Lue keskustelun säännöt.
Mitä käsityön opetukselle on tapahtunut?
Ennen ala-asteen käsityötunnilla tehtiin sukat, lapaset tai vähintään myssy. Nyt sukkia ei tee kukaan, vaan kotiin tuodaan pikkuinen tilkku tai neulottu pallo.
Yläkoulusta kotiin ei tule enää palloakaan, sillä suurimmalla osalla käsityönopetusta ei ole 7.-luokan jälkeen lainkaan. Mitä käsityönopetukselle on tapahtunut?
Kommentit (284)
Kun opettajat Helsingistä niin opettajat eivät osaa tehdä mitään käytännöllistä, niin opetus ei voi toimia. Hyvin surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen itseopiskelkoon käteenvetonsa.
Mä toin kotiin yhden hirveän sukan. Olisipa ollut joku pallo vain tehtävänä niin ei olisi haukuttu ja irvailtu ja ivanaurettu opettajan ja oppilaiden toimesta. Seuraavan sukan neuloin vasta kolmekymppisenä mutta siitä se sitten lähti.
"Back loop, front loop... joskus molemmat... Vaan selitettiinkö näitä ikinä koulussa? Ei. :) Myös se, että miten vedät langan, voi vaikuttaa ilmeeseen paljon, kiedotko sen, vedätkö suoraan.
Ei myöskään selitetty, miten silmukoita lasketaan. Ei käytetty silmukkamerkkiä. Ei näytetty asioita kuin kerran. "
Olen käynyt kouluni siihen aikaan, kun jo kansakoulun toisella luokalla virkattiin, ja monessa muussakin koulussa olen käsitöitä opiskellut. Osaan koota kangaspuut, luoda loimen ja kutoa sen alusta loppuun kangaspuissa. Tässä keskustelussa luen ensimmäisen kerran käsitteet Back loop, front loop. Silmukoitten laskemista ei minun käsittääkseni erikseen tarvitse opetella vaan se menee tavalliseen tapaan 1,2,3, jne. Silmukkamerkin olen ehkä jossakin joskus nähnyt, mutta en koskaan omistanut enkä käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua mutta onko kukaan maininnut oikeaa syytä?
Valinnaisaineiden tuntimäärää vähennettiin samalla kun ruotsin opintoja lisättiin. Rkp sai läpi tämän
2024 alkaen B1-kieltä opetetaan kaksi vuosiviikkotuntia alakoulussa, kaksi vuosiviikkotuntia 7. luokalla ja kolme luokilla 8-9.
Ja huomatkaa että ruotsia opetetaan yläkoulussa peräti 8 vuosiviikkotuntia kun A1-kieltä (yleensä englanti) vain 7. Ollaanko Suomessa oikeasti sitä mieltä että ruotsi on tärkeämpi kuin englanti?
Milloin olette kuulleet jossakin tv-ohjelmassa suomalaisen puhuvan ruotsalaisen kanssa ruotsia, kun varsinaisia ruotsinkielisiä ohjelmia ei lasketa? Haastatellaanko edes ruotsalaisia urheilijoita suomeksi?
Jos ette katso raviohjelmia, niin ehkä ainoastaan politiikassa. Monet ravi-ihmiset ovat itsekin olleet Ruotsissa töissä ja siksi keskustelevat norjalaistenkin kanssa mieluummin ruotsiksi kuin englanniksi toisin kuin useimmat muut haastattelijat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne käsityöt yhdistetty, niin että enää ei saa valita haluaako rättikässää vai puukässää, vaan kaikilla on vähän molempia. Tuloksena on, että kumpaankaan ei ehditä paneutua kunnolla, joten siellä tehdään vaan turhanpäiväisiä näpertelyjä oikeiden käsityöprojektien sijaan.
Ja syynähän oli se, että kun valinnanvapaus oli, niin suurin osa pojista valitsi sen teknisen käsityön ja tytöt tekstiilityön. Tämähän ei enää nykyisessä sukupuolten luontaisia piirteitä häivyttävässä ajattelumaailmassa käynyt (vaikka edelleen oppilailla oli täysi vapaus valita myös toisinpäin), vaan piti pakottaa pojat neulomaan ja työt vasaroimaan ja hitsaamaan.
Nyt käsityöt ei koulussa kiinnosta ketään, kun ei saa tehdä sitä mitä itse haluaisi mieluummin oppia.
Tämähän se on ongelman ydin.
Pakko tehdä vähän kumpaakin, teknistä ja tekstiiliä. Silloin kumpaakaan ei pysty tekemään kuin aivan pikkuisen, eikä kumpaankaan kehity taitoa.
Meillä nuorempi lapsi kävi yksityistä koulua, ja siellä tekivät kunnollisia käsitöitä. Tekivät mm. puukon, puisen rasian ja hupparin.
Vanhempi lapsi, joka kävi lähikoulua, teki keppihevosen, johon sai sahata harjanvarresta kepin. Hevosen pää oli kahdesta kappaleesta ommeltu vanull täytetty lituska, jossa oli napit silminä ja vähän lankaa harjana.
Nuorempi kävi yksityiskoulun, sillä lähikoulun taso laski todella hälyttävästi. Ei pelkästään käsitöiden osalta, vaan muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"80-luvulla kun tyttö olisi ilmestynyt teknisten luokkaan olii varmaan se opettajakin kuollut nauruun. N55 "
Missä päin Suomea oikein asuit? Meillä oli 6 tyttöä teknisessä 80-luvun ala-asteella, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Ja mun isotäti oli muuten aikanaan kansakoulussa puutyön/veiston opettaja, joten en kyllä mitenkään silloin pikkutyttönä(kään) ajatellut että nikkarointi tms. olisi poikien juttu.
N52
No ei meillä vaan. Itä-Suomessa. Puukässä oli kiellettyä tytöiltä. Isosisko jotenkin tappeli tiensä sinne, minä olin kiltimpi ja kävin sitten naapurin pitämässä kerhossa oppimassa perustaitoja.
Pohjois-Suomessa oli vielä tällä vuosituhannella itsestään selvää jakaa pojat tekniseen ja tytöt tekstiilityöhön. Piti erikseen soittaa rehtorille, että tämä tyttö haluaa tekniseen, mutta opettaja ei kyllä antanut hänen tehdä samoja kuin poikien. Kun toinen tekstiilityössä ollut tyttö meni asentajakoulutukseen, häntä harmitti kun ei tiennyt edes työkalujen nimiä niin kuin teknisessä työssä olleet pojat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kudottiin patalaput, sukat, lapaset, sormikkaat, pipo, vauvan myssy, lapaset, ommeltiin pyyhe, ruokaliina, tyynynliina, essu, hame, tunika, vauvan nuttu, ruokalappu, kudottiin kangaspuilla matto jne. ja se oli kivaa lukemisen ja laskemisen välissä. Ennen oli niin kivaa.
Joo, tein näitä kaikkia emäntäkoulussa 1970-luvun puolivälissä. Mattoa en kutonut vaan päiväpeiton ja pöytäliinoja, jotka ovat käytössä vieläkin.
Keskikoulun käsityöluokassa oli kangaspuut, mutta en tiedä, kutoiko niissä koskaan kukaan mitään. Siihen aikaan me teinit ompelimme itsellemme, vaatteita, nahkatakkejakin, kun ei ollut varaa ostaa.
Mä osannu jo 11-vuotiaana paljon ja oon ahkera käsityön harrastaja.
T. Jorma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
,,,,,,,,,,luokissa on niin paljon maahan tulleiden jälkeläisiä, joiden neula&lanka&sakset tietämys perustuu enemminkin silpo*iseen kuin uuden ompeluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"80-luvulla kun tyttö olisi ilmestynyt teknisten luokkaan olii varmaan se opettajakin kuollut nauruun. N55 "
Missä päin Suomea oikein asuit? Meillä oli 6 tyttöä teknisessä 80-luvun ala-asteella, eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Ja mun isotäti oli muuten aikanaan kansakoulussa puutyön/veiston opettaja, joten en kyllä mitenkään silloin pikkutyttönä(kään) ajatellut että nikkarointi tms. olisi poikien juttu.
N52
No ei meillä vaan. Itä-Suomessa. Puukässä oli kiellettyä tytöiltä. Isosisko jotenkin tappeli tiensä sinne, minä olin kiltimpi ja kävin sitten naapurin pitämässä kerhossa oppimassa perustaitoja.
Pohjois-Suomessa oli vielä tällä vuosituhannella itsestään selvää jakaa pojat tekniseen ja tytöt tekstiilityöhö
Kävin peruskoulun Pohjois-Suomessa 80-luvulla, eikä ollut ongelmaa ottaa teknistä käsityötä. Omalla luokallani puolet tytöistä valitsi teknisen. Eikä kukaan naureskellut meille. Yksikään poika ei kuitenkaan valinnut tekstiiliä.
Ikävää jos vielä tällä vuosituhannella on jossain jaettu käsityöryhmät sukupuolen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos opetuksen laatu on siitä kiinni ettei kouluilla ole varaa materiaaleihin, niin eikö ne materiaalit vois ostaa vanhemmat? Meidän yläasteella 90-luvulla käytiin ostamassa kangas kauluspaitaan itse. Jos oikein muistan, niin myös langat lapasiin ja sukkiin ostettiin itse. Ainoa minkä sai koululta oli räsyt räsymaton tai poppanan kutomista varten.
Eri kouluissa on muuten ilmeisesti ollut erilaiset opetukset käsitöissä, kun me ei ainakaan silloin 90-luvulla tehnyt ala-asteella vielä mitään lapsia tai sukkia, mutta sitten seiskaluokan ohjelmaan kului sekä sukat että lapaset, tuo kauluspaita ja joko lyhyt räsymatto tai poppana kangaspuilla.
Aika monen koulun käsityöluokassa olen käynyt. En ole nähnyt peruskoulun käsityöluokassa kangaspuita kuin yhdessä koulussa ja nyt ensimmäisen kerran luen, että niitä olisi jossakin koulussa käytetty.
Vierailija kirjoitti:
Se on tuo arvostelu ihan opettajastakin kiinni. Meillä oli vanha tiukka opettaja joka ei antanut kellekään kymppiä. Itsellä oli kasi, vaikka ei niissä mun töissä ole näin aikuisena katsottunakaan mitään vikaa. Sukat on aivan tasaista neulosta, paljon tasaisempaa kuin moni tekee aikuisenakaan. Eikä niissä ole yhtään virhettä(On vielä tallessa kun jalka kasvoi seiskan ja kasin aikana, niin ettei mahtunut jakaan kuin hetken) Kauluspaidassakaan ei ole yhtään virhettä.
Niin se varmaan oli. Minulla oli käsityö 10 yhden opettajan aikaan, toisen aikana 7. Eroa oli siinäkin, että ensin mainitun aikana oli kudontaa ja virkkausta eikä ompelukonetta käytetty ollenkaan, toisen aikana ompelutöitä. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin voisin tehdä virkkaamalla tai kutomalla vaikka veneen, mutta suoran sauman ompeleminen on haastavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Back loop, front loop... joskus molemmat... Vaan selitettiinkö näitä ikinä koulussa? Ei. :) Myös se, että miten vedät langan, voi vaikuttaa ilmeeseen paljon, kiedotko sen, vedätkö suoraan.
Ei myöskään selitetty, miten silmukoita lasketaan. Ei käytetty silmukkamerkkiä. Ei näytetty asioita kuin kerran. "
Olen käynyt kouluni siihen aikaan, kun jo kansakoulun toisella luokalla virkattiin, ja monessa muussakin koulussa olen käsitöitä opiskellut. Osaan koota kangaspuut, luoda loimen ja kutoa sen alusta loppuun kangaspuissa. Tässä keskustelussa luen ensimmäisen kerran käsitteet Back loop, front loop. Silmukoitten laskemista ei minun käsittääkseni erikseen tarvitse opetella vaan se menee tavalliseen tapaan 1,2,3, jne. Silmukkamerkin olen ehkä jossakin joskus nähnyt, mutta en koskaan omistanut enkä käyttänyt.
Mä en osaa yhtään virkata, mutta neuloa osaan. Front loop on tavallinen oikea silmukka erotukseksi back loopista, joka on kiertäen oikein. Yleensä oikea silmukka on kyllä vain knit stitch. Mutta olen samaa mieltä, että lapsille ei tarvitse ihan näin monimutkaisesti opettaa.
Nyt on helppo opetella ihan mitä tahansa, avaat vain you tupen ja siitä se lähtee. Koulussa opin kaikenmaailman koruompelua, mutta ihan omin avuin opin tekemään vaatteet itselle, miehelle ja lapsille. Paras opettaja oli köyhyys, kun ei ollut varaa ostaa, niin piti oppia itse tekemään. Olen oppinut muuraamaan , maalaamaan ja laatouttamaan. Kaikki nämä taidot ovat olleet arvokkaita rakentaessa. Kaikenlaista voi opetella ihan vain katsomalla tutkimalla ja sitten uskallusta aloittaa ja pian olet koukussa johonkin hommaan.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen itseopiskelkoon käteenvetonsa.
Tuo kommentti taitaakin kertoa sen, mitä nykynuoriso ymmärtää käsitöiden olevan.
Lasten kädentaidot ovat yleisellä tasolla huonontuneet. Tämä vaikuttaa esim. töiden valintaan (ei voi neuloa sukkia, jos neulonta-asento ei onnistu pitkäkestoisesti). Opettamiseen ja ohjaamiseen menee aikaa.
Toki joukossa on niitä, jotka ovat taitavia ja käsityöt/askartelu kiinnostaa ja se taas näkyy koulussa ja työn lopputuloksessa.
Lii oli opetusministerinä,mikä ei olisi mennyt vihkoon.
Vierailija kirjoitti:
Jos opetuksen laatu on siitä kiinni ettei kouluilla ole varaa materiaaleihin, niin eikö ne materiaalit vois ostaa vanhemmat? Meidän yläasteella 90-luvulla käytiin ostamassa kangas kauluspaitaan itse. Jos oikein muistan, niin myös langat lapasiin ja sukkiin ostettiin itse. Ainoa minkä sai koululta oli räsyt räsymaton tai poppanan kutomista varten.
Eri kouluissa on muuten ilmeisesti ollut erilaiset opetukset käsitöissä, kun me ei ainakaan silloin 90-luvulla tehnyt ala-asteella vielä mitään lapsia tai sukkia, mutta sitten seiskaluokan ohjelmaan kului sekä sukat että lapaset, tuo kauluspaita ja joko lyhyt räsymatto tai poppana kangaspuilla.
Ei, kun peruskoulu on maksuton. Huonot materiaalit kyllä ovat yksi ongelma, mutta parantuuko opettajien opetustaito jos lapsille on laadukkaampia matetiaaleja? Myöskään motivaatiota ei voi kenellekään lahjaksi antaa.
kyllä meillä tehtiin sukat ja lapaset ja kirjontatöitä. ala-asteella käytettiin ompelukonetta ja leikattiin muistaakseni kaavoja. joku ihmetteli miksei opetettu erilaisia tekniikoita, no varmaan siksi että aika menee ihan yksinkertaisen tekniikan opetteluun, ne niksit voi sitten itse opetella jos neulonnasta tai virkkaamisesta kiinnostuu.