Lue keskustelun säännöt.
Mitä käsityön opetukselle on tapahtunut?
Ennen ala-asteen käsityötunnilla tehtiin sukat, lapaset tai vähintään myssy. Nyt sukkia ei tee kukaan, vaan kotiin tuodaan pikkuinen tilkku tai neulottu pallo.
Yläkoulusta kotiin ei tule enää palloakaan, sillä suurimmalla osalla käsityönopetusta ei ole 7.-luokan jälkeen lainkaan. Mitä käsityönopetukselle on tapahtunut?
Kommentit (287)
Vierailija kirjoitti:
Kouluun tarvitaan takaisin kansalaistaito eikä se ole sukan neulomista: lattiakaivon puhdistus, pakastimen sulatus ja jääkaapin pesu, ikkunoiden pesu, yleensä siivoaminen, napin neulominen, polkupyörän kumin paikkaaminen ja renkaan vaihto,yleisimpien työkalujen käyttö mm.huonekalun kokoamiseen ja muut pienet huoltotyöt jne. Nämä kaikille oppilaille yläkoulussa jossain vaiheessa.
Meillä 60- luvulla köksässä opetettiin kaikki kodihoitoon liittyvät asiat ja nyt 8- ja 9- luokkalaiset lapsenlapseni, teinit, ovat ihmeissään, kun heille ei ole opetettu oikeastaan mitään. Näytin heille oman köksän oppikirjani ja silmät pyöreinä lukivat.
Sama meno käsityötunneilla. 4-kymppinen opettaja ja mitään ei opita. Tytöt haluavat oppia oikeasti ja moni poikakin haluasi osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei niiden tyttöjen taidot ole välttämättä yhtään kummemmasta, mutta motivaatio on varmasti parempi kun ei koko sukupuolena lytätä."
No ei ole kyse mistään lyttäämisestä, vaan siitä että monia heistä ei se neuleen näpertäminen kerta kaikkiaan kiinnosta. Sellaisen asian opettelu on yhtä tervanjuontia, joka tuntuu itselle vaan turhauttavalta.
Jos joku poika on itse kiinnostunut neulomisesta ja innoissaan sitä opettelee, niin ihan varmasti ei kukaan opettaja lyttää tai väitä, ettei hän voisi sitä oppia.
Ei se neulominen kiinnosta monia tyttöjäkään, ja heilläkin on keskimääräinen taitotaso laskenut. Mutta et sinäkään voinut kirjoittaa oppilaista, vaan piti nostaa ongelmaksi pojat.
Tuntuu nykyään olevan jotenkin vaikeaa hyväksyä sitä, että keskimäärin sukupuolet nyt vain ovat kiinnostuneita eri asioista. Tämähän nähdään siinäkin, että niissä maissa joissa on valinnanvapaus koulutuksen suhteen kuten Suomessakin, on jopa voimakkaammin sukupuolittuneet alat työelämässä. On ne naisvaltaiset alat ja miesvaltaiset alat, vaikka kaikilla on täysi vapaus hakeutua sinne, minne haluavat.
Ei se kiinnostus ole ihan yksiselitteistä. Yleensä varsinkin teinit menevät sinne minne kaveritkin eikä kukaan halua erottua joukosta.
"Kyllä mä tyttönä olisin halunnut valita puukässän ja mahdollisuus oli mutta en valinnutkaan kun kuka kukaan muukaan tyttö ei valinnut ja menin sitten rättikässään. Eli kyllä ryhmäpaine ja odotukset vaikuttaa lapsiin. "
Kyllä ne vaikuttaa. Meillä oli ala-asteella 1980-luvun alussa sellainen kokeilu, missä tytöt laitettiin lukukaudeksi tekniseen käsityöhön ja pojat tekstiilitöihin. Kun kaikki kaverit oli samassa, oli helppoa innostua ja oppia, eikä kukaan ollut silmätikkuna. Opin käyttämään käsityökaluja ja muutenkin opettaja ymmärsi muokata tehtävänannot siten, että oppilaita kiinnosti. Siellä me tehtiin ensin avaimenperiä ja lopulta barbitaloon kalusteita. Saatiin ehdottaa myös mitä haluttiin tehdä. Yksi parhaista opettajistani ikinä.
Koulun vaihdon jälkeen ei ollut valinnan varaa, vaan käsityöt jaettiin taas stereotyyppisesti. Yläasteelle mennessäni otinkin innoissani pakollisen käsityön taas teknisenä työnä, mutta olinkin ainoana tyttönä porukan silmätikku. Lisäksi kässänope ei osannut yhtään suhtautua minuun, eli ei opettanut mitään eikä antanut minun opetella, vaan teki kaiken minulle valmiiksi. Se vuosi meni ihan hukkaan.
Aikuisena minusta tuli diplomi-insinööri ja tartun myös kotona herkästi tekemään pienet kiinnitykset ja nikkaroinnit. Sanoisin siis, että jos lapset eivät oikeasti pääse kokeilemaan mistä he voisivat olla kiinnostuneita, valinnat menevät helpoimman mukaan eli sinne mihin kaveritkin.
Vierailija kirjoitti:
Kouluun tarvitaan takaisin kansalaistaito eikä se ole sukan neulomista: lattiakaivon puhdistus, pakastimen sulatus ja jääkaapin pesu, ikkunoiden pesu, yleensä siivoaminen, napin neulominen, polkupyörän kumin paikkaaminen ja renkaan vaihto,yleisimpien työkalujen käyttö mm.huonekalun kokoamiseen ja muut pienet huoltotyöt jne. Nämä kaikille oppilaille yläkoulussa jossain vaiheessa.
Napit taidetaan ommella, ei neuloa.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mä tyttönä olisin halunnut valita puukässän ja mahdollisuus oli mutta en valinnutkaan kun kuka kukaan muukaan tyttö ei valinnut ja menin sitten rättikässään. Eli kyllä ryhmäpaine ja odotukset vaikuttaa lapsiin. "
Kyllä ne vaikuttaa. Meillä oli ala-asteella 1980-luvun alussa sellainen kokeilu, missä tytöt laitettiin lukukaudeksi tekniseen käsityöhön ja pojat tekstiilitöihin. Kun kaikki kaverit oli samassa, oli helppoa innostua ja oppia, eikä kukaan ollut silmätikkuna. Opin käyttämään käsityökaluja ja muutenkin opettaja ymmärsi muokata tehtävänannot siten, että oppilaita kiinnosti. Siellä me tehtiin ensin avaimenperiä ja lopulta barbitaloon kalusteita. Saatiin ehdottaa myös mitä haluttiin tehdä. Yksi parhaista opettajistani ikinä.
Koulun vaihdon jälkeen ei ollut valinnan varaa, vaan käsityöt jaettiin taas stereotyyppisesti. Yläasteelle mennessäni otinkin innoissani pakollisen käsityön taas teknisenä työnä
No juuri tämä. Luultavasti ne lapset, joiden vanhemmat tekevät asioita kotona, ovat asenteeltaan ja osaamiseltaan valmiimpia ottamaan oppia vastaan. Kaikkea ei voi koulussa opettaa.
Haaste on tietysti opettajalle, jos toinen on itsenäisesti rakennellut koirankoppeja ja vieruskaveri ei tiedä mitä eroa on sahalla ja vasaralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kutosluokkalainen, surkea kässässä, tuli kerran kotiin repussaan aloitettu makramee-työ. Se piti kuulemma saada itse valmiiksi, mutta ei lapsi ymmärtänyt että miten. Minä en osannut auttaa kun sain aikoinaan ehdot kässästä, isänsä katsoi pari videota ja yritti tehdä itsekin, joutui antamaan periksi. Kuka helv... ulkoistaa noin vaativan työn koulun ulkopuolella tehtäväksi?? Ei meidän kouluvuosina tehty mitään makrameeta!
Tää sama linja näkyy muissakin taitoaineissa; pitäisi osata jo valmiiksi, ei ole aikaa tai resursseja opettaa alusta asti. Ysärillä opeteltiin köksässä keittämään vettä, nykyään kuulemma opet nakkelee niskojaan jos lapset ei osaa heti käyttää veistä oikein.
Osa jaksaa, osa ei. Osa on hyvinkin taitavia.
Omien lasten osaaminen on enemmän puutyöpuolella, kun ovat isänsä perässä kipaisseet verstaalle. Kutominen ei kiinnosta, mutta ompelukone kyllä. Paljon liittynee siihen, että ovatko kotoa omaksuneet kertakäyttökulttuuria vai sitä, että asioita tehdään itse. Vai onko kotona vanhempi, joka palvelee jälkikasvuaan ja samalla varjelee lastaan oppimasta mitään käytännön asioita.