Lue keskustelun säännöt.
Mitä käsityön opetukselle on tapahtunut?
Ennen ala-asteen käsityötunnilla tehtiin sukat, lapaset tai vähintään myssy. Nyt sukkia ei tee kukaan, vaan kotiin tuodaan pikkuinen tilkku tai neulottu pallo.
Yläkoulusta kotiin ei tule enää palloakaan, sillä suurimmalla osalla käsityönopetusta ei ole 7.-luokan jälkeen lainkaan. Mitä käsityönopetukselle on tapahtunut?
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Eikö käsityö ole valinnainen aine 7.luokan jälkeen, eli se pitää itse valita jos haluaa opiskella, niin oli minusta jo 1980-luvulla kun kävin kouluni.
On ja oli. Mutta käytännössä 80 luvulla jokainen otti käsityön. Ainakin pojat. Tytöissä tais olla jokunen joka ei ottanu ja yritti sitten puutetta korjata kotitaloudella. Ite vaan en oo koskaan ymmärtäny kotitaloutta, koska jokaisella nyt on kotona hella, jolla voi kokata. Pitkä käsityön valinnainen sen sijaan oli harvinainen. Vain yksi pieni ryhmä sen suoritti, vaikka rinnakkaisluokkia oli koulussa kuusi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 80-luvun lopulla ainakin oli tekninen työ valinnaisaine 8. ja 9. luokilla.
Ala-asteella oli yksi tekstiilityön kurssi, samoin yläasteen seiskalla varmaankin.
Peruskoulun käsityötunneilta mulla on vieläkin joitain tekemiäni töitä tallella, esim. puinen tuoli, nurkkakaappi, kannellinen laatikko, talouspaperiteline, elektroninen "ovikello", peltinen työkalulaatikko, ja olikohan vielä jotain muutakin. Ala-asteen tekstiilityöjaksolta on jäljellä kangaspussi, jossa kouluaikoina kulki liikuntavaatteet mukana. Lisäksi joku kangaslappu johon ommeltu jotain kuviota.
Ai niin ja ala-asteella suoritettiin ompelukoneen ajokorttikin, tosin se on hävinnyt jonnekin vuosikymmenten aikana.
Vielä tuli mieleen kun ainakin kaksi kellotauluakin tehtiin silloin 80-luvulla puutöissä, analogisia kelloja, patterikellomekanismi oli tietysti joku valmis tu
Ei mitään oo säilyny. jotenkin kova itsekritiikki ja kaikessa näin puutteita. Vaikka yleisesti koulu ei kiinnostanu, niin käsitöissä pienikin virhe jää muistuttamaan ja lopulta tuhosin kaiken. Eli teimme seuraavat: puusta kynäteline, penaali, maustehylly, nosturi, lautasliinateline, lipas, pyöree jakkara ja peltisen rikkalapion. Seiskalla leikkuulaudan, pikkujakkaran, elektroniikka työn ja metallista nimikyltin vasaran, ja kynttilän jalan. Valinnaisissa puutöissä sorvattiin nuija ja tehtiin lasikaappi. Metallipuolella kellotaulu ja viisikulmainen lyhty. Tekstiilitöissä tehtiin kolmosella kauppakassi ja seiskalla kravatti.
On tallessa vielä 1950 luvun lopulla kansakoulussa eli ala-asteella tehty mm tyynyliina, jonka ompeleet kyllä alkaa nyt pettää, ei kestäneet kun rapeet 70 vuotta! Hienot kirjailutkin on tehty. Kyllä nyt esim nappi pitäis osata ommella jos irtoaa. Muuten kyllä, eikun roskiin ja uutta tilalle, näinhän tää menee. Itse ommeltiin minihameet ja pitkiksetkin, takinkin olen tehnyt, kaikki vanhalla poljettavalla singerillä. Pakko oli opetella, kaupasta ei mitään mailla löytynyt, mummokuteita vaan ja kalliita.
Sama kotitaloudessa. Ennen tehtiin koko ateria, nykyään joku smoothie.
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on seiskalla, eikä käsitöissä mitään kovin ihmeellistä ole tähän mennessä tullut. Osaa suunnilleen virkata ja ehkä neuloa jonkun pienin tilkun. Teknisessä työssä on tehty aika yksinkertaisia hommia, jotain pelejä ja lyhty ja puunkantoteline. Tähän asti noilla on ollut tekstiilityötä ja teknistä vuorotellen, nyt kevääksi tyttö valitsi teknisen työn. Ilmeisesti käsityö ei jatku tämän vuoden jälkeen jos sitä ei ota valinnaiseksi, eikä aio ottaa.
Toisaalta en nyt pidä tuota kauhean vakavana asiana. Minulle sopii, että tunnit käytetään mielummin lukuaineisiin.
Olen itse opettanut lapsen ompelemaan koneella, vaikka en mikään käsityöharrastaja olekaan, kun hän pari vuotta sitten innostui ompelemaan kasseja ja tyynyjä. Puutöitä ja rakentamista on oppinut kotona myös, kun ollaan tehty remonttia ja rakennettu viime vuosina mm. kuisti ja pihasauna. Ensi kesänä tehdään kasvihuone vanhoista ikkunoista ja siinäkin saa olla mu
Näin tekoälyn aikaan käsityön merkitys päinvastoin korostuu. Kuulemma digitaalisen ja manuaalisen rajapinnan ymmärtäminen muodostuu entistä tärkeämmäksi ja siihen tarvitaan juurikin käytännön järkeä. Nyt kun nettikin on kaikkialla, niin ulkoa lukemisessa ei ole mitään järkeä. ja yliopiston kokeissa saa ihan oikeasti etsiä tietoa netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö käsityö ole valinnainen aine 7.luokan jälkeen, eli se pitää itse valita jos haluaa opiskella, niin oli minusta jo 1980-luvulla kun kävin kouluni.
Joo näin se oli jo aikanaan samoin kuin nykyäänkin.
Mutta se, nykyään ei valita jompaa kumpaa käsitöitä vaan opiskellaan koko aika kumpaakin, niin "pehmeitä" kuin "kovia" käsitöitä.
No eikä ole 8.-9. lk käsityö valinnaista ja tuskin oli kasarillakaan, ainoa mikä on valinnaista on se otatko puu/tekniset vai ompelu/neulomisen. Käsityöt kuuluu perusopetukseen yläasteen loppuun asti.
No kyllä todellakin oli valinnainen meillä ysärillä.
Oisko tossa joku kunta kohtanen juttu, kun monet muutkin on sanonu, että ysärillä ois ollu pakolliset käsityöt 8-9 luokilla. kasarilla ne oli kyllä valinnaiset ihan valtakunnallisesti, mutta muistaakseni vapaakunta ohjelma tuli myöhemmin ja oisko siinä ollu liikkumavaraa?
Vierailija kirjoitti:
No... Nykyään "pehmeitä materiaaleja" saattaa opettaa henkilö, joka ei osaa langoittaa edes konetta. Taso on romahtanut täysin niin opetuksessa kuin oppilaissakin.
Käsitöistä tuli pelkkää askartelua ja kukaan ei opi enää yhtään mitään.
Käsityö on niin laaja alue, että vaikka tekniset ja tekstiili yhdistettiinkin, niin opettajakoulutusta ei olisi pitänyt yhdistää. Ja jos joku haluaa opettaa molempia, niin ainahan on sivuainemahdollisuus. Ruotissahan käsityö yhdistettiin jo aikaisemmin, mutta opettajakoulutus pysyi erillään. sinänsä vertailu on vaikeaa, vaikka ruotsissa on tunteja vähemmän, mutta osa oppisisällöstä opetetaan erillisessä tekniikan oppiaineessa. ja lisäksi käsitöitä on tasasemmin koko peruskoulun ajan. Suomessakin voisi painottaa enemmän ylempiä ikäluokkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaupassa on harvoin sellaisia vaatteita, joita haluaisin ostaa. Voi valita melkoisesta määrästä eri kankaita, että haluaako trikoota vai villaa/merinovillaa tai sinistä kukkaa tai ihan mitä vaan. Tympeitä tiettyjä värejä on nytkin vaatekauppojen hyllyt täynnä. Marimekko ei sovi mulle yhtään. Neulominen voi myös olla rentouttavaa kun sen oppii. Mielihyvä käsitöistä ei ole rahalla mitattavissa.
Yksi pojistamme kävi talonrakennus amiksen. Jos ei meillä olisi omaa yritystä niin lapsukainen ei olisi oppinut koulussa mitään. Isänsä opetti rakentamisen alusta loppuun ja ikuista oppimista tarvitaan. Lapset on aina saanut muutenkin tehdä omia projekteja ja niissä on autettu. Ei se riitä, että osaa koulun jälkeen tunnistaa vasaran ja sahan toisistaan. Tällaisia oli ne koulukaverit. Kun sitten menee töihin niin kyyti on kylmää ja ahdistaa nuorta ihan hemmetisti. "En mä osaa ja en mä opi". Kukaan ei töissä voi koko ajan olla kuuka
Ja erittäin huono, kun amis on tie myös ammattikorkeaan. Ja oppilaat ei saa pohjaa, ei ammattiaineisiin, ei yleissivistävään. Ja suomalainen työelämä tarvitsee osaajia, ei kirjanoppineita. Enää ei meidän yritykset menesty. Ja se mitä ihmiset ei ymmärrä, että ilman yrityksiä ei pystytä rahoittamaan hyvinvointipalveluja. Ei ole mitään KELAa, jolla riittäisi määrättömästi rahaa jaettavaksi. vaan tarvitaan verotiloja, yrityksiä ja yrityksille tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen vähän sitä mieltä, että kaikkea napin ompelua ja pyörän kumin paikkaamista ei tarvitse opetella koulussa. Jos ne käydään kerran läpi jollain luokka-asteella, ei se takaa yhtään sitä, että se taito muistettaisiin aikuisena. Laittaisin kyllä kodin vastuulle kotityöt ja tavallisimmat käytännön asiat.
Onhan täälläkin paljon vanhempia, jotka ihmettelevät milloin mitäkin asiaa, että eikö sitä opeteta koulussa. Kuitenkin ovat itse opetelleet kyseistä asiaa ehkä viidellä eri luokka-asteella ja omatkin lapset parhaillaan koulussa, eikä siltikään ole mitään hajua.
Kodin vastuulla kyllä. Mutta nykykerrostaloissa on ongelma, kun kaikki tila haluttan myydä. niin ei oo mitään ylimääräistä askarteluhuonetta, missä vois jotain tehdä, että sohvapöydälläkö sitä linnunpönttöä väsää tai korjaa mopon? Uudet asunnot tukahduttaa ihmisten luovuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin kansakoulua 60-70 luvulla ja käsityömaikat oli hirveitä. Minä en osannut kutoa ommella enkä virkata. Niitä opettajia sai pelätä jos ei osannut käsitöitä. Olivat kyllä siedettäviä niille jotka osasivat. Muistan vieläkin 3 luokan maikan nimeltään ja ulkonäöltään, oli todella temperamenttinen, luokassa piti olla hiirenhiljaa. Hyvä jos ei tälläisiä enää ole.
No ite kävin jo peruskoulua, mutta opettajat oli entisiä kansalaiskoulun opettajia. Vielä erilliset puulle ja metallille. Ja pakkohan se oli osata, ei ollut mahdollista ettei ois osannut. Se kerta näyttö ja siten osattava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-luvulla kudottiin patalaput, sukat, lapaset, sormikkaat, pipo, vauvan myssy, lapaset, ommeltiin pyyhe, ruokaliina, tyynynliina, essu, hame, tunika, vauvan nuttu, ruokalappu, kudottiin kangaspuilla matto jne. ja se oli kivaa lukemisen ja laskemisen välissä. Ennen oli niin kivaa.
Joo, tein näitä kaikkia emäntäkoulussa 1970-luvun puolivälissä. Mattoa en kutonut vaan päiväpeiton ja pöytäliinoja, jotka ovat käytössä vieläkin.
Keskikoulun käsityöluokassa oli kangaspuut, mutta en tiedä, kutoiko niissä koskaan kukaan mitään. Siihen aikaan me teinit ompelimme itsellemme, vaatteita, nahkatakkejakin, kun ei ollut varaa ostaa.
Mun mielestä keskikoulussa oli melko vaatimattomat käsityötilat ja se oli vapaaehtoista. Kansalaiskoulut sen sijaan olivat sellasia pikkuammattikouluja, vaikkeivat tietenkkää ammattiin opettaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle ei ainakaan käsityötunneista ollut mitään hyötyä. Osaan ommella napin yhtä surkeasti nyt kuin silloinkin. Onneksi muut aineet maistui ja nyt on sen verran hyvä palkka, että kun jokin hajoaa, voin vaan ostaa uuden.
Mutta mitä sanoo ympäristö?
Vierailija kirjoitti:
Eipä mullakaan ole ollut kässää tai puutöitä seiskan jälkeen. Enempi noiden taitojen hankkiminen ja niiden ylläpito on kiinni omasta mielenkiinnosta.
Mutta ton kässän ei oo tarkoituskaan olla mihinkään ammattiin liittyvää, vaan yleissivistävää. kehittää käden taitoja, hienomekaniikkaa, jota tarvii mm kirurgi, Ei sen oo tarkotuskaan johtaa mihinkään duunariammattiin. Ja se on nykyään myös ympäristökasvatusta. tiedetään mistä mitäkin tulee. pohjoismaissa käsityö päätettiin juuri tuolle yleissivistävälle linjalle, itäblokissa taas ammatilliselle. Ja toi pohjoismainen linja on kantanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarvitseeko käsitöitä opettaa? Luonto tikanpojan puuhun ajaa ja netistä löytää kuvia sekä videoita, ennen oli vain käsityölehtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä mullakaan ole ollut kässää tai puutöitä seiskan jälkeen. Enempi noiden taitojen hankkiminen ja niiden ylläpito on kiinni omasta mielenkiinnosta.
Mutta ton kässän ei oo tarkoituskaan olla mihinkään ammattiin liittyvää, vaan yleissivistävää. kehittää käden taitoja, hienomekaniikkaa, jota tarvii mm kirurgi, Ei sen oo tarkotuskaan johtaa mihinkään duunariammattiin. Ja se on nykyään myös ympäristökasvatusta. tiedetään mistä mitäkin tulee. pohjoismaissa käsityö päätettiin juuri tuolle yleissivistävälle linjalle, itäblokissa taas ammatilliselle. Ja toi pohjoismainen linja on kantanut.
Motoriikka on kyllä tärkeää. Näin äskettäin, kun kaupassa isä solmi 12-vuotiaan kenkää, kun ei itse osaa. Mikä karhunpalvelus lapselle, kun edes tuota ei ole opetettu. Lapsen iän tiedän, kun on puolituttu kyseessä. Olin kieltämättä järkyttynyt.
Koulun vika kuitenkin???
"Oletteko muut säilyttäneet mitään kouluaikaisia töitänne?"
Olen säilyttänyt kaiken.
Omassa nuoruudessa käsitöitä arjoiteltiin pitkään ja ahkerasti ensimmäisen sopivan tytön kanssa kahdestaan. Koulussa asiaa ei edes sivuttu.
Kässäopen näkökulmasta voin sanoa, että valinnaistekstiilikässässä n. 75% oppilaista on valinnut sen, koska, omien sanojensa mukaan "täällä on niin helppoa, koska ei tarvi tehdä paljon mitään eikä tarvi lukea" 🙄 Olen toiminut opettajana 1980-luvun lopulta ja sen ajan lasten kädentaidot olivat ihan eri tasolla kuin nykylapsen ja samoin kiinnostus käsillä tekoon on nykyään todella vähäistä. Vaikka kuinka yrität innostaa, lapsilla on todella suuri valinnanmahdollisuus eri tekniikoiden kokeiluun ja oma ideointi sallittu, mutta kun ei kiinnosta 🤷🏻 Lisäksi tunnilla saattaa olla 15 oppilasta ja yksi ope, yritä sitten siinä ehtiä jokaisen luo neuvomaan, kun ei eroteta neulepuikkoja virkkuukoukusta ja ompelukoneen langoitusta ei opita edes lukuvuodessa. Oppitunteja on jatkuvasti otettu pois, materiaaliostoihin saa todella käyttää luovuutta, että rahat saa riittämään jotakuinkin oppilaita kiinnostaviin materiaaleihin. Siinä jokunen syy.
"Säästetty. Osaatko edes kuvitella, kuinka paljon käsityötarvikkeet nykyisin maksavat? "
Kuitenkin tabletteihin ja kannettaviin tietokoneisiin joka oppilaalle on varaa...
Vielä tuli mieleen kun ainakin kaksi kellotauluakin tehtiin silloin 80-luvulla puutöissä, analogisia kelloja, patterikellomekanismi oli tietysti joku valmis tuote joka asennettiin puisen kellotaulun taakse. Muistelen pitäneeni erityisesti kellosta jossa kellon numeroiden paikalla oli erivärisestä puusta tehdyt kiekot, nurkat ja reunat oli jyrsitty hienosti, jne. mutta harmillisesti molemmat kellotaulut on hävinneet jonnekin :/
Varmaan ensimmäisiä puutöitä ala-asteella 80-luvun alussa on puinen penaali, joka on vielä tallessa.
Oletteko muut säilyttäneet mitään kouluaikaisia töitänne?