Lue keskustelun säännöt.
Taas parisuhteessa jossa mies ei haluakaan lapsia
Ei ole trolli tai minkään sortin miehet vastaan naiset -aloitus. Haen kohtalotovereita ja keskustelua samassa veneessä olleilta tai olevilta. Olen siis 35v nainen jolla on ollut aikuisiässä muutama pidempi vakava parisuhde suunnilleen ikäisteni tai max. 5 vuotta vanhemman miehen kanssa. Jokaisessa näistä suhteista olen ollut alusta asti avoin siitä miten avioliitto ja perhe ovat minulle tärkeitä asioita ja jokainen poikaystävä on alkuun myötäillyt vieressä. Suhdetta kuluu pari vuotta ja asustellaan yhdessä, mutta mies ei ota aiheita koskaan omatoimisesti puheeksi ja on vallan ahdistuneen ja välttelevän oloinen jos yritän viritellä keskustelua, oli se sitten vähemmän suoraan tai ihan suoraankin. Ja kappas, olen taas suhteessa jossa suhde on vakiintunut ja tasainen mutta mies ei halua keskustella tulevaisuudesta ellei suunnittelu koske valleusmatkaa Norjaan tai jotain kivaa puuhastelua. On kova suunnittelemaan projekteja autoonsa tai kavereiden kanssa, mutta ne perhepuheet lentää automaattisesti johonkin epämääräiseen tulevaisuudessa sitten -kansioon.
En vaan enää jaksa. Ikää on sen verran ettei huvita aloittaa koko rumbaa uudestaan ja mahdollisesti vaan löytää itsensä samasta tilanteesta toisen miehen kanssa. Olen kateellinen niille naisille jotka menevät kivuttomasti naimisiin ja saavat lapsia muutaman vuoden sisään kun omalla kohdallani tuntui olevan mahdoton tehtävä.
Kommentit (869)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin ennen "Ei ikinä lapsia"-mies. Mutta siinä kolmannen vuosikymmenen loppupuolella kun omaisuuttakin alkoi jo kertyä, alkoi vituttamaan ajatus että omaisuuteni menisi kuoleman jälkeen valtiolle tai jollekin kaukaiselle sukulaiselle. Nyt on 2 perillistä ja vasektomia tehty
Eikö testamentti haluamallesi henkilölle tai taholle olisi ollut edullisempi?
Vierailija kirjoitti:
Kissa vaan reippaasti pöydälle ja toimintaa. Ei miehet näissä asioissa ymmärrä olla aloitteellisia. Kosit tai ehdotat lapsen teon harjoittelun aloittamista tomerasti itse. Pari viikkoa on miehelle hyvä antaa henkistä pohtimis- ja valmistumisaikaa, mutta tämän jälkeen pitää olla valmis toimimaan. Jos ei ole, niin ero se sitten on seuraava etappi.
Ap on jo eronnut tästä miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Äh meni noin että ei erota mikä on mun ja mikä on se jota lainaan... Mut laitan tän mun uudestaan:
Hyvä ja rakastava parisuhde on sellainen että kunnioittaa toisen haaveita kuten lapsihaavetta eikä hukkaa toisen aikaa ja näin vaaranna lapsihaavetta. Tossa oli miehellä vapaus tehdä päätös että okei erotaan sitten kun tulevaisuudentoiveet ei kohtaa.
Lapsettomuushaavetta ei kuitenkaan tarvitse kunnioittaa? Ja nainen ei ollut kyvykäs tekemään tuota eropäätöstä vaan mielummin tyytyi uhkailemalla murretun saamiseen isäksi omaan projektiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin jouduin myös haaveista puhumaan paljon ja lopulta toistamaan, myös usea kaverinikin, lopulta kaikki suostuneet kun on puhunut järkeä iästä ja tulevaisuudesta. Kellään mies ei ole ollut kiivaasti halukas lapsiin tai naimisiin, mutta lopputulokseen ovat lopulta olleet erittäin tyytyväsiä. Se on joku jäätävä turha pelko ja siihen autta vain jatkuva puhuminen.
Vihervasemmisto on tuottanut lähi-idästä valtavan määrän sosiaalipumpeaumme ja maahan etkö voi käyttää niitä hyväksesi
Eihän niillä ole resursseja mitä voisi hyväksikäyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
noin käy jokaiselle joka ei kotona ole kasvatettu odottamaan että mies on valmis isäksi ennen kun meette yhteen.
jos tekee niin saa myös tilanteen jossa mies rakastaa ennen kun ees tapaatte ja siten se lapsi on se syy olla yhdessä. eli
eli seurustelua ollenkaan vaan suoraan lapsen tekoon heti kun tapaatte. sitä ennen.. vaiheet:
1 ilmoittaa tyttö ettö on vapaa
2. antaa pojan kertoa kiinnostuksestaan YLI 2 vuotta esim kirjein.tai email ( yksi puolisesti, niin että miehellä pitää olla USKOA että nainen hänet valitsee)
naisen pitää tietää että mies haluu vain hänet eikä muita. sen vuoksi yli 2 vuotta. ja koska vauva on koko elämän.
3. nainen menee miehen luokse ei toisinpäin koskaan. vain nainen tietää milloin on valmis äidiksi ja omalle lapsellle PITÄÄ opettaa että mies ei voi tulla milloin huvittaa ottamaan naista. ( kuten muut tekee )
syyt miksi tää toimii hyvin on että mies luo rakkauden ENNEN kuin te tapaatte.
kun meette yhteen niin otte 24/7 yhessä, jep vessa breakit myös. ja vauvan syötöt yöllä
" jos mies ei haluu olla sun kaa ihan kokoajan jo alusta lähtien, niin kun vauva yöllä itkee kolmatta viikkoa putkeen ei tuu olee kivaa, sulle "
nää on asioita mitä teidän omat vanhemmat olisi pitäneet kertoa:
" rakas lapsi, jos seuraat ystäviä. netttiä tv elokuvia niin te päädytte kuten hekin onnettomaan suhteeseen jossa kaupataan kotitöitä seksin avulla. tee sää toi niin annan suukon jne.. ja muille kerrotte että ootte onnellisii mutta.. ette ole. mutta jos teette aivan kaiken yhessä niin silloin annatte omalle lapselle tärkeen opin.. sen että onnellinen lapsi tarvii vain tosi vähän.. 2 rakastavaa vanhempaa jotka haluu olla yhessä "
hyppykettu auttaa . kom ( poun intended )
meillä äiti opetti jo pienestä että.
kun mies tulee sun luo niin sun PITÄÄ heti kärkeen kysyy että:
" haluutko munkaa lapsen, nyt heti, jos mies EDES miettii / epäröi, niin hän tulee valehtee ja jopa menee sun kaa naimisiin saadakseen seksiä kauniilta naiselta pitäen silti OVEN AUKI " paremmalle " nainen antaa lapselle ulkonäköä ja kaikki tavat, tottumukset, harrastukset, ystävät työt jne ei merkkaa "pennin latia" mies tietää tuon alitajuisesti SAMOIN kun tietää nainen AINA hetki miehen tavatessaan " is theres sex on the table " biologinen juttu. "
kaverit työ menee uusiksi kun tulee yhteinen perhe ja kaikki vanha on vain asioita mitä teit ennen..yksin.
ne kuuluu tehä perheenä yhessä ,
"jos ei haluu tehä kaikkee yhessä kokoajan on seura väärä"
- hyppykettu auttaa -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tunne ketään, joka olisi parin vuoden seurustelun jälkeen ollut halukas hankkimaan lapsia oli ikä sitten 25v tai 30v. Ehkä minun tuttavapiiri on tosi outo, mutta kahdessa vuodessa ehkä on vasta muutettu yhteen jos sitäkään. Mutta siis. Rohkeasti asia pöydälle ja vakava keskustelu. Haluaako mies ollenkaan lapsia? Jos vastaus on ehkä, niin sitten mies useimmiten on avoin lapsille. Olen jopa kuullut, että ihan järkevä puoliso on vastannut suoraan kysyttäessä ihan sama, koska oli ollut niin paniikissa tai henkisesti lukossa ettei ole uskaltanut huutaa kyllä, mutta kun haluaisi eka sen omakotitalon jne! No lapsia ei tuohon suhteeseen kuitenkaan tullut. Miehet on usein niin tyhmiä etteivät edes osaa miettiä miten se lapsensaanti vaikuttaa parisuhteeseen, arkeen tai työelämään. Naiset miettii näitä asioita paljon enemmän. Valtaosalle miehistä lapset on ok, mutta he eivät vain ymmärrä että iän tuomia riskejä tai että siihenkin touhuun pitää oikeasti ja aktiivisesti ryhtyä ja lapset ei ilmaannu itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Jätä sontakulli ja hanki lapsi itse. Vai jätätkö haaveidesi toteutumisen jonkun perässävedettävän kivireen varaan.
Pidä turpasi kiinni ääliö. Ei tänne tarvita yhtään uutta katkeroitunutta yh-äitiä. Parempi olisi, jos itse jäisit auton alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisillekaan ei tunnu tiettyyn ikään tultaessa edes olevan niin väliä kuka mies siinä pyörii kunhan lapsen saa.
Omakin vaimo sanoi että ei minulla ole eikä ollut väliä, pääasia että sai lapsia ja ilmeisesti lähes kuka tahansa muukin olisi kelvannut niitä alulle panemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin toimi meillä käytännössä: Sanoin sisuuntuneena parin tunnustelevan keskustelun jälkeen, että haluan lapsen nyt heti, ja jos et ole mukana, niin teen jonkun muun kanssa. Saat kuukauden aikaa miettiä. Parin päivän jälkeen mies oli ihan mukana ja on edelleen vuosien jälkeen, lapsia on. Olisin lähtenyt, jos ei olisi ollut mukana, sen verran vahva oli vauvakuume.
Oliko tässä nyt terve parisuhde, jossa ollaan tasa-arvoisia kumppaneita ja päätetään asioista yhdessä, vai toksinen, manipuloiva ja jopa uhkaileva?
Olisiko hyvä ja rakastava parisuhde jos menisi toisinpäin, että mies painostaa näillä lauseilla naista lisääntymään? "Joko tulet raskaaksi tai eroamme ja teen jonkun toisen kanssa"?
Mietipä hetki kumpi tekee isomman työn l
Nyt menee puurot ja vellit sekaisin: työmäärästä ei puhuttu mitään, enkä ota kantaa tähän, ainoastaan periaatteellisesta kysymyksestä "onko tervettä, että parisuhteessa x painostaa y:tä toimimaan haluamallaan tavalla erolla uhkailemalla" ("Tee x tai erotaan ja etsin jonkun, joka tekee").
Tähän vastaus on "kyllä", "ei" tai "en tiedä", eikä vastakysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei näissä ole kyse siitä että miehet ei haluaisi lapsia vaan eivät halua tehdä asiasta lopullista päätöstä suuntaan tai toiseen. Itse en halua lapsia ja kyllä miehet venkoilevat senkin asian kanssa ihan yhtä lailla kun tajuavat että minuun sitoutuminen loppuiäksi tarkoittaa lapsettomuuden valitsemista. Ja samoin olen ollut avoin asiasta alusta asti. Paljon on naisiakin jotka eivät osaa valita halutako lapsia vai ei, mutta meillä ikä tulee niin nopeasti vastaan että paineita päätökseen ei tarvitse miesten meille asettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh meni noin että ei erota mikä on mun ja mikä on se jota lainaan... Mut laitan tän mun uudestaan:
Hyvä ja rakastava parisuhde on sellainen että kunnioittaa toisen haaveita kuten lapsihaavetta eikä hukkaa toisen aikaa ja näin vaaranna lapsihaavetta. Tossa oli miehellä vapaus tehdä päätös että okei erotaan sitten kun tulevaisuudentoiveet ei kohtaa.
Lapsettomuushaavetta ei kuitenkaan tarvitse kunnioittaa? Ja nainen ei ollut kyvykäs tekemään tuota eropäätöstä vaan mielummin tyytyi uhkailemalla murretun saamiseen isäksi omaan projektiinsa?
Sovitaanko jatkossa niin että paritellaan vain lastentekotarkoituksessa. Miehet voivat "harrastaa seksiä" sitten vaikka keskenään, jos se on se mitä haluvat. Naisia ei tarvitse enää käyttää hyväkseen miehen "harrastuksiin". Ja tuokin että saa paritella siittääkseen naisen on suuri myönnytys, ihmiskunta on osannut jo kauan hoitaa homman myös ilman yhdyntää eivätkä miehet edes näe jälkeläisiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tunne ketään, joka olisi parin vuoden seurustelun jälkeen ollut halukas hankkimaan lapsia oli ikä sitten 25v tai 30v. Ehkä minun tuttavapiiri on tosi outo, mutta kahdessa vuodessa ehkä on vasta muutettu yhteen jos sitäkään. Mutta siis. Rohkeasti asia pöydälle ja vakava keskustelu. Haluaako mies ollenkaan lapsia? Jos vastaus on ehkä, niin sitten mies useimmiten on avoin lapsille. Olen jopa kuullut, että ihan järkevä puoliso on vastannut suoraan kysyttäessä ihan sama, koska oli ollut niin paniikissa tai henkisesti lukossa ettei ole uskaltanut huutaa kyllä, mutta kun haluaisi eka sen omakotitalon jne! No lapsia ei tuohon suhteeseen kuitenkaan tullut. Miehet on usein niin tyhmiä etteivät edes osaa miettiä miten se lapsensaanti vaikuttaa parisuhteeseen, arkeen tai työelämään. Naiset miettii näitä asioita paljon enemmän. Valtaosalle miehistä lapset on ok, mutta he eivät vain ymmärrä että iän tuomia riskejä tai että siihenkin touhuun pitää oikeasti
Sitä vaan ihmettelen, että miksi nainen haluaisi lisääntyä tuollaisen debiilin kanssa, joka "on niin tyhmä, ettei ymmärrä riskejä"
Maailman älykkäin mies uskoo myös jeesukseen. Ehdotan, että naiset kieltäytyvät parittelemasta debiilien apinoiden kanssa ja pyydämme tuolta mieheltä siemenet, ja kasvatamme uuden, paremman ihmiskunnan. "Seksiä" harrastavat apinat saavat jäädä omiin pikku laumoihinsa tumputtamaan toisiaan ja peräreikiään
No kyllä miehet lapsia haluaa, mut se nyt ei ole vain sinun kanssa. Olet harjoittelusuhde.
Kauanko olette olleet naimisissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äh meni noin että ei erota mikä on mun ja mikä on se jota lainaan... Mut laitan tän mun uudestaan:
Hyvä ja rakastava parisuhde on sellainen että kunnioittaa toisen haaveita kuten lapsihaavetta eikä hukkaa toisen aikaa ja näin vaaranna lapsihaavetta. Tossa oli miehellä vapaus tehdä päätös että okei erotaan sitten kun tulevaisuudentoiveet ei kohtaa.
Lapsettomuushaavetta ei kuitenkaan tarvitse kunnioittaa? Ja nainen ei ollut kyvykäs tekemään tuota eropäätöstä vaan mielummin tyytyi uhkailemalla murretun saamiseen isäksi omaan projektiinsa?
Kyllähän nainen oli tehnyt eropäätöksen? Hän sen selkeästi ilmaisi että haluaa eron jos kerran lapsia ei suhteeseen aiota tehdä. Antoi miehelle viimeisen tilaisuuden tehdä päätös että haluaako mies tehdä lapsia vai sen että jatketaan erilleen. En ymmärrä miksi tämä tälläinen selkeä kommunikointi nähdään jotenkin vääränä ja uhkailuna? Ei ero ole mikään uhka vaan mahdollisuus molemmille löytää itselleen sopivampi kumppani.
Nainen asettaa rajan että hän haluaa tavoitella unelmaansa ja jos mies ei siihen veneeseen halua tulla niin sitten on parempi erota. Miksi se on sun mielestä väärin ensin kertoa että suhde voi jatkua jos mies on valmis lapsen tekemään (kuten mies on lupaillut mutta jostain syystä sitten vitkutellut asian toteutusta kauemmin mitä sovittu)? Ja jos mies ei ole valmis perheellistymiseen niin sitten nainen eroaa.
Jos mies ei missään nimessä lapsia halua niin silloinhan hän järkevänä ihmisenä valitsee eron (ja pyytää anteeksi että on vuosikausia johtanut naista harhaan kun lupaillut että joooo tehdään lapsia sit joskus 3 vuoden päästä joooo.....).
Itse olin naisena se, jolle sanottiin "lapsia tai ero" mies oli alusta asti puhunut perhehaaveista, mutta halusin itse elää nuoruutta ja opiskella, luoda hetki uraa jne. No lapsia on, miestä ei enää :D Ei kuitenkaan kaduta, olisin varmaan jäänyt oman jahkailuni kanssa perheettömäksi. En siis missää vaiheessa ollut halunnut lapsia mutten myöskään ollut sitä vastaan, mutta "painostettuna" tajusin haluavani kokea äitiyden. Kun kumppani oikeasti painostetaan miettimään sitä mitä haluaa, saa se kumppaninkin miettimään sitä mitä haluaa elämältään. Ei se ole siis painostusta tehdä lapset "väkisin" jos itse haluaa kovasti lapsia ja kumppani ei, vaan se on todella tarpeellinen käännekohta siinä, kannattaako suhdetta jatkaa vai ei. Ei kannata kummankaan uhrata omia haluja ja haaveita pysyäkseen suhteessa, jossa tulevaisuudensuunnitelmat eivät ole yhtenäiset.
Kannattaa suhteen alkumetreillä jo puhua mitä halutaan.