
1. "Ihana miesjuontaja" = keskivartalolihava parrakas niin-ihq-huumori-"tavallinen suomalaismies". Tai feminiininen seksuaalivähemmistön edustaja.
2. "Ihana naisjuontaja" = blondi kirkuja, kuten S.Laine ja V.Pimiä
3. "Ihana artisti" = naapurinpoikamainen/tyttömäinen Rihanna-imitaatio tai imageltaan kopioitu "mukakatu-uskottava" rap-trio (unohdinko mainita autotunevinkautukset?)
4. "Koko kansan action movie" = Jason Statham, Tom Cruise, Bruce Willis
5. "Koko kansan visailu/kisailu": seksuaalivähemmistön edustaja juontajana tai katso kohta 1 tai 2. Osallistujat "koko kansan julkkiksia"
6. Suomalainen "koko kansan tunteellinen itketysohjelma" = minkä tahansa amerikkalaisen TV-ohjelman imitaatio
Ja sitä rataa. Mutta onneksi tuette näitä formaatteja seuraamalla niitä ja saatte niitä lisää sydämenne kyllyydestä
Wannabe Shakira- niekkujen seassa aina välillä joku ihan oikeastikin laulaa mutta ei niitä jaksa radiosta odotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun kuuntelee vain Kasaria, ei ole tuollaisia ongelmia.
Harmi vaan että siellä kuuluu se samat kuluneet biisit vuodesta toiseen.
Kuten myös Radio Rock:ilta. Samat 20 biisiä eli ACDCt, Metallicat, Gunnarit jne päivästä toiseen, Näiltäkin bändeiltä vain ja ainoastaan ne valtavirtahitit. Ja juontajat olevinaan mukamas "rock" habitukseltaan.
Taitaa olla Nelosen omistuksessa sekin. Joskus nekin vielä soittelivat harvinaisempia kun Flamingilla oli omat erikoisohjelmansa.
Vierailija kirjoitti:
Aamu. Ilta. Janna. Jonna. Jenna. Jippu. Jenni. Tinna. Viivi. Enni...
Kaikki kimittää ja vinkuu samoin.
Näille kaikille terkut, mars laulun opetukseen, kun ei kuulosta luonnostaan omasta takaa sujuvan. Ja henkilökortti, passi tms. käteen ja katsoo siitä, tai kysymään omilta vanhemmilta, että kai teillä joku sukunimikin on??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ihmismassat ovat vielä yksinkertaisempia kuin pystymme kuvittelemaan. Se on tavallaan elämän ja onnen edellytyskin. 70-luvulla kuunneltiin eniten mutkikasta musiikkia ja silloin ajassa oli myös kuohuntaa.
"Kun vien koiran ulos, en tahdo ajatella." Näin se menee varmasti yli 90 prosentilla ihmisistä.
Juuri näin ja siksi ihmismassat tekevät tämän helpoksi TV/musatuottajille:
1. "Ihana miesjuontaja" = keskivartalolihava parrakas niin-ihq-huumori-"tavallinen suomalaismies". Tai feminiininen seksuaalivähemmistön edustaja.
2. "Ihana naisjuontaja" = blondi kirkuja, kuten S.Laine ja V.Pimiä
3. "Ihana artisti" = naapurinpoikamainen/tyttömäinen Rihanna-imitaatio tai imageltaan kopioitu "mukakatu-uskottava" rap-trio (unohdinko mainita autotunevinkautukset?)
4. "Koko kansan action movie" = Jason Statham, Tom Cruise, Bruce Willis
5. "Koko kansan visailu/kisailu":
Niin. Koko länsimainen kulttuuri perustuu peruskaavaa toistavalle kopion kopion kopion kopion kopiolle. Nyt on aika jolloin ihmiset vihdoin alkavat huomata asian kun ovat marinoituneet siinä koko 2000-luvun. Ulkomailla jo aidot artistit alkavat taas lyödä läpi pienimuotoisesti tai hieman isomminkin. Tässä malliesimerkki:
Toki kappale on cover joka soitettiin Ozzyn viimeisellä keikalla, mutta mikä lauluääni ja aitous. Uskon vahvasti että ollaan aivan sen kynnyksellä että saadaan taas joku Nirvanan kaltainen muovisuuden ja tehdastuotantona tehdyn musiikin antiteesi kulttuuriin.
Onko muuten taiteilijanimi "Anna Puu" ovelanhärskisti "Gimme wood"- väännös?
Woodhan meinaa ameriikaksi stondista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuret ihmismassat ovat vielä yksinkertaisempia kuin pystymme kuvittelemaan. Se on tavallaan elämän ja onnen edellytyskin. 70-luvulla kuunneltiin eniten mutkikasta musiikkia ja silloin ajassa oli myös kuohuntaa.
"Kun vien koiran ulos, en tahdo ajatella." Näin se menee varmasti yli 90 prosentilla ihmisistä.
Juuri näin ja siksi ihmismassat tekevät tämän helpoksi TV/musatuottajille:
1. "Ihana miesjuontaja" = keskivartalolihava parrakas niin-ihq-huumori-"tavallinen suomalaismies". Tai feminiininen seksuaalivähemmistön edustaja.
2. "Ihana naisjuontaja" = blondi kirkuja, kuten S.Laine ja V.Pimiä
3. "Ihana artisti" = naapurinpoikamainen/tyttömäinen Rihanna-imitaatio tai imageltaan kopioitu "mukakatu-uskottava" rap-trio (unohdinko mainita autotunevinkautukset?)
4. "Koko kansan action movie" = Jason Statham, Tom Cruise, Bruce Willis
5. "Koko kansan visailu/kisailu":
6. Suomalainen "koko kansan tunteellinen itketysohjelma" = minkä tahansa amerikkalaisen TV-ohjelman imitaatio
Ja sitä rataa. Mutta onneksi tuette näitä formaatteja seuraamalla niitä ja saatte niitä lisää sydämenne kyllyydestä
Tämä ylläoleva pitää hyvin paikkansa, valitettavasti, mutta minä en kyllä noita tue muuta kuin seuraamalla muutaman minuutin ajan kunnes taas tajuan minkälaisen shaiban äärelle olen päätynyt, minkä jälkeen vaihdan kanavaa, suljen tv:n, radion tai laitan jotain omavalintaista musiikkia soimaan.
Minusta tämä on vähän harhaa. Persoonallisia ja hyviä esiintyjiä on vieläkin, mutta ne pitää itse etsiä ja esiintyvät suht pienille yleisöille, koska eivät saa radioaikaa. Suomessahan on esim. sellainen helmi kuin Jaakko Laitinen ja Väärä Raha, joka esiintyy harvoin yli parin sadan asiakkaan keikkapaikoissa, vaikka on todellakin omaperäinen, hauska, laadukas ja viihdyttävä. Itse olen käynyt heidän keikoillaan vuosien aikana monta kertaa, eikä kukaan kavereistani ole ikinä kuullut heistä kun mainitsen käyneeni.
Mitä tulee ylipäätään nuorten musiikkiin niin jos olette kuunnelleet esimerkiksi YleX niin "mies" laulajien äänet ovat sellaisia teinimäisiä kimeitä laulaen rakkauslauluja. Maskuliinisuutta ei saa olla.