Lue keskustelun säännöt.
Tuli aivan järjetön riita äitini kanssa
04.02.2026 |
Olen asunut omillani jo vuosikausia, niin hän soittelee ja kuvittelee minun olevan joku helvetin reppana ja opastaa sekä epäilee ja kuvittelee ja sanelee mitä sylki suuhun tuo. Jumalauta että hermostuin ja sanoin äidille että jos hän ei lopeta soittelemista niin minä lopetan sen. Perkele että vielä aikusena saa kärsiä paskoista vanhemmista ja vielä aikuisinakin sekaantuvat elämään ilman mitään vidun hyötyä, pysykööt poissa kuten pysyivät silloinkin kun apu olisi ollut tarpeen, eli noin 5 vuotiaana, silloin oltiin loitolla ja nyt kun pärjään ihan OK sekaantuvat ja arvostelevat kaiken aikaa. Painukoot helvettiin!
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi ymmärtää sellainen asia että lapset on aikuisiässä ja niistä pitää päästää irti eikä vahtia ja neuvoa joka asiassa. jokaisen pitää itsestään ottaa vastuu kuitenkin.
lisään vielä että tämä on yksi pahimmista syistä jolla pääsee aikuisiässä olevien jälkikasvun kanssa erittäin pahoihin riitoihin! ja nopeasti.
Eikö nyt normaalisti lapset muuta kotoa pois ja ala itsenäisen elämän. Opiskelemaan tai kuitenkin itsekseen asumaan.
Ei ole oikein aikuistunut jos kokee jonkun " onko sulla kunno pakkaskäsineet" asioihin sotkeutumiseksi.
Meillä ainakin se on keskinäistä huumoria että puheluiden lopuksi jostain turhasta huolehdin. Ei siitä kukaan hermostu koska ovat oikeesti aikuistuneita. Enkä kyllä puutu asioihinsa, enkä lastensa asioihin. Kuuntelen, autan jos sitä pyydetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempien pitäisi ymmärtää sellainen asia että lapset on aikuisiässä ja niistä pitää päästää irti eikä vahtia ja neuvoa joka asiassa. jokaisen pitää itsestään ottaa vastuu kuitenkin.
Mutta pitää muistaa kehua, ai että oli älliä tokarissa ja nyt oot ihan maisteri ja vielä.
pomonakin. Että aikuisen mieli on hyvä. Näköjään.
Puhutko sinä noin ystäviesikin kanssa? Vinoilet ja keljuilet vuodesta toiseen?
En. Mutta täällähän aikuiset odottavat tuota vanhemmiltaan. Hyökää heidän kimpppuunsa jotka sitä odottavat.
Mä en ymmärrä tätä että yo-lakista tai opintojen valmistumisesta pitäisi loputtomiin Ylistää lastaan ja toitottaa sitä vielä vieraille joka paikassa.
Eikö se ole opintojen tarkoitus että ne läpäistään ja valmistutaan.
Ei hemmetti. Kyllä minä äitinä olen tuulettanut ja iloinnut jokaisesta lasteni onnistumisista. Kyllä minun sydämeni on pakahtunut ilosta silloin ja olen jopa saattanut ylpeänä kertoakin ystäville. Eikös se suu puhu sydämen kyllyydestä...? Ja toisaalta lasteni surut ja epäonnistumiset on jaettu yhdessä ja olen parhaani mukaan yrittänyt lohduttaa ja tukea niissä tilanteissa.
Onneksi minulla ja jo aikuisilla lapsillani on läheiset ja lämpimät välit.
Aikuinen hoitaa jo esim yliopisto-opinnot itse. Vanhemmat jos pystyvät auttavat rahallisesti. Siinä päälle kahdenkympin pitäisi alkaa olla vastuuta itsestään ja itsenäistymistä ettei niitä vanhempia enää tarvita tekemään läksyjä ja vahtimaan meneekö luennoille.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen hoitaa jo esim yliopisto-opinnot itse. Vanhemmat jos pystyvät auttavat rahallisesti. Siinä päälle kahdenkympin pitäisi alkaa olla vastuuta itsestään ja itsenäistymistä ettei niitä vanhempia enää tarvita tekemään läksyjä ja vahtimaan meneekö luennoille.
Kaikki ei näköjään osaa, kun äidin pitää kysyä osaatko pukea lämpimät vaatteet pakkasella ja ottaa d-vitamiinin. Eihän ne lapset aikuistu ikinä, jos he ei edes noihin kykene itsenäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaista se on, että vanhemmat ja lapset usein ärsyttävät toisiaan. Palautetta voi antaa puolin ja toisin, ja ottaa vastaan myös.
Mielestäni ärsytys ei ole kuitenkaan syy laittaa välejä poikki.
No kas vaan, normaalilla äidillä on normaali suhde lasten kanssa. Tästä voisivat jotkut tässäkin ketjussa ottaa oppia.
Jotain narsistista on siinä, että vihaa lastaan tai aviopuolisoaan ja odottaa silti normaalia suhdetta. Ja oikeuttaa tämän itselleen ja pitää vastapuolta syyllisenä kaikkeen.
Ei kai mikään ihme, että tällainen ketju kerää traumatisoituneet aikuislapset, koska otsikko kuvaa sellaista dynamiikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen hoitaa jo esim yliopisto-opinnot itse. Vanhemmat jos pystyvät auttavat rahallisesti. Siinä päälle kahdenkympin pitäisi alkaa olla vastuuta itsestään ja itsenäistymistä ettei niitä vanhempia enää tarvita tekemään läksyjä ja vahtimaan meneekö luennoille.
Kaikki ei näköjään osaa, kun äidin pitää kysyä osaatko pukea lämpimät vaatteet pakkasella ja ottaa d-vitamiinin. Eihän ne lapset aikuistu ikinä, jos he ei edes noihin kykene itsenäisesti.
Joo, mutta äidit nyt vaan on tällaisia. Turha tuosta on massiivisesti vetää hernettä nenään.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä että yo-lakista tai opintojen valmistumisesta pitäisi loputtomiin Ylistää lastaan ja toitottaa sitä vielä vieraille joka paikassa.
Eikö se ole opintojen tarkoitus että ne läpäistään ja valmistutaan.
Ei hemmetti. Kyllä minä äitinä olen tuulettanut ja iloinnut jokaisesta lasteni onnistumisista. Kyllä minun sydämeni on pakahtunut ilosta silloin ja olen jopa saattanut ylpeänä kertoakin ystäville. Eikös se suu puhu sydämen kyllyydestä...? Ja toisaalta lasteni surut ja epäonnistumiset on jaettu yhdessä ja olen parhaani mukaan yrittänyt lohduttaa ja tukea niissä tilanteissa.
Onneksi minulla ja jo aikuisilla lapsillani on läheiset ja lämpimät välit.
No sitten ei ainakaan lapsesi täällä valita ettei oo yo-juhlia järjestetty eikä muutenkaan ylistetty tarpeeksi.
Minullakin on läheiset välit vaikka annan lasten elää perheineen omaa elämäänsä.
Sain hyvän läksyn kun retostin naapurin rouvalle miksi lapsemme ovat valmistuneet ja miten hyvin saivat töitä. Miten eteviä ja hyvissä töissä. Seuraavana päivänä hän rupesi juttelemaan, lapsensa ammattikoulun kautta ammateissa, että kyllä näitäkin tarvitaan jotka ei niin paljon ole kouluja käyneet. Näinhän se on ja opin pitämään suuni kiinni, turhsan loukkaamatta muita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on ilmeisesti nuoriso-osasto enimmäkseen sellaista, jolle on jäänyt lapsuuden traumoja. Heille taitaa jostain syystä ottaa koville tuo vanhempien huolehtiminen nyt aikuisiällä.
Tosiaan omat lapseni nauravat, jos erehdyn kysymään talvirenkaista, varoittamaan liukkaista teistä, muistuttamaan D-vitamiinin tärkeydestä. Pärjäisivät varmasti ilman kysymyksiäni hyvin, mutta ovat tarpeeksi kypsiä ja tasapainoisia, ymmärtääkseen, että äiti on aina äiti ja vain huolehtii, eikä tarkoita mitään pahaa, eikä missään nimessä väheksy fiksuja lapsiaan.
Yritän jatkossa olla tekemättä huolehtivaisia kysymyksiäni ihan niin paljon :) voihan sitä äiditkin kehittyä. Rakastan lapsiani, olen aina rakastanut, halannut ja huolehtinut ja olen heistä äärimmäisen ylpeä ja myös sanon nämä asiat heille usein. Heillä on myös fiksut kumppanit.
Juuri näin. Huumorilla voi tällaiset ottaa.
Muistakaa, että huumorin määritelmä täyttyy vain, kun molemmat nauravat jutulle rennosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen hoitaa jo esim yliopisto-opinnot itse. Vanhemmat jos pystyvät auttavat rahallisesti. Siinä päälle kahdenkympin pitäisi alkaa olla vastuuta itsestään ja itsenäistymistä ettei niitä vanhempia enää tarvita tekemään läksyjä ja vahtimaan meneekö luennoille.
Et onnittele siskoasi ylennyksestä? Ystävää uudesta asunnosta? Jne.
Joillain on kyllä todella karu mielenmaisema ja lisäksi kasvaa vielä piikkipensaita.
Ota etäisyyttä vähäksi aikaa ja näytä että asioiden täytyy nyt muuttua. Näin ei voi jatkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen hoitaa jo esim yliopisto-opinnot itse. Vanhemmat jos pystyvät auttavat rahallisesti. Siinä päälle kahdenkympin pitäisi alkaa olla vastuuta itsestään ja itsenäistymistä ettei niitä vanhempia enää tarvita tekemään läksyjä ja vahtimaan meneekö luennoille.
Kaikki ei näköjään osaa, kun äidin pitää kysyä osaatko pukea lämpimät vaatteet pakkasella ja ottaa d-vitamiinin. Eihän ne lapset aikuistu ikinä, jos he ei edes noihin kykene itsenäisesti.
Joo, mutta äidit nyt vaan on tällaisia. Turha tuosta on massiivisesti vetää hernettä nenään.
Minä en ole. Uskon ja tiedän, että omat lapset osaa huolehtia noista ihan itse harkintansa mukaan. Jossain vaiheessa aikuisia lapsia pitää ruveta kohtelemaan kuin aikuisia. Oma äiti ei siihen kyennyt, itse halusin toimia toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen hoitaa jo esim yliopisto-opinnot itse. Vanhemmat jos pystyvät auttavat rahallisesti. Siinä päälle kahdenkympin pitäisi alkaa olla vastuuta itsestään ja itsenäistymistä ettei niitä vanhempia enää tarvita tekemään läksyjä ja vahtimaan meneekö luennoille.
Kaikki ei näköjään osaa, kun äidin pitää kysyä osaatko pukea lämpimät vaatteet pakkasella ja ottaa d-vitamiinin. Eihän ne lapset aikuistu ikinä, jos he ei edes noihin kykene itsenäisesti.
Kai se nyt on vaan semmosta puhumista puhelimessa, leikkipuhetta, mutta tosikoita maailmassa piisaa.
Mun poika joskus vielä sinkkuna pakkasilla laittoi viestinkin, kyll mulla äiti on pitkät kalsarit. Tms. Meillä niin samanlainen huumorintaju lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen hoitaa jo esim yliopisto-opinnot itse. Vanhemmat jos pystyvät auttavat rahallisesti. Siinä päälle kahdenkympin pitäisi alkaa olla vastuuta itsestään ja itsenäistymistä ettei niitä vanhempia enää tarvita tekemään läksyjä ja vahtimaan meneekö luennoille.
Mua ei ole vanhemmat koskaan vahtineet luennolle menoa eivätkä koskaan millään tavoin ohjanneet tai opastaneet koulutehtävissä. En ole kyllä osannut sitä kaivatakaan.
Joidenkin muiden elämän asioiden osalta olen joskus ajatellut että ehkä vanhemmat olisivat voineet ehkä jotain varoittavaa vihjata. Toisaalta vaikka jostakin asiasta taas on varoiteltukin, niin nuorena ei sitä niin ymmärrä että ehkä olisi pitänyt yrittää paremmin ottaa huomioon jotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen hoitaa jo esim yliopisto-opinnot itse. Vanhemmat jos pystyvät auttavat rahallisesti. Siinä päälle kahdenkympin pitäisi alkaa olla vastuuta itsestään ja itsenäistymistä ettei niitä vanhempia enää tarvita tekemään läksyjä ja vahtimaan meneekö luennoille.
Et onnittele siskoasi ylennyksestä? Ystävää uudesta asunnosta? Jne.
Joillain on kyllä todella karu mielenmaisema ja lisäksi kasvaa vielä piikkipensaita.
En ymmärrä kommenttisi? Et vaikuta helpolta immeiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen hoitaa jo esim yliopisto-opinnot itse. Vanhemmat jos pystyvät auttavat rahallisesti. Siinä päälle kahdenkympin pitäisi alkaa olla vastuuta itsestään ja itsenäistymistä ettei niitä vanhempia enää tarvita tekemään läksyjä ja vahtimaan meneekö luennoille.
Kaikki ei näköjään osaa, kun äidin pitää kysyä osaatko pukea lämpimät vaatteet pakkasella ja ottaa d-vitamiinin. Eihän ne lapset aikuistu ikinä, jos he ei edes noihin kykene itsenäisesti.
Kai se nyt on vaan semmosta puhumista puhelimessa, leikkipuhetta, mutta tosikoita maailmassa piisaa.
Mun poika joskus vielä sinkkuna pakkasilla laittoi viestinkin, kyll mulla äiti on pitkät kalsarit. Tms. Meillä niin samanlainen huumorintaju lasten kanssa.
Siis kaikilla muilla on paska huumorintaju? Tosikoita. Kun ei jaksa kuunnella sanaa huonoa "vitsiä" 40 v putkeen? Kyllä sanojallakin on jokin vastuu siitä, mitä suustaan päästää.
Täällä on ilmeisesti nuoriso-osasto enimmäkseen sellaista, jolle on jäänyt lapsuuden traumoja. Heille taitaa jostain syystä ottaa koville tuo vanhempien huolehtiminen nyt aikuisiällä.
Tosiaan omat lapseni nauravat, jos erehdyn kysymään talvirenkaista, varoittamaan liukkaista teistä, muistuttamaan D-vitamiinin tärkeydestä. Pärjäisivät varmasti ilman kysymyksiäni hyvin, mutta ovat tarpeeksi kypsiä ja tasapainoisia, ymmärtääkseen, että äiti on aina äiti ja vain huolehtii, eikä tarkoita mitään pahaa, eikä missään nimessä väheksy fiksuja lapsiaan.
Yritän jatkossa olla tekemättä huolehtivaisia kysymyksiäni ihan niin paljon :) voihan sitä äiditkin kehittyä. Rakastan lapsiani, olen aina rakastanut, halannut ja huolehtinut ja olen heistä äärimmäisen ylpeä ja myös sanon nämä asiat heille usein. Heillä on myös fiksut kumppanit.