Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Taas parisuhteessa jossa mies ei haluakaan lapsia
Ei ole trolli tai minkään sortin miehet vastaan naiset -aloitus. Haen kohtalotovereita ja keskustelua samassa veneessä olleilta tai olevilta. Olen siis 35v nainen jolla on ollut aikuisiässä muutama pidempi vakava parisuhde suunnilleen ikäisteni tai max. 5 vuotta vanhemman miehen kanssa. Jokaisessa näistä suhteista olen ollut alusta asti avoin siitä miten avioliitto ja perhe ovat minulle tärkeitä asioita ja jokainen poikaystävä on alkuun myötäillyt vieressä. Suhdetta kuluu pari vuotta ja asustellaan yhdessä, mutta mies ei ota aiheita koskaan omatoimisesti puheeksi ja on vallan ahdistuneen ja välttelevän oloinen jos yritän viritellä keskustelua, oli se sitten vähemmän suoraan tai ihan suoraankin. Ja kappas, olen taas suhteessa jossa suhde on vakiintunut ja tasainen mutta mies ei halua keskustella tulevaisuudesta ellei suunnittelu koske valleusmatkaa Norjaan tai jotain kivaa puuhastelua. On kova suunnittelemaan projekteja autoonsa tai kavereiden kanssa, mutta ne perhepuheet lentää automaattisesti johonkin epämääräiseen tulevaisuudessa sitten -kansioon.
En vaan enää jaksa. Ikää on sen verran ettei huvita aloittaa koko rumbaa uudestaan ja mahdollisesti vaan löytää itsensä samasta tilanteesta toisen miehen kanssa. Olen kateellinen niille naisille jotka menevät kivuttomasti naimisiin ja saavat lapsia muutaman vuoden sisään kun omalla kohdallani tuntui olevan mahdoton tehtävä.
Kommentit (869)
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus täältä viiskymppisestä mieskuplasta. Yksi teini (äiti 1) ja kaksi päiväkoti-ikäistä (äiti 2).
Ensimmäinen tuli enemmän yllätyksenä, yksityiskohtiin menemättä. Koetettiin kiristää parisuhteeseen. Vuosien vääntö, mutta jonkinlainen rauha on asiaan syntynyt. Poika on enimmäkseen äidillä, mutta joka viikko 1-3 päivää myös minulla.
Toiset tulivat naisen aloitteesta, mutta en juuri vastustellutkaan. Yhdessä ollaan edelleen (ei naimisissa), arki jossain määrin raskasta vielä. Mutta ihan ok, kyllä tämä ihan hyvää elämää on. Taloudellisesti tilanne on ok.
Ohje miehille: Jos lapsia tulee, niin se on vaan hyvä. Sillä kohtaa tuntuu... monenlaiselta, mutta asiat näyttävät erilaisilta 10-20 vuoden perspektiivillä. Vie aikaa ja maksaa, enkä tiedä saako siitä mitään kovin suuria "elämyksiä" tai "fiiliksiä" (minä en), mutta semmoinen hiljainen hyvä olo hiipii kyllä vuosien mi
Asiallinen lirjoitus, tota vasemmistolaista kuohitsemista en ymmärrä....mut muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lukee täällä kommentteja niin ihan hyvä ettei lapsia synny maailmaan kärsimään, fiksut eivät tee tähän lopunaikoihin lapsia lisää kärsimään.
Vierailija kirjoitti:
"Avioliitot ja ydinperheen ylipäätään ei nykyään enää kestä, suurin osa päättyy eroon. "
Paitsi että ei. Ensimmäisistä avioliitoista hieman yli puolet kestää kuolemaan saakka.
No niin tietysti kun ne kuolemaan päättyvien avioliittojen avioparit on pääsääntöisesti eläkeläisiä...
Pitäisi katsoa ensimmäisiä avioliittoja pelkästään 25-50 vuotiaiden osalta, jos halutaan järkevää dataa "nykyavioliitoista".
Olen 34: Olen ollut omanikäisteni häissä neljästi, ja näistä 2 paria on jo eronneet, ja yksi jo toista kertaa mennyt naimisiin...
"Asiallinen lirjoitus, tota vasemmistolaista kuohitsemista en ymmärrä....mut muuten."
Sama juttu. En ole edes näin miehenä oikein koskaan tajunnut mitä kuohitsevaa on siinä että mies laittaa luontevasti ruokaa ja siivoaa kotona.
"Pitäisi katsoa ensimmäisiä avioliittoja pelkästään 25-50 vuotiaiden osalta, jos halutaan järkevää dataa "nykyavioliitoista"."
En tiedä onko sellaista mutta jos kaikisrta ensimmäisistä avioliitoista keskimäärin nyt noin 40% päättyy eroon niin ei ole oikein mahdollista että 25-50 vuotiaissa se olisikin joku 70%. Silloin sen pitäisi olla vanhemmissa ikäluokissa joku 10%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Olen 34: Olen ollut omanikäisteni häissä neljästi, ja näistä 2 paria on jo eronneet, ja yksi jo toista kertaa mennyt naimisiin..."
Omat kokemukset ovat usein vääristyneitä. Omasta ystävä- ja lähipiiristäni on vajaaseen viiteenkymppiin mennessä eronnut alle 10% (ja emme ole mitään uskovaisia) mutta en silti kuvittele sen olevan mikään yleinen avioeroprosentti.
Vierailija kirjoitti:
"Olen 34: Olen ollut omanikäisteni häissä neljästi, ja näistä 2 paria on jo eronneet, ja yksi jo toista kertaa mennyt naimisiin..."
Omat kokemukset ovat usein vääristyneitä. Omasta ystävä- ja lähipiiristäni on vajaaseen viiteenkymppiin mennessä eronnut alle 10% (ja emme ole mitään uskovaisia) mutta en silti kuvittele sen olevan mikään yleinen avioeroprosentti.
Niin no. Onko viisikymppisten kohdalla sitten kyse "nykyavioliitoista"!
Ajattelin sen tarkoittavan pääsääntöisesti nuorempia.
Tosiaan tuossa mainitsin vain häät joissa itse olin paikalla, tuntuu että todella paljon erotaan muutenkin.
Voi tosin johtua siitä että se eroaminen yleensä tapahtuu juuri tässä 25-35 v iässä, jos tapahtuu. Ja jos selvitään siitä niin ollaan sitten yhdessä loppuun asti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ex-kumppani vaikuttaa olevan tyypillinen kaverit ja harrastukset ensin ja perhe sitten joskus- mies. Nämä tarvitsevat kumppania lähinnä jakamaan taloudellista vastuuta ja seksin harrastamiseen silloin tällöin.
Tällaiset miehet yleensä myös rakastavat ja kunnioittavat niitä kavereitaan naistaan enemmän. Kavereiden kanssa koetaan elämää ja jaetaan kaikkein tärkein, puoliso on tosiaan hyötyesine ja koriste,kun sellainen joko pitää nyt vaan olla tai mies ei uskalla myöntää itselleen, että kaikkien mieluisinta seuraa on toinen mies.
Alue: Aihe vapaa
Oma kokemus täältä viiskymppisestä mieskuplasta. Yksi teini (äiti 1) ja kaksi päiväkoti-ikäistä (äiti 2).
Ensimmäinen tuli enemmän yllätyksenä, yksityiskohtiin menemättä. Koetettiin kiristää parisuhteeseen. Vuosien vääntö, mutta jonkinlainen rauha on asiaan syntynyt. Poika on enimmäkseen äidillä, mutta joka viikko 1-3 päivää myös minulla.
Toiset tulivat naisen aloitteesta, mutta en juuri vastustellutkaan. Yhdessä ollaan edelleen (ei naimisissa), arki jossain määrin raskasta vielä. Mutta ihan ok, kyllä tämä ihan hyvää elämää on. Taloudellisesti tilanne on ok.
Ohje miehille: Jos lapsia tulee, niin se on vaan hyvä. Sillä kohtaa tuntuu... monenlaiselta, mutta asiat näyttävät erilaisilta 10-20 vuoden perspektiivillä. Vie aikaa ja maksaa, enkä tiedä saako siitä mitään kovin suuria "elämyksiä" tai "fiiliksiä" (minä en), mutta semmoinen hiljainen hyvä olo hiipii kyllä vuosien mittaan. Jää jotain jälkeen näistä omistakin touhuista.
Lapsen äidin kanssa ei lähtökohtaisesti kannata riidellä. Jotkut ovat tietysti niin hankalia ja katkeria, että diplomatiaa pitää harrastaa pitkään. Yleensä riittää kun pitää sanansa ja tulee sovittuihin tilanteisiin ajoissa. On ystävällinen naisen vanhemmille ja ystöville. Ilmoittaa aina etukäteen kun on tulossa, ei saavu koskaan yllättäen. On tarjolla auttamaan jos jotain apua tarvitaan, muttei tyrkytä itseään. Maksaa jotain elatusta ja muutenkin katsoo lapsen perään silloin, kun on siitä vastuussa. Ei puhu äidistä pahaa lapselle tai kenellekään. Jatkaa tätä alkuun 10 vuotta. Se yleensä riittää.
Naisille: Ei miestä yleensä jälkikäteen oikeasti harmita, vaikka nainen tulisikin raskaaksi. Mies voi sitä esittää ja alussa ehkä oikeastikin ahdistaa. Mutta aika muuttaa asioita. Toisaalta se, että yritetään esim. kuohita koti-isäksi vasemmistohenkiseen kokkiohjelmien aatemaailmaan... ei vaan pysty. Mutta asiallisesti kun toimii niin käytännön asiat on ainakin omalla kohdalla saatu rullaamaan. Ei ole pahaa sanottavaa kummastakaan äidistä.
Lapsille isä on tärkeä juttu, se kannattaa muistaa.