Lue keskustelun säännöt.
Mitä käsityön opetukselle on tapahtunut?
Ennen ala-asteen käsityötunnilla tehtiin sukat, lapaset tai vähintään myssy. Nyt sukkia ei tee kukaan, vaan kotiin tuodaan pikkuinen tilkku tai neulottu pallo.
Yläkoulusta kotiin ei tule enää palloakaan, sillä suurimmalla osalla käsityönopetusta ei ole 7.-luokan jälkeen lainkaan. Mitä käsityönopetukselle on tapahtunut?
Kommentit (289)
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan tosiasia. Itse ompelin ompelukoneella vaikka mitä ala-asteella, siis nukenvaatteita ym. Olen ollut noin 10-12-vuotias. Lisäksi tehtiin erilaisia helmikoruja. Muistan myös neuloneeni ainakin ne sukat jos en muutakin peruskoulussa, vaikka en ottanut yläasteella enää ylimääräisiä käsityövalinnaisia aineeksi.
Omat lapset (6lk ja 9 lk) eivät ole tuoneet kotiin pehmeästä kässästä mitään muuta kuin neulotut laput ja virkatut pötköt. Siis ei mitään funktiota niillä. Ei ihme, ettei innosta, kun itsekin heitin laput ja pötköt suosiolla roskiin. Sama koski ompelukoneella ompelemista: sitä harjoiteltiin, mutta aikaiseksi ei saatu mitään.
Toikin on vähän mielikuvituksen puutetta opettajilta. Vuosituhannen vaihteessa, kun itse olin kässässä ja harjoiteltiin virkkaamista, me virkattiin joku hiiri, joka siis oli vaan virkattu kolmio, jonka sivut ommeltiin kiinni ja se täytettiin. Lisättiin ehkä napit silmiksi ja virkattu ketju hännäksi. Ei sekään mikään mahtava työ ollut, mutta edes vähän inspiroivampi kuin joku pötkö.
Ne laputkin olisi voinut nimetä edes lasinalusiksi, koska itsellänikin on tunisialaisella virkkauksella tehty lasinalunen. Halusin vain kokeilla tekniikkaa enkä jaksanut/osannut tehdä mitään parempaa. Se lasinalunen on ollut käytössä jo 15 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se tasa-arvouudistus oli kohtalokas kässän opetukselle. Kun tiukkapipo-tasa-arvoilijat eivät voi millään hyväksyä sitä, että useimmat tytöt tykkää tehdä käsitöitä kankaitten ja lankojen kanssa, eivät hitsata, kaivertaa, porata, naulata, sahata jne. Eivät halua tehdä kaiuttimia yms. vaan haluaa suunnitella vaatteita ja tehdä niitä.
Siksi ei haluta enää valita kässää, koska puolet ajasta joutuu tekemään sellaista, josta ei ole kiinnostunut. Sama pojilla.
Valinnaisaineet nimenomaan olisivat niitä, joissa oppilaan pitäisi saada toteuttaa kiinnostuksen kohteitaan.
Mutta jos nuoret eivät mahdu tasa-arvoteoreetikko-feministien ajatuskehikkoon, sen pahempi nuorille! Ja näköjään myös kässän opetukselle. Korjausliikettä odotellessa. t. yläkoulun ope
Yläkoulun ope jatkaa: myös kuvisope valittaa, miten paljon oppilaiden töitten taso on laskenut viime vuosina. Kotsan ope valittaa, että kukaan ei osaa enää perustöitä keittiössä. Tapaamani ammattiompelija ihmetteli työharjoitteluun tulevien oppilaiden heikentyneitä taitoja ja piti suurena virheenä kaunokirjoituksen poistamista opetusohjelmasta. Hänen mielestään se kehittää olennaisesti pään ja käden koordinaatiota.
Kässä voisi olla jo aiemmin valinnainen kuin seiskan jälkeen. Viimeistään alakoulun jälkeen on perustaidot, joita elämässä tarvitsee, oikeasti opitti. Sama pätee muuten kuvikseen ja musiikkiin. Ei kellään ole aikaa tai halua mitään lapasia neuloa enää. Kaupasta saa edullisesti ja nopeasti kaiken. Valinnaisaineeksi nuo toki sopii yläkouluun. Monille käsityö on myös inhokkiaine. Käsityötä voisi korvata kotitaloudella. Sitä jokainen tarvitsee elämässään ihan joka arkipäivä. Ja liikunta myös tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani on kiinnostunut ja taitava tekstiilitöissä. Hän on saanut koko alakoulun ajan kovasti kiitosta siististä kädenjäljestään ja nopeudesta. Hän tekee tarkasti ja nopeasti, ei jää turhaan venyttelemään ja rupattelemaan.
Käsityö oli aina alakoulussa 10.
Nyt on seiskalla ja ensimmäinen kässän numero 8. Työt ovat siistejä edelleen ja esim. neulejälki paljon tasaisempaa, kuin minulla. Käyttäytyy tunneilla hyvin ja kuuntelee opettajaa Emme keksi muuta syytä numeron laskuun, kuin sen, että on poika. Jos tyttö tekee tekstiilityöt nopeasti, hän on taitava ja näppärä. Jos poika tekee nopeasti, hän hutiloi.
Et voi tietää mitä siellä koulussa tapahtuu jos et ole ollut paikalla. Aika harva yläasteikäisen vanhempi on siitä perillä, koska lapsi usein käyttäytyy kotona ihan eri tavalla kuin kavereidensa edessä (vanhempi voi rankaista, luokkaka
Käytöksen ei pidä vaikuttaa numeroon. Sillä on ona arvosana. Tuo on virheellistä ajattelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö käsityö ole valinnainen aine 7.luokan jälkeen, eli se pitää itse valita jos haluaa opiskella, niin oli minusta jo 1980-luvulla kun kävin kouluni.
Itsekin 80-luvun lopulla yläasteella ja olin jo unohtanut että mitkä olikaan valinnaisaineita ja mitkä pakollisia. Mulla oli tekniset työt / käsityöt valinnaisena aineena, ja kun olen mies niin meillä oli puutöitä, metallitöitä ja elektroniikkatöitä. Lisäksi se yksi jakso tyttöjen kanssa vaihdettuna eli tekstiilitöitä, olisikohan se ollut 7-luokalla? Lisäksi valinnaisena itsellä oli ainakin ATK / tietotekniikka ja kotitalous. Kuvaamataito ja musiikki taisi olla myös vaihtoehtoisesti valinnaisia ja minä valitsin kuvaamataidon.
Mä kävin koulun 2000-luvulla ja me tehtiin vaikka ja mitä! Tein esim. hupparin, hameen ja aivan ihanan juhlavan lyhythihaiset paidan. Muistan, että koululla oli jotain kankaita, josta sai valita, eli kaikkien valmiit vaatteet oli hieman erilaiset ja jonkunnäköistä valinnanvapautta oli myös noissa töissä. Tuo lyhythihainen paita saattoi olla joku "lopputyö" ja muistaakseni selailtiin käsityölehtiä ja valittiin mitä haluttiin tehdä. Neulottiin ja virkattiin myös, esim. lapaset. Ja kaikkia näitä myös käytin! Mulla ei ollut valinnaista kässää, eli kaikki tuli tehtyä viimeistään seitsemännellä luokalla.
Tulipa ikävä kässäntunteja!
Puukässästä muistan vaan paistinlastan, voiveitsen, pienen "aarrearkun" ja person open...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin koulun 2000-luvulla ja me tehtiin vaikka ja mitä! Tein esim. hupparin, hameen ja aivan ihanan juhlavan lyhythihaiset paidan. Muistan, että koululla oli jotain kankaita, josta sai valita, eli kaikkien valmiit vaatteet oli hieman erilaiset ja jonkunnäköistä valinnanvapautta oli myös noissa töissä. Tuo lyhythihainen paita saattoi olla joku "lopputyö" ja muistaakseni selailtiin käsityölehtiä ja valittiin mitä haluttiin tehdä. Neulottiin ja virkattiin myös, esim. lapaset. Ja kaikkia näitä myös käytin! Mulla ei ollut valinnaista kässää, eli kaikki tuli tehtyä viimeistään seitsemännellä luokalla.
Tulipa ikävä kässäntunteja!
Puukässästä muistan vaan paistinlastan, voiveitsen, pienen "aarrearkun" ja person open...
*pervon
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremmiston punakouluissa käsityönä opetetaan luultavasti seksivälineiden käyttöä. Ei siitä synny villasukkia tai edes pannulappuja, tai lintulautoja. Mitä muutakaan voi odottaa koululaitokselta jossa jo esikouluikäiset pitää upottaa gender-roskaan tai jossa yläasteikäisille pitää tarjota tietoa oikeanlaisista perspanoista tai kielenkäytöstä suuhommissa.
No onneksi sinä et tiedä mitään nykypäivän kouluista tai pääse lähelle lapsia tai nuoria ylipäätään.
Olisiko sinusta siis huono asia jos ko kommentoija pääsisi lapsia/nuoria lähelle ja haluaisi varjella heitä moiselta vahingoittavalta saastalta ja opettaisi terveitä, turvallisia ja kehitystä tukevia arvoja ja asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oppitunneista on säästetty, ja lisäksi oppilaiden taidot ovat sen verran vaihtelevia, ettei kovin korkeita tavoitteita voi ottaa.
Mun lapsuudessani 1980-luvulla ainakin maalla oli ihan tavallista, että kotona hoidetut tytöt olivat tylsistymiseensä jo ennen kouluikää opetelleet neulomaan ja virkkaamaan mummon esimerkin mukaan. Nykyään ei taida niin tylsää enää tullakaan.
70- luvulla toisen luokan tytöt osas jo valmiiksi kutoa eli lähtötaso oli eri kuin nykyään
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ihmettelen, onko siellä tunneilla minkäänlaista opastusta? Ihan ihmeellisiä, viimeistelemättömiä tekeleitä tulee kotiin, arvosana silti 9. Kotona saavat opastettuna paljon siistimpää jälkeä aikaan.
Miten viimeistelemättömiä tai ihmeellisiä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä kävin koulun 2000-luvulla ja me tehtiin vaikka ja mitä! Tein esim. hupparin, hameen ja aivan ihanan juhlavan lyhythihaiset paidan. Muistan, että koululla oli jotain kankaita, josta sai valita, eli kaikkien valmiit vaatteet oli hieman erilaiset ja jonkunnäköistä valinnanvapautta oli myös noissa töissä. Tuo lyhythihainen paita saattoi olla joku "lopputyö" ja muistaakseni selailtiin käsityölehtiä ja valittiin mitä haluttiin tehdä. Neulottiin ja virkattiin myös, esim. lapaset. Ja kaikkia näitä myös käytin! Mulla ei ollut valinnaista kässää, eli kaikki tuli tehtyä viimeistään seitsemännellä luokalla.
Tulipa ikävä kässäntunteja!
Puukässästä muistan vaan paistinlastan, voiveitsen, pienen "aarrearkun" ja person open...
*pervon
On kai se sellainen ollut jos kerran käsityölehtiä on tunneilla selailtu, häh häh :D
No eikä ole 8.-9. lk käsityö valinnaista ja tuskin oli kasarillakaan, ainoa mikä on valinnaista on se otatko puu/tekniset vai ompelu/neulomisen. Käsityöt kuuluu perusopetukseen yläasteen loppuun asti.
Kaikki taito- ja taitoaineet liikuntaa lukuunottamatta ovat seiskaluokan jälkeen valinnaisia. Siis kässä, kotsa, tietotekniikka, kuvis, musiikki ja satunnaiset muut valinnaisaineet kuten vaikka elokuvan historia tai ilmaisutaito (draama). t. yläkoulun ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan tosiasia. Itse ompelin ompelukoneella vaikka mitä ala-asteella, siis nukenvaatteita ym. Olen ollut noin 10-12-vuotias. Lisäksi tehtiin erilaisia helmikoruja. Muistan myös neuloneeni ainakin ne sukat jos en muutakin peruskoulussa, vaikka en ottanut yläasteella enää ylimääräisiä käsityövalinnaisia aineeksi.
Omat lapset (6lk ja 9 lk) eivät ole tuoneet kotiin pehmeästä kässästä mitään muuta kuin neulotut laput ja virkatut pötköt. Siis ei mitään funktiota niillä. Ei ihme, ettei innosta, kun itsekin heitin laput ja pötköt suosiolla roskiin. Sama koski ompelukoneella ompelemista: sitä harjoiteltiin, mutta aikaiseksi ei saatu mitään.
Meillä tuli 4 luokkalainen "käärmeen" kanssa. Oli paksusta langasta ketjusilmukoilla virkattu kolmen metrin pätkä. Kysyin, että mikä oli idea? Kuulemma piti opetella ketjusilmukoita, muuta ei edes opastettu. Kauhean inspiroivaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun omat poikani ovat tykänneet käsitöistä silloin kun ovat itse saaneet suunnitella työn ja valita värit. Voisiko olla, että naisopettajat suunnittelevat melko stereotyyppisesti sukupuolitettuja töitä.
Kuten? Ei siellä pistetä poikia ompelemaan mitään pinkkejä hameita. Oman lapsen luokka on tehnyt joulukoristeita ja itsesuunnittelemat pehmolelut. Viimeksi kun tarkistin, ei kuulosta kovin sukupuolitetulta/tyttömäiseltä.
Ei pehmolelujen ompeleminen kyllä kuulosta mitenkään poikia kiinnostavalta asialta. Omat poikani ovat tehneet mieluiten käyttöesineitä. Miksei saisi suunnitella vapaasti pehmolelua/niskatyynyä/kylmäpakkausta?
Siis miten niin pehmolelut ei ole ala-asteikäisten poikienkin mieleen? Siitähän voi tehdä vaikka minkä rajun hirviön tms.. Tai kuka estää tekemästä niskatueksi kelpaavaa sisustustyynyä? Sen kokoisia ne näkemäni olivatkin. Liian pientä tai yksinkertaista ei anneta tehdä, koska epämotivoituneet oppilaat käyttäisi sitä päästäkseen helpommalla ja oppisivat vähemmän, mikä motivoi vain jatkossakin menemään sieltä mistä aita matalin.
Syy minkä takia lapset eivät saa aina valita 100% vapaasti mitä tekevät näillä tunneilla on koska suunnitteluun ja niiden hyväksymiseen ja ohjeiden antamiseen menisi aivan liian paljon aikaa, lapset suuttuu kun ei voikaan tehdä jotain mihin ei löydy välineitä ja materiaaleja, tai se on yksinkertaisesti asiaton. (muistan hyvin miten yläasteen valinnaisessa metallitöissä pojat yritti saada lupaa tehdä veitsiä tai nyrkkirautoja) Ihan turha luoda tämmöistä asetelmaa ylimääräiseksi työksi opettajille. Se on että tänään tehdään käyttötavara x, saatte itse suunnitella miltä se näyttää (tässä on se vapaavalinta jonka lapset saa), tässä on välineet ja tässä ohjeet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Poikani on kiinnostunut ja taitava tekstiilitöissä. Hän on saanut koko alakoulun ajan kovasti kiitosta siististä kädenjäljestään ja nopeudesta. Hän tekee tarkasti ja nopeasti, ei jää turhaan venyttelemään ja rupattelemaan.
Käsityö oli aina alakoulussa 10.
Nyt on seiskalla ja ensimmäinen kässän numero 8. Työt ovat siistejä edelleen ja esim. neulejälki paljon tasaisempaa, kuin minulla. Käyttäytyy tunneilla hyvin ja kuuntelee opettajaa Emme keksi muuta syytä numeron laskuun, kuin sen, että on poika. Jos tyttö tekee tekstiilityöt nopeasti, hän on taitava ja näppärä. Jos poika tekee nopeasti, hän hutiloi.
Lisään vielä:
Tällä pojalla on kaksi isoveljeä, joilla on ollut sama opettaja yläkoulun kässässä. Molemmat saivat numeroksi 8. Työn taso aivan eri luokkaa, kuin tällä kuopuksella. Neuleissa välillä tiukkaa ja välill
Voisiko selitys olla siinä, että arvosanojen kriteerit ovat muuttuneet. Vanha ysi on nykyään kasi.
Vierailija kirjoitti:
Kässä voisi olla jo aiemmin valinnainen kuin seiskan jälkeen. Viimeistään alakoulun jälkeen on perustaidot, joita elämässä tarvitsee, oikeasti opitti. Sama pätee muuten kuvikseen ja musiikkiin. Ei kellään ole aikaa tai halua mitään lapasia neuloa enää. Kaupasta saa edullisesti ja nopeasti kaiken. Valinnaisaineeksi nuo toki sopii yläkouluun. Monille käsityö on myös inhokkiaine. Käsityötä voisi korvata kotitaloudella. Sitä jokainen tarvitsee elämässään ihan joka arkipäivä. Ja liikunta myös tärkeää.
Minulle taas kotitalous oli inhokkiaine, ja liikunta pitäisi hoitaa jossakin muualla kuin koulun toksisessa ympäristössä. Kuvataide ja musiikki taas kasvattavat ja rentouttavat. Jokaisella lienee oma mielipiteensä, mutta kaiken kaikkiaan taide- ja taitoaineet kehittävät myös aivoja ja tarjoavat loistamisen paikkoja monille niistä, joille lukuaineet eivät ole helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paremmiston punakouluissa käsityönä opetetaan luultavasti seksivälineiden käyttöä. Ei siitä synny villasukkia tai edes pannulappuja, tai lintulautoja. Mitä muutakaan voi odottaa koululaitokselta jossa jo esikouluikäiset pitää upottaa gender-roskaan tai jossa yläasteikäisille pitää tarjota tietoa oikeanlaisista perspanoista tai kielenkäytöstä suuhommissa.
No onneksi sinä et tiedä mitään nykypäivän kouluista tai pääse lähelle lapsia tai nuoria ylipäätään.Olisiko sinusta siis huono asia jos ko kommentoija pääsisi lapsia/nuoria lähelle ja haluaisi varjella heitä moiselta vahingoittavalta saastalta ja opettaisi terveitä, turvallisia ja kehitystä tukevia arvoja ja asioita?
No en halua kuvitella, mitä noin harhainen ihminen lapsille opettaisi. Itselläni on kolme lasta peruskoulussa, ja voin vakuuttaa, että tuollaista gender-roskaa on lähinnä tuon kirjoittajan fantasioissa, ei tosielämän koulussa.
""Toikin on vähän mielikuvituksen puutetta opettajilta. Vuosituhannen vaihteessa, kun itse olin kässässä ja harjoiteltiin virkkaamista, me virkattiin joku hiiri, joka siis oli vaan virkattu kolmio, jonka sivut ommeltiin kiinni ja se täytettiin. Lisättiin ehkä napit silmiksi ja virkattu ketju hännäksi. Ei sekään mikään mahtava työ ollut, mutta edes vähän inspiroivampi kuin joku pötkö.
Ne laputkin olisi voinut nimetä edes lasinalusiksi, koska itsellänikin on tunisialaisella virkkauksella tehty lasinalunen. Halusin vain kokeilla tekniikkaa enkä jaksanut/osannut tehdä mitään parempaa. Se lasinalunen on ollut käytössä jo 15 vuotta.""
Kerrassaan nerokasta!! Tuommoisen hiiren moni osaisi varmaan tehda kotona itsekin, vaikkei mikaan maestro olisikaan.
Muistan ainakin yhdet yksinkertaiset sukat, joissa ei ollut edes kantapäätä, äitini neuloneen kotona valmiiksi. Tiedä yhtään, luuliko käsityönopettaja mun ne neuloneen, epäilen ettei.