Lue keskustelun säännöt.
Mitä käsityön opetukselle on tapahtunut?
Ennen ala-asteen käsityötunnilla tehtiin sukat, lapaset tai vähintään myssy. Nyt sukkia ei tee kukaan, vaan kotiin tuodaan pikkuinen tilkku tai neulottu pallo.
Yläkoulusta kotiin ei tule enää palloakaan, sillä suurimmalla osalla käsityönopetusta ei ole 7.-luokan jälkeen lainkaan. Mitä käsityönopetukselle on tapahtunut?
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
3D tulostimien aikakaudella kieltämättä käsityön merkitys voi olla pienempi. 3D suunnittelu ja tulostus lienee hyödyllisempi oppi tänä päivänä.
Neulooko se sulle villasukat ja ompelee verhot?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne käsityöt yhdistetty, niin että enää ei saa valita haluaako rättikässää vai puukässää, vaan kaikilla on vähän molempia. Tuloksena on, että kumpaankaan ei ehditä paneutua kunnolla, joten siellä tehdään vaan turhanpäiväisiä näpertelyjä oikeiden käsityöprojektien sijaan.
Ja syynähän oli se, että kun valinnanvapaus oli, niin suurin osa pojista valitsi sen teknisen käsityön ja tytöt tekstiilityön. Tämähän ei enää nykyisessä sukupuolten luontaisia piirteitä häivyttävässä ajattelumaailmassa käynyt (vaikka edelleen oppilailla oli täysi vapaus valita myös toisinpäin), vaan piti pakottaa pojat neulomaan ja työt vasaroimaan ja hitsaamaan.
Nyt käsityöt ei koulussa kiinnosta ketään, kun ei saa tehdä sitä mitä itse haluaisi mieluummin oppia.
Kyllä molemmille sukupuolille on hyvä opettaa molempia sekä teknisiä töitä, että rättikässää.
Mua harmittaa vietävästi, kun ei saanut koulussa opetella huomista/puutöitä/maalaamista jne. Toki oli kiva, että oppi kutomaan/neulomaan, mitä tuo kutominen nyt kenenkin murteella on.
Mutta ei meillä ainakaan omat lapset kärsineet siitä, että molempia sai opetella.
Ja valinnaisena saa sitten valitas en jonka haluaa, ja silloin on pohjaa valitakin, kun molempia on opetellut.
Ihan turhaa vinkumista, että pojat jotenkin pilaantuisi jos joutuu opettelemaan ompelemista ja sahan ja vasaran käyttöä oh ihan hyvä jokaisen opetella.
Nuo ei ole taitoja, joita vaan toinen sukupuoli tarvitsisi, vaan nuo taidot on ihan yhtä tarpeellisia molemmille.
Sama asia, kuin se, että kaikille opettaan kotitalouden/ruuanlaiton alkeet.
Nuo kaikki on ihan tarpeellisia osata tässä elämässä sukupuoleen katsomatta. Perustaitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on ysiluokalla ja on valinnaisessa käsityössä. Oppilaita ei nykyään ohjata tekemään mitään, vaan saavat itse päättää, mitä tekevät. Opetusta siellä ei juuri saa. Lapsi oli kerran kysynyt yhteen neuletyön kohtaan tunnilla apua, opettaja oli vastannut, että tutkii ohjetta kotona ja katsotaan ensi viikolla. Tai on sanonut suoraan, että kysy äidiltä. Materiaalit koulussa ovat hyvin rajallisia. Jos haluat tehdä jotain yhtään kissanlelua haastavampaa, pitää materiaalit ostaa itse.
Myös 80-luvulla piti isompien töiden materiaalit valinnaisessa ostaa itse. Valitsin neuleeksi hihattoman napapaidan, kun ei ollut varaa suurempaan määrään lankoja, että olisi saanut tehtyä myös hihat.
No kuule ennen peruskoulua piti oppikoulussa käsityön tarvikkeet ostaa itse. Kotiin tuli määräys, että on ostettava esim. housukangas, ompelulangat, muut tarvikkeet (housujen tapauksessa mm. vetoketju ja nappi) ja valmiit kaavat (jotka olivat kalliita!).
Ja arvaa, moniko niitä housuja käytti.
En ole käsityöihminen mutta osaan neuloa koulun ansiosta. Muistan yhä edelleen mitä vinkkejä opettaja kertoi, vaikka siitä on kauan.
Käsityötunneilla tein neulomalla ainakin pehmolelun, sukat ja lapaset sekä puseron.
Nykyään osaan neuloa ihan hyvin mitä tarvitsee.
Suurin syy taitaa olla yhdistetty käsityö. Ennen tätä nykymuotoista pojat oli pääsääntöisesti teknisessä työssä ja tytöt käsityössä. Vaikka asian "sai valita", niin sosiaalinen paine pysyä muotissa oli kyllä vahva ja ainakin omasta koulusta tiedän, että "tyttöjen käsityöopettaja" vastusti kovasti, että pojat tulevat käsityötunnille. Yhden luokan luokanvalvoja oli teknisen työnopettaja ja hän halusi opettaa myös luokkansa tyttöjä ja joutui ihan kunnolla "taistelemaan", että tämä onnistui. Ja tämä on siis tapahtunut PK-seudulla 90-luvun lopulla. Nuorilla on kova halu pysyä joukossa, ja erottuminen voi olla osalle vaikeaa ja siksi paine tavanomaisiin valintoihin varmaan on kova.
Sinänsä jees, että on yhdistetty, mutta sitten nuo aikaa ja vaivaa vaativat työt jäävät tekemättä, kun tuntimäärä ei riitä ja varmasti kustannuksiakin säästyy. Nää on taas näitä arvovalintoja, että mihin halutaan laittaa rahaa ja nykyään tuntuu, että on arvovalinta olla panostamatta koulutukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne nykyisin opi siellä enää mitään.
En minä ainakaan koulukäsitöissä mitään sukkia, lapasta tai myssyä saanut aikaan. Enemmän se oli tilkun tasolla. Kävin kouluni 70-luvulla, ja harmitti että piti olla tekstiilityössä, vaikka teknien olisi kiinnostanut enemmän. Myöhemmin olen selvittännyt, että tuolloin olisi pitänyt olla jo mahdollisuus valita, mutta ehkä koulu ei huomannut kertoa asiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsityönopettajilla itsellään taitaa olla vanhentunut käsitys siitä, mikä on tarpeen.
Haluaisin, että opetus enemmän keskittyisi pieniin korjaus- ja remonttihommiin, jotka jokaisen on hyvä osata. Esimerkiksi miten vaihdetaan hajonnut vetoketju tai kiinnitetään hylly tukevasti seinään. Alusta kaiken itse tekemisen ei tarvitsisi olla mikään itseisarvo.
Ja yhdistetty käsityö on ehdottomasti hyvä asia. Valinnaiskurssina sitten voisi olla erikoistumista vaikka neulomiseen tai metallitöihin niille joita kiinnostaa. Onhan sellaisia käsityön alojakin, jotka yhdistävät entisiä tekstiili- ja teknisten töiden sisältöjä, esim. verhoilu. (Minkähän takia sitä toista vain kutsutiin tekniseksi, ikään kuin tekstiilityössä ei olisi mitään tekniikkaa läsnä?)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3D tulostimien aikakaudella kieltämättä käsityön merkitys voi olla pienempi. 3D suunnittelu ja tulostus lienee hyödyllisempi oppi tänä päivänä.
Neulooko se sulle villasukat ja ompelee verhot?
Olen eri ja sivusta huutelen. Harrastan neulomista ja ompelua, mutta oikeasti nykypäivänä ei kukaan joudu pulaan siksi ettei osaisi neuloa villasukkia tai ommella verhoja. Jos koulussa pitää jotakin kansalaistaitoja opettaa, niin mieluummin vaikka sitä 3D-tulostusta, ja etenkin henkilökohtaisen talouden hallintaa. Jos ymmärtää budjetinteon perusteet, voi hyvin ostaa sukkansa kaupasta ja hakea verhot kirpparilta, jos ei pelkillä sälekaihtimilla pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy taitaa olla yhdistetty käsityö. Ennen tätä nykymuotoista pojat oli pääsääntöisesti teknisessä työssä ja tytöt käsityössä. Vaikka asian "sai valita", niin sosiaalinen paine pysyä muotissa oli kyllä vahva ja ainakin omasta koulusta tiedän, että "tyttöjen käsityöopettaja" vastusti kovasti, että pojat tulevat käsityötunnille. Yhden luokan luokanvalvoja oli teknisen työnopettaja ja hän halusi opettaa myös luokkansa tyttöjä ja joutui ihan kunnolla "taistelemaan", että tämä onnistui. Ja tämä on siis tapahtunut PK-seudulla 90-luvun lopulla. Nuorilla on kova halu pysyä joukossa, ja erottuminen voi olla osalle vaikeaa ja siksi paine tavanomaisiin valintoihin varmaan on kova.
Sinänsä jees, että on yhdistetty, mutta sitten nuo aikaa ja vaivaa vaativat työt jäävät tekemättä, kun tuntimäärä ei riitä ja varmasti kustannuksiakin säästyy. Nää on taas näitä arvovalintoja, että mihin halutaan laittaa rahaa ja nykyä
1990-luvun lopulla kyllä jokainen sai itse valita, kumpaan käsityöhön osallistui. Tietysti opettajilla saattoi olla rumia ennakkoasenteita, mutta se on oma lukunsa.
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan koulukäsitöissä mitään sukkia, lapasta tai myssyä saanut aikaan. Enemmän se oli tilkun tasolla. Kävin kouluni 70-luvulla, ja harmitti että piti olla tekstiilityössä, vaikka teknien olisi kiinnostanut enemmän. Myöhemmin olen selvittännyt, että tuolloin olisi pitänyt olla jo mahdollisuus valita, mutta ehkä koulu ei huomannut kertoa asiasta.
Vai olisiko kuitenkin niin, että vanhempasi päättivät asian puolestasi.
Mä kävin kouluni 1980-luvulla, ja muistan kyllä tuoneeni vanhemmille tokan luokan keväällä lapun, josta vanhemman piti rastittaa, osallistuuko lapsi tekniseen työhön vai tekstiilityöhön 3.-6. luokilla. Ja nimenomaan asia kysyttiin vanhemmalta, ei lapselta. Samassa lapussa kysyttiin vieraan kielen toive. Ei sitä pahemmin mietitty, kyläkoulussamme kaikki opiskelivat englantia, muu kielivaihtoehto olisi vaatinut kymmenien kilometrien omakustanteista matkustamista. Käsityö valittiin yhtä itsestäänselvästi sukupuolen mukaan, mutta kyllä siinä näennäinen valinnanvapaus oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suurin syy taitaa olla yhdistetty käsityö. Ennen tätä nykymuotoista pojat oli pääsääntöisesti teknisessä työssä ja tytöt käsityössä. Vaikka asian "sai valita", niin sosiaalinen paine pysyä muotissa oli kyllä vahva ja ainakin omasta koulusta tiedän, että "tyttöjen käsityöopettaja" vastusti kovasti, että pojat tulevat käsityötunnille. Yhden luokan luokanvalvoja oli teknisen työnopettaja ja hän halusi opettaa myös luokkansa tyttöjä ja joutui ihan kunnolla "taistelemaan", että tämä onnistui. Ja tämä on siis tapahtunut PK-seudulla 90-luvun lopulla. Nuorilla on kova halu pysyä joukossa, ja erottuminen voi olla osalle vaikeaa ja siksi paine tavanomaisiin valintoihin varmaan on kova.
Sinänsä jees, että on yhdistetty, mutta sitten nuo aikaa ja vaivaa vaativat työt jäävät tekemättä, kun tuntimäärä ei riitä ja varmasti kustannuksiakin säästyy. Nää on taas näitä arvovalintoja, että mihin halutaan laittaa rahaa ja nykyä
Joo ja valitettavasti se näkyy nyt siinä että käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksiin yms hakee aina vaan vähemmän opiskelijoita. Kohta katoaa Suomesta kaikkinainen kädentaito ja perinnetyöt. Kyky tehdä ja korjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3D tulostimien aikakaudella kieltämättä käsityön merkitys voi olla pienempi. 3D suunnittelu ja tulostus lienee hyödyllisempi oppi tänä päivänä.
Neulooko se sulle villasukat ja ompelee verhot?
Olen eri ja sivusta huutelen. Harrastan neulomista ja ompelua, mutta oikeasti nykypäivänä ei kukaan joudu pulaan siksi ettei osaisi neuloa villasukkia tai ommella verhoja. Jos koulussa pitää jotakin kansalaistaitoja opettaa, niin mieluummin vaikka sitä 3D-tulostusta, ja etenkin henkilökohtaisen talouden hallintaa. Jos ymmärtää budjetinteon perusteet, voi hyvin ostaa sukkansa kaupasta ja hakea verhot kirpparilta, jos ei pelkillä sälekaihtimilla pärjää.
No ne valmiit verhot ei läheskään aina ole sopivan pituisia.
Yleensä joka kerran kun muuttaa, tulee verho-ongelma. Eikä joka kämpässä todiaankaan olr edes sälekaihtimia.
Voihan niitä verhoja terttää, mutta jos osaa itse omnella, säästää kyllä helposti sievoisen summan. Kuten myös vaatteitaan korjaamalla. Sama koskee neulomista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tie onko koulun käsityötunneista mitään hyötyä? Itse aikoinaan kun olin koulussa, niin tein pakolliset pipot, sukat, villatakin ja kauluspaidan+puukässässä lintulaudan. En koe että koulun ansiota olisin paljoa oppinut. Kyllä enemmän olen oppinut itse tekemisellä ja jonkun käsityölehden ohjeilla. Muksuna olin vielä niin kypsymätön keskittymään ja tein vain kun ope käski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3D tulostimien aikakaudella kieltämättä käsityön merkitys voi olla pienempi. 3D suunnittelu ja tulostus lienee hyödyllisempi oppi tänä päivänä.
Neulooko se sulle villasukat ja ompelee verhot?
Olen eri ja sivusta huutelen. Harrastan neulomista ja ompelua, mutta oikeasti nykypäivänä ei kukaan joudu pulaan siksi ettei osaisi neuloa villasukkia tai ommella verhoja. Jos koulussa pitää jotakin kansalaistaitoja opettaa, niin mieluummin vaikka sitä 3D-tulostusta, ja etenkin henkilökohtaisen talouden hallintaa. Jos ymmärtää budjetinteon perusteet, voi hyvin ostaa sukkansa kaupasta ja hakea verhot kirpparilta, jos ei pelkillä sälekaihtimilla pärjää.
No ne valmiit verhot ei läheskään aina ole sopivan
Mä olen noin 50-vuotias täti, ja itse koen verhojen sopivan pituuden aika vahvasti ensimmäisen maailman ongelmaksi. Verhot ovat sopivat, jos eivät ikkunan keskelle lopu.
Kahdessa viimeisimmässä omistusasunnossani on ollut nätit sälekaihtimet, eikä niissä ole edes ollut verhotankoja. Yhden pimennysverhon olen hankkinut viimeisimpien 20 vuoden sisällä, enkä sitäkään ommellut mitenkään. Kokemukseni on, että nuori polvi on tässä asiassa vielä liberaalimpaa kuin minä. Ja kuten sanottu, keksin nuorten elämänhallinnan kannalta aika paljon tärkeämpiä asioita koulussa opetettavaksi.
- Se äskeinen, käsitöitä harrastava täti-ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
3D tulostimien aikakaudella kieltämättä käsityön merkitys voi olla pienempi. 3D suunnittelu ja tulostus lienee hyödyllisempi oppi tänä päivänä.
Neulooko se sulle villasukat ja ompelee verhot?
Olen eri ja sivusta huutelen. Harrastan neulomista ja ompelua, mutta oikeasti nykypäivänä ei kukaan joudu pulaan siksi ettei osaisi neuloa villasukkia tai ommella verhoja. Jos koulussa pitää jotakin kansalaistaitoja opettaa, niin mieluummin vaikka sitä 3D-tulostusta, ja etenkin henkilökohtaisen talouden hallintaa. Jos ymmärtää budjetinteon perusteet, voi hyvin ostaa sukkansa kaupasta ja hakea verhot kirpparilta, jos ei pelkillä sälekaihtimilla pärjää.
No ne valmiit verhot ei läheskään aina ole sopivan
Neulomista ei kyllä ainakaan voi perustella rahan säästämisellä. Eikä kyllä ompeluakaan. Ekologiset syyt ymmärrän ja sen, että harrastaminen ylipäätään on kivaa.
Inhosin käsitöitä yli kaiken. Opettajat oli tiukkapipoisia nillittäjiä vailla mitään inhimillisyyttä. Vaatteet ostetaan kaupasta ja käsistyöt voisi lopettaa yläkoulusta.
Kolmosluokkalainen tyttäreni rakensi hienon työkalupakin mäntylevystä ja vanerista. Erittäin hieno
Onpa hyvä etten aikanaan lähtenyt lukemaan käsityön opettajaksi, turhautuisin nykyiseen tilanteeseen , jos tuollaiseksi on mennyt.
Jo 70-luvulla oli myös tytöt teknisissä ja pojat tekstiilitöissä jonkun aikaa. Sitten sai valita, kumpaan halusi.