Taas parisuhteessa jossa mies ei haluakaan lapsia

Vierailija kirjoitti:

Tässä 50v perheellinen mies.
Täytyy sanoa että kun katsoo ja kuulee tätä nuorempien miesten menoa, niin minut valtaa ääretön pettymys, juurikin kun perhe, elämän perusta, ei heitä kiinnosta ollenkaan, ja elämän halutaan vain olevan jatkuvaa, loppumatonta varhaisaikuisuutta kunnes huomataan että ei ota enää eteen eikä muutenkaan asiat luista kuten silloin ennen. Jossain on menty vikaan ja pahasti. Kai se on yltiöindividualismi, jossa ei ole sijaa muille kuin itselle ja omille tarpeille: parisuhdekin on vain suuremmalta osalta ottamista, ei antamista.
Miehen mallin on täyttänyt jotkut tyhjänpäiväiset Andrew Tatet ja kotimaiset vastineet jne.

Hetkinen, etkö sinä hankkinut lapsia juuri siksi että itse halusit? Miksi se on vähemmän itsekästä, kuin se että jättää hankkimatta kun ei niitä halua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin jouduin myös haaveista puhumaan paljon ja lopulta toistamaan, myös usea kaverinikin, lopulta kaikki suostuneet kun on puhunut järkeä iästä ja tulevaisuudesta. Kellään mies ei ole ollut kiivaasti halukas lapsiin tai naimisiin, mutta lopputulokseen ovat lopulta olleet erittäin tyytyväsiä. Se on joku jäätävä turha pelko ja siihen autta vain jatkuva puhuminen.

Tilastot kuitenkin kertoo aivan muuta? Erot pikkulapsiperheissä on todella yleisiä ja sitten riidellään elatusmaksuista ja huoltajuuksista. 

Ihmettelen myös miksi kukaan nainen haluaisi lisääntyä miehen kanssa, jolta joutuu anelemaan ja kinumaan naimisiinmenoa ja lapsia. 

naiset paljon mielummin anelee korkeatasoiselta mieheltä, kuin ottaa innokkaan alemman tason miehen.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla melkein samanlainen tilanne sillä erotuksella, että olen seurustellut/ollut naimisissa viimeiset viisi vuotta saman miehen kanssa. Tuona aikana hänen mielensä lapsiasian suhteen on muuttunut monta kertaa. Välillä ollaan yritetty ja sitten hän on halunnut lopettaa. Tuntuu ihan hirveältä, koska mulle on lääkärit sanoneet, että raskaudella olisi kiire. Ja mies tietää tämän. Pari kuukautta sitten hän ilmoitti, että on tehnyt lopullisen päätöksen, eikä halua lasta. Siitä lähtien olen pohtinut eroa päivittäin. 

 Lähde nyt heti, lakkaa pohtimasta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä ainakin jouduin myös haaveista puhumaan paljon ja lopulta toistamaan, myös usea kaverinikin, lopulta kaikki suostuneet kun on puhunut järkeä iästä ja tulevaisuudesta. Kellään mies ei ole ollut kiivaasti halukas lapsiin tai naimisiin, mutta lopputulokseen ovat lopulta olleet erittäin tyytyväsiä. Se on joku jäätävä turha pelko ja siihen autta vain jatkuva puhuminen.

Ei kuullosta hyvälle että mies painostetaan perheelliseksi.

 

Puhuminen ei liene sama asia kuin painostus aikuisten ihmisten kesken.

Mun kokemus on, että suurin osa miehistä ei tajua haluta lapsia. Kun ovat suostuneet vaimonsa puheiden perusteella, ihastuvatkin lapsiinsa. 

Meillä mies oli se joka toivoi kolmatta kauan ennen minua, puhuminen auttoi niinkin päin. Eikä tuntunut painostukselta.

Näin juuri. Meilläkin mies ei ensin halunnut lapsia, mutta kun perustelin miksi itse haluan ja miksi asia on minulle tärkeä, hän alkoi lämmetä ja on nyt mitä parhain ylpeä isä. Mutta vuosikausiksi en kehota jäämään katselemaan, muuttuuko miehen mieli. 

Lisään edelliseen, että myös avioliitosta piti tehdä selväksi ja pitää tapetilla, että asia on tärkeä. Mutta ei tietenkään kannata avioitua ennen kuin on varmuus että lapsiakin sitten ruvetaan yrittämään. 

Vierailija kirjoitti:

Ap, mulla melkein samanlainen tilanne sillä erotuksella, että olen seurustellut/ollut naimisissa viimeiset viisi vuotta saman miehen kanssa. Tuona aikana hänen mielensä lapsiasian suhteen on muuttunut monta kertaa. Välillä ollaan yritetty ja sitten hän on halunnut lopettaa. Tuntuu ihan hirveältä, koska mulle on lääkärit sanoneet, että raskaudella olisi kiire. Ja mies tietää tämän. Pari kuukautta sitten hän ilmoitti, että on tehnyt lopullisen päätöksen, eikä halua lasta. Siitä lähtien olen pohtinut eroa päivittäin. 

Mitä enää pohdit? Lähde. Elämme vain kerran.

Kannattaa huomioida, että jotkut miehet, jotka etsivät parisuhdetta, valehtelevat suoraan haluavansa lapsia, että saavat sen parisuhteen. Tämä on yllättävän yleistä, seuratkaapa huviksenne miesvoittoisia keskustelupalstoja niin näette, miten epärehellisiä monet ovat ja ihan strategisesti vedättävät parisuhteessa. Onneksi en itse ole koskaan halunnut lapsia niin voi suhtautua huvituksella vastakkaiseen sukupuoleen. Jos joku oikeasti syvälliseen ajatteluun ja itsereflektioon kykenevä mies tulee joskus vastaan niin toki parisuhdettakin voi harkita.

Oma kokemukseni on, että monikaan ei osaa puhua tarpeeksi suoraan ja tarkasti vaikeista ja tärkeistä asioista, oli kyseessä lapsitoive tai jokin aivan muu asia. 

Tässä on klassikkoesimerkki, jossa kommunikaatio on jätetty puolitiehen vuosiksi. Ap on sanonut haluavansa perheen aikanaan, mies on myönnellyt, ja käytännössä sama tila vallitsee edelleen. 

Jos aloittaja rakastaa puolisoaan, sanokoon tälle rauhallisesti ja tarkasti, että toivoo lasta, ja ellei sitä synny tässä suhteessa, hän selvittää muita vaihtoehtoja. Noin kuukausi on miehelle aivan riittävä aika reagoida tällaisen keskustelun jälkeen. Siitä sitten eteenpäin, mihin mies päätyykään. 

Jos taas aloittaja ei rakasta miestä, hänen kannattaa joka tapauksessa lähteä melko lailla heti. 

En siis kiellä tietenkään näitä kokemuksia ja aika yleistäkin tuntuu olevan. Mutta tulee sitten kuitenkin valitettavasti se olo, että molemmat on vähän mukavuudenhaluisia, eli toinen uskottelee, että haluaa lapsia ja toinen on uskovinaan ja molemmat siirtää asian pöydälle nostamista, jotta ei keikuta venettä.

Tämä on totta. Aika usein toiveen lapsesta täytyy olla todella suuri, että oikeasti lähtee suhteesta sen vuoksi ainoastaan. Suurin osa jää toivomaan, että toinen jotenkin vaan muuttaisi mieltään. Ja joskus niin käykin tai sovitaan jotain puolittaista, kuten että ei ehkäistä "tulkoon jos on tullakseen". 

Sitten on kyllä näitäkin, joissa käydään hoidoissakin, mutta toinen ei ole yhtään sen sitoutuneempi oikeasti lasten tekoon. Tiedän tapauksen, jossa mies jätti vain kaikki ohjeet, joita saivat, noudattamatta. En tiedä tarkkaan, mitä ne olivat, mutta osaltaan sabotoivat hoitojen onnistumismahdollisuutta.

Mikä juttu tuo on, että erosta pitäisi muka olla vuosi ennen kuin hoitoja saa? Kuka sen pystyy kontrolloimaan, siis jos kyse ei ole virallisesta avioerosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä miehen haaveet? Kukaan täysjärkinen ei halua iilimatoja syömään kaikki tulot

Tämähän se on. 

Joten voidaankin ä m m i l l e esittää kymysys näin päin:

Suostutko muka itse siihen että elintasostasi (siis syystä ja motivaatiosta jonka vuoksi käyt ylipäätään töissä) leikkaantuu kymmeniä prosentteja pois ilman että itse sitä haluat, vaan se tapahtuu jonkun toisen haluamisien vuoksi, mutta työmääräsi EI vähene kymmeniä prosentteja samassa suhteessa? Vaan joudut jopa tekemään kahta kauheammin töitä että saat EDES NYKYISEN elintasosi säilytettyä????? Eli työmääräsi käytännössä lähes tuplaantuu ILMAN että siitä saatava rahamäärä lähes tuplaantuu samassa suhteessa. Ja nyt sitten tuleekin teille ä m m i l l e se kysymys, MINKÄ HELVETIN TAKIA _KUKAAN_ JÄRKEVÄ MIES TUOLLAISTA HALUAISI???????!!!!!!

Millä helvetin logiikalla te

Noh, en nyt väitä, että kaikki isäksi halunneet tuntemani miehet ovat järkeviä, mutta varsin mukavasta elintasosta tuntuu suurin osa nauttivan. He nauttivat erityisesti siitä, että saavat tarjota lapsilleen hyvän elämän. 

Suurin osa heistä saa myös työstään muutakin tyydytystä, kuin vain palkan. Fiksuja, kunnianhimoisia miehiä ja ihan samanlaisia ovat vaimonsakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Höttöilmaisuun "haluan joku päivä perheen" on paljon helpompi sanoa ajattelematta "joojoo", kuin vaatimukseen "haluan ehdottomasti tehdä lapsia x vuoden kuluessa". Siitä, ettei todellista tavoitetta sano suoraan, tulee mielikuva ettei sanoja oikein itsekään tiedä tarkalleen mitä haluaa, kunhan heittää jotain epämääräistä sinnepäin. Siksi ei uskalla myöskään sanoittaa sitä tarkasti."

 

 

 

 

Siis miten monella tapaa ilmaisun perheen perustaminen voi mielestäsi ymmärtää? Kyllä se on kautta aikain tarkoittanut lasten hankintaa.

Jollekin se voi tarkoittaa naimisiinmenoa ja yhteisen asunnon hankintaa.

 

 

 

Ei voi.

Kyllä se voi. Perheeseen voi kuulua pelkästään kaksi aikuista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä 50v perheellinen mies.
Täytyy sanoa että kun katsoo ja kuulee tätä nuorempien miesten menoa, niin minut valtaa ääretön pettymys, juurikin kun perhe, elämän perusta, ei heitä kiinnosta ollenkaan, ja elämän halutaan vain olevan jatkuvaa, loppumatonta varhaisaikuisuutta kunnes huomataan että ei ota enää eteen eikä muutenkaan asiat luista kuten silloin ennen. Jossain on menty vikaan ja pahasti. Kai se on yltiöindividualismi, jossa ei ole sijaa muille kuin itselle ja omille tarpeille: parisuhdekin on vain suuremmalta osalta ottamista, ei antamista.
Miehen mallin on täyttänyt jotkut tyhjänpäiväiset Andrew Tatet ja kotimaiset vastineet jne.

 

 

 

Hetkinen, etkö sinä hankkinut lapsia juuri siksi että itse halusit? Miksi se on vähemmän itsekästä, kuin se että jättää hankkimatta kun ei niitä halua?

Koska mietin myös yhteiskunnan jatkuvuutta. Miellän itseni osaksi tätä yhteiskuntaa, enkä vain himojani toteuttavana individualistina.

Vierailija kirjoitti:

Entä miehen haaveet? Kukaan täysjärkinen ei halua iilimatoja syömään kaikki tulot

Sitten sanoo sen suoraan heti alussa ja elää yksin tyytyväisenä kaikkien tulojensa kanssa.

"Kyllä se voi. Perheeseen voi kuulua pelkästään kaksi aikuista."

Eli siinä kahden aikuisen perheessä kun toinen alkaa jutella että pitäisikö perustaa perhe, on syytä olettaa ettei toinen ymmärrä mistä puhutaan kun se perhe on jo perustettu? :D

Vierailija kirjoitti:

Vaikka vastaus pelottaakin, ota asia miehesi kanssa puheeksi. Kysy asiaa ihan suoraan yksinkertaisin sanoin. Totea samalla, että sinulta alkaa aika loppua. Mieti valmiiksi, kauanko aiot hänelle antaa aikaa miettiä vastaustaan ja sano se hänelle. Itse antaisin kuukauden verran aikaa. Älä sano valmiiksi, aiotko lopettaa suhteen, jos hän vastaa kieltävästi. Mieti kuitenkin omaa ratkaisuasi valmiiksi. Itse laittaisin kieltävän vastauksen saadessani nettipalstalle ilmoituksen, jossa kertoisin suoraan perhetoiveestani. Selvittäisin myös reitit itsenäiseen äitiyteen lahjaspermalla. Käytännössä notkuisin varmaan nykyisessä suhteessa vielä jonkin aikaa näistä tempuista huolimatta. Parisuhteenne ilmapiiri näet muuttuu, kun alat etsiä muita vaihtoehtoja. Siitä voi seurata, että mies muuttaakin mielensä. 

Tämä x1000. Laita itsesi etusijalle kaikessa mitä teet! 

"Koska mietin myös yhteiskunnan jatkuvuutta. Miellän itseni osaksi tätä yhteiskuntaa, enkä vain himojani toteuttavana individualistina."

Kumpi meistä on itsekkäämpi, kun sinä hankit lapsia yhteiskunnan takia ja minä jätän ne hankkimatta luonnon takia?

En ole lukenut koko keskustelua, joten sori jos tulee toistoa, mutta kaikille lapsia haluaville naisille annan neuvoksi tämän: Päätä jokin aikaraja, mihin asti maksimissaan voit "odottaa". Ja sitten kun se taaraja tulee, jos mies edelleenkään ei halua, tai "miettii vielä", "haluaa vielä vähän aikaa nauttia vapaudesta", "haluaa lapsia sitten joskus" tms. niin hakeutukaa yksin hoitoihin. Samoin jos olette sinkkuja, tuohon asti voi etsiä miestä, mutta sitten jos ei ole löytynyt, niin yksin hoitoihin. 

Oma lapsi on niin tärkeä ja merkityksellinen asia silloin, kun sellaisen haluaa saada, että sen toiveen toteutumista ei kannata jättää vain miesten päätettäväksi. Älä uhraa omaa elämääsi ja omia haaveitasi miehen takia.

Ja itse melkeinpä sanoisin, että sen takarajan kannattaisi olla ikävuosi 33. Siihen asti voi katsella, hoituuko asia miehen kanssa, mutta sitten kannattaa hakeutua yksin hoitoihin. Joskus raskaus ei ala heti, mutta tuossa on vielä aikaa siihenkin, jos joutuu yrittämään pitkään. Ja halutessa ehtii saada kaksikin lasta. Joten ap:lle neuvo: ilmoita miehelle ratkaisusi, lähde suhteesta ja ala yrittää omaa lasta. Jos mies eroilmoituksen saatuaan haluaakin yrittää lasta, voit halutessasi jatkaa miehen kanssa.

Meilläkään ei mies mitenkään hirveästi halunnut lapsia, mutta olisin päättänyt suhteen jos hän ei olisi suostunut. Tiesin, että voi myös käydä niin että pikkulapsiaikana tulee ero jos mies ei sopeudu isäksi. Itse asiassa sovimme etukäteen, ettemme eroa ennen kuin lapsi täyttää 2v. Monet riidat kyllä tuolloin riideltiin, oli suhteemme raskain ajanjakso, mutta pysyimme yhdessä. Nyt isomman lapsen kanssa mieskin kokee onnea lapsesta.

Olisimme hyvin saattaneet erotakin, mutta tiesin jo ennen lapsen yritystäkään, että tarve äitiyteen oli suurempi kuin tarve parisuhteelle. Eli tavallaan tein oman päätökseni jo silloin.

"Kannattaa huomioida, että jotkut miehet, jotka etsivät parisuhdetta, valehtelevat suoraan haluavansa lapsia, että saavat sen parisuhteen. Tämä on yllättävän yleistä, seuratkaapa huviksenne miesvoittoisia keskustelupalstoja niin näette, miten epärehellisiä monet ovat ja ihan strategisesti vedättävät parisuhteessa. "

Tuo onnistuu vain jos nainen hyväksyy kerta toisensa jälkeen vakuutukset jotka eivät johda mihinkään, kiertelyt ja kaartelut ja "katsotaan sitten vähän myöhemmin" selitykset.

Jos noita ei hyväksy niin ei kukaan mies pysty kovin kauaa vedättämään.

Vierailija kirjoitti:

Tässä 50v perheellinen mies.
Täytyy sanoa että kun katsoo ja kuulee tätä nuorempien miesten menoa, niin minut valtaa ääretön pettymys, juurikin kun perhe, elämän perusta, ei heitä kiinnosta ollenkaan, ja elämän halutaan vain olevan jatkuvaa, loppumatonta varhaisaikuisuutta kunnes huomataan että ei ota enää eteen eikä muutenkaan asiat luista kuten silloin ennen. Jossain on menty vikaan ja pahasti. Kai se on yltiöindividualismi, jossa ei ole sijaa muille kuin itselle ja omille tarpeille: parisuhdekin on vain suuremmalta osalta ottamista, ei antamista.
Miehen mallin on täyttänyt jotkut tyhjänpäiväiset Andrew Tatet ja kotimaiset vastineet jne.

Mitä sinulle kuuluu miten muut miehet elää? Kuulostat kateelliselta. Lapsen hankinta on aina itsekäs päätös.