Vaimo ei innosta

Eihän kukaan selibaatissa pysymisestä ole puhunut. Ap vaikuttaa käyvän kovilla kierroksilla. Minun kohdallani tilanne on sellainen, että pysyn perheeni luona ja pikkuhiljaa koetan saada tilannetta parannettua. keskustelu ja toisesta välittäminen ovat lähtökohdat. Ei ole mitään järkeä pyrkiä luomaan itselle tuollaisia äärivaihtoehtoja. 

Ap on siinä vaiheessa parisuhdekriisiä, jossa syytetään kaikesta puolisoa, eikä nähdä itsessä mitään vikaa.

Terapeutti voi auttaa ap:ta tutkiskelemaan itseään ja muuttamaan omaa suhtautumistaan ja käytöstään.

Siihen tarvitaan tietysti halua pelastaa suhde ja tehdä työtä itsensä kanssa. Eivät kaikki sellaiseen pysty ja moni sitten vain eroaa ja sitten ne samat ongelmat tulevat eteen uudessakin suhteessa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän kukaan selibaatissa pysymisestä ole puhunut. Ap vaikuttaa käyvän kovilla kierroksilla. Minun kohdallani tilanne on sellainen, että pysyn perheeni luona ja pikkuhiljaa koetan saada tilannetta parannettua. keskustelu ja toisesta välittäminen ovat lähtökohdat. Ei ole mitään järkeä pyrkiä luomaan itselle tuollaisia äärivaihtoehtoja. 

On palstalla niitäkin, kunhan varmistin. Neuvoja ja tilanteita on monenlaisia. En mielelläni kuuntele jonkun siitoshullun parisuhdeneuvoja, tai muidenkaan, joiden seurana ovat kissat ja puhelin.

Vierailija kirjoitti:

Ap on siinä vaiheessa parisuhdekriisiä, jossa syytetään kaikesta puolisoa, eikä nähdä itsessä mitään vikaa.

Terapeutti voi auttaa ap:ta tutkiskelemaan itseään ja muuttamaan omaa suhtautumistaan ja käytöstään.

Siihen tarvitaan tietysti halua pelastaa suhde ja tehdä työtä itsensä kanssa. Eivät kaikki sellaiseen pysty ja moni sitten vain eroaa ja sitten ne samat ongelmat tulevat eteen uudessakin suhteessa.

Et tainnut lukea aloitusta. En itse halua seksiä vaimon kanssa. Hänellekään se ei tunnu olevan tärkeää, miksi muuten kaksi aloitetta 7 vuoden aikana? Too little too late.

Onko hyvä idea suoraan sanoa, että en näe häntä enää fyysisesti viehättävänä? Ja miten haluaa edetä asian suhteen?

Älä sano, että et näe häntä enää fyysisesti viehättävänä ellet ole varma, että haluat erota.  Ja ei ehkä edes silloin. Ymmärrät varmaan, että se, että ulkonäköä moititaan, ei ainakaan paranna parisuhdetta. Kauneus on katsojan silmässä pitää paikkansa. Se, että hän näyttää epäviehättävältä, johtuu sinusta ja tunteiden puutteesta. Onko suhde vielä pelastettavissa?  Se on sinun päätettävä. Mutta ensisijaisesti sinun on käsiteltävä omia tunteitasi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, hänet voi vain joko hyväksyä tai ei.  

Vierailija kirjoitti:

Älä sano, että et näe häntä enää fyysisesti viehättävänä ellet ole varma, että haluat erota.  Ja ei ehkä edes silloin. Ymmärrät varmaan, että se, että ulkonäköä moititaan, ei ainakaan paranna parisuhdetta. Kauneus on katsojan silmässä pitää paikkansa. Se, että hän näyttää epäviehättävältä, johtuu sinusta ja tunteiden puutteesta. Onko suhde vielä pelastettavissa?  Se on sinun päätettävä. Mutta ensisijaisesti sinun on käsiteltävä omia tunteitasi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, hänet voi vain joko hyväksyä tai ei.  

Ulkonäkö ei suuremmin ole edes muuttunut. Ei hän ole lihonut tai rupsahtanut. Kaikki seksuaalinen halu häntä kohtaan on vaan poissa. Miten tämä tulisi sanoittaa? Vielä kolmisen vuotta sitten löytyi ehkä jotain, mutta sekin oli heikkoa.

Silloin jaksoin vielä jotain yrittää, puhua mistä vaimo pitäisi ja järjestää kahdenkeskistä aikaa. Ehkä suhteen totaalinen kämppistyminen näkyy vihdoin myös hänelle. 

Ja kyllä, tuollainen muka-aloite seksiin vuosien jälkeen tuntui lähinnä loukkaukselta. Kerjääminen haluttomalta kumppanilta ei ole lainkaan viehättävää, erityisesti kun epäilen että taustalla ei ole todellinen halu vaan pelko suhteen päättymisestä.

Mitä AP siis haluaa paitsi kertoa tänne miten katkera on vaimolle? Ihan hyvä purkaa ja jäsenellä asiaa jonnekin, mutta aika ontuvaa että muka jotain ratkaisua haetaan kun oikea asia on vaan "eipä tee mieli, enpä enää koskisi, kiinnostaa kuin naapurin koiran nuss... Too little too late, siitäs saa 😒"

Eiköhän tuossa kannata erota vai olisiko aloittajalle mieluisa ratkaisu joku siunaus tuolle passiivisaggressiiviselle kämppistelylle?

Ja kyllä, on kokemusta haluttomasta puolisosta mutta ei sen kanssa pidä olla jos tilanne ei ole hyväksytty ja muuten edes lämmin. Aina voi lähteä. 

Impotentti mies olisi monelle naiselle paras ratkaisu, mutta ei sekään tunnu olevan hyvä sitten kun semmoisen saa. Tärkeintä on, että saa valittaa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä AP siis haluaa paitsi kertoa tänne miten katkera on vaimolle? Ihan hyvä purkaa ja jäsenellä asiaa jonnekin, mutta aika ontuvaa että muka jotain ratkaisua haetaan kun oikea asia on vaan "eipä tee mieli, enpä enää koskisi, kiinnostaa kuin naapurin koiran nuss... Too little too late, siitäs saa 😒"

 

Eiköhän tuossa kannata erota vai olisiko aloittajalle mieluisa ratkaisu joku siunaus tuolle passiivisaggressiiviselle kämppistelylle?

 

Ja kyllä, on kokemusta haluttomasta puolisosta mutta ei sen kanssa pidä olla jos tilanne ei ole hyväksytty ja muuten edes lämmin. Aina voi lähteä. 

Tämä.

Ap on katkeroitunut ja hellii itsessään patoutunutta vihaa vaimoaan kohtaan. Netistä etsii sille oikeutusta.

Kaikki hyvät neuvot on hänelle jo kerrottu terapiasta lähtien, mutta hän ei vaikuta vastaanottavaiselta, joten tuskin ottaa itseään niskasta kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mitä AP siis haluaa paitsi kertoa tänne miten katkera on vaimolle? Ihan hyvä purkaa ja jäsenellä asiaa jonnekin, mutta aika ontuvaa että muka jotain ratkaisua haetaan kun oikea asia on vaan "eipä tee mieli, enpä enää koskisi, kiinnostaa kuin naapurin koiran nuss... Too little too late, siitäs saa 😒"

 

Eiköhän tuossa kannata erota vai olisiko aloittajalle mieluisa ratkaisu joku siunaus tuolle passiivisaggressiiviselle kämppistelylle?

 

Ja kyllä, on kokemusta haluttomasta puolisosta mutta ei sen kanssa pidä olla jos tilanne ei ole hyväksytty ja muuten edes lämmin. Aina voi lähteä. 

Juu, lähdön paikkahan se varmaan olisi

"Kaikki hyvät neuvot on hänelle jo kerrottu terapiasta lähtien, mutta hän ei vaikuta vastaanottavaiselta, joten tuskin ottaa itseään niskasta kiinni"

Käytiin väestöliiton pariterapiassa joku 5 kertaa, ja oli yhtä tyhjän kanssa. Jos jotain muuta mietit, sano ihmeessä mikä terapia, mikä suuntaus, jne. äläkä vaan hoe jotain "terapiaa". Kristalliterapiaa, fysioterapiaa vai kelan 3v kuntoutuspsykoterapia?

Vierailija kirjoitti:

Impotentti mies olisi monelle naiselle paras ratkaisu, mutta ei sekään tunnu olevan hyvä sitten kun semmoisen saa. Tärkeintä on, että saa valittaa.

Minä tässä valitan. Tosin ongelma lienee se, että en ole vielä impotentti. Impotentti pitäisi olla muuten paitsi kun tuijotetaan ovistikkuja kun halutaan lapsi. Silloin pitäisi pystyä 5 krt päivässä...

Mietin jopa, että vaimo saattaisi olla aseksuaali. Onhan palstalla niitäkin, jotka myöntävät suhteessa esittävänsä halukasta ainakin jonkin aikaa, vaikka eivät todellisuudessa halua ikinä seksiä.

Vierailija kirjoitti:

"Niinpä niin. Tosin kommenteistasi tuntuu puuttuvan rakkaus, kunnioitus ja läheisyys. Olet avioliiton pintakuorella. On itsestä kiinni, pystytkö syventämään tätä, tai mitään, liittoa"

Kiersit taas kysymyksen ja puhut epämääräisillä termeillä.

Aiotko oikeasti elää loppuelämäsi selibaatissa? Saavuttaako näin syvemmän tason avioliitossa?

Olet ihan itse itsesi sinne selibaattiin tuominnut. Kyse ei ole minusta. En elä sinun elämääsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä sano, että et näe häntä enää fyysisesti viehättävänä ellet ole varma, että haluat erota.  Ja ei ehkä edes silloin. Ymmärrät varmaan, että se, että ulkonäköä moititaan, ei ainakaan paranna parisuhdetta. Kauneus on katsojan silmässä pitää paikkansa. Se, että hän näyttää epäviehättävältä, johtuu sinusta ja tunteiden puutteesta. Onko suhde vielä pelastettavissa?  Se on sinun päätettävä. Mutta ensisijaisesti sinun on käsiteltävä omia tunteitasi. Toista ihmistä ei voi muuttaa, hänet voi vain joko hyväksyä tai ei.  

 

Ulkonäkö ei suuremmin ole edes muuttunut. Ei hän ole lihonut tai rupsahtanut. Kaikki seksuaalinen halu häntä kohtaan on vaan poissa. Miten tämä tulisi sanoittaa? Vielä kolmisen vuotta sitten löytyi ehkä jotain, mutta sekin oli heikkoa.

Silloin jaksoin vielä jotain yrittää, puhua mistä vaimo pitäisi ja jä

Joo, nämä kaikki olet jo kertonut moneen kertaan.  Ei nyt oikein etene tämä.

"Olet ihan itse itsesi sinne selibaattiin tuominnut. Kyse ei ole minusta. En elä sinun elämääsi"

Se selibaatti loppuu kun päätän parisuhteen. Sinä sen sijaan oletat, että seksielämä jotenkin palautuisi? Et vaan kerro aikaikkunaa. Onhan täällä niitäkin, jotka eivät harrasta seksiä kun teinit ovat kotosalla.

Kaverille kävi juuri näin, ja hän oli hyytyneessä suhteessa aivan liian pitkään. Oletti vain että "sitten kun lapset ovat isompia" maalitolpat siirtyivät, ja lapset ovatkin liian isoja kun tajuavat mistä on kyse!

Hilirimpsis, ollaan 45v eroamassa ja katkeria hukkaan heitetyistä vuosista. Itse olen touhua nyt 7 vuotta katsellut, alkaa riittää 

Vierailija kirjoitti:

"Olet ihan itse itsesi sinne selibaattiin tuominnut. Kyse ei ole minusta. En elä sinun elämääsi"

 

Se selibaatti loppuu kun päätän parisuhteen. Sinä sen sijaan oletat, että seksielämä jotenkin palautuisi? Et vaan kerro aikaikkunaa. Onhan täällä niitäkin, jotka eivät harrasta seksiä kun teinit ovat kotosalla.

Kaverille kävi juuri näin, ja hän oli hyytyneessä suhteessa aivan liian pitkään. Oletti vain että "sitten kun lapset ovat isompia" maalitolpat siirtyivät, ja lapset ovatkin liian isoja kun tajuavat mistä on kyse!

Hilirimpsis, ollaan 45v eroamassa ja katkeria hukkaan heitetyistä vuosista. Itse olen touhua nyt 7 vuotta katsellut, alkaa riittää 

En oleta. Ei sinulla ole selvästikään motivaatiota tai asennetta ratkoa asiaa, eikä se taivaasta putoa. Ihan naurettavaa kysellä jotain aikaikkunoita. Voit ratkaista asian hyvinkin nopeasti tai jättää kokonaan ratkaisematta. Sinun valintasi.

Vierailija kirjoitti:

Naisten halu noin useimmiten on responsiivistä, eli halunsa tarvitsee alkaakseen miehen naiselleen ilmaisemia halujen osoituksia, mutta ilman painetta välittömästi seksiin. Näin nämät aatamin kylkiluut on rakennettu.

Lapsen tulo luontaisesti vähentää naisten haluja, mutta ne palautuu kyllä aikanaan. Oma vika jos ap menetit halusi vaimoasi kohtaan.

"Oma vika jos ap menetit halusi vaimoasi kohtaan."

Miten tämä voisi olla ap:n vika ???????

Vierailija kirjoitti:

 

Nyt on käytetty melkoisesti värikynää. Ensinnäkään en ole katkera tai vihainen, lähinnä harmittaa se ettei suhteesta oikein tule mitään. Toisekseen miehet eivät ole naisia, ja joku vihantunteen (jota ei ole) työstäminen terapiassa ei välttämättä johda mihinkään. 

Toisekseen olen itse tehnyt aloitteita vauva-ajan jälkeen, mutta lakannut yrittämästä kun ei oikein enää seksi hänen kanssaan maistu. Hän on tehnyt kaksi (!) aloitetta 7 vuoden aikana. Sääliksi lähinnä käy kun hän ei näytä tajuavan, missä tilassa seksielämä ja parisuhde on. Kuin katsoisi vierestä yritystä elvyttää viikon kuolleena maannutta henkilöä. 

 

Hyvä vertaus, ja ymmärrän Ap: tuskan. Hän haluaisi haluta, mutta ikävä kyllä halut vaimoa kohtaan ovat jo aikapäiviä sitten kuolleet. Se on toteamus ja fakta, eikä mitään halveksuntaa. Niin vain on. Hänen oma miehisyytensä on tallella ja toimii, mutta vaimo ei vaan enää saa sytytettyä kipinää. Ap, joka haluaa kuitenkin pitää huolta lapsestaan, on nyt puun ja kuoren välissä, kun ei myöskään haluaisi hukata omaa elämäänsä. 

 

Hyvät neuvot ovat nyt kalliit, syyllistäminen ja mollaaminen ei.

 

Tsemppiä, ap!

Kiitos! Tuntuu, että täällä on henkilöitä, jotka tahallaan haluavat olla ilkeitä ja provoilla. Ihan kun pitäisi annettuna ottaa, että "vihaan vaimoani, jne". Hoetaan kärkkäitä lausahduksia lainkaan perustelematta, ja kun tarkennuksia kysytään, siirretään keskustelu toisaalle.

Selailin eilen huvikseni vastaavia ketjuja, koska haluttomuus on pitkissä parisuhteissa varsin yleinen teema. Vastauksissa korostuivat eroon päätyneet henkilöt, jotka olivat roikkuneet suhteessa jopa vuosikymmeniä, tai olivat edelleen suhteessa tilanteen parantumatta.

Puhuttiin myös seksin ja läheisyyden puutteen aiheuttamista vuorovaikutuksen ongelmista ja heikentyneestä itsetunnosta. Laitan tänne muutaman esimerkkivastauksen.

"Elin 8 vuoden suhteessa haluttoman miehen kanssa. Olin suhteemme alkaessa vain 19-vuotias, suhteen alussa meillä oli hyvin aktiivisestikin seksiä. Huomasin tosin jo silloin, että mies on melko estoinen. Olen itse aina ollut hyvin avoin seksuaalisesti, kokeilunhaluinen ja saan hyvin herkästi esimerkiksi orgasmeja. Mies ei oikein "kestänyt" sitä, että osoitin omaa haluani ja olin aktiivinen vaan selkeästi ahdistui siitä. Mitä pidempään olimme yhdessä, sitä enemmän mies torjui ja kieltäytyi kokeilemasta mitään uutta. Hänellä oli lukuisia ääneenlausumattomia sääntöjä, kuten suihkussa ei voitu olla samaan aikaan, en alasti voinut mennä halaamaan häntä, seksiä ei koskaan voinut olla kuin yhden kerran päivässä (silloin hyvin harvoin kun sitä oli, olisin halunnut uusintakierroksen tai olla sängyssä vaikka koko päivän joskus), hän ei halunnut suuseksiä, häneen ei saanut koskea mihinkään hänen kehoonsa... Asiasta riideltiin ensimmäiset vuodet, sillä tunsin oloni jotenkin ällöttäväksi, liian halukkaaksi ja kuvottavaksi. Päädyin myös pettämään pari kertaa, kun olin ollut seksittä jo pidempiä aikoja, vaikka tein väärin niin nämä kerrat todella pelastivat sen vähäisen itsetuntoni ja seksuaalisuuteni, mitä minulla oli jäljellä. Koin oikeasti hyvää seksiä. Omatunto kuitenkin soimasi ja en enää pettänyt suhteen viimeisinä vuosina. Menetin kuitenkin ikäänkuin seksuaalisuuteni: en esimerkiksi kiihottunut kertaakaa viimeisen kahden vuoden aikana. Pidin kuitenkin seksiä tärkeänä ja ehdotin sitä hänelle. Jos harrastimme seksiä joskus harvoin, käytimme liukuvoidetta. Pystyn saamaan mekaanisesti orgasmin, mutta en nauttinut seksistä ollenkaan... syytin tässä vaiheessa tilanteesta jo täysin itseäni.

Sitten erosimme ja eron jälkeen tuli ilmi, että mieskin petti. Hän ei yksinkertaisesti halunnut minua. Miksi mies ei voinut myöntää sitä, kun siitä neljä vuotta riitelimme ja anoin häntä kertomaan minulle totuuden? Että kestän sen kyllä. Mutta ei, mies väitti että hän haluaa kyllä. Oli aika shokki huomata eron jälkeen, että olikin koko ajan oikeassa..

Nyttemmin seurustelen miehen kanssa, jolla on normaalit halut ja seksimme on todella ihanaa ja nautinnollista. Häneen saa koskea eikä hänellä ole estoja. Itsetuntoni on kuitenkin ihan riekaleina ja en esimerkiksi uskalla tehdä seksiin aloitetta. Jos teen aloitteen seksiin, en uskalla luottaa siihen, että mies oikeasti haluaa minua ja ajattelen miehen tekevän sen vain palveluksena minulle ja ajattelevan, että olen kuitenkin kuvottava"