Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (14888)
Murehtimista voi tarkastella myös muitten näkökannalta. Jos vaikka työporukassa on todellinen murehtija, hän voi olla melkoinen jarru ja ilonpilaaja, maalaa piruja seinille, ennustaa epäonnistumisia, vähättelee onnistumisen mahdollisuuksia, epäilee kaikkia ja kaikkea.Tunnuslauseena on Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Muiden on sitten vedettävä häntä perässä. Tällainen on onneksi ääritapaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Murehtimista voi tarkastella myös muitten näkökannalta. Jos vaikka työporukassa on todellinen murehtija, hän voi olla melkoinen jarru ja ilonpilaaja, maalaa piruja seinille, ennustaa epäonnistumisia, vähättelee onnistumisen mahdollisuuksia, epäilee kaikkia ja kaikkea.Tunnuslauseena on Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Muiden on sitten vedettävä häntä perässä. Tällainen on onneksi ääritapaus.
Lisään itse, ettei täysin huoletonkaan ole hyvä työkaveri. Tekee ehkä välttämättömän, mutta ei petaa valmiiksi mitään ennakkoon. Uskoo, että kaikki hoituu itsestään eikä huomaa, että se on muiden ennakoinnin tulosta. Ei takuulla pala loppuun, mutta muut ympärillä voi saada tarpeekseen ja jättää hänen puolesta tekemisen. Tunnuslause: Ei käynyt mielessä.
Ääripää tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murehtimista voi tarkastella myös muitten näkökannalta. Jos vaikka työporukassa on todellinen murehtija, hän voi olla melkoinen jarru ja ilonpilaaja, maalaa piruja seinille, ennustaa epäonnistumisia, vähättelee onnistumisen mahdollisuuksia, epäilee kaikkia ja kaikkea.Tunnuslauseena on Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Muiden on sitten vedettävä häntä perässä. Tällainen on onneksi ääritapaus.
Lisään itse, ettei täysin huoletonkaan ole hyvä työkaveri. Tekee ehkä välttämättömän, mutta ei petaa valmiiksi mitään ennakkoon. Uskoo, että kaikki hoituu itsestään eikä huomaa, että se on muiden ennakoinnin tulosta. Ei takuulla pala loppuun, mutta muut ympärillä voi saada tarpeekseen ja jättää hänen puolesta tekemisen. Tunnuslause: Ei käynyt mielessä.
Ääripää tämäkin.
Hyvä pointti. Siksi onkin hyvä, että meissä on erilaisia. Sitten keskiverto toppuuttelee riitojoja ääripäiden kiistellessä.
Karhuista:
Olen nähnyt krerran. Risukon takana pellolla nousi takajaloilleen, ehkä 60m päässä. Oli huhtikuu, koira haukkui lähellä. Karhu kääntyi verkkaan ja löntysti metsään. Ei pelottanut. Olen nähnyt kettuja, mäyrän, hirviä ja peuroja. Ilveksestä vielä haaveilen.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia tarinoita, ketjun parhautta.
Muistan kerran tapauksen ajalta, kun kännykät oli uusia. Mies lähti kaverinsa mökille, minä jäin kotiin, kun oli työviikonloppu. Väärinkäsityksen vuoksi, odotin miestäni kotiin sunnuntaina. Aamusta asti vilkuilin kelloa, laitoin hyvää ruokaa yms. Tuli iltapäivä, eikä mies kotiutunut. Soitin: Valitsemaanne numeroon ei saa yhteyttä. Huolestuin. Kuljin huoneesta toiseen. Tuli ilta, ei yhteyttä. Näin kauhukuvia tulipalosta, hukkumisista, häkäkuolemista. Hätä oli suuri, kunnes mies soitti: kännykkä oli pudonnut veneen pohjalle kalareissulla jo kosteudesta mykistynyt. Paluu olikin maanantaina.
--- >>> Helpotuksen Huokaus.
Tähän heittäisin, että taitavasti mies selittää, mutta selvä sivusuhde. Tämä siis vitsinä, ei oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murehtimista voi tarkastella myös muitten näkökannalta. Jos vaikka työporukassa on todellinen murehtija, hän voi olla melkoinen jarru ja ilonpilaaja, maalaa piruja seinille, ennustaa epäonnistumisia, vähättelee onnistumisen mahdollisuuksia, epäilee kaikkia ja kaikkea.Tunnuslauseena on Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Muiden on sitten vedettävä häntä perässä. Tällainen on onneksi ääritapaus.
Lisään itse, ettei täysin huoletonkaan ole hyvä työkaveri. Tekee ehkä välttämättömän, mutta ei petaa valmiiksi mitään ennakkoon. Uskoo, että kaikki hoituu itsestään eikä huomaa, että se on muiden ennakoinnin tulosta. Ei takuulla pala loppuun, mutta muut ympärillä voi saada tarpeekseen ja jättää hänen puolesta tekemisen. Tunnuslause: Ei käynyt mielessä.
Ääripää tämäkin.
Hyvä pointti. Siksi onkin hyvä, että meissä on erilaisia. Sitten keskiverto toppuuttelee riitojoja ääripäiden kiistellessä.
Karhuista:
Olen nähnyt krerran. Risukon takana pellolla nousi takajaloilleen, ehkä 60m päässä. Oli huhtikuu, koira haukkui lähellä. Karhu kääntyi verkkaan ja löntysti metsään. Ei pelottanut. Olen nähnyt kettuja, mäyrän, hirviä ja peuroja. Ilveksestä vielä haaveilen.
Ei työelämässä ole valitettavasti aikaa toppuutella muiden riitoja. Ainakin yritysmaailmassa on tulosodotukset kovat. Ne, jotka aiheuttaa riitoja tai ongelmia, saatetaan yleensä ovelle seuraavissa muutosneuvotteluissa. Julkisella puolella voi olla eri tyyli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murehtimista voi tarkastella myös muitten näkökannalta. Jos vaikka työporukassa on todellinen murehtija, hän voi olla melkoinen jarru ja ilonpilaaja, maalaa piruja seinille, ennustaa epäonnistumisia, vähättelee onnistumisen mahdollisuuksia, epäilee kaikkia ja kaikkea.Tunnuslauseena on Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Muiden on sitten vedettävä häntä perässä. Tällainen on onneksi ääritapaus.
Lisään itse, ettei täysin huoletonkaan ole hyvä työkaveri. Tekee ehkä välttämättömän, mutta ei petaa valmiiksi mitään ennakkoon. Uskoo, että kaikki hoituu itsestään eikä huomaa, että se on muiden ennakoinnin tulosta. Ei takuulla pala loppuun, mutta muut ympärillä voi saada tarpeekseen ja jättää hänen puolesta tekemisen. Tunnuslause: Ei käynyt mielessä.
Ääripää tämäkin.
Hyvä pointti. Siksi onkin hyvä, että meissä on erilaisia. Sitten keskiverto toppuuttelee riitojoja ääripäiden kiistellessä.
Karhuista:
Olen nähnyt krerran. Risukon takana pellolla nousi takajaloilleen, ehkä 60m päässä. Oli huhtikuu, koira haukkui lähellä. Karhu kääntyi verkkaan ja löntysti metsään. Ei pelottanut. Olen nähnyt kettuja, mäyrän, hirviä ja peuroja. Ilveksestä vielä haaveilen.
Ei työelämässä ole valitettavasti aikaa toppuutella muiden riitoja. Ainakin yritysmaailmassa on tulosodotukset kovat. Ne, jotka aiheuttaa riitoja tai ongelmia, saatetaan yleensä ovelle seuraavissa muutosneuvotteluissa. Julkisella puolella voi olla eri tyyli.
No jotenkin ne asiat on saatava rullaamaan eteenpäin, kun on laajoja erilaisia mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murehtimista voi tarkastella myös muitten näkökannalta. Jos vaikka työporukassa on todellinen murehtija, hän voi olla melkoinen jarru ja ilonpilaaja, maalaa piruja seinille, ennustaa epäonnistumisia, vähättelee onnistumisen mahdollisuuksia, epäilee kaikkia ja kaikkea.Tunnuslauseena on Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Muiden on sitten vedettävä häntä perässä. Tällainen on onneksi ääritapaus.
Lisään itse, ettei täysin huoletonkaan ole hyvä työkaveri. Tekee ehkä välttämättömän, mutta ei petaa valmiiksi mitään ennakkoon. Uskoo, että kaikki hoituu itsestään eikä huomaa, että se on muiden ennakoinnin tulosta. Ei takuulla pala loppuun, mutta muut ympärillä voi saada tarpeekseen ja jättää hänen puolesta tekemisen. Tunnuslause: Ei käynyt mielessä.
Ääripää tämäkin.
Hyvä pointti. Siksi onkin hyvä, että meissä on erilaisia. Sitten keskiverto toppuuttelee riitojoja ääripäiden kiistellessä.
Karhuista:
Olen nähnyt krerran. Risukon takana pellolla nousi takajaloilleen, ehkä 60m päässä. Oli huhtikuu, koira haukkui lähellä. Karhu kääntyi verkkaan ja löntysti metsään. Ei pelottanut. Olen nähnyt kettuja, mäyrän, hirviä ja peuroja. Ilveksestä vielä haaveilen.
Ei työelämässä ole valitettavasti aikaa toppuutella muiden riitoja. Ainakin yritysmaailmassa on tulosodotukset kovat. Ne, jotka aiheuttaa riitoja tai ongelmia, saatetaan yleensä ovelle seuraavissa muutosneuvotteluissa. Julkisella puolella voi olla eri tyyli.
No jotenkin ne asiat on saatava rullaamaan eteenpäin, kun on laajoja erilaisia mielipiteitä.
Suurin osa kykenee työssä olemaan eri mieltä aiheuttamatta riitaa tai ongelmia. Näinhän on kaikissa yhteisöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murehtimista voi tarkastella myös muitten näkökannalta. Jos vaikka työporukassa on todellinen murehtija, hän voi olla melkoinen jarru ja ilonpilaaja, maalaa piruja seinille, ennustaa epäonnistumisia, vähättelee onnistumisen mahdollisuuksia, epäilee kaikkia ja kaikkea.Tunnuslauseena on Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Muiden on sitten vedettävä häntä perässä. Tällainen on onneksi ääritapaus.
Lisään itse, ettei täysin huoletonkaan ole hyvä työkaveri. Tekee ehkä välttämättömän, mutta ei petaa valmiiksi mitään ennakkoon. Uskoo, että kaikki hoituu itsestään eikä huomaa, että se on muiden ennakoinnin tulosta. Ei takuulla pala loppuun, mutta muut ympärillä voi saada tarpeekseen ja jättää hänen puolesta tekemisen. Tunnuslause: Ei käynyt mielessä.
Ääripää tämäkin.
Hyvä pointti. Siksi onkin hyvä, että meissä on erilaisia. Sitten keskiverto toppuuttelee riitojoja ääripäiden kiistellessä.
Karhuista:
Olen nähnyt krerran. Risukon takana pellolla nousi takajaloilleen, ehkä 60m päässä. Oli huhtikuu, koira haukkui lähellä. Karhu kääntyi verkkaan ja löntysti metsään. Ei pelottanut. Olen nähnyt kettuja, mäyrän, hirviä ja peuroja. Ilveksestä vielä haaveilen.
Ei työelämässä ole valitettavasti aikaa toppuutella muiden riitoja. Ainakin yritysmaailmassa on tulosodotukset kovat. Ne, jotka aiheuttaa riitoja tai ongelmia, saatetaan yleensä ovelle seuraavissa muutosneuvotteluissa. Julkisella puolella voi olla eri tyyli.
Ne riitelijät on usein päällepäsmäreitä jo johdon lellikeitä. Yhdestä työpaikasta lähti kolme, lyhyen ajan sisällä, kaikki sanoi syyksi saman ilkeilijän. Pomo tyyliin: voi voi, ja antoi mennä. Ilkeilijä surffasi netissä risteilyjä, autoja, asuntoja, jotka pappa betalar, yli 30v oli kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia tarinoita, ketjun parhautta.
Muistan kerran tapauksen ajalta, kun kännykät oli uusia. Mies lähti kaverinsa mökille, minä jäin kotiin, kun oli työviikonloppu. Väärinkäsityksen vuoksi, odotin miestäni kotiin sunnuntaina. Aamusta asti vilkuilin kelloa, laitoin hyvää ruokaa yms. Tuli iltapäivä, eikä mies kotiutunut. Soitin: Valitsemaanne numeroon ei saa yhteyttä. Huolestuin. Kuljin huoneesta toiseen. Tuli ilta, ei yhteyttä. Näin kauhukuvia tulipalosta, hukkumisista, häkäkuolemista. Hätä oli suuri, kunnes mies soitti: kännykkä oli pudonnut veneen pohjalle kalareissulla jo kosteudesta mykistynyt. Paluu olikin maanantaina.
--- >>> Helpotuksen Huokaus.
Tähän heittäisin, että taitavasti mies selittää, mutta selvä sivusuhde. Tämä siis vitsinä, ei oikeasti.
Hah. Hieno kevennys.
Kiitos vinkistä, ensi kerralla osaan vielä lisätä tuon huolieni listaan ... :)
Oikeasti on hieno suhde meillä, mustasukkaisuus ei kuulu kuvioon. Jos toinen on mennäkseen -> vapaita ihmisiä ollaan. Ei siinä pidättele sormukset nimettömissä.
t. +30v yhteiseloa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Taidan olla siltä väliltä, enempi huoleton mutta varautuja. Huolesi reissusta on helppo minimoida: paikkakunnan täsmäsää: pakkaaminen sen mukaan, guugle map: reitit ja matkaan kuluva aika. Miksi murehdit kun voit ottaa asioista selvää, ennakoida. Talvirenkaatkin voi jo vaihtaa, ei tarvitse liukkaita pelätä ja lisätä matka-aikaa että voi ajella turvallista nopeutta.
Ok. Tuo oli kai esimerkki huolehtijan tavasta ajatella. Matka on ehkä kuukauden päästä, tässä on hyvää aikaa murehtia. Ja kuule, olen ajanut talvirenkailla semmoisessa sohjossa, että tiellä pysyminen oli vaikeaa, näkyvyys olematon, kun vastaantulijat heitti räntää lasiin...
O.K. Selvä, olen huolehtija mutta en murehtija ;) Miksi niin aggressiivinen loppu? Olen minäkin ajanut rättisateessa Kilpisjärveltä Tampereelle lähes yhtä soittoa, yhden kerran oli pakko pysähtyä tankille ja pöyritellä peukaloita matkustajien syödessä kun mieluummin olisin jatkanut heti matkaa. Rättisade pimeässä loppumatka.
Ok. Ei ollut aggressiivinen, korjasin vähän, ettei talvirenkaat ole ratkaisu kaikkeen.
Eikä murehtijaluonnetta auta, vaikka joku sanoo: Älä. Sitä ei järjellä muuteta...
"Ja kuule", kuulin sen aggressiivisena. Ei ollut korjaus!
Murehtimisesta voi oppia pois jos haluaa olla märehtimättä. Nimenomaan ennakoimalla ja varautumalla niihin "entä jos"-tilanteisiin.
Olen samaa mieltä. Korjaus olisi ollut etteivät talvirenkaat ole ratkaisu. Sanavalinnat vaikuttavat myös kirjoitetussa tekstissä kirjoituksen sävyyn. Netti on pullollaan itsehoitoneuvoja kuinka murehtimista vähentää. Kannattaa edes yrittää oppia.
Guugletin: Pitkittynyt murehtiminen nostaa stressitasoja, heikentää keskittymiskykyä, aiheuttaa fyysisiä oireita ja voi johtaa ahdistuneisuushäiriöön.
Huom! Googletin ei guugletin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murehtimista voi tarkastella myös muitten näkökannalta. Jos vaikka työporukassa on todellinen murehtija, hän voi olla melkoinen jarru ja ilonpilaaja, maalaa piruja seinille, ennustaa epäonnistumisia, vähättelee onnistumisen mahdollisuuksia, epäilee kaikkia ja kaikkea.Tunnuslauseena on Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Muiden on sitten vedettävä häntä perässä. Tällainen on onneksi ääritapaus.
Lisään itse, ettei täysin huoletonkaan ole hyvä työkaveri. Tekee ehkä välttämättömän, mutta ei petaa valmiiksi mitään ennakkoon. Uskoo, että kaikki hoituu itsestään eikä huomaa, että se on muiden ennakoinnin tulosta. Ei takuulla pala loppuun, mutta muut ympärillä voi saada tarpeekseen ja jättää hänen puolesta tekemisen. Tunnuslause: Ei käynyt mielessä.
Ääripää tämäkin.
Hyvä pointti. Siksi onkin hyvä, että meissä on erilaisia. Sitten keskiverto toppuuttelee riitojoja ääripäiden kiistellessä.
Karhuista:
Olen nähnyt krerran. Risukon takana pellolla nousi takajaloilleen, ehkä 60m päässä. Oli huhtikuu, koira haukkui lähellä. Karhu kääntyi verkkaan ja löntysti metsään. Ei pelottanut. Olen nähnyt kettuja, mäyrän, hirviä ja peuroja. Ilveksestä vielä haaveilen.
Ei työelämässä ole valitettavasti aikaa toppuutella muiden riitoja. Ainakin yritysmaailmassa on tulosodotukset kovat. Ne, jotka aiheuttaa riitoja tai ongelmia, saatetaan yleensä ovelle seuraavissa muutosneuvotteluissa. Julkisella puolella voi olla eri tyyli.
No jotenkin ne asiat on saatava rullaamaan eteenpäin, kun on laajoja erilaisia mielipiteitä.
Suurin osa kykenee työssä olemaan eri mieltä aiheuttamatta riitaa tai ongelmia. Näinhän on kaikissa yhteisöissä.
On työpaikkoja joissa pitää olla samaa mieltä tai selän takana parjataan, ilkeillään ja pudotetaan suosiopiiristä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murehtimista voi tarkastella myös muitten näkökannalta. Jos vaikka työporukassa on todellinen murehtija, hän voi olla melkoinen jarru ja ilonpilaaja, maalaa piruja seinille, ennustaa epäonnistumisia, vähättelee onnistumisen mahdollisuuksia, epäilee kaikkia ja kaikkea.Tunnuslauseena on Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Muiden on sitten vedettävä häntä perässä. Tällainen on onneksi ääritapaus.
Lisään itse, ettei täysin huoletonkaan ole hyvä työkaveri. Tekee ehkä välttämättömän, mutta ei petaa valmiiksi mitään ennakkoon. Uskoo, että kaikki hoituu itsestään eikä huomaa, että se on muiden ennakoinnin tulosta. Ei takuulla pala loppuun, mutta muut ympärillä voi saada tarpeekseen ja jättää hänen puolesta tekemisen. Tunnuslause: Ei käynyt mielessä.
Ääripää tämäkin.
Hyvä pointti. Siksi onkin hyvä, että meissä on erilaisia. Sitten keskiverto toppuuttelee riitojoja ääripäiden kiistellessä.
Karhuista:
Olen nähnyt krerran. Risukon takana pellolla nousi takajaloilleen, ehkä 60m päässä. Oli huhtikuu, koira haukkui lähellä. Karhu kääntyi verkkaan ja löntysti metsään. Ei pelottanut. Olen nähnyt kettuja, mäyrän, hirviä ja peuroja. Ilveksestä vielä haaveilen.
Ei työelämässä ole valitettavasti aikaa toppuutella muiden riitoja. Ainakin yritysmaailmassa on tulosodotukset kovat. Ne, jotka aiheuttaa riitoja tai ongelmia, saatetaan yleensä ovelle seuraavissa muutosneuvotteluissa. Julkisella puolella voi olla eri tyyli.
Ne riitelijät on usein päällepäsmäreitä jo johdon lellikeitä. Yhdestä työpaikasta lähti kolme, lyhyen ajan sisällä, kaikki sanoi syyksi saman ilkeilijän. Pomo tyyliin: voi voi, ja antoi mennä. Ilkeilijä surffasi netissä risteilyjä, autoja, asuntoja, jotka pappa betalar, yli 30v oli kyseessä.
Ikävä tilanne. Toisaalta voi olla onni päästä tuollaisesta pois. Aina riittää huonoa johtamista ja huonoa ilmapiiriä. Naisvaltaiset julkiset alat on pahimpia kiusauspaikkoja. Tämän tosin olen kuullut ja netistä (sic!) lukenut. Miesvaltaiset työpaikat on reiluja. Puhutaan asiat suoraan eikä hakata puukkoa selkään. Edellyttää, että kestää suoraa puhetta. Lumihiutaleet ei viihdy. Tai sitten mulla on vaan käynyt tuuri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoisia tarinoita, ketjun parhautta.
Muistan kerran tapauksen ajalta, kun kännykät oli uusia. Mies lähti kaverinsa mökille, minä jäin kotiin, kun oli työviikonloppu. Väärinkäsityksen vuoksi, odotin miestäni kotiin sunnuntaina. Aamusta asti vilkuilin kelloa, laitoin hyvää ruokaa yms. Tuli iltapäivä, eikä mies kotiutunut. Soitin: Valitsemaanne numeroon ei saa yhteyttä. Huolestuin. Kuljin huoneesta toiseen. Tuli ilta, ei yhteyttä. Näin kauhukuvia tulipalosta, hukkumisista, häkäkuolemista. Hätä oli suuri, kunnes mies soitti: kännykkä oli pudonnut veneen pohjalle kalareissulla jo kosteudesta mykistynyt. Paluu olikin maanantaina.
--- >>> Helpotuksen Huokaus.
Tähän heittäisin, että taitavasti mies selittää, mutta selvä sivusuhde. Tämä siis vitsinä, ei oikeasti.
Sama tuli mieleen, tietämäni tapaukset olleet juuri tuollaisia keksittyjä selityksiä. Yleensä tuosta alkaa aavistella jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aurinkokin uskalsi kurkata pilven takaa vihdoin. Nyt roskapussi roskiin ja postilaatikolle samalla. Mies kolistelee autotallissa omia puuhiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Murehtimista voi tarkastella myös muitten näkökannalta. Jos vaikka työporukassa on todellinen murehtija, hän voi olla melkoinen jarru ja ilonpilaaja, maalaa piruja seinille, ennustaa epäonnistumisia, vähättelee onnistumisen mahdollisuuksia, epäilee kaikkia ja kaikkea.Tunnuslauseena on Ei siitä kuitenkaan mitään tule. Muiden on sitten vedettävä häntä perässä. Tällainen on onneksi ääritapaus.
Lisään itse, ettei täysin huoletonkaan ole hyvä työkaveri. Tekee ehkä välttämättömän, mutta ei petaa valmiiksi mitään ennakkoon. Uskoo, että kaikki hoituu itsestään eikä huomaa, että se on muiden ennakoinnin tulosta. Ei takuulla pala loppuun, mutta muut ympärillä voi saada tarpeekseen ja jättää hänen puolesta tekemisen. Tunnuslause: Ei käynyt mielessä.
Ääripää tämäkin.
Hyvä pointti. Siksi onkin hyvä, että meissä on erilaisia. Sitten keskiverto toppuuttelee riitojoja ääripäiden kiistellessä.
Karhuista:
Olen nähnyt krerran. Risukon takana pellolla nousi takajaloilleen, ehkä 60m päässä. Oli huhtikuu, koira haukkui lähellä. Karhu kääntyi verkkaan ja löntysti metsään. Ei pelottanut. Olen nähnyt kettuja, mäyrän, hirviä ja peuroja. Ilveksestä vielä haaveilen.
Ei työelämässä ole valitettavasti aikaa toppuutella muiden riitoja. Ainakin yritysmaailmassa on tulosodotukset kovat. Ne, jotka aiheuttaa riitoja tai ongelmia, saatetaan yleensä ovelle seuraavissa muutosneuvotteluissa. Julkisella puolella voi olla eri tyyli.
No jotenkin ne asiat on saatava rullaamaan eteenpäin, kun on laajoja erilaisia mielipiteitä.
Suurin osa kykenee työssä olemaan eri mieltä aiheuttamatta riitaa tai ongelmia. Näinhän on kaikissa yhteisöissä.
Ei todellakaan, samaa mieltä pitää olla ettei joudu silmätikuksi.
Suomineidon sisu
Anni Snellman
No nythän olisi parikin mielenkiintoista aihetta. Tuohon murehtija-juttuun otan nyt kantaa. Mä tajuan kyllä, mikä ero on murehtijalla ja varautujalla. Vaikka murehtija varautuisi miten hyvin tahansa, silti murehtija murehtii. Että jos sittenkin jotain kaikesta varautumisesta huolimatta tapahtuu.
Mä olen pienessä määrin fatalisti. Uskon siihen, että asioita tapahtuu, vaikka miten olisin varautunut. Rattijuoppo voi ajaa suojatiellä mun ylitse, vaikka ylittäisin tien jalankulkijoille vihreillä valoilla ja kaikki vaatteeni olisivat heijastavia ja vielä laittaisin päähäni pipon, jossa on välkkyvät valot. Mutta kun lähden pimeään vuorokauden aikaan ulos, en mä tätä murehdi. Jos niin käy, niin sitten käy.
Vierailija kirjoitti:
Onpa mielenkiintoisia mielipiteitä. Ja mielenkiinnosta kysynkin: Sinä/te, jotka usein viittaatte netin ihmeelliseen maailmaan, miksiköhän? Kyllä sinne osataan mennä, jos tarpeen. Eikö teillä ole omaa sanottavaa, tavallisen ihmisen pohdintaa?
Joskus kysyessäni täällä tai muissa ketjuissa jotain, melkein aina joku vastaa K(V)G! Eri sanoin.
Menen sinne, jos tahdon. Täällä tahdon keskustella erilaisista mielipiteistä. Usein on monta oikeaa tapaa vaikkapa sukan kantapääkavennus. Täällä haluan lukea sinun tapasi. Ja keskustelua.
Yks ja yks, Saimaa. Upea biisi soi.
Ei kaikki tiedä mitä netin syövereistä löytyy. Minusta on ihan oikein vinkata, jokainen jota kiinnostaa voi sitten itse etsiä. Täällä pitäisi sitten mieluummin viedä palstatilaa ja omin sanoin selittää jo netissä selitetty asia?
Vahvistettu kantapää, keskustellaanpa sitten siitä miten se tehdään vai mieluummin vinkki ohjeisiin tai videoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa mielenkiintoisia mielipiteitä. Ja mielenkiinnosta kysynkin: Sinä/te, jotka usein viittaatte netin ihmeelliseen maailmaan, miksiköhän? Kyllä sinne osataan mennä, jos tarpeen. Eikö teillä ole omaa sanottavaa, tavallisen ihmisen pohdintaa?
Joskus kysyessäni täällä tai muissa ketjuissa jotain, melkein aina joku vastaa K(V)G! Eri sanoin.
Menen sinne, jos tahdon. Täällä tahdon keskustella erilaisista mielipiteistä. Usein on monta oikeaa tapaa vaikkapa sukan kantapääkavennus. Täällä haluan lukea sinun tapasi. Ja keskustelua.
Yks ja yks, Saimaa. Upea biisi soi.
Ei kaikki tiedä mitä netin syövereistä löytyy. Minusta on ihan oikein vinkata, jokainen jota kiinnostaa voi sitten itse etsiä. Täällä pitäisi sitten mieluummin viedä palstatilaa ja omin sanoin selittää jo netissä selitetty asia?
Vahvistettu kantapää, keskustellaanpa sitten siitä miten se tehdään vai mieluummin vinkki ohjeisiin tai videoon?
Näinpä me ollaan erilaisia, sinulla on oma mielipiteesi. Toki suotakoon.
Olen samaa mieltä. Korjaus olisi ollut etteivät talvirenkaat ole ratkaisu. Sanavalinnat vaikuttavat myös kirjoitetussa tekstissä kirjoituksen sävyyn. Netti on pullollaan itsehoitoneuvoja kuinka murehtimista vähentää. Kannattaa edes yrittää oppia.
Guugletin: Pitkittynyt murehtiminen nostaa stressitasoja, heikentää keskittymiskykyä, aiheuttaa fyysisiä oireita ja voi johtaa ahdistuneisuushäiriöön.