Mitä käsityön opetukselle on tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne käsityöt yhdistetty, niin että enää ei saa valita haluaako rättikässää vai puukässää, vaan kaikilla on vähän molempia. Tuloksena on, että kumpaankaan ei ehditä paneutua kunnolla, joten siellä tehdään vaan turhanpäiväisiä näpertelyjä oikeiden käsityöprojektien sijaan.

Ja syynähän oli se, että kun valinnanvapaus oli, niin suurin osa pojista valitsi sen teknisen käsityön ja tytöt tekstiilityön. Tämähän ei enää nykyisessä sukupuolten luontaisia piirteitä häivyttävässä ajattelumaailmassa käynyt (vaikka edelleen oppilailla oli täysi vapaus valita myös toisinpäin), vaan piti pakottaa pojat neulomaan ja työt vasaroimaan ja hitsaamaan.

Nyt käsityöt ei koulussa kiinnosta ketään, kun ei saa tehdä sitä mitä itse haluaisi mieluummin oppia.

 

 

Suku-puolten luontaisia piirteitä häivyttävässä??? Ei ole mikään luontainen piirre valita suku-puolen mukaan. Sosiaaliset rooliodotukset syynä. Ensin pitää kaikkien osata molemmista perusasiat, sitten voisi valita.

Suku-puoli näköjään kirjoitettava näin, järjetön moderointi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti se on lopetettu. Ne, jotka tykkää käsitöistä, opettelee itse. Muut vihaa.

 

Voidaanko soveltaa myös musiikkiin, liikuntaan, uskontoon... opetelkoon itse!

sovellefaan kaikkeen ja lopetaan koulut kokonaan. Opetelkoot itse kaiken lukemista ja kirjoittamisesta alkaen. Ja tekoälyltä voi kysyä apua. 

Vierailija kirjoitti:

Itse kävin yläasteen ysärillä eikä silloinkaan suurimmalla osalla ollut käsityötä 7. luokan jälkeen. Vain meillä oli jotka otti sen valinnaiseksi kasilla ja ysillä. Toki me tehtiin ala-asteella ja seiskalla kaikenlaista. Seiskalla oli parin viikon vaihto niin, että tytöt meni puukässään ja pojat "tavalliseen" kässään. Mulla on edelleen se tarjotin mikä tehtiin puukässässä. Puukässä muuten ihan ok, mutta yläasteen puukässään opettaja oli ällö. Ei nuoret tytöt oikein viihtyneet siellä.

Ihan tosi?? Itse kävin ala-asteen 1980-luvulla ja yläasteen 1990-luvun alussa, eikä ollut mitään vaihtoja suku-puolen mukaan, vaan tavallisesta kässästä mentiin puukässään ja toisinpäin. Itse olin "puukässässä" ja kävin tekstiilikässässä, mutta ei missään vaiheessa vaadittu että olisi pitänyt valita tekstiilityö kun olin tyttö. Joku pikkupaikkakunta kyseessä jos suku-puoli ratkaisi?

Vierailija kirjoitti:

Oppitunneista on säästetty, ja lisäksi oppilaiden taidot ovat sen verran vaihtelevia, ettei kovin korkeita tavoitteita voi ottaa.

Mun lapsuudessani 1980-luvulla ainakin maalla oli ihan tavallista, että kotona hoidetut tytöt olivat tylsistymiseensä jo ennen kouluikää opetelleet neulomaan ja virkkaamaan mummon esimerkin mukaan. Nykyään ei taida niin tylsää enää tullakaan.

Miksi vain tytöt ompelivat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai mitä tapahtui? Mitä tapahtui koko suomalaiselle peruskoululle? Vassarit opetusministereinä. Se tapahtui. 

Vassarit sen peruskoulun keksivät, totta. Sitä ennen oli Euroopan vanhanaikaisin järjestelmä, jossa kymmenvuotiaana päätettiin tulevaisuus sen perusteella, oliko perheellä rahaa.

Ja nyt vassarit on saaneet sen tulevaisuuden tuhottua, oli rahaa tai ei, joten kaikki on tasa-arvoisen surkeaa :D

Oikeastihan rikkaat voi edelleen kiertää ongelman lähettämällä pilttinsä ulkomaisiin kouluihin tai yksityiskouluihin. 

Ai onko Sanni Grahn-Laasonen vasemmistolainen?! Aina oppii uutta!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikös ne käsityöt yhdistetty, niin että enää ei saa valita haluaako rättikässää vai puukässää, vaan kaikilla on vähän molempia. Tuloksena on, että kumpaankaan ei ehditä paneutua kunnolla, joten siellä tehdään vaan turhanpäiväisiä näpertelyjä oikeiden käsityöprojektien sijaan.

Ja syynähän oli se, että kun valinnanvapaus oli, niin suurin osa pojista valitsi sen teknisen käsityön ja tytöt tekstiilityön. Tämähän ei enää nykyisessä sukupuolten luontaisia piirteitä häivyttävässä ajattelumaailmassa käynyt (vaikka edelleen oppilailla oli täysi vapaus valita myös toisinpäin), vaan piti pakottaa pojat neulomaan ja työt vasaroimaan ja hitsaamaan.

Nyt käsityöt ei koulussa kiinnosta ketään, kun ei saa tehdä sitä mitä itse haluaisi mieluummin oppia.

 

Tämähän se syy on, oikeasti. Esimerkiksi tekstiilityössä ei voida enää mitään lapast

 

 

Tyttöjäkö sitten kiinnosti enemmän? Eihän nuo fyysisyydestä ole kiinni.

En kyllä olisi ikinä oppinut mitään lapasia neulomaan silloin 1980-luvullakaan, jonkinlaisen arkun sain tehtyä ja naulakon yms.

N 50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppitunneista on säästetty, ja lisäksi oppilaiden taidot ovat sen verran vaihtelevia, ettei kovin korkeita tavoitteita voi ottaa.

Mun lapsuudessani 1980-luvulla ainakin maalla oli ihan tavallista, että kotona hoidetut tytöt olivat tylsistymiseensä jo ennen kouluikää opetelleet neulomaan ja virkkaamaan mummon esimerkin mukaan. Nykyään ei taida niin tylsää enää tullakaan.

 

Miksi vain tytöt ompelivat? 

Koska oli 1980-luku.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oppitunneista on säästetty, ja lisäksi oppilaiden taidot ovat sen verran vaihtelevia, ettei kovin korkeita tavoitteita voi ottaa.

Mun lapsuudessani 1980-luvulla ainakin maalla oli ihan tavallista, että kotona hoidetut tytöt olivat tylsistymiseensä jo ennen kouluikää opetelleet neulomaan ja virkkaamaan mummon esimerkin mukaan. Nykyään ei taida niin tylsää enää tullakaan.

 

Miksi vain tytöt ompelivat? 

Koska oli 1980-luku.

Kyllähän me pojatkin suoritettiin esim. ompelukoneen ajokortti ala-asteella 80-luvulla.

Kasarilla kaikki olivat käsitöissä ja siellä puupuolella. Sitten valitiin kässä vai verstas. Toki sitä valintaa ohjasi teininä sekin, että harva tyttö halusi sinne hikisten kundien kanssa yksin menemään kun suurin osa valitsi kässän. Sillain se sukupuoli valintaa ohjasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen hyvä osata ainakin korjausompelua.  Ompelu on hauskaa, meidän aikanamme oli kannustava ja taitava opettaja,  valinnainen aine myös pojille.  He saivat kehuja.

 

Kunpa olisikin opetettu nimenomaan korjausompelua. Se olisi aidosti hyödyllistä. Mutta sen sijaan meidän aikaan tehtiin laukku ja hame, kaikki aivan karmeita ja ihan silkkaa materiaalien tuhlausta. Sen sijaan kaikilla olisi kyllä ollut jotain korjausompeluun sopivaa ja teinejähän kiinnostaa omien vaatteiden tuunaus. 

Kiinnostaa. Mutta kuvittele se huuto, jos oppilaita pyydetään tuomaan kotoa joku tuunattava vaate. "Törkeää, peruskoulun on oltava ilmainen, meidän JennaJaniga ei tuo yhtään trikoota tuhottavaksi!" 

Suurin osa vanhemmista olisi varmasti ihan ok tuon kanssa, mutta muutama ääliö löytyy aina. 

Vierailija kirjoitti:

Yläkoulun ope jatkaa: myös kuvisope valittaa, miten paljon oppilaiden töitten taso on laskenut viime vuosina. Kotsan ope valittaa, että kukaan ei osaa enää perustöitä keittiössä. Tapaamani ammattiompelija ihmetteli työharjoitteluun tulevien oppilaiden heikentyneitä taitoja ja piti suurena virheenä kaunokirjoituksen poistamista opetusohjelmasta. Hänen mielestään se kehittää olennaisesti pään ja käden koordinaatiota. 

Onhan se, kun lapset ei kotona saa tehdä mitään. Esim kaveri oli onnettomuudessa viime kesänä ja katkaisi koipensa. Siinä vaan mietti, että joutuu kohta 11 täyttävä poika tehdä itselleen voileivät. Pohti myös, että osaisiko poika imuroida pahimmat villakoirat eteisestä, kun itse ei juuri nyt kykene. Mun samanikäinen on tehnyt molempia jo vuosia.

Ryhtiliikettä asioiden opettamiseen tarvitaan myös kotona. Mä oon saanut kovasti arvostelua, kun oon esim pistänyt kouluikäiset lapset pilkkomaan vihanneksia terävällä veitsellä. Aattele, jos veitsi lipsahtaa? 

Vierailija kirjoitti:

Kasarilla kaikki olivat käsitöissä ja siellä puupuolella. Sitten valitiin kässä vai verstas. Toki sitä valintaa ohjasi teininä sekin, että harva tyttö halusi sinne hikisten kundien kanssa yksin menemään kun suurin osa valitsi kässän. Sillain se sukupuoli valintaa ohjasi.

 

Mun luokalla oli useampi tyttö, jotka valitsi puutyöt. 80-lukua tämäkin. Yhtään poikaa ei ollut kässäntunnilla.

Vierailija kirjoitti:

Suku-puoli näköjään kirjoitettava näin, järjetön moderointi.

Sano-man moderointi on sitä, että ei saa sanoa sku-ku-puoli tai mur-fa in.fo.

siis miettikää?

Käsityön arvostus on laskenut kautta rannan. Ehkä se taas jossain kohtaa nousee ansaitsemaansa arvoon. Kirjoitin aiheesta taannoin blogia. Sen voi käydä lukemassa : https://www.lily.fi/blogit/juuttisakki/kasityon-merkitys-nykypaivan-kul…

3D tulostimien aikakaudella kieltämättä käsityön merkitys voi olla pienempi. 3D suunnittelu ja tulostus lienee hyödyllisempi oppi tänä päivänä.

"Tällä pojalla on kaksi isoveljeä, joilla on ollut sama opettaja yläkoulun kässässä. Molemmat saivat numeroksi 8. Työn taso aivan eri luokkaa, kuin tällä kuopuksella. Neuleissa välillä tiukkaa ja välill...

...Voisiko selitys olla siinä, että arvosanojen kriteerit ovat muuttuneet. Vanha ysi on nykyään kasi. "

En usko, että vuodessa olisi tuollainen muutos kriteereihin tullut ilman, että asiasta olisi tiedotettu. (Arvioinnin perusteiden pitää olla avoimia, ja aika monen aineen opettajat selvittävät perusteet Wilmassa huoltajille ennen kurssien alkua.)

Ikäeroa on nuorempien välillä vuosi, eli isoveli on nyt kasilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on ihan tosiasia. Itse ompelin ompelukoneella vaikka mitä ala-asteella, siis nukenvaatteita ym. Olen ollut noin 10-12-vuotias. Lisäksi tehtiin erilaisia helmikoruja. Muistan myös neuloneeni ainakin ne sukat jos en muutakin peruskoulussa, vaikka en ottanut yläasteella enää ylimääräisiä käsityövalinnaisia aineeksi. 

 

Omat lapset (6lk ja 9 lk) eivät ole tuoneet kotiin pehmeästä kässästä mitään muuta kuin neulotut laput ja virkatut pötköt. Siis ei mitään funktiota niillä. Ei ihme, ettei innosta, kun itsekin heitin laput ja pötköt suosiolla roskiin. Sama koski ompelukoneella ompelemista: sitä harjoiteltiin, mutta aikaiseksi ei saatu mitään. 

 

Meillä tuli 4 luokkalainen "käärmeen" kanssa. Oli paksusta langasta ketjusilmukoilla virkattu kolmen metrin pätkä. Kysyin, että mikä oli idea? Kuulemma piti opetella ketjusilmukoita, muuta ei

Meillä on samanlainen käärme! Virkkasivat vieläpä sormivirkkauksella, eli edes virkkuukoukku ei tullut tutuksi niille, jotka eivät kotona sellaista olleet nähneet.

Samalla lankamäärällä olisivat voineet virkata vaikka patalaput.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapsi on ysiluokalla ja on valinnaisessa käsityössä. Oppilaita ei nykyään ohjata tekemään mitään, vaan saavat itse päättää, mitä tekevät. Opetusta siellä ei juuri saa. Lapsi oli kerran kysynyt yhteen neuletyön kohtaan tunnilla apua, opettaja oli vastannut, että tutkii ohjetta kotona ja katsotaan ensi viikolla. Tai on sanonut suoraan, että kysy äidiltä. Materiaalit koulussa ovat hyvin rajallisia. Jos haluat tehdä jotain yhtään kissanlelua haastavampaa, pitää materiaalit ostaa itse. 

Myös 80-luvulla piti isompien töiden materiaalit valinnaisessa ostaa itse. Valitsin neuleeksi hihattoman napapaidan, kun ei ollut varaa suurempaan määrään lankoja, että olisi saanut tehtyä myös hihat.

On mennyt huonoksi. Ennen opeteltiin virkkauksen alkeet jo 1.-2. luokilla ja koukun kanssa, nyt "sormivirkataan" ketjusilmukkaa koko alakoulun ajan. 

Ennwn aloiteltiin neulomista 3. luokalla ja neulottiin jotain edestakaisneuletta (patalappua tai sinnikkäimmät kaulaliinaa), nyt opetellaan luomaan silmukoita kutosella. Seiskalla "päästään" jo oikeisiin silmukoihin ja "edistyneemmät" oppii nurjan silmukan. Ennen tehtiin lapaset ja sukat jo ala-asteella, nyt hyvä jos jotkut rannekkeet saa aikaan yläkoulussa.