Tuli aivan järjetön riita äitini kanssa
Olen asunut omillani jo vuosikausia, niin hän soittelee ja kuvittelee minun olevan joku helvetin reppana ja opastaa sekä epäilee ja kuvittelee ja sanelee mitä sylki suuhun tuo. Jumalauta että hermostuin ja sanoin äidille että jos hän ei lopeta soittelemista niin minä lopetan sen. Perkele että vielä aikusena saa kärsiä paskoista vanhemmista ja vielä aikuisinakin sekaantuvat elämään ilman mitään vidun hyötyä, pysykööt poissa kuten pysyivät silloinkin kun apu olisi ollut tarpeen, eli noin 5 vuotiaana, silloin oltiin loitolla ja nyt kun pärjään ihan OK sekaantuvat ja arvostelevat kaiken aikaa. Painukoot helvettiin!
Kommentit (217)
No kyl jos viiskymppinen saa hermoromahduksen jos äiti sanoo että ajele varovasti tai osta vahvempia d-vitskuja, minäkin ostin. Oletteko jo sen terassin laittaneet? Kyllä silloin lapsi on jäänyt lapseksi.
Kuitenkin on keskusteluja kun 30 -50 vuotiaat valiitavat kun äiti ei koskaa kysele mun töistä,tokko ees tietää mitä teen ja kuka on firman johtaja.
Niinpä, jos puhut, oot paha, jos et, oot paha.
P.s. itse en tiedä mitä poikani tekevät töissään, paljon nuo matkustelee ja isoissa yrityksissä. Tyttären ammatin ymmärrän paremmin mutta hän ei voi töistään puhua.
Mua ainakin harmittaa saamani syntymäpäivähuomio.
Vierailija kirjoitti:
No kyl jos viiskymppinen saa hermoromahduksen jos äiti sanoo että ajele varovasti tai osta vahvempia d-vitskuja, minäkin ostin. Oletteko jo sen terassin laittaneet? Kyllä silloin lapsi on jäänyt lapseksi.
Kuitenkin on keskusteluja kun 30 -50 vuotiaat valiitavat kun äiti ei koskaa kysele mun töistä,tokko ees tietää mitä teen ja kuka on firman johtaja.
Niinpä, jos puhut, oot paha, jos et, oot paha.
P.s. itse en tiedä mitä poikani tekevät töissään, paljon nuo matkustelee ja isoissa yrityksissä. Tyttären ammatin ymmärrän paremmin mutta hän ei voi töistään puhua.
Jos toinen jankuttaa ja muistuttaa samoista asioista päivä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen, niin siitä saa hermostua. Siinä voi vanhemmalle ehdottaa muistitestiin hakeutumista, kun muistissa on selkeästi pahasti vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Tein tuon saman omalle äidille, kielsin soittamasta. Eipä ole sen jälkeen oltu yhteyksissä.
Viime elokuussa tuli kutsu perukirjoitukseen, en mennyt. Jälkikäteen sain tietää, että en saanut perintöä, koska en vaatinut lakiosaa. Äiti oli niin kiero, että testamenttasi kaiken siskolle eikä kukaan kertonut, että mitään ei saa, jos ei vaadi. Sisko samanlainen kuin äiti, ei anna euroakaan, vaikka sai 2 kesämökkiä ja ison rivitalokämpän.
Ei sulle ole tullut mieleen että olisikohan tuolle äitisi menettelylle jokin syy.
Yleensä tuollaista eriarvoistamista tekee narsisti tai psykopaatti. Normaali vanhempi ei yleensä rankaise lapsiaan perinnöttä jättämisellä. Eikä lakikaan sitä salli kuin erityistapauksissa.
Miten kuvittelet vieraana ihmisenä, miniänä, voivasi loukata appivanhempasi ja he vaan jatkavat yhteydenpitoa parempina versioina.
Miten kuvittelet, että automaattisesti on kyse miniästä? Yleensä se onkin naisten äidit, jotka tätä tekee, poikien olettavat olevan miehiä.
Minä miehenä olen joutunut toppuuttelemaan anopin meidän asioihin puuttumista ja ainaista opastusta. Meillä on jotain ränkkäämässä koko ajan, veljensä antaa olla rauhassa. Ja ihan saman tein, istutin alas ja sanoin, että nyt puhutaan. Loukkaantui.
Vierailija kirjoitti:
Samaistun vahvasti siihen, että lapsena jätettiin henkisesti yksin ja nyt aikuisena sitten ollaan tyrkyttämässä apua ja jopa nimiehdotuksia vauvalle. Uskomattoman röyhkeää.
Sama juttu. Olin yläasteella pahasti kiusattu, karmeaa aikaa henkisesti. Kotona vanhempia kiinnosti vain ryypiskely, kun molemmat olivat työttöminä. Henkistä tukea sieltä ei saanut. Nyt sitten kun ole lähes kolmekymppinen ja löytyy oma perhe, ollaan niin "huolehtivaisia" ja kiinnostuneita mitä tehdään ja missä. Tämä ihmissuhde omiin vanhempiin on enemmän rasite kuin onnen lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on seurattu näiden lastensa jättämiksi tulleiden tukiryhmää. Kovin on tuttuja asenteet ja selitykset.
Jos vanhemmat /perhesysteemi on tuhoava niin on täysi oikeus jättää sellainen armottomasta syyllistyksestä huolimatta.
Itse vinkkaan aiheesta Jerry Wisea, todella hyödyllistä tietoa jos on kasvanut sekopääperheessä.
Vierailija kirjoitti:
No kyl jos viiskymppinen saa hermoromahduksen jos äiti sanoo että ajele varovasti tai osta vahvempia d-vitskuja, minäkin ostin. Oletteko jo sen terassin laittaneet? Kyllä silloin lapsi on jäänyt lapseksi.
Kuitenkin on keskusteluja kun 30 -50 vuotiaat valiitavat kun äiti ei koskaa kysele mun töistä,tokko ees tietää mitä teen ja kuka on firman johtaja.
Niinpä, jos puhut, oot paha, jos et, oot paha.
P.s. itse en tiedä mitä poikani tekevät töissään, paljon nuo matkustelee ja isoissa yrityksissä. Tyttären ammatin ymmärrän paremmin mutta hän ei voi töistään puhua.
Kyse ei ole nyt tälläisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein tuon saman omalle äidille, kielsin soittamasta. Eipä ole sen jälkeen oltu yhteyksissä.
Viime elokuussa tuli kutsu perukirjoitukseen, en mennyt. Jälkikäteen sain tietää, että en saanut perintöä, koska en vaatinut lakiosaa. Äiti oli niin kiero, että testamenttasi kaiken siskolle eikä kukaan kertonut, että mitään ei saa, jos ei vaadi. Sisko samanlainen kuin äiti, ei anna euroakaan, vaikka sai 2 kesämökkiä ja ison rivitalokämpän.
Ei sulle ole tullut mieleen että olisikohan tuolle äitisi menettelylle jokin syy.
Kosto. Ajattelitko itse kostaa lapsillesi heidän itsenäistymisensä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyl jos viiskymppinen saa hermoromahduksen jos äiti sanoo että ajele varovasti tai osta vahvempia d-vitskuja, minäkin ostin. Oletteko jo sen terassin laittaneet? Kyllä silloin lapsi on jäänyt lapseksi.
Kuitenkin on keskusteluja kun 30 -50 vuotiaat valiitavat kun äiti ei koskaa kysele mun töistä,tokko ees tietää mitä teen ja kuka on firman johtaja.
Niinpä, jos puhut, oot paha, jos et, oot paha.
P.s. itse en tiedä mitä poikani tekevät töissään, paljon nuo matkustelee ja isoissa yrityksissä. Tyttären ammatin ymmärrän paremmin mutta hän ei voi töistään puhua.
Kyse ei ole nyt tälläisestä.
Eikö juuri ole siitä, äiti kyselee ja varoittelee. Hienosäätönyansseja sit näköjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein tuon saman omalle äidille, kielsin soittamasta. Eipä ole sen jälkeen oltu yhteyksissä.
Viime elokuussa tuli kutsu perukirjoitukseen, en mennyt. Jälkikäteen sain tietää, että en saanut perintöä, koska en vaatinut lakiosaa. Äiti oli niin kiero, että testamenttasi kaiken siskolle eikä kukaan kertonut, että mitään ei saa, jos ei vaadi. Sisko samanlainen kuin äiti, ei anna euroakaan, vaikka sai 2 kesämökkiä ja ison rivitalokämpän.
Ei sulle ole tullut mieleen että olisikohan tuolle äitisi menettelylle jokin syy.
Kosto. Ajattelitko itse kostaa lapsillesi heidän itsenäistymisensä?
Raivopäinen en ole 25 vuoteen nähnyt enkä mennyt hautajaisiin ei ole itsenäistymistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun puolison äiti on samanlainen eikä tajua mitenkään rajoja. Neuvoo jatkuvasti, vähättelee nykyajan työkuormaa ja tuo jatkuvast mielipiteitä miten asiat pitäisi tehdä tai miten ne tehtiin ennen. Usein tulee kommenttia, että älä siinä selitä, minä olen sinun äiti!
Joku aika sitten otettiin ihan perhepalaveri ja keskusteltiin aiheesta. Jutteluhetken jälkeen isovanhemmat oli sitä mieltä, että onpa hyvä kun asioista keskustellaan rakentavaan henkeen. Ja sen jälkeen totaalinen radiohiljaisuus eli vedettiin herne nenään. Todella ahdistava tilanne kun itsellä ollut hyvät ja normaalit välit omiin vanhempiin.
Oma äityli saa toki valita huonekalunne ja verhonne. Hänhän on äitisi. Mies äiteineen on äänetön yhtiömies.
Miten kuvittelet vieraana ihmisenä, miniänä, voivasi loukata appivanhempasi ja he vaan j
SIIS mä olin tuossa palaverissa tukemassa miestäni, osoittamassa että me ollaan yksikkö. Mies puhui rauhallisesti asiansa ja vanhemmat rauhallisesti omat kommenttinsa mitkä olivat suurimmilta osin sellaisia, että ai - eihän tuo nyt pidä paikkansa, muistat väärin etc. Mies ei ole moksiskaan välien katkeamisesta. Minun äitini ei ole verhojamme valinnut vaan on lempeästi tukenut taustalla jos siihen on ollut syytä. RIP hänelle. Jänniä tulkintoja tuntemattomilta ihmisiltä tuntemattomille ihmisille.
Mielestäni ei testamenttia voi toimeenpanna jos ei perintökaaren mukaisilta henkilöiltä ole pyydetty paperia etteivät kiistä testamenttia.
Ainakin viime syksynä oli näin. Enssijaiset perijät testamentti ohitti kokonaan, joidenkin toissijaisten osuus pieneni. Lakimies jokaiselle saattoi testamentin tiedoksi, hyväksymispaperi palautettava. Rintaperillisiä ei ollut.
Jaa, ei taas saanut kertoa että varmaan kuka tahansa vetäytyy tuttavuudesta jos hänelle ihan palaveerissa kerrotaan että olet ollut väärä ja huono ihminen aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyl jos viiskymppinen saa hermoromahduksen jos äiti sanoo että ajele varovasti tai osta vahvempia d-vitskuja, minäkin ostin. Oletteko jo sen terassin laittaneet? Kyllä silloin lapsi on jäänyt lapseksi.
Kuitenkin on keskusteluja kun 30 -50 vuotiaat valiitavat kun äiti ei koskaa kysele mun töistä,tokko ees tietää mitä teen ja kuka on firman johtaja.
Niinpä, jos puhut, oot paha, jos et, oot paha.
P.s. itse en tiedä mitä poikani tekevät töissään, paljon nuo matkustelee ja isoissa yrityksissä. Tyttären ammatin ymmärrän paremmin mutta hän ei voi töistään puhua.
Kyse ei ole nyt tälläisestä.
Eikö juuri ole siitä, äiti kyselee ja varoittelee. Hi
Aikuisten ihmisten välillä ei tarjota neuvoja joita ei pyydetä. Jos lapsi kysyy apua tilanne on toinen mutta vanhemman touhukas päsmäröinti ja paremminosaaminen ovat sietämättömiä piirteitä. Kun motiivi on nimenomaan vanhemman omassa narsistisessa pätemisenhalussa ja lapsen omien kykyjen ja taitojen perusteettomassa epäilyssä.
Jonkun kommentit ovat niin suojeltuja ettei niihin voi edes vastata. Edes sanoa että hyvä kun panitte välit poikki.
Ymmärrän, että kaikki ikääntyvät vanhemmat eivät osaa suhtatua kovin hyvin aikuisiin lapsiinsa. Useimmissa tapauksissa on kuitenkin mahdollista löytää sopiva tapa pysyä puheväleissä. Neuvot voi antaa valua kuin hanhen selästä ja jos puhelut ovat liian rasittavia, ei niihin aina tarvitse vastata.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu. Olen 4-kymppinen korkeasti koulutettu ja isoja ihmisjoukkoja koskevia linjauksia työkseni tekevä. Vanhempani olettavat, että jos he eivät sano erikseen, en tajua pukeutua lämpimästi ulos ja kuolen tai en ymmärrä, että auto pitää joskus tankata. Elämässäni on ollut myös oikeasti vaikeita ja raskaita asioita, mutta se ei vanhempiani kiinnosta. Olen saanut heiltä henkistä tukea 0 sekuntia. Heille pääasia on, että saavat hallita ja pitää vajaaälyisenä (eivät kuitenkaan onnitelleet, kun valmistuin yliopistosta - itse pidin valmistumista näinkin tyhmälle ihmiselle merkittävänä saavutuksena).
Minulta meni motivaatio opiskeluun masennuksen takia johon suurimmat taustavaikuttajat olivat vanhempieni välinpitämättömyys yhdistettynä mitätöivään häpäisevään raivoon.
Onneksi olen kasannut vuosien mittaan ihan kelpo itsetunnon ja ottanut etäisyyttä taustaani, mutta syyllistämiseni ja leimaamiseni milloin miksikin hylkiöksi eivät ole tietenkään kadonneet mitä viimeksi olen ollut vanhempiini yhteydessä.
Miten ikävöit tälläisiä ihmisiä heidän eläessään tai heidän kuoltuaan? Sanon että vaikeasti.
Tässä on seurattu näiden lastensa jättämiksi tulleiden tukiryhmää. Kovin on tuttuja asenteet ja selitykset.