Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Ennenkuin menen takaisin Kuura Koirulin viereen olohuoneen sohvalle jatakaan true crime -sarjojen katselua, niin vähän kuulumisia. Koiruli on sopeutunut niin hyvin, että sehän sitten jää meille. Eli purin jo sen matkakassista kaikki tavarat ja laitoin ppaikoilleen. Ei siis tarvita sitä, että koiruli palaisi taas vähäksi aikaa entiseen hoitopaikkaansa ja sitten tulisi vähän pidemmäksi aikaa taas meille. Koiruli taisi ihan itse jo päättää, että mähän jään tänne. 

Tänään on mennyt aikaa erilaisten asioiden selvittelyssä. Suomen Asiakastieto Oystä piti tilata yhden remppafirman tiedot. Suhtaudun nimittäin vähän skeptisesti siihen, että tuo firma on tulossa tekemään jotain isäni asuntoon. Mielenkiintoista oli, että ihan samalla firman lyhenteellä Googlesta löytyy toinenkin huomattavasti isompi firma, jolla liikevaihto miljoonia. Mutta eipä ollutkaan tämä firma. Siskoni oli asian  aiemmin googlettanut ja ensimmäisenä tuli se iso firma ja siskoni sanoi, että joo, tämä on ihan luotettava firma. Sain tänään juristilta ko firman tekemän tarkistusraportin ja siinä oli yksi lause, joka oli mulle red flag. Sen saman asian osalta isännöitsijä yritti muutama vuosi sitten huijata mua. Joten alkoi enemmän kiinnostaa, että mikäs tämä tarkastusraportin kirjoittanut firma oikein onkaan. Mulla ei ole mitään pieniä yrityksiä vastaan, mutta.... Joten nyt sitten taas odottelen tietoa, milloin isän asuntoon on menossa remppamiehiä ja olen sitten itse siellä paikalla. En siis voi varata itselleni edes reumalääkäriin aikaa kortisonipistoksia varten ennenkuin tiedän, milloin jotain ukkoja on tulossa. Ärrrrrrsyttävää. 

Muuten ollut ihan mukava päivä. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti. 

Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.

Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.

Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään. 

Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua. 

Jank jank jaarittelua taas. Ja  aiheena  Minä ja minun tulkintani.

 Lopeta jo.

Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.

"Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea." Paljon vähemmän kuitenkin kuin vuosikausia kestäneet "D sitä ja D tätä".  P:n kirjoitukset on helppo tunnistaa - ainakin omasta mielestäni - joten jos et halua lukea P:n kommentteja, niin miksi edes teet niin? Hyppää vaan yli ja kirjoita itse jotain sellaista, mikä ei ole "valittavaa eikä ankeaa". 

Nyt se ritarius, josta sinua epäilin, on tarttunut minuun. Minäkin pistin lusikkani soppaan, mutta valitsin toisen näkökulman. Toisten käytöstä ei voi muuttaa. Muutetaan omaa käytöstä niin, että kritiikiltä lähtee pohja. Ei lähdetä selittämään. Ei piitata arvosteluista, vaan ohitetaan ne.

Tuossa olet oikeassa, että d-jutut oli toista luokkaa. P kirjoittaa asiallisesti eikä nimittele ketään, d kiroili ja käytti kieltä, jota tukkijätkätkin olisi hävenneet. 

Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, että kiusaajalle ei pidä antaa sitä, mitä kiusaaja sinusta haluaa. Joko pitää antaa kunnolla köniin tai sitten ohittaa kiusaajan jutut kuin hyttysen ininä. Sitäpaitsi hyttynenkin on arvokkaampi olento kuin kiusaaja. Mutta kiusaajathan just valitseekin uhreikseen ne, joilta saavat haluamansa. Huomion. P on kuitenkin näissä "puolustuspuheissaan" kirjoittanut aika paljon monenlaisista asioista, jotka ilman tätä puolustelutarkoitusta olisi mielenkiintoisia keskustelunaiheita meille muillekin. 

Sivusta:

Vastasit juuri viestien poistajalle. Mitä siitä ajattelet?

Mua ei kiinnosta, kenelle vastaan. Mä vastaan vain kirjoitettuun kommenttiin. Ihan sama, kuka sen kommentin oli kirjoittanut. 

Respect! 👍

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti. 

Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.

Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.

Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään. 

Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua. 

Jank jank jaarittelua taas. Ja  aiheena  Minä ja minun tulkintani.

 Lopeta jo.

Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.

"Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea." Paljon vähemmän kuitenkin kuin vuosikausia kestäneet "D sitä ja D tätä".  P:n kirjoitukset on helppo tunnistaa - ainakin omasta mielestäni - joten jos et halua lukea P:n kommentteja, niin miksi edes teet niin? Hyppää vaan yli ja kirjoita itse jotain sellaista, mikä ei ole "valittavaa eikä ankeaa". 

Nyt se ritarius, josta sinua epäilin, on tarttunut minuun. Minäkin pistin lusikkani soppaan, mutta valitsin toisen näkökulman. Toisten käytöstä ei voi muuttaa. Muutetaan omaa käytöstä niin, että kritiikiltä lähtee pohja. Ei lähdetä selittämään. Ei piitata arvosteluista, vaan ohitetaan ne.

Tuossa olet oikeassa, että d-jutut oli toista luokkaa. P kirjoittaa asiallisesti eikä nimittele ketään, d kiroili ja käytti kieltä, jota tukkijätkätkin olisi hävenneet. 

Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, että kiusaajalle ei pidä antaa sitä, mitä kiusaaja sinusta haluaa. Joko pitää antaa kunnolla köniin tai sitten ohittaa kiusaajan jutut kuin hyttysen ininä. Sitäpaitsi hyttynenkin on arvokkaampi olento kuin kiusaaja. Mutta kiusaajathan just valitseekin uhreikseen ne, joilta saavat haluamansa. Huomion. P on kuitenkin näissä "puolustuspuheissaan" kirjoittanut aika paljon monenlaisista asioista, jotka ilman tätä puolustelutarkoitusta olisi mielenkiintoisia keskustelunaiheita meille muillekin. 

Kommentoin aiemmin P:lle, että kannattaa kirjoittaa rauhassa omia juttuja, niistä pidetään.

Keskustelua niistä harvoin syntyy, koska hän loukkaantuu niin herkästi eikä hyväksy eriäviä mielipiteitä. Silti niitä on mukava lukea.

Sulla on voimakkaita reaktioita ja kieltä kiusaamisesta. Se on tietysti ok. Ketjussa oli todella pahaa kiusaamista kun dooris emännöi ja kiusasi. Silloin tuli lokaa monen niskaan ja todella rumasti. En silti ajattele, että hyttynenkin olisi häntä arvokkaampi. Ihmisarvo on kaikilla.

Jotenkin aina oletin, että kirjoittaja haluaa keskustelua ja vastanäkemyksiä viestilleen. Mutta nyt vasta kun sanot tuon, niin huomasin että  ei kannata kommentoida P:n viesteihin mitään, niin sopu  säilyy. Aina oppii uutta. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti. 

Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.

Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.

Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään. 

Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua. 

Jank jank jaarittelua taas. Ja  aiheena  Minä ja minun tulkintani.

 Lopeta jo.

Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.

"Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea." Paljon vähemmän kuitenkin kuin vuosikausia kestäneet "D sitä ja D tätä".  P:n kirjoitukset on helppo tunnistaa - ainakin omasta mielestäni - joten jos et halua lukea P:n kommentteja, niin miksi edes teet niin? Hyppää vaan yli ja kirjoita itse jotain sellaista, mikä ei ole "valittavaa eikä ankeaa". 

Nyt se ritarius, josta sinua epäilin, on tarttunut minuun. Minäkin pistin lusikkani soppaan, mutta valitsin toisen näkökulman. Toisten käytöstä ei voi muuttaa. Muutetaan omaa käytöstä niin, että kritiikiltä lähtee pohja. Ei lähdetä selittämään. Ei piitata arvosteluista, vaan ohitetaan ne.

Tuossa olet oikeassa, että d-jutut oli toista luokkaa. P kirjoittaa asiallisesti eikä nimittele ketään, d kiroili ja käytti kieltä, jota tukkijätkätkin olisi hävenneet. 

Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, että kiusaajalle ei pidä antaa sitä, mitä kiusaaja sinusta haluaa. Joko pitää antaa kunnolla köniin tai sitten ohittaa kiusaajan jutut kuin hyttysen ininä. Sitäpaitsi hyttynenkin on arvokkaampi olento kuin kiusaaja. Mutta kiusaajathan just valitseekin uhreikseen ne, joilta saavat haluamansa. Huomion. P on kuitenkin näissä "puolustuspuheissaan" kirjoittanut aika paljon monenlaisista asioista, jotka ilman tätä puolustelutarkoitusta olisi mielenkiintoisia keskustelunaiheita meille muillekin. 

Kommentoin aiemmin P:lle, että kannattaa kirjoittaa rauhassa omia juttuja, niistä pidetään.

Keskustelua niistä harvoin syntyy, koska hän loukkaantuu niin herkästi eikä hyväksy eriäviä mielipiteitä. Silti niitä on mukava lukea.

Sulla on voimakkaita reaktioita ja kieltä kiusaamisesta. Se on tietysti ok. Ketjussa oli todella pahaa kiusaamista kun dooris emännöi ja kiusasi. Silloin tuli lokaa monen niskaan ja todella rumasti. En silti ajattele, että hyttynenkin olisi häntä arvokkaampi. Ihmisarvo on kaikilla.

Doris on Doris, djankaaja on djankkaaja, Kostaja on Kostaja, poistaja on poistaja. Kenties osa noista on yksi ja sama henkilö, mutta mitä väliä? Juridisesti toki ihmisarvo on kaikilla - sarjamurhaajillakin - mutta yksityishenkilönä mun ei tarvitse välittää kenenkään kiusaajan ihmisarvosta. Mä saan arvottaa ihmiset just niinkuin itse haluan. 

Eiköhän Lapin sodan ajalta ole kaikenlaisia tarinoita ja kohtaloita paikallisen väestön ja saksalaisten sotilaiden välillä, tuskin kaikki olivat samanlaisia ihmisinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti. 

Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.

Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.

Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään. 

Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua. 

Jank jank jaarittelua taas. Ja  aiheena  Minä ja minun tulkintani.

 Lopeta jo.

Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.

"Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea." Paljon vähemmän kuitenkin kuin vuosikausia kestäneet "D sitä ja D tätä".  P:n kirjoitukset on helppo tunnistaa - ainakin omasta mielestäni - joten jos et halua lukea P:n kommentteja, niin miksi edes teet niin? Hyppää vaan yli ja kirjoita itse jotain sellaista, mikä ei ole "valittavaa eikä ankeaa". 

Nyt se ritarius, josta sinua epäilin, on tarttunut minuun. Minäkin pistin lusikkani soppaan, mutta valitsin toisen näkökulman. Toisten käytöstä ei voi muuttaa. Muutetaan omaa käytöstä niin, että kritiikiltä lähtee pohja. Ei lähdetä selittämään. Ei piitata arvosteluista, vaan ohitetaan ne.

Tuossa olet oikeassa, että d-jutut oli toista luokkaa. P kirjoittaa asiallisesti eikä nimittele ketään, d kiroili ja käytti kieltä, jota tukkijätkätkin olisi hävenneet. 

Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, että kiusaajalle ei pidä antaa sitä, mitä kiusaaja sinusta haluaa. Joko pitää antaa kunnolla köniin tai sitten ohittaa kiusaajan jutut kuin hyttysen ininä. Sitäpaitsi hyttynenkin on arvokkaampi olento kuin kiusaaja. Mutta kiusaajathan just valitseekin uhreikseen ne, joilta saavat haluamansa. Huomion. P on kuitenkin näissä "puolustuspuheissaan" kirjoittanut aika paljon monenlaisista asioista, jotka ilman tätä puolustelutarkoitusta olisi mielenkiintoisia keskustelunaiheita meille muillekin. 

Kommentoin aiemmin P:lle, että kannattaa kirjoittaa rauhassa omia juttuja, niistä pidetään.

Keskustelua niistä harvoin syntyy, koska hän loukkaantuu niin herkästi eikä hyväksy eriäviä mielipiteitä. Silti niitä on mukava lukea.

Sulla on voimakkaita reaktioita ja kieltä kiusaamisesta. Se on tietysti ok. Ketjussa oli todella pahaa kiusaamista kun dooris emännöi ja kiusasi. Silloin tuli lokaa monen niskaan ja todella rumasti. En silti ajattele, että hyttynenkin olisi häntä arvokkaampi. Ihmisarvo on kaikilla.

Jotenkin aina oletin, että kirjoittaja haluaa keskustelua ja vastanäkemyksiä viestilleen. Mutta nyt vasta kun sanot tuon, niin huomasin että  ei kannata kommentoida P:n viesteihin mitään, niin sopu  säilyy. Aina oppii uutta. 

Mä en nyt ton koirulin tultua ehdi kovinkaan kauaa päivässä viettää palstalla, mutta huomasin jokin aika sitten yhden P:n viestin, missä kirjoitti ulkona liikkumisestaan. Ensin sen, että isänsä ei tykkää siitä, jos P liikkuu yksin iltaisin ulkona. Jo se pelkästään olisi ollut hyuväå keskustelun aihe. Siis miten jotkut vanhemmat ovat kovin suojelevaisia ja mistä sellainen mahdollisesti johtuu. Hetken ehdin lukea joitan viestejä - en ole varma kenen - jossa puhuttiin ulkoilusta pimeällä villieläinten vuoksi. Tästäkin olisi ollut mielekiintoista keskustella. Siskoni mökki on paikassa, jossa liikkuu sekä susia että karhuja ja vaikka mulla omakohtaista kokemusta ei olekaan, niin siskoni kertoo siitä paljon. Ja myös täällä meidän huudeilla on nähty joitakin susia. Aikoinaan mun ekan koirani - alaskanmalamuutin - kanssa oltiin yhtenä yönä kävelemässä Espoon rajaa kohti ja yks kaks se koira haisteli ilmaa, teki u-käännöksen ja suunnilleen juoksi kotiin. Seuraavana aamuna luin lehdestä, että Oittaalla oli aamulla havaittu karhu. Tästä on Oittaalle noin 10 km, joten kuinkahan lähellä se karhu mahtoi silloin yöllä olla. Mun malamuuttini ei noin  muuten pelännyt yhtään mitään - paitsi joulupukkeja - mutta sen reaktio oli silloin sellainen, että päätin luottaa koiraan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti. 

Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.

Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.

Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään. 

Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua. 

Jank jank jaarittelua taas. Ja  aiheena  Minä ja minun tulkintani.

 Lopeta jo.

Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.

"Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea." Paljon vähemmän kuitenkin kuin vuosikausia kestäneet "D sitä ja D tätä".  P:n kirjoitukset on helppo tunnistaa - ainakin omasta mielestäni - joten jos et halua lukea P:n kommentteja, niin miksi edes teet niin? Hyppää vaan yli ja kirjoita itse jotain sellaista, mikä ei ole "valittavaa eikä ankeaa". 

Nyt se ritarius, josta sinua epäilin, on tarttunut minuun. Minäkin pistin lusikkani soppaan, mutta valitsin toisen näkökulman. Toisten käytöstä ei voi muuttaa. Muutetaan omaa käytöstä niin, että kritiikiltä lähtee pohja. Ei lähdetä selittämään. Ei piitata arvosteluista, vaan ohitetaan ne.

Tuossa olet oikeassa, että d-jutut oli toista luokkaa. P kirjoittaa asiallisesti eikä nimittele ketään, d kiroili ja käytti kieltä, jota tukkijätkätkin olisi hävenneet. 

Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, että kiusaajalle ei pidä antaa sitä, mitä kiusaaja sinusta haluaa. Joko pitää antaa kunnolla köniin tai sitten ohittaa kiusaajan jutut kuin hyttysen ininä. Sitäpaitsi hyttynenkin on arvokkaampi olento kuin kiusaaja. Mutta kiusaajathan just valitseekin uhreikseen ne, joilta saavat haluamansa. Huomion. P on kuitenkin näissä "puolustuspuheissaan" kirjoittanut aika paljon monenlaisista asioista, jotka ilman tätä puolustelutarkoitusta olisi mielenkiintoisia keskustelunaiheita meille muillekin. 

Kommentoin aiemmin P:lle, että kannattaa kirjoittaa rauhassa omia juttuja, niistä pidetään.

Keskustelua niistä harvoin syntyy, koska hän loukkaantuu niin herkästi eikä hyväksy eriäviä mielipiteitä. Silti niitä on mukava lukea.

Sulla on voimakkaita reaktioita ja kieltä kiusaamisesta. Se on tietysti ok. Ketjussa oli todella pahaa kiusaamista kun dooris emännöi ja kiusasi. Silloin tuli lokaa monen niskaan ja todella rumasti. En silti ajattele, että hyttynenkin olisi häntä arvokkaampi. Ihmisarvo on kaikilla.

Jankutat vanhoista asioista ja ketjuista yhä uudestaan. Rasittavaa luettavaa, eikö sulla mitään muuta kerrottavaa ole?

 

Kotimaisista omenoista joku kirjoitti aiemmin, on todella maukkaita ja virheettömiä.

Eipä, hän kirjoitti juuri nyt tulleista viesteistä. Luepa tarkemmin. Totta on, että kiusaaminen oli tuolloin rajua, jopa poliisiasiaa olisi voinut niistä nostaa. ( viittaan itsemurhausutuksiin jne.) Ei niitä ole sovitettu eikä soviteltu, ei niitä siis voida unohtaa. 

Hypi yli, niinhän täällä on ohjeistettu monesti. Mutta tämä taitaakin osua sun omaan nilkkaan ja olla kivenä kengässä lopun elämääsi. Kuten myös niillä julmasti haukutuilla on muistissa aina.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti. 

Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.

Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.

Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään. 

Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua. 

Jank jank jaarittelua taas. Ja  aiheena  Minä ja minun tulkintani.

 Lopeta jo.

Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.

"Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea." Paljon vähemmän kuitenkin kuin vuosikausia kestäneet "D sitä ja D tätä".  P:n kirjoitukset on helppo tunnistaa - ainakin omasta mielestäni - joten jos et halua lukea P:n kommentteja, niin miksi edes teet niin? Hyppää vaan yli ja kirjoita itse jotain sellaista, mikä ei ole "valittavaa eikä ankeaa". 

Nyt se ritarius, josta sinua epäilin, on tarttunut minuun. Minäkin pistin lusikkani soppaan, mutta valitsin toisen näkökulman. Toisten käytöstä ei voi muuttaa. Muutetaan omaa käytöstä niin, että kritiikiltä lähtee pohja. Ei lähdetä selittämään. Ei piitata arvosteluista, vaan ohitetaan ne.

Tuossa olet oikeassa, että d-jutut oli toista luokkaa. P kirjoittaa asiallisesti eikä nimittele ketään, d kiroili ja käytti kieltä, jota tukkijätkätkin olisi hävenneet. 

Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, että kiusaajalle ei pidä antaa sitä, mitä kiusaaja sinusta haluaa. Joko pitää antaa kunnolla köniin tai sitten ohittaa kiusaajan jutut kuin hyttysen ininä. Sitäpaitsi hyttynenkin on arvokkaampi olento kuin kiusaaja. Mutta kiusaajathan just valitseekin uhreikseen ne, joilta saavat haluamansa. Huomion. P on kuitenkin näissä "puolustuspuheissaan" kirjoittanut aika paljon monenlaisista asioista, jotka ilman tätä puolustelutarkoitusta olisi mielenkiintoisia keskustelunaiheita meille muillekin. 

Sivusta:

Vastasit juuri viestien poistajalle. Mitä siitä ajattelet?

Mua ei kiinnosta, kenelle vastaan. Mä vastaan vain kirjoitettuun kommenttiin. Ihan sama, kuka sen kommentin oli kirjoittanut. 

Et edes vastannut poistajalle. Vastasit minun viestiini enkä ole poistanut koskaan yhtään viestiä. Jotkut jatkaa outoja ajojahteja, ja pieleen meni arvaus taas. Huvinsa kullakin.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti. 

Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.

Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.

Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään. 

Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua. 

Jank jank jaarittelua taas. Ja  aiheena  Minä ja minun tulkintani.

 Lopeta jo.

Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.

"Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea." Paljon vähemmän kuitenkin kuin vuosikausia kestäneet "D sitä ja D tätä".  P:n kirjoitukset on helppo tunnistaa - ainakin omasta mielestäni - joten jos et halua lukea P:n kommentteja, niin miksi edes teet niin? Hyppää vaan yli ja kirjoita itse jotain sellaista, mikä ei ole "valittavaa eikä ankeaa". 

Nyt se ritarius, josta sinua epäilin, on tarttunut minuun. Minäkin pistin lusikkani soppaan, mutta valitsin toisen näkökulman. Toisten käytöstä ei voi muuttaa. Muutetaan omaa käytöstä niin, että kritiikiltä lähtee pohja. Ei lähdetä selittämään. Ei piitata arvosteluista, vaan ohitetaan ne.

Tuossa olet oikeassa, että d-jutut oli toista luokkaa. P kirjoittaa asiallisesti eikä nimittele ketään, d kiroili ja käytti kieltä, jota tukkijätkätkin olisi hävenneet. 

Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, että kiusaajalle ei pidä antaa sitä, mitä kiusaaja sinusta haluaa. Joko pitää antaa kunnolla köniin tai sitten ohittaa kiusaajan jutut kuin hyttysen ininä. Sitäpaitsi hyttynenkin on arvokkaampi olento kuin kiusaaja. Mutta kiusaajathan just valitseekin uhreikseen ne, joilta saavat haluamansa. Huomion. P on kuitenkin näissä "puolustuspuheissaan" kirjoittanut aika paljon monenlaisista asioista, jotka ilman tätä puolustelutarkoitusta olisi mielenkiintoisia keskustelunaiheita meille muillekin. 

Kommentoin aiemmin P:lle, että kannattaa kirjoittaa rauhassa omia juttuja, niistä pidetään.

Keskustelua niistä harvoin syntyy, koska hän loukkaantuu niin herkästi eikä hyväksy eriäviä mielipiteitä. Silti niitä on mukava lukea.

Sulla on voimakkaita reaktioita ja kieltä kiusaamisesta. Se on tietysti ok. Ketjussa oli todella pahaa kiusaamista kun dooris emännöi ja kiusasi. Silloin tuli lokaa monen niskaan ja todella rumasti. En silti ajattele, että hyttynenkin olisi häntä arvokkaampi. Ihmisarvo on kaikilla.

Kyllä minä hyväksyn toisten mielipiteet, mutta en sitä että joku rajoittaa minua. Viestieni aiheita, pituutta tai vaikka sitä millainen olen. Olen kuule paljon saanut eriäviä mielipiteitä elämässäni kuulla. Niin paljon, ettet uskokaan. Tai onko esim toisen rumaksi pilkkaaminenkin vain mielipide josta minun täytyy kiittää. Ehkä se sitä sinulle on. Minulle mielipiteet ovat toisenlaisia asioita. Sellaisia mitä kehtaan sanoa toiselle päin naamaa. Joku ihminen tietysti voi olla sellainen jonka saa laskuista jättää pois. 

Samoin jos tänne kirjoitan jotain niin saan jonkun virheellisen käsityksen oikaista minäkin jos hän esittää minusta vääriä oletuksia. Jos minä silti loukkaantuisin täällä niin silloin minulla olisi ollut eri elämä, koska tämä ei ole mitään verrattuna oikeaan elämääni. Silti kovin paljon minunkin persoonani täällä on mielessä. Liiallisestikin. En minä ketään täällä pohtisi jokaisessa viestissäni ja hänestä kirjoittaisi. Näin jos päivitellä saa niin jospa unohdat minut niin kuin pyysin. Lammas on sentään kulkenut edes jonkin viestini ja ymmärtää näin jotain asioita. Siitä plussa. Moni taas ei ymmärrä ikinä ja silti tulkitsee minua väärin. Kirjoittaa omia totuuksia. Nyt vähitellen jos luen vielä jonkun viestin aiheesta P sitä ja tätä alan miettiä onko pään takominen seinään vielä ok vai ei. Jokainen tulkitkoon miten tahtoo. Ainakaan minä en ole todellakaan toivonut olevani mikään teema täällä. 

Täällä jankataan taas illasta toiseen.

Hyvää yötä - kauniita unia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onpa täällä taas ankeeta.

Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa. 

Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä.   Ankeeta on. 

Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun. 

Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin,"  olisi äitini sanonut.

Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan. 

Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi  siis juontaa. 

Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...

Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.

Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan  negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta. 

Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti. 

Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.

Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.

Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään. 

Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua. 

Jank jank jaarittelua taas. Ja  aiheena  Minä ja minun tulkintani.

 Lopeta jo.

Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.

"Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea." Paljon vähemmän kuitenkin kuin vuosikausia kestäneet "D sitä ja D tätä".  P:n kirjoitukset on helppo tunnistaa - ainakin omasta mielestäni - joten jos et halua lukea P:n kommentteja, niin miksi edes teet niin? Hyppää vaan yli ja kirjoita itse jotain sellaista, mikä ei ole "valittavaa eikä ankeaa". 

Nyt se ritarius, josta sinua epäilin, on tarttunut minuun. Minäkin pistin lusikkani soppaan, mutta valitsin toisen näkökulman. Toisten käytöstä ei voi muuttaa. Muutetaan omaa käytöstä niin, että kritiikiltä lähtee pohja. Ei lähdetä selittämään. Ei piitata arvosteluista, vaan ohitetaan ne.

Tuossa olet oikeassa, että d-jutut oli toista luokkaa. P kirjoittaa asiallisesti eikä nimittele ketään, d kiroili ja käytti kieltä, jota tukkijätkätkin olisi hävenneet. 

Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, että kiusaajalle ei pidä antaa sitä, mitä kiusaaja sinusta haluaa. Joko pitää antaa kunnolla köniin tai sitten ohittaa kiusaajan jutut kuin hyttysen ininä. Sitäpaitsi hyttynenkin on arvokkaampi olento kuin kiusaaja. Mutta kiusaajathan just valitseekin uhreikseen ne, joilta saavat haluamansa. Huomion. P on kuitenkin näissä "puolustuspuheissaan" kirjoittanut aika paljon monenlaisista asioista, jotka ilman tätä puolustelutarkoitusta olisi mielenkiintoisia keskustelunaiheita meille muillekin. 

Kommentoin aiemmin P:lle, että kannattaa kirjoittaa rauhassa omia juttuja, niistä pidetään.

Keskustelua niistä harvoin syntyy, koska hän loukkaantuu niin herkästi eikä hyväksy eriäviä mielipiteitä. Silti niitä on mukava lukea.

Sulla on voimakkaita reaktioita ja kieltä kiusaamisesta. Se on tietysti ok. Ketjussa oli todella pahaa kiusaamista kun dooris emännöi ja kiusasi. Silloin tuli lokaa monen niskaan ja todella rumasti. En silti ajattele, että hyttynenkin olisi häntä arvokkaampi. Ihmisarvo on kaikilla.

Kyllä minä hyväksyn toisten mielipiteet, mutta en sitä että joku rajoittaa minua. Viestieni aiheita, pituutta tai vaikka sitä millainen olen. Olen kuule paljon saanut eriäviä mielipiteitä elämässäni kuulla. Niin paljon, ettet uskokaan. Tai onko esim toisen rumaksi pilkkaaminenkin vain mielipide josta minun täytyy kiittää. Ehkä se sitä sinulle on. Minulle mielipiteet ovat toisenlaisia asioita. Sellaisia mitä kehtaan sanoa toiselle päin naamaa. Joku ihminen tietysti voi olla sellainen jonka saa laskuista jättää pois. 

Samoin jos tänne kirjoitan jotain niin saan jonkun virheellisen käsityksen oikaista minäkin jos hän esittää minusta vääriä oletuksia. Jos minä silti loukkaantuisin täällä niin silloin minulla olisi ollut eri elämä, koska tämä ei ole mitään verrattuna oikeaan elämääni. Silti kovin paljon minunkin persoonani täällä on mielessä. Liiallisestikin. En minä ketään täällä pohtisi jokaisessa viestissäni ja hänestä kirjoittaisi. Näin jos päivitellä saa niin jospa unohdat minut niin kuin pyysin. Lammas on sentään kulkenut edes jonkin viestini ja ymmärtää näin jotain asioita. Siitä plussa. Moni taas ei ymmärrä ikinä ja silti tulkitsee minua väärin. Kirjoittaa omia totuuksia. Nyt vähitellen jos luen vielä jonkun viestin aiheesta P sitä ja tätä alan miettiä onko pään takominen seinään vielä ok vai ei. Jokainen tulkitkoon miten tahtoo. Ainakaan minä en ole todellakaan toivonut olevani mikään teema täällä. 

Olet oikeassa. Tämä aihe olkoon loppuun käsitelty. 

Kai vanhemmilla on sellainen luonnollinen yritys suojella lapsiaan, omatkin vanhempani varoittelee ties mistä vaikka olen jo kolmekymppinen. Isäni vanhemmat varoittelivat viisi-kuusikymppisiä lapsiaan että menkää sitten varovaisesti ja pitäkää huolta itsestänne.
En ole ikinä nähnyt karhua, mutta olen nähnyt karhun kakkaa ja jälkiä, esimerkiksi nyt lokakuussa olin pyöräilemässä maalla, siis ihan metsän keskellä. Etelä-Suomessa, mutta siinä lähellä on luonnonsuojelualueita. En nyt kuitenkaan pelkää liikkua siellä.

Uutisissa näytettiin kuin vasikat ja lemmut on nykyään likaisissa navetoissa, kylmät sementtilattiat ulosteesta likaisena. Kyllä tuokin oli ennen paremmin. Kotona oli aikoinaan lämmin, siivottu navetta, pahnoitetut karsinat ja pilttuut eläimille, valo sammutettiin klo 21 ja eläimille sanottiin hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Kai vanhemmilla on sellainen luonnollinen yritys suojella lapsiaan, omatkin vanhempani varoittelee ties mistä vaikka olen jo kolmekymppinen. Isäni vanhemmat varoittelivat viisi-kuusikymppisiä lapsiaan että menkää sitten varovaisesti ja pitäkää huolta itsestänne.
En ole ikinä nähnyt karhua, mutta olen nähnyt karhun kakkaa ja jälkiä, esimerkiksi nyt lokakuussa olin pyöräilemässä maalla, siis ihan metsän keskellä. Etelä-Suomessa, mutta siinä lähellä on luonnonsuojelualueita. En nyt kuitenkaan pelkää liikkua siellä.

Meillä Pirkanmaalla oli keväällä revitty linnun ruokinta-astia alas tagosta kesäpaikkamme pihassa, rikottu, talipallot ja jyvät syöty. Ohuen lumen päällä näkyi emokarhun ja poikasen tassun jäljet.

Kaverin kanssa lähettiin autolla kylästä kotiin maalla tuli tien reunaa vastaan isompi eläin kuin koira ja arvelimme että oli susi. Se kiersi pysäytetyn automme haistellen ja katoin ikkunasta kun se irvisteli ja näytti hampaitaan rumasti aivan oven toisella puolella, sitten se pujahti synkkään metsään pois. Kokemus oli kammottava, en ole ollut koskaan niin lähellä petoa ja niillä samoilla mailla olen lapsena kasvanut, pyöräillyt, uinut, leikkinyt.

Niin ja kun olen ollut lapsi niin oltiin mummon kanssa menossa yhtenä alkukesän päivänä kävelylle, mutta mummo yhtäkkiä pysähtyi ja sanoi kuiskaten että hysss, ollaan ihan hiljaa. Mummo katseli hetken metsään päin ja sanoi sitten että nyt lähdetään nopeasti, ja ihan hiljaa, takaisin. Vasta kun oltiin takaisin mummolassa niin mummo selitti että luuli nähneensä karhun. Tämä oli 2000-luvun alkua ja siihen aikaan siellä lähimetsissä oli tosiaan nähty karhuja, toisella kerralla tätini kanssa olivat sitten molemmat nähneet karhun.

Hyvät yöt.

Hyvää huomenta!

Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.

Oliko se surkea päivä?

Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?

Mukavaa päivää teille!

Vierailija kirjoitti:

Kai vanhemmilla on sellainen luonnollinen yritys suojella lapsiaan, omatkin vanhempani varoittelee ties mistä vaikka olen jo kolmekymppinen. Isäni vanhemmat varoittelivat viisi-kuusikymppisiä lapsiaan että menkää sitten varovaisesti ja pitäkää huolta itsestänne.
En ole ikinä nähnyt karhua, mutta olen nähnyt karhun kakkaa ja jälkiä, esimerkiksi nyt lokakuussa olin pyöräilemässä maalla, siis ihan metsän keskellä. Etelä-Suomessa, mutta siinä lähellä on luonnonsuojelualueita. En nyt kuitenkaan pelkää liikkua siellä.

Nuo ovat vain fraaseja. Ajakaa varovasti jne. eivät ole huolehtimista/huolestumista, sanotaan iästä ja sukulaissuhteesta riippumatta kaikille matkaan lähtijöille.