Tuli aivan järjetön riita äitini kanssa

Tee kuten minä. Vaihdettuani paikkakuntaa vaihtui numerokin ja sitten osoite salaiseksi. Yritti opiskelija-asuntoonkin majoittaa sukulaisia multa kysymättä.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei taas saanut kertoa että varmaan kuka tahansa vetäytyy tuttavuudesta jos hänelle ihan palaveerissa kerrotaan että olet ollut väärä ja huono ihminen aina.   

Tässäpä tämä. Kun mitään ei voi keskustella, kun reaktio on juuri luokkaa, että ihmisarvo viedään. 

Ei siinä, ymmärrän, että kyse on vanhemman omasta traumasta. Lapsia vaam turhauttaa se, että he kamppailevat niistä eroon ja vanhemmat vain levittelevät käsiään tekemättä mitään työtä itsensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei taas saanut kertoa että varmaan kuka tahansa vetäytyy tuttavuudesta jos hänelle ihan palaveerissa kerrotaan että olet ollut väärä ja huono ihminen aina.   

Tässäpä tämä. Kun mitään ei voi keskustella, kun reaktio on juuri luokkaa, että ihmisarvo viedään. 

Ei siinä, ymmärrän, että kyse on vanhemman omasta traumasta. Lapsia vaan turhauttaa se, että he kamppailevat niistä eroon ja vanhemmat vain levittelevät käsiään tekemättä mitään työtä itsensä kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samanlainen äiti. Riidat alkoi aina siitä kun se puuttui mun elämään ja neuvoi kuin olisin ollut kehitysvammainen. Vielä silloinkin kun valmistuin yliopistosta, hän neuvoi miten pakkasella tulee pukeutua ja varmisti syönkö kasviksia. Oman aikuisen lapseni kanssa en ole riidellyt kertaakaan. Kunnioitan häntä.

Me askarrellaan lasten kanssa sulle mitali ja laitetaan postiin. 

 

Oletpa katkera. Ja naurettava.

Ai?

Minusta hän on ihan osuva.

Eihän tuo edellinen äitinsä kanssa kertonut riidelleen. Ehkä lapsi on samanlainen. Ei sano mitään.

Jotenkin tuntuu, että huolenpito on tontille astumista. Se on kummallista.

Jotenkin tuntuu, että huolenpito on tontille astumista. Se on kummallista.

Oletko ihan varma, että lapsesi ei pärjää ilman sinun "huolenpitoa"? Voihan lapsesikin ruveta huolehtimaan sinusta, soittaa vaikka sanoakseen, että muista vetää vessa ja pese kädet. Ihan joka päivä lapsi soittaa ilman mitään muuta asiaa. Eihän vanhushöppänät muuten osaa tehdä noita.

Ei mikään ihme, että lapset joutuvat repimään itsensä irti, jos vanhempi pitää heitä ikuisesti jatkeenaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samanlainen äiti. Riidat alkoi aina siitä kun se puuttui mun elämään ja neuvoi kuin olisin ollut kehitysvammainen. Vielä silloinkin kun valmistuin yliopistosta, hän neuvoi miten pakkasella tulee pukeutua ja varmisti syönkö kasviksia. Oman aikuisen lapseni kanssa en ole riidellyt kertaakaan. Kunnioitan häntä.

Me askarrellaan lasten kanssa sulle mitali ja laitetaan postiin. 

 

Oletpa katkera. Ja naurettava.

Ai?

Minusta hän on ihan osuva.

Eihän tuo edellinen äitinsä kanssa kertonut riidelleen. Ehkä lapsi on samanlainen. Ei sano mitään.

Jotenkin tuntuu, että huolenpito on tontille astumista. Se on kummallista.

 

Huolenpito joka on tunkeilua ei ole aitoa huolenpitoa vaan toisen elämän ja mielen kontrollointia. Eivätkä nämä kontrolloijat usein itsekään ymmärrä mitä tekevät.

Kohteen on siis vedettävä rajat, joskus katkaistava välit oman mielenterveytensä takia.

Suomeksi käytetään sanaa kietoutuneisuus epäterveestä  tunkeilevasta rajattomuudesta missä toinen koetaan oman minän osaksi tai omaisuudeksi. Tälläinen tuottaa kohteessa aina ahdistusta, tyrmistystä, jopa kauhua.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei taas saanut kertoa että varmaan kuka tahansa vetäytyy tuttavuudesta jos hänelle ihan palaveerissa kerrotaan että olet ollut väärä ja huono ihminen aina.   

On kerrottu aikaisemminkin ja monella eri tavalla. On sanottu, että tässä emme tarvitse neuvoja tai että ei haluta toimia noin kuin koko ajan tyrkytät. Ja että osaamme pukea itsemme ja lapsemme. Mutta ei mennyt perille muutoin kuin nostamalla kissa pöydälle ihan selkeästi.

Luulin, että aikuisten kesken voi keskustella vaikeatkin asiat ja halutaan ymmärtää toisen näkökantaa. Mutta jos ei niin sitten ei voikaan mitään. Nyt on radiohiljaisuus ja ainakin minä annan olla asian niin. Joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy opetettiin minulle kotona.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samanlainen äiti. Riidat alkoi aina siitä kun se puuttui mun elämään ja neuvoi kuin olisin ollut kehitysvammainen. Vielä silloinkin kun valmistuin yliopistosta, hän neuvoi miten pakkasella tulee pukeutua ja varmisti syönkö kasviksia. Oman aikuisen lapseni kanssa en ole riidellyt kertaakaan. Kunnioitan häntä.

Voi luttan tuttan. Mikä hirviö 😭 koita kestää.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, että kaikki ikääntyvät vanhemmat eivät osaa suhtatua kovin hyvin aikuisiin lapsiinsa. Useimmissa tapauksissa on kuitenkin mahdollista löytää sopiva tapa pysyä puheväleissä. Neuvot voi antaa valua kuin hanhen selästä ja jos puhelut ovat liian rasittavia, ei niihin aina tarvitse vastata.

Minäkin ymmärrän, kun kyse on ikääntyvistä vanhemmista. Se, mitä onkin vaikeaa ymmärtää, kun kyse ei ole tästä, vaan ihan vielä työssäkäyvästä vanhemmasta, jolla ei ole mitään muuta keskusteltavaa kuin tinkaaminen, että oletko hoitanut nyt sen tai tämän tai tuon asian. Asiat ovat ihan normaaleja aikuisen elämään liittyviä asioita, joita kaikki normaalit aikuiset osaavat hoitaa.

Täällä puhutaan aivan kuin aikuiset lapset olisi yön yli muuttuneet lapsesta ikääntyvien vanhempien aikuiseksi lapseksi. Juuri siitä on kyse, että ei ole, vaan tämä sama "huolehtiminen" on ollut vanhemman tapa kommunikoida semmoiset kakskyt, kolkyt vuotta. Siitä lähtien, kun lapsi aikuisena omillaan on ollut. Alusta lähtien, siis.

Joku sanoi, että heillä tämä on huumoria, muistutella lapsia lämpimistä käsineistä, no ok, jos se jonkun mielestä hauskaa huumoria on. Meillä ei ole, eli ei naurata ajatus, että yksi aikuinen on jotenkin kyvyttömämpi, huonommin elämäänsä hallitseva, älyttömämpi kuin toinen aikuinen. Lapsen tasolla verrattuna toiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli samanlainen äiti. Riidat alkoi aina siitä kun se puuttui mun elämään ja neuvoi kuin olisin ollut kehitysvammainen. Vielä silloinkin kun valmistuin yliopistosta, hän neuvoi miten pakkasella tulee pukeutua ja varmisti syönkö kasviksia. Oman aikuisen lapseni kanssa en ole riidellyt kertaakaan. Kunnioitan häntä.

Me askarrellaan lasten kanssa sulle mitali ja laitetaan postiin. 

 

Oletpa katkera. Ja naurettava.

Ai?

Minusta hän on ihan osuva.

Eihän tuo edellinen äitinsä kanssa kertonut riidelleen. Ehkä lapsi on samanlainen. Ei sano mitään.

Jotenkin tuntuu, että huolenpito on tontille astumista. Se on kummallista.

 

Onko aikuistuminen ja itsenäistyminen tuttuja käsitteitä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei taas saanut kertoa että varmaan kuka tahansa vetäytyy tuttavuudesta jos hänelle ihan palaveerissa kerrotaan että olet ollut väärä ja huono ihminen aina.   

On kerrottu aikaisemminkin ja monella eri tavalla. On sanottu, että tässä emme tarvitse neuvoja tai että ei haluta toimia noin kuin koko ajan tyrkytät. Ja että osaamme pukea itsemme ja lapsemme. Mutta ei mennyt perille muutoin kuin nostamalla kissa pöydälle ihan selkeästi.

Luulin, että aikuisten kesken voi keskustella vaikeatkin asiat ja halutaan ymmärtää toisen näkökantaa. Mutta jos ei niin sitten ei voikaan mitään. Nyt on radiohiljaisuus ja ainakin minä annan olla asian niin. Joka syyttä suuttuu se lahjatta leppyy opetettiin minulle kotona.

Tuo sanonta luultavasti koskee vain sitä, että vanhempasi on itse suututtanut jonkun eikä aio hieroa sovintoa tai pyydellä anteeksi. Narsistin ajatus : aika hoitaa kaiken. 

Syyttä suuttuu = minä en tehnyt mitään, toinen sekoilee 

Lahjatta leppyy = ei tarvitse ottaa vastuuta, tehdä mitään ihmissuhteen eteen, ei pyytää anteeksi, vain odottaa 

Kaikenlaisesta sitä ihmiset ottavat nokkiinsa ja suuttuvat, voi elämän kevät! Kannattaisi ehkä opetella päästämään mitättömät asiat toisesta korvasta ulos. 
AP, mikä sun verenpaineesi mahtaa olla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei taas saanut kertoa että varmaan kuka tahansa vetäytyy tuttavuudesta jos hänelle ihan palaveerissa kerrotaan että olet ollut väärä ja huono ihminen aina.   

 

Tässäpä tämä. Kun mitään ei voi keskustella, kun reaktio on juuri luokkaa, että ihmisarvo viedään. 

 

Ei siinä, ymmärrän, että kyse on vanhemman omasta traumasta. Lapsia vaam turhauttaa se, että he kamppailevat niistä eroon ja vanhemmat vain levittelevät käsiään tekemättä mitään työtä itsensä kanssa. 

 

Minä luulin että tuossa tatkoitettiin hajuraon ottamista perseilevään aikuiseen lapseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, ei taas saanut kertoa että varmaan kuka tahansa vetäytyy tuttavuudesta jos hänelle ihan palaveerissa kerrotaan että olet ollut väärä ja huono ihminen aina.   

 

Tässäpä tämä. Kun mitään ei voi keskustella, kun reaktio on juuri luokkaa, että ihmisarvo viedään. 

 

Ei siinä, ymmärrän, että kyse on vanhemman omasta traumasta. Lapsia vaam turhauttaa se, että he kamppailevat niistä eroon ja vanhemmat vain levittelevät käsiään tekemättä mitään työtä itsensä kanssa. 

 

Minä luulin että tuossa tatkoitettiin hajuraon ottamista perseilevään aikuiseen lapseen

Niin minäkin,kun kirjoitin tuon. Vanhemmat ottavat hajuraon, koska, "lapsi perseilee " (kuka edes puhuu noin), eikä lapsilla ole mitään saumaa keskustella järkevästi vanhempien kanssa. 

Niin. Törkeä lapsi perseilee, kun jaksa joka viikko vastailla kysymyksiin kuten: joko olet maksanut sähkölaskusi, oletko tehnyt veroilmoituksesi, oletko tilannut lisää polttopuita, oletko tilannut hammaslääkärin, maksoitko hammaslääkärin laskun, oletko joko olet oletko joko olet.

Kun sitten sanoo, että älä jaksa aina tingata ihan älyttömyyksiä, etkö usko, että osaan elää elämääni ja hoidan asiani suututaan verisesti, ihmisarvo on viety, MINÄHÄN VAIN HUOLEHDIN.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Törkeä lapsi perseilee, kun jaksa joka viikko vastailla kysymyksiin kuten: joko olet maksanut sähkölaskusi, oletko tehnyt veroilmoituksesi, oletko tilannut lisää polttopuita, oletko tilannut hammaslääkärin, maksoitko hammaslääkärin laskun, oletko joko olet oletko joko olet.

Kun sitten sanoo, että älä jaksa aina tingata ihan älyttömyyksiä, etkö usko, että osaan elää elämääni ja hoidan asiani suututaan verisesti, ihmisarvo on viety, MINÄHÄN VAIN HUOLEHDIN.

Vanhemman rajattomuutta tuo on jolta saa suojella itseään. Lapsenahan tätä joutuu sietämään jopa oirehdintaan asti. Aikuisena on mahdollista estää nämä ihmiset jotka eivät kunnioita rajojasi.

Joka ei tätä ole kokenut niin voi ihan hyvin jättää kommentoimatta kun ymmärryksentaso ihmisten välisistä rajoista on noin olematon.