Mitä käsityön opetukselle on tapahtunut?

Kyllä ne teinit tekee edelleen käsitöitä omissa oloissaan.

Joku jo ketjussa sivusikin asiaa, mutta tärkeäähän ei ole se että oppii neulomaan ja virkkaamaan. Tärkeää on se, että oppii silmän ja käden välistä hienomotoriikkaa ja tekemään käsillään. Kaunokirjoitustakaan ei enää opetella, ja käsin kirjoittaminenkin on monelle nykyisin hankalaa. Vastaavasti täytyy sitten laskea rimaa sen suhteen, millaisia käden taitoja ja motoriikkaa voi vaatia vaikkapa hammashoitajalta tai sähköasentajalta. 

Vierailija kirjoitti:

Joku jo ketjussa sivusikin asiaa, mutta tärkeäähän ei ole se että oppii neulomaan ja virkkaamaan. Tärkeää on se, että oppii silmän ja käden välistä hienomotoriikkaa ja tekemään käsillään. Kaunokirjoitustakaan ei enää opetella, ja käsin kirjoittaminenkin on monelle nykyisin hankalaa. Vastaavasti täytyy sitten laskea rimaa sen suhteen, millaisia käden taitoja ja motoriikkaa voi vaatia vaikkapa hammashoitajalta tai sähköasentajalta. 

Juu totta. Aivot kehittyy vielä koululaisilla. 

Pelkkä nappien painelu ja näytön sively ei taida kehittää aivotoimintaa samalla tavalla. 

Jossain uutisjutussa aivotutkija oli huolissaan tästä ja oli sitä mieltä, että opetussuunnitelma pitäisi miettiä siltä pohjalta mikä kehittää kasvavan nuoren aivoja. Kyse on kehityksestä jota ei voi tavoitella enää aikuisena samalla tavalla. Aivot on silloin jo valmiit. 

Mä valitsin ysärillä tyttönä ala-asteelle puutyön, meitä oli siellä useampi tyttö, ja meininki oli rento ja kannustava. 
Seiskalle vaihdoin vuodeksi käsitöihin, neuloin säärystimet ja ompelin paitapuseron hammasta purren. Itkin, kun opettaja haukkui työt, ja kirosin koko aineen alimpaan helvettiin. 

Valmistuin myöhemmin tekstiilisuunnittelijaksi. Terkut kässänopelle.

No ei ole kyllä kaikkialla tehty. Kävin peruskouluni vuosina 1997-2006, (pakollisessa) rättikässässä tehtiin ompelukoneella passille pussi ja sai valita tekeekö fleecestä ompelukoneella kasaan parsien hanskat tai pipon. Ei neulottu, ei virkattu. Kokemukset helsingistä ja tampereelta. 

Ennen kässässä tehtiin kapiot

Mä valitsin 80-luvulla tekniset työt heti kun sai valita. Silti jotkut housut ehdin ommella tekstiilityön aikana (olikohan niin, että kun muutettiin paikkakuntaa niin menin takaisin tekstiilitöihin) ja tietysti jotain pientä neulomista ja virkkaamista. Puutöistä en muista, että mitään järkevää olisin tehnyt. Olen ollut tosi ankara itselleni ja se on ollut suurin este käsitöihin. Jotenkin luulin, että heti pitää osata ja kaiken pitäisi olla täydellistä. Voi mikä aivan turha este oppimiselle, en varmasti ole ainoa.

Paljon myöhemmin kun tuli netti ja Youtubesta pystyi katsomaan kaikenlaisia ompelu- raksa- ja ties mitä askarteluja aloin toteuttaa itseäni. Olen ommellut takkeja, housuja, mekkoja, paitoja ja koirille haalareita jne. Käsissä pysyy myös moottorisaha, mulla on oma akkupora ja kaikenlaista askartelu roinaa, joita käytetään lastenlasten kanssa. Nyt mummona olen antanut 5-vuotiaan tytön ommella sylissä niin, että minä painelen kaasua ja lapsi saa liikutella kangasta. Pehmolelu tai mikälie ötökkä. Varovainen pitää tietysti olla. Äitinsä on opettanut virkkaamista ja kohta opetellaan neulomista, ja siis minäkin opettelen edelleen ja virheitäkin tulee. Joudun vähän väliä etsimään netistä ohjetta, että miten mikäkin kohta pitää tehdä. Mutta kyllä se palkitsee kun kokee onnistumisia. Vetskari ei toiminut niin vasaralla vähän paukuttelin ja taas takki on toimiva. Säästyi isot rahat.

Kyllä yleisin käsityö, eli tumputus on yleensä opittava itsenäisesti. Puoluekannasta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yleisin käsityö, eli tumputus on yleensä opittava itsenäisesti. Puoluekannasta riippumatta.

Isäs opetti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

3D tulostimien aikakaudella kieltämättä käsityön merkitys voi olla pienempi. 3D suunnittelu ja tulostus lienee hyödyllisempi oppi tänä päivänä.

 

Neulooko se sulle villasukat ja ompelee verhot? 

Olen eri ja sivusta huutelen. Harrastan neulomista ja ompelua, mutta oikeasti nykypäivänä ei kukaan joudu pulaan siksi ettei osaisi neuloa villasukkia tai ommella verhoja. Jos koulussa pitää jotakin kansalaistaitoja opettaa, niin mieluummin vaikka sitä 3D-tulostusta, ja etenkin henkilökohtaisen talouden hallintaa. Jos ymmärtää budjetinteon perusteet, voi hyvin ostaa sukkansa kaupasta ja hakea verhot kirpparilta, jos ei pelkillä sälekaihtimilla pärjää. 

Miten se talouden hallinta menisi kaaliin, kun mikään muukaan ei mene? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä yleisin käsityö, eli tumputus on yleensä opittava itsenäisesti. Puoluekannasta riippumatta.

Tämäkin ketju piti sitten tumputtajan tulla pilaamaan. Jutut on kuin 15v pojanjullilla.

70-luvulla kudottiin patalaput, sukat, lapaset, sormikkaat, pipo, vauvan myssy, lapaset, ommeltiin pyyhe, ruokaliina, tyynynliina, essu, hame, tunika, vauvan nuttu, ruokalappu, kudottiin kangaspuilla matto jne. ja se oli kivaa lukemisen ja laskemisen välissä. Ennen oli niin kivaa.

Onneksi kävin pakollisen koulun jo 50 vuotta sitten. Kaikki oli silloin loogista ja simppeliä. Tykkään edelleen tehdä kotona ompelut, kutomiset, virkkaukset ym.

Omalla tytöllä on tällä hetkellä puutyöt (7. luokka) menossa. Hän on tunnollinen ja taitava käsistään, ja yleensä saanut työt melko ripeästi valmiiksi (osa oppilaista ilmeisesti lähinnä pölisee eikä hommat edisty). Jos on valmis, niin ohjeena on ollut katsoa puhelinta lopputunti...

Vierailija kirjoitti:

Mä ihmettelen, onko siellä tunneilla minkäänlaista opastusta? Ihan ihmeellisiä, viimeistelemättömiä tekeleitä tulee kotiin, arvosana silti 9. Kotona saavat opastettuna paljon siistimpää jälkeä aikaan. 

EI OLE.

Ja sitten ihmetellään, miksi ei kiinnosta.

Koska ei opeteta kunnolla!! Koska tunnit ovat pääosin odottamista!!!

Virkkaamisesta, kuten monista muistakin asioista, olen innostunut vasta kotona. Kun olen päässyt opettelemaan itse.

Virkatessa muutenkin oli erilaisia silmukan kohtia, joihin potentiaalisesti langan olisi voinut työntää. Back loop, front loop... joskus molemmat... Vaan selitettiinkö näitä ikinä koulussa? Ei. :) Myös se, että miten vedät langan, voi vaikuttaa ilmeeseen paljon, kiedotko sen, vedätkö suoraan.

Ei myöskään selitetty, miten silmukoita lasketaan. Ei käytetty silmukkamerkkiä. Ei näytetty asioita kuin kerran. Hitto, ei ollut mitään OHJETTAKAAN jolla tehtiin. Ja sitten ihmeteltiin, kun skipattiin yhden silmukan yli vahingossa, kun tehtiin pannulappua.

Nykyään osaan lukea paremmin virkkaustyötä, koska nykyään oikeasti tiedän, miltä tietyt silmukat näyttävät, eikä virkkaustyö näytä ihan heprealta. Ensin kyllä piti katsoa hitokseen videoita siitä, miten jatkaa työskentelyä, koska en tiennyt, kumpaan ketjuun/silmukkaan seuraava silmukka tehdään.

Tämä opettajien pitäisi oikeasti ymmärtää. Ja tuntuu, että monet eivät sitä ymmärrä. Koska asiat ovat heille itsestäänselvyyksiä. Ja sillä tyylillä helposti opetetaan, että kyseiset asiat ovat muillekin helppoja.

Oppilaiden tasoerot ja valmiudet on niin eri luokkaa kuin parikymmentä vuotta sitten. Joku sukkien teko nykylasten kanssa on vähän sama kuin lukutaidottomalle lyötäis Sinuhe egyptiläinen käteen ja sanotaan, että aletaanpa nyt lukemaan. 
Käsityöopetus itsessään ei ole muuttunut miksikään, mutta vaatimustaso on ollut pakko laskea keskiverto-oppilaan tasolle ja se on sellainen, mikä ennesaikaan olisi ollut alle sen heikoimman oppilaan osaaminen. Sama on monessa muussakin oppiaineessa.

Onko se sitten opettajien, koulukäytäntöjen, varhaiskasvatuksen vai vanhemmuuden vika?  Sitä voi moni miettiä. 

Kävin -70 luvulla koulua enkä ole sukkia koskaan kutonut siis koulussa ei kudottu. Vasta 9 luokalla lapaset kudottiin ja sen jälkeen en ole niitäkään yrittänyt kutoa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin samaa nyt, kun oma lapsi on nelosella. Muistaakseni tuon ikäisenä tehtiin lapaset ja ommeltiin esiliina, vitosluokalla sitten sukat. Kolmosluokalla oli jo harjoiteltu neulomista, oma lapsi ei ole vissiin vielä koskenutkaan puikkoihin. Ompelukoneella ovat kyllä jotain pussukoita ja pehmoja tehneet, sekä teknisessä jotain naulakoita ja kynätelineitä. 

Missähän noin? MInä olin koulussa -70-79 stadissa enkä ole koskaan sukkia kutonut ja lapasetkin vasta 9 luokalla ja siihen jäi en ole toista kertaa yrittänyt. Tosin 7-8 luokilla molemmilla oli 6 tuntia viikossa köksää ja 6 tuntia viikossa kässää.

Vierailija kirjoitti:

Jo 70-luvulla oli myös tytöt teknisissä ja pojat tekstiilitöissä jonkun aikaa. Sitten sai valita, kumpaan halusi. 

Ei ollut ainakaan stadissa Esim Vallilassa tai A kivessä. En ole koskaan puutöitä tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut tosi ankara itselleni ja se on ollut suurin este käsitöihin. Jotenkin luulin, että heti pitää osata ja kaiken pitäisi olla täydellistä. Voi mikä aivan turha este oppimiselle, en varmasti ole ainoa.

Paljon myöhemmin kun tuli netti ja Youtubesta pystyi katsomaan kaikenlaisia ompelu- raksa- ja ties mitä askarteluja aloin toteuttaa itseäni. 

 

 

Nyt sinulle ei annetakaan numeroa tekemisistäsi. Opettaja ei seiso vieressä tuiman näköisenä ja sano, että katso kun Mirkku tuossa vieressä tekee paljon nätimpää jälkeä. Mirkku saa kympin, sinä kutosen. 

Kouluarvosanat todellakin antavat vaikutelman, että kaikki pitää osata heti. Jos et osaa, myöhemmin kyllä muistutetaan, että vaikka viime kuukausina opit ja sait kokeista ysejä, keskiarvosi on silti seiska, koska viime vuonna olit huonompi.