Taas parisuhteessa jossa mies ei haluakaan lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä 50v perheellinen mies.
Täytyy sanoa että kun katsoo ja kuulee tätä nuorempien miesten menoa, niin minut valtaa ääretön pettymys, juurikin kun perhe, elämän perusta, ei heitä kiinnosta ollenkaan, ja elämän halutaan vain olevan jatkuvaa, loppumatonta varhaisaikuisuutta kunnes huomataan että ei ota enää eteen eikä muutenkaan asiat luista kuten silloin ennen. Jossain on menty vikaan ja pahasti. Kai se on yltiöindividualismi, jossa ei ole sijaa muille kuin itselle ja omille tarpeille: parisuhdekin on vain suuremmalta osalta ottamista, ei antamista.
Miehen mallin on täyttänyt jotkut tyhjänpäiväiset Andrew Tatet ja kotimaiset vastineet jne.

Mitä sinulle kuuluu miten muut miehet elää? Kuulostat kateelliselta. Lapsen hankinta on aina itsekäs päätös. 

 

Kyllä se jossain kuuluu ja näkyy, jos me suomalaiset kuollaan sukupuuttoon. 

Mutta tuo teksi ei kyllä kuulostanut kateelliselta vähääkään, erikoinen päätelmä täyspäisen kirjoituksen johdosta... Oman navan ympärillä pyöriminen johtaa lopulta yksinäisyyteen, joka taas tekee onnettomaksi, tämä on fakta.

vanha rouva joka myös pöyrii yltiöindividualismia

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä se voi. Perheeseen voi kuulua pelkästään kaksi aikuista."

 

 

 

Eli siinä kahden aikuisen perheessä kun toinen alkaa jutella että pitäisikö perustaa perhe, on syytä olettaa ettei toinen ymmärrä mistä puhutaan kun se perhe on jo perustettu? :D

Asian voi ymmärtää kahdella tavalla. 

Mutta sinustako lapseton pariskunta ei ole perhe? Surullista, jos kumppaniaan ei voi laskea perheekseen.

Mihin sitten ihastuit miehessäsi, jos arvot ja elämäntavoitteet on eri suunnilla? 

Jos perhe ja lapset ovat itselle tärkeitä, niin lähtökohtaisesti ideaali olisi että ottaa sellaisen miehen joka sanoo haluavansa lapsia. Jos mies ei sano haluavansa lapsia, niin todennäköisesti hän ei niitä halua mutta pitää kovasti harjoittelusta.

Tää siis realisimina. Oli aloitus sitten Porvoosta tai ei. 

M44

En kyllä kahden aikuisen avoliitossa kokenut meitä perheeksi enkä koskaan käyttänyt tuota nimitystä. Olimme pariskunta.

Vierailija kirjoitti:

"Ihan jokainen parisuhteeni on lähtenyt aidosta ihastumisesta ja rakastumisesta ja vaikka olen aina ollut avoin perhekeskeisyyden suhteen, olen aina halunnut asua muutaman vuoden yhdessä ja katsoa rauhassa sen sijaan että olisin kiirehtimässä liittoon ja hankkimaan lapsia impulsiivisesti."

 

Minusta sinä sekoitat tuossa nyt kaksi asiaa, kiirehtimisen lasten hankinnassa ja sen että tulevaisuudesta puhutaan vakavasti. Tietenkään lasta ei pidä rynnätä hankkimaan jonkun kanssa saman tien tai paukahtaa avioon puolen vuoden tuntemisen jälkeen. Mutta se ei ole sama asia kuin että vain "kattellaan" muutama vuosi ilman mitään kunnon vakavia keskusteluja tulevaisuudesta.

Kyllä minulle on ollut selvää että jos olen jonkun kanssa, se tulevaisuus puhutaan valmiiksi selväksi jo aika pian. Eikä se ole sama asia kuin että sen tarvitsisi tapahtua heti. Katsotaan sitten että tuntuuko se suhde vaikka parin vuoden päästä siltä että edelleen ne suunnit

Puhuin toiveistani aina jo tapailun alkupuolella. Aiemmatkin kumppanit ovat olleet siinä ihan mukana ja jokainen on ollut aidosti mukana noissa kevyissä keskusteluissa. Nykyisen kanssa sama juttu ja alkuun miehellä oli ymmärrettäviä syitä pitkittää vaikka naimisiinmenoa ja lapsia, sillä oli muuttoa, työttömyyttä ja perheenjäsenen sairautta. Sitten kun olimme tilanteessa missä oli vakityöt, talous kunnossa ja asunto, mies vetikin niin sanotusti liinat kiinni. Koen tietyllä tapaa tulleeni jopa jos nyt en huijatuksi niin tavallaan vedätetyksi koska elin aiemmin uskossa että tietyt isot asiat sysättiin tulevaisuuteen hyvästä syystä ja olin samaa mieltä. -Aloittaja

Aina elämässä ei saa sitä mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Lapsen voit tehdä yksin, eroa ja lähde hoitoihin. Kaikkea ei voi saada, sinun pitää valita kumpi on tärkeämpi parisuhde vai lapsi. 

Ei siihen mitään "hoitoa" tarvita, vaan ihan tavallista seksiä.

Joten ap:lle neuvo: ilmoita miehelle ratkaisusi, lähde suhteesta ja ala yrittää omaa lasta. Jos mies eroilmoituksen saatuaan haluaakin yrittää lasta, voit halutessasi jatkaa miehen kanssa.

Joo ei ja ei ja ei. Jos mies ei halua kanssasi lapsia muutoin kuin uhkailemalla, on se uhkaus mikä vaan, niin sitten sen kanssa ei lapsia tehdä.

Kamala ajatuskin olla raskaana, synnyttää, synnyttämisen jälkeinen aika tietäen, että toinen ei oikeasti tätä ainakaan minun kanssani halunnut, antoipahan nyt vaan periksi.

Mitä muuta siinä suhteessa sitten voi tehdä, kenties mieskin voi pettää, valehdella, jne, kun ei kumminkaan erottu? Kun yhdessä pysyminen on tärkeää, ei se, että molempien tärkeimmät arvot ja toiveet toteutuu.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä kahden aikuisen avoliitossa kokenut meitä perheeksi enkä koskaan käyttänyt tuota nimitystä. Olimme pariskunta.

Jep, avoliitto ja avioliitto ON ihan eri asioita. Kun ollaan naimisissa ollaan perhe, oli lapsia tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin jouduin myös haaveista puhumaan paljon ja lopulta toistamaan, myös usea kaverinikin, lopulta kaikki suostuneet kun on puhunut järkeä iästä ja tulevaisuudesta. Kellään mies ei ole ollut kiivaasti halukas lapsiin tai naimisiin, mutta lopputulokseen ovat lopulta olleet erittäin tyytyväsiä. Se on joku jäätävä turha pelko ja siihen autta vain jatkuva puhuminen.

Ei kuullosta hyvälle että mies painostetaan perheelliseksi.

Parempi tarjota mieluummin porkkanaa kuin keppiä. Miehelle voi tarjota vaikka vuoden päivittäiset suihinotot onnistuneesta hedelmöittämisestä.

"Teet toki omat päätöksesi mutta omasta mielestäni miesten ja varsinkin mieslasten seksuaalikäytös on oksettavaa"

Okei. Älä sitten lisäänny tai ala parisuhteeseen miehen kanssa. Jotenkin rasittavaa kun miehiä inhoavat naiset väen vängällä tunkevat parisuhteisiin saadakseen lapsia.

"ymmärrettäviä syitä pitkittää vaikka naimisiinmenoa ja lapsia, sillä oli muuttoa, työttömyyttä ja perheenjäsenen sairautta."

Minusta muutto, perheenjäsenen sairaus ja oikein työttömyyskään ei ole naimisiinmenon esteitä,  lähinnä pelkkiä tekosyitä.

Häiden ei tarvitse olla megalomaaniset, pari todistajaa riittää.

"Suhdetta kuluu pari vuotta ja asustellaan yhdessä"

Miksi muutat heti yhteen miehen kanssa jota et edes tunne ja joka lupaa mahdollisesti vaikka mitä säännöllistä p1llu@ saadakseen.

Ensin tutustut rauhassa ja jos mies halua lapsia niin yhteenmuutto vasta kun olet raskaana ja juuri menossa naimisiin. Yhteisestä asunnosta on huomattavasti hankalampaa lähteä. Moni nainen hankkii lapsen itsellisestikin, et sinä siihen edes mitään parisuhdetta tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ehdotatte keinohedelmöitystä, niin unohdatte että silloin jää elatusmaksutkin saamatta, eikä ole mahdollisuutta lapsen vuoroviikkohoitoon. Elatusmaksut voi olla vähävaraiselle naiselle todella tärkeät. Samoin toinen ihminen jolla lapsi on jokatoinen viikko. Työpaikallakaan ei katsota hyvällä että äiti on kokoajan pois lapsen takia ja siten ei ikinä saa vakituista työsuhdetta.

Aika vahva oletus, että vanhemmaksi huijattu haluaa olla lapsen kanssa tekemisissä. Olette varmaan näitä samoja, jotka ulisevat palstalla, että miksi isä ei ota vastuuta kun jätin pillerit pois ja puhkoin kondomit :D mietipä sitä.

Ja samat tyypit vaatii myös, että vieraan miehen lapsestakin pitäisi maksaa elarit, jos ei ole isyyttä tajunnut perua ajoissa kun ei ole tiennyt tulleensa petetyksi...

Avioliitto ei tee pariskunnasta perhettä, vaan lapset.

"Kyllä se jossain kuuluu ja näkyy, jos me suomalaiset kuollaan sukupuuttoon. 

Mutta tuo teksi ei kyllä kuulostanut kateelliselta vähääkään, erikoinen päätelmä täyspäisen kirjoituksen johdosta... Oman navan ympärillä pyöriminen johtaa lopulta yksinäisyyteen, joka taas tekee onnettomaksi, tämä on fakta.

vanha rouva joka myös pöyrii yltiöindividualismia"

Lapseton ei ole sama asia kuin yksinäinen. Toki jos ei muuta seuraa löydä kuin omat lapset, niin surullista oman navan ympärillä pyörimistä se toki on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä se voi. Perheeseen voi kuulua pelkästään kaksi aikuista."

 

 

 

Eli siinä kahden aikuisen perheessä kun toinen alkaa jutella että pitäisikö perustaa perhe, on syytä olettaa ettei toinen ymmärrä mistä puhutaan kun se perhe on jo perustettu? :D

 

Asian voi ymmärtää kahdella tavalla. 

Mutta sinustako lapseton pariskunta ei ole perhe? Surullista, jos kumppaniaan ei voi laskea perheekseen.

Minä en ainakaan mieheni kanssa ole perhe, vaan pariskunta.

Siitä huolimatta, jos alkaisin nyt puhua miehelle että perustetaanko perhe ja hän ei ymmärtäisi mistä puhun, epäilisin häntä kehitysvammaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

"Suhdetta kuluu pari vuotta ja asustellaan yhdessä"

 

Miksi muutat heti yhteen miehen kanssa jota et edes tunne ja joka lupaa mahdollisesti vaikka mitä säännöllistä p1llu@ saadakseen.

Ensin tutustut rauhassa ja jos mies halua lapsia niin yhteenmuutto vasta kun olet raskaana ja juuri menossa naimisiin. Yhteisestä asunnosta on huomattavasti hankalampaa lähteä. Moni nainen hankkii lapsen itsellisestikin, et sinä siihen edes mitään parisuhdetta tarvitse.

Olisi kyllä aivan täyttä id io ti smia muuttaa yhteen vasta sitten kun maito on jo maassa.

muuttoa, työttömyyttä ja perheenjäsenen sairautta. Sitten kun olimme tilanteessa missä oli vakityöt, talous kunnossa ja asunto, mies vetikin niin sanotusti liinat kiinni.

Pelkkiä tekosyitä. Vihillä voi käydä vaikka maistraatissa kahden virkatodistajan läsnä ollessa, se ei montaa kymppiä kustanna, siis jos ihan oikeasti haluaa naimisiin vaikka rahaa ei sillä hetkellä kunnon juhliin olisikaan. Miehen ehkä on naiselle useimmiten ei -muista tämä niin elämäsi helpottuu.

Vierailija kirjoitti:

Te jotka ehdotatte keinohedelmöitystä, niin unohdatte että silloin jää elatusmaksutkin saamatta, eikä ole mahdollisuutta lapsen vuoroviikkohoitoon. Elatusmaksut voi olla vähävaraiselle naiselle todella tärkeät. Samoin toinen ihminen jolla lapsi on jokatoinen viikko. Työpaikallakaan ei katsota hyvällä että äiti on kokoajan pois lapsen takia ja siten ei ikinä saa vakituista työsuhdetta.

 

 

Kela maksaa elatustuen. Useimmilla lienee vakituinen työsuhde jo lähtiessään hedelmöityshoitoihin.

Hedelmöityshoitoon lähtö on sen verran iso askel, että siihen ryhtyvät ovat miettineet jo läpikotaisin talousasiansa, tukiverkkonsa ynnä muut seikat omalta kohdaltaan.