Lue keskustelun säännöt.
Vaimo ei innosta
12.02.2026 |
Avioseksi on tylsää pakkopullaa. Ollaan oltu naimisissa 9 vuotta, ja ainoa lapsi on esikoulussa. Raskauden aikana seksi loppui ja olin pari vuotta ilman. Sen jälkeen olen yrittänyt aloittaa seksielämää uudelleen, mutta huonoin tuloksin.
Seksi ei kovasti tunnu vaimoa kiinnostavan, itseäni kyllä. Ne halut eivät vaan enää kohdistu häneen. Sama kun yrittäisi jotain siskoa tai miespuolista työkaveria rakastella.
Hän teki pari aloitetta lähiaikoina ja totesin, ettei kiinnosta. Nyt on kovin loukkaantunut, vaikka itse aikoinaan torjui aloitteen ainakin 100 kertaa.
Onko kenelläkään vuosien jälkeen seksittömyys/frigidi suhde toipunut, vai pitääkö todeta että tämä oli tässä, alkaa pakata kamoja ja etsimään uutta seuraa. Ikää vasta 34, en ole valmis selibaattiin. Tuntuu, että viriilit vuodet valuvat hukkaan tällaisessa suhteessa.
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten halu noin useimmiten on responsiivistä, eli halunsa tarvitsee alkaakseen miehen naiselleen ilmaisemia halujen osoituksia, mutta ilman painetta välittömästi seksiin. Näin nämät aatamin kylkiluut on rakennettu.
Lapsen tulo luontaisesti vähentää naisten haluja, mutta ne palautuu kyllä aikanaan. Oma vika jos ap menetit halusi vaimoasi kohtaan.
"Oma vika jos ap menetit halusi vaimoasi kohtaan."
Miten tämä voisi olla ap:n vika ???????
Kuten ketjusta näkee, ap psyykkaa itseään jatkuvasti ajattelemaan vaimosta negatiivisesti. Hän luo oman todellisuutensa.
Terapian avulla hän voisi oppia toimimaan toisin, mutta on tullut selväksi, että hän ei oikeasti halua.
Ero tuossa tulee. Positiivista että sen seurauksena vaimokin löytää uuden miehen / miehiä, jotka haluavat hänen kanssaan seksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"10 vuotta kuulostaa kyllä naurettavan pitkältä ajalta. Eikä naistenkaan tarvitse suostua vain miehen paremman palkan vuoksi olemaan mitään kotiorjia. Jos tilanne menee siihen niin miksi ei erota ja oteta yhteishuoltajuutta? Jokainen meistä on loppupeleissä itse vastuussa omasta elämästään- En minä aikanaan olisi 10 vuotta ilman seksihaluja sen takia, että on liikaa kotiöitä. Koko ajatus on ihan hullunkurinen ja todellakin ratkaisisin tilanteen jo vuosia aikaisemmin keinolla millä hyvänsä"
"Mielestäni parisuhde on aina lupaus myös yhteisestä seksielämästä, jota hoitaa molemmat parhaan sen hetkisen kykynsä mukaan. Parisuhdetta takana 24 vuotta ja lapsia kolme. Olen suostunut seksiin lähes aina mieheni sitä halutessa vaikka itse en niin välittäisi/jaksaisi. Näin olen toiminut ihan perhesovun nimissä. Todettakoon, että miehelläni on jonkinverran pelisilmää ja on myös ollut kausia, että on tyytynyt enimmäkseen masturboimaan.
Itse olen myös harrastanut itsettyydytystä läpi elämäni, koska se on rentouttavaa ja helppoa"
Näihin ketjuihin tuli ihan asiallisia ja rakentaviakin vastauksia, joissa ymmärretään seksin ja läheisyyden merkitys parisuhteelle. Voi olla, että palstalta on ylläpidon ja muiden seikkojen takia porukka häipynyt, ja trollit jäivät jäljelle...
Sain nukuttuani hieman ajatuksia jäsenneltyä, ja aion puhua suoraan vaimolleni. Aion kertoa sen, että hän on niin pitkään laiminlyönyt tätä elintärkeää osa-aluetta parisuhteessa, että oma halukin on häntä kohtaan kuollut, ja kysyä mitä hän olisi YHDESSÄ valmis vielä tekemään. Aion myös hieman kuulustella, että oliko se alkuvuosien halu ja orgasmit pelkkää teeskentelyä. Jos oli, suhde on siinä. En mennyt tietoisesti naimisiin aseksuaalin kanssa, ja minulla on vielä terveitä elinvuosia jäljellä, ja mahdollisuus ihan hyväänkin parisuhteeseen.
Em. asioiden käsittely pariterapiassa voisi olla hyvä ajatus, jos hän siihen suostuu.
Redditissä oli vastaavia ketjuja useita (haluton mies, haluton vaimo), ja niissäkin todettiin 90% kommenteissa, että haluton osapuoli on usein emotionaalisesti "checked out", ja roikkuu suhteessa usein jonkun hyödyn vuoksi. Onneksi omalla kohdalla halujen puute kohdistuu toistaiseksi vain häneen, eikä esimerkiksi vielä sen suurempia itsetunto-ongelmia tai fyysisiä ongelmia ole. Puolison laiminlyönti on julmaa, ja oli ikävä lukea kommentteja, joissa ihmiset eivät välttämättä kyenneet enää edes masturboimaan, kun olivat seksuaalisesti niin alistettuja ja laiminlyötyjä.
"Ap kylläkin kirjoitti, että vaimo on alkanut tehdä aloitteita seksiin vauva-ajan jälkeen, mutta ap itse torjuu ne, koska hän on vihainen vaimolle, joka ei jaksanut seksiä vauva-ajan huuruissa. Jos ap haluaa pelastaa suhteen, hänen on mentävä yksilöterapiaan käsittelemään vihan- ja katkeruudentunteitaan, jotka estävät häntä haluamasta seksiä vaimon kanssa"
Vauva-ajan huuruissa kun lapsi ajaa polkupyörällä... Aika pitkät huurut! Ja aloitteita on tullut vasta äskettäin 2 kpl.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisten halu noin useimmiten on responsiivistä, eli halunsa tarvitsee alkaakseen miehen naiselleen ilmaisemia halujen osoituksia, mutta ilman painetta välittömästi seksiin. Näin nämät aatamin kylkiluut on rakennettu.
Lapsen tulo luontaisesti vähentää naisten haluja, mutta ne palautuu kyllä aikanaan. Oma vika jos ap menetit halusi vaimoasi kohtaan.
"Oma vika jos ap menetit halusi vaimoasi kohtaan."
Miten tämä voisi olla ap:n vika ???????
Kuten ketjusta näkee, ap psyykkaa itseään jatkuvasti ajattelemaan vaimosta negatiivisesti. Hän luo oman todellisuutensa.
Terapian avulla hän voisi oppia toimimaan toisin, mutta on tullut selväksi, että hän ei oikeasti halua.
Ero tuossa tulee. Positiivista että sen seurauksena vaimokin löytää uuden miehen / miehiä,
Voi hyvin tullakin. Kysyin tekoälyltä, että onko tuossa yksilöpsykoterapian tarvetta, jos mitään diagnosoitua ongelmaa ei ole. Vastaus oli, että ei. Varmaan on ihan normaali tunne olla vihainen vuosien pihtaamisesta ja suhteen laiminlyömisestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja voisit vaihteeksi kirjoitella muualtakin kuin Porvoosta, ja lopettaa tuon yksilöterapian pakottamisen, jos et edes viitsi terapiasuuntausta mainita.
Vierailija kirjoitti:
Näihin ketjuihin tuli ihan asiallisia ja rakentaviakin vastauksia, joissa ymmärretään seksin ja läheisyyden merkitys parisuhteelle. Voi olla, että palstalta on ylläpidon ja muiden seikkojen takia porukka häipynyt, ja trollit jäivät jäljelle...
Sain nukuttuani hieman ajatuksia jäsenneltyä, ja aion puhua suoraan vaimolleni. Aion kertoa sen, että hän on niin pitkään laiminlyönyt tätä elintärkeää osa-aluetta parisuhteessa, että oma halukin on häntä kohtaan kuollut, ja kysyä mitä hän olisi YHDESSÄ valmis vielä tekemään. Aion myös hieman kuulustella, että oliko se alkuvuosien halu ja orgasmit pelkkää teeskentelyä. Jos oli, suhde on siinä. En mennyt tietoisesti naimisiin aseksuaalin kanssa, ja minulla on vielä terveitä elinvuosia jäljellä, ja mahdollisuus ihan hyväänkin parisuhteeseen.
Em. asioiden käsittely pariterapiassa voisi olla hyvä ajatus, jos hän siihen suostuu.
Redditissä oli vastaavia ketjuja useita (
Jos sanot vaimolle, että halusi häntä kohtaan on kuollut, niin on 100% varmuus, että siitä tulee ero. Jos mieheni sanoisi niin, ottaisin eron sillä sekunnilla, vaikka itselläni olisi kaikki halut tallella häntä kohtaan.
On kuitenkin tullut selväksi, että sinä nimenomaan haluat eron ja olet asennoitunut marttyyriksi. Toivottavasti olet läpikotaisin harkinnut, mitä erosta seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja voisit vaihteeksi kirjoitella muualtakin kuin Porvoosta, ja lopettaa tuon yksilöterapian pakottamisen, jos et edes viitsi terapiasuuntausta mainita.
Mitä ihmettä jankkaat terapiasuuntauksista.
Varaa aika vaikka tuonne pariterapeutille, aika yksin sinulle, yksilökäynniksi.
Ymmärrä, että jos menet sanomaan vaimolle, että halusi häntä kohtaan on kuollut, niin se on varma ero silloin, sen jälkeen ei tarvitse enää terapioita eikä keskusteluja, vaan jaatte lusikat ja huoltajuuden.
Vierailija kirjoitti:
Näihin ketjuihin tuli ihan asiallisia ja rakentaviakin vastauksia, joissa ymmärretään seksin ja läheisyyden merkitys parisuhteelle. Voi olla, että palstalta on ylläpidon ja muiden seikkojen takia porukka häipynyt, ja trollit jäivät jäljelle...
Sain nukuttuani hieman ajatuksia jäsenneltyä, ja aion puhua suoraan vaimolleni. Aion kertoa sen, että hän on niin pitkään laiminlyönyt tätä elintärkeää osa-aluetta parisuhteessa, että oma halukin on häntä kohtaan kuollut, ja kysyä mitä hän olisi YHDESSÄ valmis vielä tekemään. Aion myös hieman kuulustella, että oliko se alkuvuosien halu ja orgasmit pelkkää teeskentelyä. Jos oli, suhde on siinä. En mennyt tietoisesti naimisiin aseksuaalin kanssa, ja minulla on vielä terveitä elinvuosia jäljellä, ja mahdollisuus ihan hyväänkin parisuhteeseen.
Em. asioiden käsittely pariterapiassa voisi olla hyvä ajatus, jos hän siihen suostuu.
Redditissä oli vastaavia ketjuja useita (
"Aion kertoa sen, että hän on niin pitkään laiminlyönyt tätä elintärkeää osa-aluetta parisuhteessa, että oma halukin on häntä kohtaan kuollut, ja kysyä mitä hän olisi YHDESSÄ valmis vielä tekemään."
Oletko ihan täysin normaaliälyinen, vai jotenkin vajaakykyinen?
Jos kuka tahansa sanoo puolisolle, että halu häntä kohtaan on mennyt, niin sen jälkeen on vain ero, silloin ei ole enää mitään yhdessä yrittämistä. Tämä pätee sekä miehiin että naisiin. Jos joku vaimo sanoisi miehelleen, että on menettänyt halunsa miestä kohtaan täysin, niin avioliitto olisi silloin förbi, se mies ottaisi siltä seisomalta eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No vaihtamallahan se paranee. Älä tuhlaa enää hetkeäkään vaimosi kanssa."
Näinhän miehet aina sanovat, jättävät lapsen/lapset äidilleen, jotta pääsevät sitten toisen miesten jättämiä lapsia tai heidän äitejään vapaasti panemaan, halveksien vieläpä.
Muita ehdotuksia?
JÄTÄ SE LEHMÄ
Onko avioehtoa? Huoltajuus sitten fifty fifty. Onko asunto yhteisomistuksessa? Onko sinulla tai vaimolla varaa lunastaa sitä itselle vai pitääkö laittaa myyntiin? Elintaso romahtaa monilla erotessa, mutta jos tiedät haluavasi erota, niin toimeksihan siinä pitää laittaa.
Yksi varoituksen sana uusperheistä. Yleensä puolisoiden uudet puolisot eivät pidä vanhoista lapsista. Sille ei vaan voi sitten enää mitään, koska kun olet eronnut, sinulla ei ole vaikutusvaltaa siihen, miten vaimosi uudet miehet kohtelevat lastasi, ja päinvastoin, jos onnistut löytämään uuden puolison.
Kun et kerran enää halua yrittää, niin käytännön toimilla sitten eroa kohti.
Minä olen yrittänyt myydä asuntoani jo puoli vuotta, mutta ei ole mennyt kaupaksi.
Mieheni on siis samanlainen kuin sinä ap, hän tuntuu vihoittelevan yksinään ja keräävän kaunaa minua kohtaan. Voisin kuvitella hänen kirjoittaneen aloituksen, paitsi ettei hän mitään aloitteita tee. Meillä ei ole ollut seksiä vuosiin.
Onneksi lapsi muutti jo pois kotona, joten voin ottaa eron.
Kävin yksinäni pariterapiassa, kun mies ei tullut mukaan, ja ymmärsin siellä, että haluan erota. Voi se toimia siihenkin suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja voisit vaihteeksi kirjoitella muualtakin kuin Porvoosta, ja lopettaa tuon yksilöterapian pakottamisen, jos et edes viitsi terapiasuuntausta mainita.
Mitä ihmettä jankkaat terapiasuuntauksista.
Varaa aika vaikka tuonne pariterapeutille, aika yksin sinulle, yksilökäynniksi.
Ymmärrä, että jos menet sanomaan vaimolle, että halusi häntä kohtaan on kuollut, niin se on varma ero silloin, sen jälkeen ei tarvitse enää terapioita eikä keskusteluja, vaan jaatte lusikat ja huoltajuuden.
Kiitos vinkistä, voin tuolla käydäkin.
Eli ok elää haluuttomassa suhteessa, jos sitä vaan ei mene sanomaan ääneen? En oikein tajua tuota logiikkaasi.
Hänhän on itse roikottanut haluttomana suhteessa pitkään, olisi voinut sanoa totuuden jo aikaisemmin, niin ehkä minullakin olisi uusi halukas kumppani ja uudet kuviot.
"Mieheni on siis samanlainen kuin sinä ap, hän tuntuu vihoittelevan yksinään ja keräävän kaunaa minua kohtaan. Voisin kuvitella hänen kirjoittaneen aloituksen, paitsi ettei hän mitään aloitteita tee. Meillä ei ole ollut seksiä vuosiin.
Onneksi lapsi muutti jo pois kotona, joten voin ottaa eron"
Hienon parisuhteen mallin annat lapselle kun kaunaisina kyräilette kotona toisille, eikä läheisyyttä ole.
Ero ei koskaan ole helppoa, mutta ihan hölmöä kuvitella, että kuolleessa suhteessa roikkuminen olisi lasten parhaaksi. Ja kuten itsekin huomasit, tilanne ei korjaantunut. Jos vuosiin ei ole ollut seksiä, toinen on jo emotionaalisesti poistunut suhteesta. Nyt kumpikin on, ainakin meidän kohdallamme. Kulissit, rahat ja arki enää jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jos joku vaimo sanoisi miehelleen, että on menettänyt halunsa miestä kohtaan täysin, niin avioliitto olisi silloin förbi, se mies ottaisi siltä seisomalta eron"
Ei välttämättä. Jos asian toisi ajoissa esille, voidaan miettiä, mistä se johtuu. Onko seksi vääränlaista? Onko masennusta, hormonaalinen syy, ehkäisy?
Jos keksii tekosyitä vuosien ajan olla ilman fyysistä läheisyyttä, ja esittää kaiken olevan hyvin, sitten voi olla eron paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja voisit vaihteeksi kirjoitella muualtakin kuin Porvoosta, ja lopettaa tuon yksilöterapian pakottamisen, jos et edes viitsi terapiasuuntausta mainita.
Mitä ihmettä jankkaat terapiasuuntauksista.
Varaa aika vaikka tuonne pariterapeutille, aika yksin sinulle, yksilökäynniksi.
Ymmärrä, että jos menet sanomaan vaimolle, että halusi häntä kohtaan on kuollut, niin se on varma ero silloin, sen jälkeen ei tarvitse enää terapioita eikä keskusteluja, vaan jaatte lusikat ja huoltajuuden.
Kiitos vinkistä, voin tuolla käydäkin.
Eli ok elää haluuttomassa suhteessa, jos sitä vaan ei mene sanomaan ääneen? En oikein tajua tuota logiikkaasi.
Hänhän on itse roikottanut haluttomana suhteessa pitkään, olisi voinu
Kun vähän käytät älynystyröitäsi ymmärrät, että kun kumpi tahansa puoliso sanoo toiselle, että "olen menettänyt haluni sinua kohtaan, en enää tunne halua sinua, mutta kylläkin muita kohtaan", niin sen jälkeen menee lusikat jakoon.
Jos sen sijaan sanoo toiselle, että "minua surettaa, ettei meillä ole seksiä enää, sillä pidän sinua niin haluttavana ja puoleensavetävänä, että haluaisin kanssasi seksiä joka päivä. Miltä sinusta tuntuu? Voisimmeko alkaa yhdessä parantaa suhdettamme taas ja vaikka aloittaa käymällä tällä viikolla oikeilla treffeillä? Minä järjestän lapsenvahdin", niin on kaikki edellytykset saada suhde taas jaloilleen. Se vaatii myös itseltä johdonmukaista panostusta, eikä pelkkä tuollainen positiivinen kertapuhe riitä, vaan pitää jaksaa käydä niillä treffeillä ja huomioida puolisoa.
Milloin olet viimeksi sanonut vaimoasi kauniiksi ja ohimennen pussannut? Hän kokee 99,99% todennäköisyydellä yhtä paljon kuin sinäkin, että puoliso ei kiinnosta enää. Hän siis kokee, että SINÄ et ole hänestä kiinnostunut, niin kuin monessa viestissä kirjoitat, ettet olekaan.
Teillä on tuossa nyt arpapeli meneillään, että kumpi saa kodin ulkopuolella ensimmäisen kerran huomiota ja ihastuu vieraaseen. Jos joku mies nyt osoittaisi vaimollesi töissä tai harrastuksessa, että pitää vaimoa puoleensavetävänä, niin vaimosi ihastuisi häneen päätäpahkaa.
Miltä se tuntuisi sinusta? Että vaimon silmät alkaisivat tuikkia onnesta ja hän vaikuttaisi heräävän eloon, mutta jonkunntoisen miehen takia, joka -toisin kuin sinä- osoitti vaimolle haluavansa häntä?
Vierailija kirjoitti:
"Jos joku vaimo sanoisi miehelleen, että on menettänyt halunsa miestä kohtaan täysin, niin avioliitto olisi silloin förbi, se mies ottaisi siltä seisomalta eron"
Ei välttämättä. Jos asian toisi ajoissa esille, voidaan miettiä, mistä se johtuu. Onko seksi vääränlaista? Onko masennusta, hormonaalinen syy, ehkäisy?
Jos keksii tekosyitä vuosien ajan olla ilman fyysistä läheisyyttä, ja esittää kaiken olevan hyvin, sitten voi olla eron paikka.
Onko ap käynyt testosteronimittauksessa?
Kannattaisi aloittaa selvittämällä, että ovatko hänen hormonipitoisuutensa laskeneet. Se voisi selittää hänen haluttomuuttaan vaimoa kohtaan. Tosin jos han tuntee halua muita naisia kohtaan ja haluttomuutta vain omaa vaimoa kohtaan, niin sitten syitä pitää etsiä muualta.
"Jos sen sijaan sanoo toiselle, että "minua surettaa, ettei meillä ole seksiä enää, sillä pidän sinua niin haluttavana ja puoleensavetävänä, että haluaisin kanssasi seksiä joka päivä. Miltä sinusta tuntuu? Voisimmeko alkaa yhdessä parantaa suhdettamme taas ja vaikka aloittaa käymällä tällä viikolla oikeilla treffeillä? Minä järjestän lapsenvahdin", niin on kaikki edellytykset saada suhde taas jaloilleen"
Niin, näin olen tehnyt kun itselläin haluja vielä oli, mutta se ei ole johtanut mihinkään. Harvat kahdenkeskiset lomatkin ovat olleet seksittömiä, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Nyt kun itselläni ei ole enää haluja häntä kohtaan, pitäisikö minun kirkkain silmin valehdella, että hän on haluttava ja puoleensavetävä? Kai hän nyt itsekin huomaa, että näin ei asian laita ole. Hän itse teki viime viikolla aloitteen, josta kieltäydyin.
Ne harvat seksikerrat, joita on tässä vuosien varrella ollut, ovat olleet todella mitäänsanomattomia. Vaikeaa on pitää motivaatiota ja kipinää yllä, kun toinen kieltäytyy kaikesta muusta paitsi pikalähäristä, jolloin tuijottaa kattoon.
Oletetaan, että valhe menisi jotenkin maagisesti läpi. Mitä sitten? Voin esittää kiinnostunutta treffeillä, ja esittää että mitään ongelmaa ei ole. Pitäisikö tehdä feikkialoite feikkiseksiin? Ostanko kaupasta sträppärin, ja pimeässä esitän intohimoista panoa?
"Milloin olet viimeksi sanonut vaimoasi kauniiksi ja ohimennen pussannut? Hän kokee 99,99% todennäköisyydellä yhtä paljon kuin sinäkin, että puoliso ei kiinnosta enää. Hän siis kokee, että SINÄ et ole hänestä kiinnostunut, niin kuin monessa viestissä kirjoitat, ettet olekaan"
Aidosti ehkä 3-4 vuotta sitten. Pinnallisesti ja teeskennellen ehkä vuosi sitten. Hän ei itse vastaavaa ole tehnyt lainkaan. Tai, on meillä edelleen ollut sellaisia poskipusuja, joihin liittyy yksi sana vanhan tavan vuoksi puolin ja toisin. Ne intohimoiset suudelmat loppuivat siihen kun tulin 275:nnen kerran torjutuksi. Ei silloin asiaa osannut edes harmitella, jotenkin siitä tuli vaan uusi normaali. Nyt tätä normaalia on kestänyt liian kauan, ja minulle riittää. Vaimon seksi"aloitteet" olivat jokin triggeri siihen, että pitkään jatkunut kytevä tympääntyminen asiaan tuli pintaan.
"Miltä se tuntuisi sinusta? Että vaimon silmät alkaisivat tuikkia onnesta ja hän vaikuttaisi heräävän eloon, mutta jonkunntoisen miehen takia, joka -toisin kuin sinä- osoitti vaimolle haluavansa häntä?"
En osaa sanoa. Jotenkin hassua, että halu tuntuu olevan mielestäsi yksin minun vastuullani. Itse olen halun ja aloitteet suhteessa 99% osoittanut, ja tullut torjutuksi. Pitkään torjuttu halu kuolee. Veikkaisin, että jonkin sortin harmistus siitä, että esitti niin pitkään haluavansa olla kanssani, vaikka ei halunnut. Ja pieni vahingonilo, jos heti alkaa pihdata uudessa suhteessa. Jos olin alun alkaen täysin epäsopiva kumppani seksuaalisesti, miksei voinut sitä sanoa, hämmästys siitä. Ja petetyksi tulemisen tunne, että käytti minua pelkästään hyötyjen saamiseen, jos asian laita näin oli. En voi tietää, kun hän ei ole asiaa koskaan suoraan sanonut.
Itsekin olen toiminut typerästi hyväksymällä uuden normaalin, kun olisi pitänyt jo vauvavuoden aikana/jälkeen nostaa kissa pöydälle ja vaatia asiaan muutosta. Toki silloin olisin palstan mielestä mies-sika ja mitä ikinä, mutta miehenä täällä olet joka tapauksessa sika. Paitsi, jos elät selibaatissa elättäen muiden miesten lapsia, silloin olet suoraselkäinen ja vastuullinen mies.
"Takana PIIIIITKÄÄÄ historia miehen haluttomuuden kanssa. Ensin meni stressin piikkiin, sitten vauva-ajan, taaperoajan, kas taas tuli stressiä, sitten alkoikin ilmeisesti testosteronitasot laskea. Lääkäriinhän mies ei mene ja elämäntavoissa ei ole mitään vikaa. Seksi ei vaan kiinnosta minun kanssani eikä kuulemma muutenkaan.
Olen tosi aktiivinen sängyssä ja ihan siedettävän näköinen, normaalipainoinen naisihminen. Halukkaita ottajia olisi oman avioliiton ulkopuolella, jos lähtisin. Tyhmyyttäni olen kai rinnalle jäänyt ja hyväksynyt, että seksiä on harvoin.
Nyt uutena ilmiönä onkin tullut ilmi, että mies r*nkkailee pornolle kun en ole näkemässä. Eihän siinä muuten mitään, vaan kun äijä ei edelleenkään halua koskea minuun kuin kerran kuussa ja silloinkin koko touhu tuntuu olevan vastenmielistä. En ole pitkään aikaan puhunut seksin määrästä tai koko aiheesta miehelle, että ei pitäisi olla vika siinä että miehellä olisi suorituspaineita.
Nyt ollaan siinä pisteessä, että en jaksa katsella koko miestä enää. Koko miehen olemus ärsyttää enkä halua häneen enää edes koskevan minuun. Halailu tms. tuntuu pelkältä v*ttuilulta, kun läheisyys herättää omat halut eikä kuitenkaan johda mihinkään. Kun en kerran kelpaa sänkyyn ja olen niin vastenmielinen, niin v*ttuako mies tulee lääppimään ja pussailemaan. Voidaan minun puolesta elellä tästä eteenpäin kuin kämppikset"