Lue keskustelun säännöt.
Mitä käsityön opetukselle on tapahtunut?
Ennen ala-asteen käsityötunnilla tehtiin sukat, lapaset tai vähintään myssy. Nyt sukkia ei tee kukaan, vaan kotiin tuodaan pikkuinen tilkku tai neulottu pallo.
Yläkoulusta kotiin ei tule enää palloakaan, sillä suurimmalla osalla käsityönopetusta ei ole 7.-luokan jälkeen lainkaan. Mitä käsityönopetukselle on tapahtunut?
Kommentit (357)
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne käsityöt yhdistetty, niin että enää ei saa valita haluaako rättikässää vai puukässää, vaan kaikilla on vähän molempia. Tuloksena on, että kumpaankaan ei ehditä paneutua kunnolla, joten siellä tehdään vaan turhanpäiväisiä näpertelyjä oikeiden käsityöprojektien sijaan.
Ja syynähän oli se, että kun valinnanvapaus oli, niin suurin osa pojista valitsi sen teknisen käsityön ja tytöt tekstiilityön. Tämähän ei enää nykyisessä sukupuolten luontaisia piirteitä häivyttävässä ajattelumaailmassa käynyt (vaikka edelleen oppilailla oli täysi vapaus valita myös toisinpäin), vaan piti pakottaa pojat neulomaan ja työt vasaroimaan ja hitsaamaan.
Nyt käsityöt ei koulussa kiinnosta ketään, kun ei saa tehdä sitä mitä itse haluaisi mieluummin oppia.
Itseäni on nyt aikuisena ruvennut kiinnostamaan ns. Miesten työt, jos oisin jo kouluaikana 80 luvulla älynnyt että että nainenkin voi korjata koneita ja tehdä käsillä muutakin kuin pestä paskasia perseitä. Olisin nyt jotain muuta kuin katkeroitunut loppuun palanut ilkeä Keski ikäinen vaihdevuosia kärsivä elämäänsä kyllästynyt juoppo lähihoitaja. Osaan kyllä kirjoittaa mutta minun ei tarvitse koska monet nykynuoretkaan ei osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en muista että koulussa 2000-luvun alussa ois juuri opetettu mitään noista. Tunnit olivat sellasia, että saatiin käsky löytää itse joku ohje tai tehdä jotain, ja sitten opettaja häipyi näppäilemään tietokonetta tai jonnekin muualle pois. Mitään suoranaista opetusta en kyllä muista. Onneksi olen oppinut paljon kotona myöhemmin. Muistelisin, että koska monelle tytölle asiat oltiin kotona opetettu, myös muiden oletettiin osaava. Itseohjautuvuutta jo sekin sitten.
Vierailija kirjoitti:
Eikös ne käsityöt yhdistetty, niin että enää ei saa valita haluaako rättikässää vai puukässää, vaan kaikilla on vähän molempia. Tuloksena on, että kumpaankaan ei ehditä paneutua kunnolla, joten siellä tehdään vaan turhanpäiväisiä näpertelyjä oikeiden käsityöprojektien sijaan.
Ja syynähän oli se, että kun valinnanvapaus oli, niin suurin osa pojista valitsi sen teknisen käsityön ja tytöt tekstiilityön. Tämähän ei enää nykyisessä sukupuolten luontaisia piirteitä häivyttävässä ajattelumaailmassa käynyt (vaikka edelleen oppilailla oli täysi vapaus valita myös toisinpäin), vaan piti pakottaa pojat neulomaan ja työt vasaroimaan ja hitsaamaan.
Nyt käsityöt ei koulussa kiinnosta ketään, kun ei saa tehdä sitä mitä itse haluaisi mieluummin oppia.
Toisaalta poikien on hyvä oppia parsimaan villasukkia ja käyttämään ompelukonetta ja tyttöjen käyttämään työkaluja. Yleistiedon vuoksi on hyvä, että kaikille opetettaisiin molempia.
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mä tyttönä olisin halunnut valita puukässän ja mahdollisuus oli mutta en valinnutkaan kun kuka kukaan muukaan tyttö ei valinnut ja menin sitten rättikässään. Eli kyllä ryhmäpaine ja odotukset vaikuttaa lapsiin. "
Kyllä ne vaikuttaa. Meillä oli ala-asteella 1980-luvun alussa sellainen kokeilu, missä tytöt laitettiin lukukaudeksi tekniseen käsityöhön ja pojat tekstiilitöihin. Kun kaikki kaverit oli samassa, oli helppoa innostua ja oppia, eikä kukaan ollut silmätikkuna. Opin käyttämään käsityökaluja ja muutenkin opettaja ymmärsi muokata tehtävänannot siten, että oppilaita kiinnosti. Siellä me tehtiin ensin avaimenperiä ja lopulta barbitaloon kalusteita. Saatiin ehdottaa myös mitä haluttiin tehdä. Yksi parhaista opettajistani ikinä.
Koulun vaihdon jälkeen ei ollut valinnan varaa, vaan käsityöt jaettiin taas stereotyyppisesti. Yläasteelle mennessäni otinkin innoissani pakollisen käsityön taas teknisenä työnä
Itekin olen DI ja mietin tuossa kämppää rempatessani, että teenkö itse vai ostanko palveluna, kun koskaan ei varsinaisesti kädentaitoja ole tullut opittua, kun valitsin muiden tyttöjen mukana sen rättikässän. No remppasin kuitenkin itse ja opettelin samalla. Kynnys oli kyllä iso ja epäonnistumisen pelko suuri, vaikka ei nuo remppahommat mitään rakettitiedettä ole.
En tiedä, opettelin keskikouluaikaan "muurahaisenpolun", ei en ole sellaista sen jälkeen ommellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannatan kansalaistaidon opetusta kouluun. Joillekin ei vain vanhemmat opeta yhtään mitään kotitöitä, vaan tekee kaiken kultamussukan puolesta aikuisikään asti. Meilläkin oli kolmikymppinen vuokralainen, joka ei vielä tuohon ikään mennessä ollut oppinut miten pakastin sulatetaan. Oli jättänyt pakastimen yksikseen viikonlopuksi sulamaan. Vedet valui sieltä pitkin keittiötä ja parketti meni laajalta alueelta pilalle.
Aikanaan koulussa oli sellainen oppiaine kuin kansalaistaito, mutta ei siinä mitään pakastinta sulatettu tai vastaavaa, kun ne kuuluin kotitaloustunneille.
Juu, kansalaistaidossa opiskeltiin liikennemerkkejä ja kokouskäytäntöjä. Sitä oli jotenkin vuorotellen ympäristöopin kanssa, joka oli kai jotain alkeiskurssi- kemiaa ja fysiikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kouluun tarvitaan takaisin kansalaistaito eikä se ole sukan neulomista: lattiakaivon puhdistus, pakastimen sulatus ja jääkaapin pesu, ikkunoiden pesu, yleensä siivoaminen, napin neulominen, polkupyörän kumin paikkaaminen ja renkaan vaihto,yleisimpien työkalujen käyttö mm.huonekalun kokoamiseen ja muut pienet huoltotyöt jne. Nämä kaikille oppilaille yläkoulussa jossain vaiheessa.
Napit taidetaan ommella, ei neuloa.
Neulalla neulotaan, puikoilla kudotaan. Tämä vääntö murre-erosta saadaan varmasti jokaiseen vähänkään käsitöihin viittaavaan ketjuun.
Kangaspuilla kudotaan joka puolella Suomea. Puikoilla ei siis virallisesti voi kutoa. Puikoilla neulotaan. Neulalla taas ommellaa
Homonyymit ovat sanoja, jotka kirjoitetaan ja lausutaan samalla tavalla, mutta joilla on eri merkitys. Esimerkkejä suomen kielen homonyymeistä ovat
kuusi (puu tai numero), palaa (tuli palaa tai hän palaa kotiin) ja kieli (ruumiinosa tai kieli-käsite). Ne rikastuttavat kieltä ja niitä käytetään usein vitseissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en muista että koulussa 2000-luvun alussa ois juuri opetettu mitään noista. Tunnit olivat sellasia, että saatiin käsky löytää itse joku ohje tai tehdä jotain, ja sitten opettaja häipyi näppäilemään tietokonetta tai jonnekin muualle pois. Mitään suoranaista opetusta en kyllä muista. Onneksi olen oppinut paljon kotona myöhemmin. Muistelisin, että koska monelle tytölle asiat oltiin kotona opetettu, myös muiden oletettiin osaava. Itseohjautuvuutta jo sekin sitten.
Kyllä meillä ainakin pojille opetettiiin esim. erilaisten puuntyöstökoneisen toiminta, erilaisia hitsauslaitteita jne. Ja kaikkia noita käytettiin, tehtiin koepaloja ja myöhemmin jotain mallitekeleitä myös.
Oma lapsi on seiskalla, eikä käsitöissä mitään kovin ihmeellistä ole tähän mennessä tullut. Osaa suunnilleen virkata ja ehkä neuloa jonkun pienin tilkun. Teknisessä työssä on tehty aika yksinkertaisia hommia, jotain pelejä ja lyhty ja puunkantoteline. Tähän asti noilla on ollut tekstiilityötä ja teknistä vuorotellen, nyt kevääksi tyttö valitsi teknisen työn. Ilmeisesti käsityö ei jatku tämän vuoden jälkeen jos sitä ei ota valinnaiseksi, eikä aio ottaa.
Toisaalta en nyt pidä tuota kauhean vakavana asiana. Minulle sopii, että tunnit käytetään mielummin lukuaineisiin.
Olen itse opettanut lapsen ompelemaan koneella, vaikka en mikään käsityöharrastaja olekaan, kun hän pari vuotta sitten innostui ompelemaan kasseja ja tyynyjä. Puutöitä ja rakentamista on oppinut kotona myös, kun ollaan tehty remonttia ja rakennettu viime vuosina mm. kuisti ja pihasauna. Ensi kesänä tehdään kasvihuone vanhoista ikkunoista ja siinäkin saa olla mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ostan sukat ja lapaset, ei kiinnosta ompelukoneet, risaset sukat heitän roskiin samaten alusvaatteet, en parsi
Käsityö, tekninen ja tekstiilityö uuteen arvostukseen sillä kyllä käden osaajiakin vielä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö käsityö ole valinnainen aine 7.luokan jälkeen, eli se pitää itse valita jos haluaa opiskella, niin oli minusta jo 1980-luvulla kun kävin kouluni.
Joo näin se oli jo aikanaan samoin kuin nykyäänkin.
Mutta se, nykyään ei valita jompaa kumpaa käsitöitä vaan opiskellaan koko aika kumpaakin, niin "pehmeitä" kuin "kovia" käsitöitä.
No eikä ole 8.-9. lk käsityö valinnaista ja tuskin oli kasarillakaan, ainoa mikä on valinnaista on se otatko puu/tekniset vai ompelu/neulomisen. Käsityöt kuuluu perusopetukseen yläasteen loppuun asti.
Ei kuulu. Valinnainen 8 ja 9 luokilla
En oppimut koulun käsitöiss motään, sukkia aloin kutomaan vasta aikuisena. Aikuisena opettelin myös kaikkien työkalujen käytön . Meidän luokalla ysärillä oli poika käsitöissä ja oma tyttäreni oli puu töissä käsityön sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma lapsi on seiskalla, eikä käsitöissä mitään kovin ihmeellistä ole tähän mennessä tullut. Osaa suunnilleen virkata ja ehkä neuloa jonkun pienin tilkun. Teknisessä työssä on tehty aika yksinkertaisia hommia, jotain pelejä ja lyhty ja puunkantoteline. Tähän asti noilla on ollut tekstiilityötä ja teknistä vuorotellen, nyt kevääksi tyttö valitsi teknisen työn. Ilmeisesti käsityö ei jatku tämän vuoden jälkeen jos sitä ei ota valinnaiseksi, eikä aio ottaa.
Toisaalta en nyt pidä tuota kauhean vakavana asiana. Minulle sopii, että tunnit käytetään mielummin lukuaineisiin.
Olen itse opettanut lapsen ompelemaan koneella, vaikka en mikään käsityöharrastaja olekaan, kun hän pari vuotta sitten innostui ompelemaan kasseja ja tyynyjä. Puutöitä ja rakentamista on oppinut kotona myös, kun ollaan tehty remonttia ja rakennettu viime vuosina mm. kuisti ja pihasauna. Ensi kesänä tehdään kasvihuone vanhoista ikkunoista ja siinäkin saa olla mu
Ei se innostus käden taitoihin ole koulusta kiinni. Hirviömäisestä kässänopettajasta huolimatta olen nykyään varsin taitava harrastaja. Käsitöitä en valinnaiseksi valinnut minäkään, joten käsitöissä olin viimeksi seiskalla.
Peruskoulu 1995 - 2004.
Ala-asteella ekoilla luokilla ommeltiin käsin huovasta kala ja kirjottiin vohvelikangasta. Nopeat sai paremman lenkin siihen vohvelipyyhkeeseen. Me hitaat ja huolelliset huonomman.
Valitsin rättikässän. Ajattelin kai, että olisi kiva tehdä vaatteita tai pehmolelu. Näin jälkikäteen katsottuna tekninen olisi ollut parempi valinta. Yksi tyttö sen valitsi, mutta pakitti, kun tajusi olevansa ainoa.
Kolmosella tutustuttiin ompelukoneeseen. Ommeltiin penaali. Kudottiin mato. (Missähän sekin on...) tehtiin fleecestä hattu. Pidin sitä monta vuotta.
Jollain luokalla kudottiin pehmolelu. Mä halusin siitä oikean koiran näköisen, joten opettajan piti auttaa pään ja korvien teossa. Kaikki kysyivät, mikä tämä on, kun olin jättänyt pääkappaleen reunat esiin jäljittelemään kaulan hapsuja. Jossain kohtaa värjättiin ja ommeltiin tyynyliina.
Viitosella ommeltiin paita ja kutosella housut. Minun piti tietysti tehdä omanlaiset ja taas oli opettajalla päänsärky. Kutimilla oli tumput. Kuuntelin opettajaa oman järjen sijaan ja peukalosta tuli liian ohut. Veli otti ne tumput rönttähanskoiksi. En edes oppinut tästä vaan seiskaluokan piposta tuli liian iso.
Seiskalla kirjottiin tyynyliina. Olin taas ahnehtinut liian ison palan ja niin hääräsin neulan kanssa bussimatkat. Kevätkausi oli teknistä, en muista enää, mitä tehtiin.
En harrastanut käsitöitä vapaa-ajalla, vaikka äitini harrastuksiin se kuuluu.
Pitäisikin kysellä nyt parahiksi kouluikäisiltä sukulaislapsilta, mitä heillä on käsitöissä.
Valintaa kaduin siksi, että olisi ollut myöhemmin enemmän hyötyä tottua työkaluihin. Olen melko varma, että olisin oppinut kiinnittämään irronneen napin netistäkin. Suurin riski on tuikata neulalla sormeen, kun taas työkaluja väärin käyttäessä voi mennä koko sormi. Tumppua en kudo vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Peruskoulu 1995 - 2004.
Ala-asteella ekoilla luokilla ommeltiin käsin huovasta kala ja kirjottiin vohvelikangasta. Nopeat sai paremman lenkin siihen vohvelipyyhkeeseen. Me hitaat ja huolelliset huonomman.
Valitsin rättikässän. Ajattelin kai, että olisi kiva tehdä vaatteita tai pehmolelu. Näin jälkikäteen katsottuna tekninen olisi ollut parempi valinta. Yksi tyttö sen valitsi, mutta pakitti, kun tajusi olevansa ainoa.
Kolmosella tutustuttiin ompelukoneeseen. Ommeltiin penaali. Kudottiin mato. (Missähän sekin on...) tehtiin fleecestä hattu. Pidin sitä monta vuotta.
Jollain luokalla kudottiin pehmolelu. Mä halusin siitä oikean koiran näköisen, joten opettajan piti auttaa pään ja korvien teossa. Kaikki kysyivät, mikä tämä on, kun olin jättänyt pääkappaleen reunat esiin jäljittelemään kaulan hapsuja. Jossain kohtaa värjättiin ja ommeltiin tyynyliina.
Viitosella ommeltiin paita ja kutosella housut. Min
Kyllä mä osaan käyttää muun muassa akkuporakonetta, vasaraa ja moottirisahaa, vaikka en kolmannen luokan jälkeen ole puutöissä ollut. Kyllä sitä oppii jos vain haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse kävin yläasteen ysärillä eikä silloinkaan suurimmalla osalla ollut käsityötä 7. luokan jälkeen. Vain meillä oli jotka otti sen valinnaiseksi kasilla ja ysillä. Toki me tehtiin ala-asteella ja seiskalla kaikenlaista. Seiskalla oli parin viikon vaihto niin, että tytöt meni puukässään ja pojat "tavalliseen" kässään. Mulla on edelleen se tarjotin mikä tehtiin puukässässä. Puukässä muuten ihan ok, mutta yläasteen puukässään opettaja oli ällö. Ei nuoret tytöt oikein viihtyneet siellä.
Minä kävin yläasteen ysärin alussa. Silloin meillä oli 7 luokalla pakolliset käsityötunnit ja piirustustunnit kaikille. Mutta silloinkin sai valita että meneekö "rättikässän" tunneille vai puu/metallikäsityön tunneille. Meillä oli silloin yksi tyttö joka oli puukäsityötunneilla ja muutama poika oli rättikässän tunneilla. Eikä silloin kukaan heille mitään sanonut.
Sitten oli 8 luokalla metallikäsityöt valinnaisena, mutta yksi pakollinen piirustustunti. Lisäksi otin valinnaiset piirustustunnit. Joten minulla oli kolme piirustustuntia viikossa, kaksi tuntia metallikäsitöitä ja 9 luokalla oli sitten kaksi tuntia puukäsitöitä.
Harmi vain että meillä oli vain niin huono opettaja että opetus oli pelkästään sitä "piirretään krokotiilirock". Sitten se piirrettiin, eikä minkäänlaista opetusta eri tekniikoista saanut. Värit sai käydä hakemassa varastosta ja siinä sitten istuttiin ja väkerrettiin. Puu/metallikäsityöt oli ihan samanlaista. Mitään opetusta ei ollut. Oli muutama pakollinen jotka piti tehdä kuten pohjalaistuoli, mutta mitään esimerkiksi metallin takomista ei opetettu lainkaan. Esimerkiksi puukko tehtiin niin että vanhasta viilasta smirgelillä hiottiin tavaraa pois. Väitän että huonot opettajat on olleet syypäitä siihen miksi siitä on leikattu nyt kaikki tuet pois.
Kyllä 80-luvun lopulla ainakin oli tekninen työ valinnaisaine 8. ja 9. luokilla.
Ala-asteella oli yksi tekstiilityön kurssi, samoin yläasteen seiskalla varmaankin.
Peruskoulun käsityötunneilta mulla on vieläkin joitain tekemiäni töitä tallella, esim. puinen tuoli, nurkkakaappi, kannellinen laatikko, talouspaperiteline, elektroninen "ovikello", peltinen työkalulaatikko, ja olikohan vielä jotain muutakin. Ala-asteen tekstiilityöjaksolta on jäljellä kangaspussi, jossa kouluaikoina kulki liikuntavaatteet mukana. Lisäksi joku kangaslappu johon ommeltu jotain kuviota.
Ai niin ja ala-asteella suoritettiin ompelukoneen ajokorttikin, tosin se on hävinnyt jonnekin vuosikymmenten aikana.
Kävin kansakoulua 60-70 luvulla ja käsityömaikat oli hirveitä. Minä en osannut kutoa ommella enkä virkata. Niitä opettajia sai pelätä jos ei osannut käsitöitä. Olivat kyllä siedettäviä niille jotka osasivat. Muistan vieläkin 3 luokan maikan nimeltään ja ulkonäöltään, oli todella temperamenttinen, luokassa piti olla hiirenhiljaa. Hyvä jos ei tälläisiä enää ole.
Tapahtui tuntien vähennys ja portfolioon keskittyminen, joka osaltaan vähensi myös käytännön tekemistä ja keskitti huomiota prosessin toteutuksen dokumentointiin.