Lue keskustelun säännöt.
Mitä käsityön opetukselle on tapahtunut?
Ennen ala-asteen käsityötunnilla tehtiin sukat, lapaset tai vähintään myssy. Nyt sukkia ei tee kukaan, vaan kotiin tuodaan pikkuinen tilkku tai neulottu pallo.
Yläkoulusta kotiin ei tule enää palloakaan, sillä suurimmalla osalla käsityönopetusta ei ole 7.-luokan jälkeen lainkaan. Mitä käsityönopetukselle on tapahtunut?
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Kouluun tarvitaan takaisin kansalaistaito eikä se ole sukan neulomista: lattiakaivon puhdistus, pakastimen sulatus ja jääkaapin pesu, ikkunoiden pesu, yleensä siivoaminen, napin neulominen, polkupyörän kumin paikkaaminen ja renkaan vaihto,yleisimpien työkalujen käyttö mm.huonekalun kokoamiseen ja muut pienet huoltotyöt jne. Nämä kaikille oppilaille yläkoulussa jossain vaiheessa.
Meillä 60- luvulla köksässä opetettiin kaikki kodihoitoon liittyvät asiat ja nyt 8- ja 9- luokkalaiset lapsenlapseni, teinit, ovat ihmeissään, kun heille ei ole opetettu oikeastaan mitään. Näytin heille oman köksän oppikirjani ja silmät pyöreinä lukivat.
Sama meno käsityötunneilla. 4-kymppinen opettaja ja mitään ei opita. Tytöt haluavat oppia oikeasti ja moni poikakin haluasi osata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei niiden tyttöjen taidot ole välttämättä yhtään kummemmasta, mutta motivaatio on varmasti parempi kun ei koko sukupuolena lytätä."
No ei ole kyse mistään lyttäämisestä, vaan siitä että monia heistä ei se neuleen näpertäminen kerta kaikkiaan kiinnosta. Sellaisen asian opettelu on yhtä tervanjuontia, joka tuntuu itselle vaan turhauttavalta.
Jos joku poika on itse kiinnostunut neulomisesta ja innoissaan sitä opettelee, niin ihan varmasti ei kukaan opettaja lyttää tai väitä, ettei hän voisi sitä oppia.
Ei se neulominen kiinnosta monia tyttöjäkään, ja heilläkin on keskimääräinen taitotaso laskenut. Mutta et sinäkään voinut kirjoittaa oppilaista, vaan piti nostaa ongelmaksi pojat.
Tuntuu nykyään olevan jotenkin vaikeaa hyväksyä sitä, että keskimäärin sukupuolet nyt vain ovat kiinnostuneita eri asioista. Tämähän nähdään siinäkin, että niissä maissa joissa on valinnanvapaus koulutuksen suhteen kuten Suomessakin, on jopa voimakkaammin sukupuolittuneet alat työelämässä. On ne naisvaltaiset alat ja miesvaltaiset alat, vaikka kaikilla on täysi vapaus hakeutua sinne, minne haluavat.
Ei se kiinnostus ole ihan yksiselitteistä. Yleensä varsinkin teinit menevät sinne minne kaveritkin eikä kukaan halua erottua joukosta.
"Kyllä mä tyttönä olisin halunnut valita puukässän ja mahdollisuus oli mutta en valinnutkaan kun kuka kukaan muukaan tyttö ei valinnut ja menin sitten rättikässään. Eli kyllä ryhmäpaine ja odotukset vaikuttaa lapsiin. "
Kyllä ne vaikuttaa. Meillä oli ala-asteella 1980-luvun alussa sellainen kokeilu, missä tytöt laitettiin lukukaudeksi tekniseen käsityöhön ja pojat tekstiilitöihin. Kun kaikki kaverit oli samassa, oli helppoa innostua ja oppia, eikä kukaan ollut silmätikkuna. Opin käyttämään käsityökaluja ja muutenkin opettaja ymmärsi muokata tehtävänannot siten, että oppilaita kiinnosti. Siellä me tehtiin ensin avaimenperiä ja lopulta barbitaloon kalusteita. Saatiin ehdottaa myös mitä haluttiin tehdä. Yksi parhaista opettajistani ikinä.
Koulun vaihdon jälkeen ei ollut valinnan varaa, vaan käsityöt jaettiin taas stereotyyppisesti. Yläasteelle mennessäni otinkin innoissani pakollisen käsityön taas teknisenä työnä, mutta olinkin ainoana tyttönä porukan silmätikku. Lisäksi kässänope ei osannut yhtään suhtautua minuun, eli ei opettanut mitään eikä antanut minun opetella, vaan teki kaiken minulle valmiiksi. Se vuosi meni ihan hukkaan.
Aikuisena minusta tuli diplomi-insinööri ja tartun myös kotona herkästi tekemään pienet kiinnitykset ja nikkaroinnit. Sanoisin siis, että jos lapset eivät oikeasti pääse kokeilemaan mistä he voisivat olla kiinnostuneita, valinnat menevät helpoimman mukaan eli sinne mihin kaveritkin.
Vierailija kirjoitti:
Kouluun tarvitaan takaisin kansalaistaito eikä se ole sukan neulomista: lattiakaivon puhdistus, pakastimen sulatus ja jääkaapin pesu, ikkunoiden pesu, yleensä siivoaminen, napin neulominen, polkupyörän kumin paikkaaminen ja renkaan vaihto,yleisimpien työkalujen käyttö mm.huonekalun kokoamiseen ja muut pienet huoltotyöt jne. Nämä kaikille oppilaille yläkoulussa jossain vaiheessa.
Napit taidetaan ommella, ei neuloa.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mä tyttönä olisin halunnut valita puukässän ja mahdollisuus oli mutta en valinnutkaan kun kuka kukaan muukaan tyttö ei valinnut ja menin sitten rättikässään. Eli kyllä ryhmäpaine ja odotukset vaikuttaa lapsiin. "
Kyllä ne vaikuttaa. Meillä oli ala-asteella 1980-luvun alussa sellainen kokeilu, missä tytöt laitettiin lukukaudeksi tekniseen käsityöhön ja pojat tekstiilitöihin. Kun kaikki kaverit oli samassa, oli helppoa innostua ja oppia, eikä kukaan ollut silmätikkuna. Opin käyttämään käsityökaluja ja muutenkin opettaja ymmärsi muokata tehtävänannot siten, että oppilaita kiinnosti. Siellä me tehtiin ensin avaimenperiä ja lopulta barbitaloon kalusteita. Saatiin ehdottaa myös mitä haluttiin tehdä. Yksi parhaista opettajistani ikinä.
Koulun vaihdon jälkeen ei ollut valinnan varaa, vaan käsityöt jaettiin taas stereotyyppisesti. Yläasteelle mennessäni otinkin innoissani pakollisen käsityön taas teknisenä työnä
No juuri tämä. Luultavasti ne lapset, joiden vanhemmat tekevät asioita kotona, ovat asenteeltaan ja osaamiseltaan valmiimpia ottamaan oppia vastaan. Kaikkea ei voi koulussa opettaa.
Haaste on tietysti opettajalle, jos toinen on itsenäisesti rakennellut koirankoppeja ja vieruskaveri ei tiedä mitä eroa on sahalla ja vasaralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kutosluokkalainen, surkea kässässä, tuli kerran kotiin repussaan aloitettu makramee-työ. Se piti kuulemma saada itse valmiiksi, mutta ei lapsi ymmärtänyt että miten. Minä en osannut auttaa kun sain aikoinaan ehdot kässästä, isänsä katsoi pari videota ja yritti tehdä itsekin, joutui antamaan periksi. Kuka helv... ulkoistaa noin vaativan työn koulun ulkopuolella tehtäväksi?? Ei meidän kouluvuosina tehty mitään makrameeta!
Tää sama linja näkyy muissakin taitoaineissa; pitäisi osata jo valmiiksi, ei ole aikaa tai resursseja opettaa alusta asti. Ysärillä opeteltiin köksässä keittämään vettä, nykyään kuulemma opet nakkelee niskojaan jos lapset ei osaa heti käyttää veistä oikein.
Kyllä nyt syrän itkee verta, pitäähän sitä jokaikinen osata valmistaa Tel Tel Tel telkänpönttö, riippumatta siitä mitä housuissa liikkuu.
Harri Soikkeli kierii haudassaan tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Urpo portfoliotyöskentely vie viimeisen vähiin tiristetyn työskentelyajan. Ymmärrän portfolion teoreettisesti, mutta käytännön kokeilu ajaa sen ohi mennen tullen. Kaikkea ei voi saada pedagogisesti irti, joten keskitytään tekemiseen, please. Meni akateeminen ajatus lasten oppimisen ohi muutoksessa.
Näpy näpy inttterrnet, etusormet.
Laajemmin ottein kädentaidot omassa sängssä.
Siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuntijakoa tosiaan on pitänyt säätää että saadaan ne lisäruotsintunnit tungettua ennestäänkin täyteen viikko-ohjelmaan. Ja helpointahan on tiputtaa turhat käsityötunnit pois. Luultavasti moiset käsityöopettajat on jotain persuja tms, joten parempi vaan.
Mitkä lisäruotsintunnit? Ruotsin opetusta ei ole lisätty, ne vain jaettiin pidemmälle ajanjaksolle (6. luokalta alkaen).
Mun "käsityöni" on huippuluokkaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen vähän sitä mieltä, että kaikkea napin ompelua ja pyörän kumin paikkaamista ei tarvitse opetella koulussa. Jos ne käydään kerran läpi jollain luokka-asteella, ei se takaa yhtään sitä, että se taito muistettaisiin aikuisena. Laittaisin kyllä kodin vastuulle kotityöt ja tavallisimmat käytännön asiat.
Onhan täälläkin paljon vanhempia, jotka ihmettelevät milloin mitäkin asiaa, että eikö sitä opeteta koulussa. Kuitenkin ovat itse opetelleet kyseistä asiaa ehkä viidellä eri luokka-asteella ja omatkin lapset parhaillaan koulussa, eikä siltikään ole mitään hajua.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan kansalaistaidon opetusta kouluun. Joillekin ei vain vanhemmat opeta yhtään mitään kotitöitä, vaan tekee kaiken kultamussukan puolesta aikuisikään asti. Meilläkin oli kolmikymppinen vuokralainen, joka ei vielä tuohon ikään mennessä ollut oppinut miten pakastin sulatetaan. Oli jättänyt pakastimen yksikseen viikonlopuksi sulamaan. Vedet valui sieltä pitkin keittiötä ja parketti meni laajalta alueelta pilalle.
Aikanaan koulussa oli sellainen oppiaine kuin kansalaistaito, mutta ei siinä mitään pakastinta sulatettu tai vastaavaa, kun ne kuuluin kotitaloustunneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan kansalaistaidon opetusta kouluun. Joillekin ei vain vanhemmat opeta yhtään mitään kotitöitä, vaan tekee kaiken kultamussukan puolesta aikuisikään asti. Meilläkin oli kolmikymppinen vuokralainen, joka ei vielä tuohon ikään mennessä ollut oppinut miten pakastin sulatetaan. Oli jättänyt pakastimen yksikseen viikonlopuksi sulamaan. Vedet valui sieltä pitkin keittiötä ja parketti meni laajalta alueelta pilalle.
Aikanaan koulussa oli sellainen oppiaine kuin kansalaistaito, mutta ei siinä mitään pakastinta sulatettu tai vastaavaa, kun ne kuuluin kotitaloustunneille.
Kansalaistaito oli lähempänä nykyistä yhteiskuntaoppia.
Kotitaloustunneillakaan ei kovin paljon ollut muuta kuin ruuanlaittoa ja leipomista.
Vierailija kirjoitti:
Mun kutosluokkalainen, surkea kässässä, tuli kerran kotiin repussaan aloitettu makramee-työ. Se piti kuulemma saada itse valmiiksi, mutta ei lapsi ymmärtänyt että miten. Minä en osannut auttaa kun sain aikoinaan ehdot kässästä, isänsä katsoi pari videota ja yritti tehdä itsekin, joutui antamaan periksi. Kuka helv... ulkoistaa noin vaativan työn koulun ulkopuolella tehtäväksi?? Ei meidän kouluvuosina tehty mitään makrameeta!
Tää sama linja näkyy muissakin taitoaineissa; pitäisi osata jo valmiiksi, ei ole aikaa tai resursseja opettaa alusta asti. Ysärillä opeteltiin köksässä keittämään vettä, nykyään kuulemma opet nakkelee niskojaan jos lapset ei osaa heti käyttää veistä oikein.
En ole elämässäni tehnyt ensimäistäkään makramesolmua, vaikka pystyisin kutomaan pöytäliinan taalainsidoksella alkaen kangaspuitten kokoamisesta. Ristipistot on toinen työ, johon en ole tuntenut vähäisintäkään kutsumusta.
Minusta käsityössä on sama periaate kuin liikunnassa, musiikissa ja kuvaamataidossa: opettajan ei saisi tappaa sitä pikkuista kiinnostusta aineeseen, jos jollakin sitä vähänkään on. Minulle sattui hyvät käsityönopettajat, mutta en piirrä, en laula enkä hiihdä. Ei minun kouluaikana opetettu laulamista, vaikka pidettiin kokeet. Piirtämistä ja liikuntaa opetettiin hyvin vähän.
Pyörän kumin vaihto olisi tarpeellinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluun tarvitaan takaisin kansalaistaito eikä se ole sukan neulomista: lattiakaivon puhdistus, pakastimen sulatus ja jääkaapin pesu, ikkunoiden pesu, yleensä siivoaminen, napin neulominen, polkupyörän kumin paikkaaminen ja renkaan vaihto,yleisimpien työkalujen käyttö mm.huonekalun kokoamiseen ja muut pienet huoltotyöt jne. Nämä kaikille oppilaille yläkoulussa jossain vaiheessa.
Napit taidetaan ommella, ei neuloa.
Neulalla neulotaan, puikoilla kudotaan. Tämä vääntö murre-erosta saadaan varmasti jokaiseen vähänkään käsitöihin viittaavaan ketjuun.
"No juuri tämä. Luultavasti ne lapset, joiden vanhemmat tekevät asioita kotona, ovat asenteeltaan ja osaamiseltaan valmiimpia ottamaan oppia vastaan. Kaikkea ei voi koulussa opettaa.
Haaste on tietysti opettajalle, jos toinen on itsenäisesti rakennellut koirankoppeja ja vieruskaveri ei tiedä mitä eroa on sahalla ja vasaralla."
Olen ollut opettajana alakoululaisilla, joilla oli puutyötä. Siinä huomasi ison eron siinä, kenen on annettu kotona tehdä jotain. Ne olivat yleensä poikia, jotka rohkenivat tarttua puukkoon ja tehdä puusta luokan parhaat työt, vaikka muissa opinnoissa eivät loistaneet. Jotkut tytöt katsoivat aivan kauhuissaan sitä puupalaa, jolle olisi pitänyt tehdä jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluun tarvitaan takaisin kansalaistaito eikä se ole sukan neulomista: lattiakaivon puhdistus, pakastimen sulatus ja jääkaapin pesu, ikkunoiden pesu, yleensä siivoaminen, napin neulominen, polkupyörän kumin paikkaaminen ja renkaan vaihto,yleisimpien työkalujen käyttö mm.huonekalun kokoamiseen ja muut pienet huoltotyöt jne. Nämä kaikille oppilaille yläkoulussa jossain vaiheessa.
Napit taidetaan ommella, ei neuloa.
Neulalla neulotaan, puikoilla kudotaan. Tämä vääntö murre-erosta saadaan varmasti jokaiseen vähänkään käsitöihin viittaavaan ketjuun.
Kangaspuilla kudotaan joka puolella Suomea. Puikoilla ei siis virallisesti voi kutoa. Puikoilla neulotaan. Neulalla taas ommellaan, ei neulota.
-asiantuntija sivusta
Osa jaksaa, osa ei. Osa on hyvinkin taitavia.
Omien lasten osaaminen on enemmän puutyöpuolella, kun ovat isänsä perässä kipaisseet verstaalle. Kutominen ei kiinnosta, mutta ompelukone kyllä. Paljon liittynee siihen, että ovatko kotoa omaksuneet kertakäyttökulttuuria vai sitä, että asioita tehdään itse. Vai onko kotona vanhempi, joka palvelee jälkikasvuaan ja samalla varjelee lastaan oppimasta mitään käytännön asioita.