Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (14888)
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai vanhemmilla on sellainen luonnollinen yritys suojella lapsiaan, omatkin vanhempani varoittelee ties mistä vaikka olen jo kolmekymppinen. Isäni vanhemmat varoittelivat viisi-kuusikymppisiä lapsiaan että menkää sitten varovaisesti ja pitäkää huolta itsestänne.
En ole ikinä nähnyt karhua, mutta olen nähnyt karhun kakkaa ja jälkiä, esimerkiksi nyt lokakuussa olin pyöräilemässä maalla, siis ihan metsän keskellä. Etelä-Suomessa, mutta siinä lähellä on luonnonsuojelualueita. En nyt kuitenkaan pelkää liikkua siellä.Nuo ovat vain fraaseja. Ajakaa varovasti jne. eivät ole huolehtimista/huolestumista, sanotaan iästä ja sukulaissuhteesta riippumatta kaikille matkaan lähtijöille.
Voi olla, että iäkkäät ihmiset tulee aikaa myöten varovaisiksi ja pelokkaiksi. Nähdään vaaroja kaikkialla ja vältetään riskien ottamista kaikissa asioissa.Tämä voi liittyä oman toimintakyvyn heikkenemiseen. Kun he varoittelevat lapsiaan, he oikeasti yrittävät varoituksilla rauhoitella itseään ja hälventää pelkoaan, että lapsille tapahtuisi jotain. Lapset elää eri maailmassa, jossa vanhemmille tutuista lainalaisuuksista monet ei enää päde. Itse tätä ei välttämättä tiedosta, mutta ei siitä mitään haittaa ole.
Nuo fraasit ovat myös osa kohteliasta käytöstä. Valitettavasti ovat monetkin jäämässä pois. En oikein usko, että parikymppiset toivottelevat turvallista matkaa toisilleen, joskin mummonsa varmaan toivottavat heille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai vanhemmilla on sellainen luonnollinen yritys suojella lapsiaan, omatkin vanhempani varoittelee ties mistä vaikka olen jo kolmekymppinen. Isäni vanhemmat varoittelivat viisi-kuusikymppisiä lapsiaan että menkää sitten varovaisesti ja pitäkää huolta itsestänne.
En ole ikinä nähnyt karhua, mutta olen nähnyt karhun kakkaa ja jälkiä, esimerkiksi nyt lokakuussa olin pyöräilemässä maalla, siis ihan metsän keskellä. Etelä-Suomessa, mutta siinä lähellä on luonnonsuojelualueita. En nyt kuitenkaan pelkää liikkua siellä.Nuo ovat vain fraaseja. Ajakaa varovasti jne. eivät ole huolehtimista/huolestumista, sanotaan iästä ja sukulaissuhteesta riippumatta kaikille matkaan lähtijöille.
Voi olla, että iäkkäät ihmiset tulee aikaa myöten varovaisiksi ja pelokkaiksi. Nähdään vaaroja kaikkialla ja vältetään riskien ottamista kaikissa asioissa.Tämä voi liittyä oman toimintakyvyn heikkenemiseen. Kun he varoittelevat lapsiaan, he oikeasti yrittävät varoituksilla rauhoitella itseään ja hälventää pelkoaan, että lapsille tapahtuisi jotain. Lapset elää eri maailmassa, jossa vanhemmille tutuista lainalaisuuksista monet ei enää päde. Itse tätä ei välttämättä tiedosta, mutta ei siitä mitään haittaa ole.
Minusta tuo on luonne-, ei ikäkysymys, vanhuus tuo viisautta olla huolehtimatta asioista joihin ei voi vaikuttaa. Jos nähdään vaaroja kaikkialla ja vältetään riskien ottamista elämä jää elämättä, tällaisia ihmisiä on kaikenikäisissä jotka jumittavat tutussa ja turvallisessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai vanhemmilla on sellainen luonnollinen yritys suojella lapsiaan, omatkin vanhempani varoittelee ties mistä vaikka olen jo kolmekymppinen. Isäni vanhemmat varoittelivat viisi-kuusikymppisiä lapsiaan että menkää sitten varovaisesti ja pitäkää huolta itsestänne.
En ole ikinä nähnyt karhua, mutta olen nähnyt karhun kakkaa ja jälkiä, esimerkiksi nyt lokakuussa olin pyöräilemässä maalla, siis ihan metsän keskellä. Etelä-Suomessa, mutta siinä lähellä on luonnonsuojelualueita. En nyt kuitenkaan pelkää liikkua siellä.Nuo ovat vain fraaseja. Ajakaa varovasti jne. eivät ole huolehtimista/huolestumista, sanotaan iästä ja sukulaissuhteesta riippumatta kaikille matkaan lähtijöille.
Voi olla, että iäkkäät ihmiset tulee aikaa myöten varovaisiksi ja pelokkaiksi. Nähdään vaaroja kaikkialla ja vältetään riskien ottamista kaikissa asioissa.Tämä voi liittyä oman toimintakyvyn heikkenemiseen. Kun he varoittelevat lapsiaan, he oikeasti yrittävät varoituksilla rauhoitella itseään ja hälventää pelkoaan, että lapsille tapahtuisi jotain. Lapset elää eri maailmassa, jossa vanhemmille tutuista lainalaisuuksista monet ei enää päde. Itse tätä ei välttämättä tiedosta, mutta ei siitä mitään haittaa ole.
Minusta tuo on luonne-, ei ikäkysymys, vanhuus tuo viisautta olla huolehtimatta asioista joihin ei voi vaikuttaa. Jos nähdään vaaroja kaikkialla ja vältetään riskien ottamista elämä jää elämättä, tällaisia ihmisiä on kaikenikäisissä jotka jumittavat tutussa ja turvallisessa.
Näinhän se on. Jos ei uskalla elää, kuolinkamppailussa vielä takertuu ovenpieliin. Voi johtua tosiaan luonteesta, mutta myös kasvatuksesta ja kokemuksista. Parasta mitä lapselleen voi tehdä, on antaa juurten lisäksi myös siivet eli kasvattaa rohkeasti elämälle.
Pikku-Kalle tuli koulusta. Isä kysyi, minkälainen uusi opettaja on. Tyhmä, vastasi Kalle. Ai, miten niin? Hän kysyy koko ajan meiltä oppilailta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Murehtiminen voi olla myös vaan järkevää ennakointia. Varautuu vähän ennakolta, niin ei tarvi hätääntyä, kun sitten jotain tapahtuu. Esim. Käteistä kortin lisäksi, laastaria laukussa, vierastarjottavaa pakkasessa, paristoradio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Taidan olla siltä väliltä, enempi huoleton mutta varautuja. Huolesi reissusta on helppo minimoida: paikkakunnan täsmäsää: pakkaaminen sen mukaan, guugle map: reitit ja matkaan kuluva aika. Miksi murehdit kun voit ottaa asioista selvää, ennakoida. Talvirenkaatkin voi jo vaihtaa, ei tarvitse liukkaita pelätä ja lisätä matka-aikaa että voi ajella turvallista nopeutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai vanhemmilla on sellainen luonnollinen yritys suojella lapsiaan, omatkin vanhempani varoittelee ties mistä vaikka olen jo kolmekymppinen. Isäni vanhemmat varoittelivat viisi-kuusikymppisiä lapsiaan että menkää sitten varovaisesti ja pitäkää huolta itsestänne.
En ole ikinä nähnyt karhua, mutta olen nähnyt karhun kakkaa ja jälkiä, esimerkiksi nyt lokakuussa olin pyöräilemässä maalla, siis ihan metsän keskellä. Etelä-Suomessa, mutta siinä lähellä on luonnonsuojelualueita. En nyt kuitenkaan pelkää liikkua siellä.Nuo ovat vain fraaseja. Ajakaa varovasti jne. eivät ole huolehtimista/huolestumista, sanotaan iästä ja sukulaissuhteesta riippumatta kaikille matkaan lähtijöille.
Voi olla, että iäkkäät ihmiset tulee aikaa myöten varovaisiksi ja pelokkaiksi. Nähdään vaaroja kaikkialla ja vältetään riskien ottamista kaikissa asioissa.Tämä voi liittyä oman toimintakyvyn heikkenemiseen. Kun he varoittelevat lapsiaan, he oikeasti yrittävät varoituksilla rauhoitella itseään ja hälventää pelkoaan, että lapsille tapahtuisi jotain. Lapset elää eri maailmassa, jossa vanhemmille tutuista lainalaisuuksista monet ei enää päde. Itse tätä ei välttämättä tiedosta, mutta ei siitä mitään haittaa ole.
Minusta tuo on luonne-, ei ikäkysymys, vanhuus tuo viisautta olla huolehtimatta asioista joihin ei voi vaikuttaa. Jos nähdään vaaroja kaikkialla ja vältetään riskien ottamista elämä jää elämättä, tällaisia ihmisiä on kaikenikäisissä jotka jumittavat tutussa ja turvallisessa.
Nuoruuteen kuuluu into ja uteliaisuus, halu kokeilla ja oppia uutta. Vanhana toiset jatkaa samoin, toiset ovat jo kokeneet niin paljon, että rauhallisempikin tahti riittää.
Toiset matkustaa, toiset uppoutuvat kulttuuriin. Jotkut viihtyvät kotona, sisustavat ja suunnittelevat uusia neulemalleja. Monella on pitkän, ehkä raskaankin työajan jälkeen tärkeintä, että voi vihdoin viettää aikansa juuri tahtomallaan tavalla, välittämättä muiden mielipiteistä. Se on tärkeintä, että itse viihtyy nahoissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Taidan olla siltä väliltä, enempi huoleton mutta varautuja. Huolesi reissusta on helppo minimoida: paikkakunnan täsmäsää: pakkaaminen sen mukaan, guugle map: reitit ja matkaan kuluva aika. Miksi murehdit kun voit ottaa asioista selvää, ennakoida. Talvirenkaatkin voi jo vaihtaa, ei tarvitse liukkaita pelätä ja lisätä matka-aikaa että voi ajella turvallista nopeutta.
Ok. Tuo oli kai esimerkki huolehtijan tavasta ajatella. Matka on ehkä kuukauden päästä, tässä on hyvää aikaa murehtia. Ja kuule, olen ajanut talvirenkailla semmoisessa sohjossa, että tiellä pysyminen oli vaikeaa, näkyvyys olematon, kun vastaantulijat heitti räntää lasiin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Taidan olla siltä väliltä, enempi huoleton mutta varautuja. Huolesi reissusta on helppo minimoida: paikkakunnan täsmäsää: pakkaaminen sen mukaan, guugle map: reitit ja matkaan kuluva aika. Miksi murehdit kun voit ottaa asioista selvää, ennakoida. Talvirenkaatkin voi jo vaihtaa, ei tarvitse liukkaita pelätä ja lisätä matka-aikaa että voi ajella turvallista nopeutta.
Missasit pointin: toisten luonne on murehtija, ei sillä ole valmistautumisen kanssa mitään tekemistä. Aina tulee mieleen entä jos? Tai jos kuitenkin...
t. Murehtija (vasten tahtoaan)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Murehtiminen voi olla myös vaan järkevää ennakointia. Varautuu vähän ennakolta, niin ei tarvi hätääntyä, kun sitten jotain tapahtuu. Esim. Käteistä kortin lisäksi, laastaria laukussa, vierastarjottavaa pakkasessa, paristoradio.
Hyvä pointti.
Joskus tahtoisin olla päivän Hulda Huoleton :)
Yleensä kuljen jalat maassa ja varaudun juuri kuvaamallasi tavalla.
T. Saako olla letit kuusikymppisellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas ankeeta.
Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa.
Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä. Ankeeta on.
Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun.
Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin," olisi äitini sanonut.
Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan.
Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi siis juontaa.
Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...
Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.
Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta.
Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti.
Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.
Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.
Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään.
Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua.
Jank jank jaarittelua taas. Ja aiheena Minä ja minun tulkintani.
Lopeta jo.
Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.
"Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea." Paljon vähemmän kuitenkin kuin vuosikausia kestäneet "D sitä ja D tätä". P:n kirjoitukset on helppo tunnistaa - ainakin omasta mielestäni - joten jos et halua lukea P:n kommentteja, niin miksi edes teet niin? Hyppää vaan yli ja kirjoita itse jotain sellaista, mikä ei ole "valittavaa eikä ankeaa".
Nyt se ritarius, josta sinua epäilin, on tarttunut minuun. Minäkin pistin lusikkani soppaan, mutta valitsin toisen näkökulman. Toisten käytöstä ei voi muuttaa. Muutetaan omaa käytöstä niin, että kritiikiltä lähtee pohja. Ei lähdetä selittämään. Ei piitata arvosteluista, vaan ohitetaan ne.
Tuossa olet oikeassa, että d-jutut oli toista luokkaa. P kirjoittaa asiallisesti eikä nimittele ketään, d kiroili ja käytti kieltä, jota tukkijätkätkin olisi hävenneet.
Olen sun kanssasi samaa mieltä siitä, että kiusaajalle ei pidä antaa sitä, mitä kiusaaja sinusta haluaa. Joko pitää antaa kunnolla köniin tai sitten ohittaa kiusaajan jutut kuin hyttysen ininä. Sitäpaitsi hyttynenkin on arvokkaampi olento kuin kiusaaja. Mutta kiusaajathan just valitseekin uhreikseen ne, joilta saavat haluamansa. Huomion. P on kuitenkin näissä "puolustuspuheissaan" kirjoittanut aika paljon monenlaisista asioista, jotka ilman tätä puolustelutarkoitusta olisi mielenkiintoisia keskustelunaiheita meille muillekin.
Kommentoin aiemmin P:lle, että kannattaa kirjoittaa rauhassa omia juttuja, niistä pidetään.
Keskustelua niistä harvoin syntyy, koska hän loukkaantuu niin herkästi eikä hyväksy eriäviä mielipiteitä. Silti niitä on mukava lukea.
Sulla on voimakkaita reaktioita ja kieltä kiusaamisesta. Se on tietysti ok. Ketjussa oli todella pahaa kiusaamista kun dooris emännöi ja kiusasi. Silloin tuli lokaa monen niskaan ja todella rumasti. En silti ajattele, että hyttynenkin olisi häntä arvokkaampi. Ihmisarvo on kaikilla.
Kyllä minä hyväksyn toisten mielipiteet, mutta en sitä että joku rajoittaa minua. Viestieni aiheita, pituutta tai vaikka sitä millainen olen. Olen kuule paljon saanut eriäviä mielipiteitä elämässäni kuulla. Niin paljon, ettet uskokaan. Tai onko esim toisen rumaksi pilkkaaminenkin vain mielipide josta minun täytyy kiittää. Ehkä se sitä sinulle on. Minulle mielipiteet ovat toisenlaisia asioita. Sellaisia mitä kehtaan sanoa toiselle päin naamaa. Joku ihminen tietysti voi olla sellainen jonka saa laskuista jättää pois.
Samoin jos tänne kirjoitan jotain niin saan jonkun virheellisen käsityksen oikaista minäkin jos hän esittää minusta vääriä oletuksia. Jos minä silti loukkaantuisin täällä niin silloin minulla olisi ollut eri elämä, koska tämä ei ole mitään verrattuna oikeaan elämääni. Silti kovin paljon minunkin persoonani täällä on mielessä. Liiallisestikin. En minä ketään täällä pohtisi jokaisessa viestissäni ja hänestä kirjoittaisi. Näin jos päivitellä saa niin jospa unohdat minut niin kuin pyysin. Lammas on sentään kulkenut edes jonkin viestini ja ymmärtää näin jotain asioita. Siitä plussa. Moni taas ei ymmärrä ikinä ja silti tulkitsee minua väärin. Kirjoittaa omia totuuksia. Nyt vähitellen jos luen vielä jonkun viestin aiheesta P sitä ja tätä alan miettiä onko pään takominen seinään vielä ok vai ei. Jokainen tulkitkoon miten tahtoo. Ainakaan minä en ole todellakaan toivonut olevani mikään teema täällä.
Ai, miksi sitten poistelet muitten viestit
Mielenkiintoisia tarinoita, ketjun parhautta.
Muistan kerran tapauksen ajalta, kun kännykät oli uusia. Mies lähti kaverinsa mökille, minä jäin kotiin, kun oli työviikonloppu. Väärinkäsityksen vuoksi, odotin miestäni kotiin sunnuntaina. Aamusta asti vilkuilin kelloa, laitoin hyvää ruokaa yms. Tuli iltapäivä, eikä mies kotiutunut. Soitin: Valitsemaanne numeroon ei saa yhteyttä. Huolestuin. Kuljin huoneesta toiseen. Tuli ilta, ei yhteyttä. Näin kauhukuvia tulipalosta, hukkumisista, häkäkuolemista. Hätä oli suuri, kunnes mies soitti: kännykkä oli pudonnut veneen pohjalle kalareissulla jo kosteudesta mykistynyt. Paluu olikin maanantaina.
--- >>> Helpotuksen Huokaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Taidan olla siltä väliltä, enempi huoleton mutta varautuja. Huolesi reissusta on helppo minimoida: paikkakunnan täsmäsää: pakkaaminen sen mukaan, guugle map: reitit ja matkaan kuluva aika. Miksi murehdit kun voit ottaa asioista selvää, ennakoida. Talvirenkaatkin voi jo vaihtaa, ei tarvitse liukkaita pelätä ja lisätä matka-aikaa että voi ajella turvallista nopeutta.
Ok. Tuo oli kai esimerkki huolehtijan tavasta ajatella. Matka on ehkä kuukauden päästä, tässä on hyvää aikaa murehtia. Ja kuule, olen ajanut talvirenkailla semmoisessa sohjossa, että tiellä pysyminen oli vaikeaa, näkyvyys olematon, kun vastaantulijat heitti räntää lasiin...
O.K. Selvä, olen huolehtija mutta en murehtija ;) Miksi niin aggressiivinen loppu? Olen minäkin ajanut rättisateessa Kilpisjärveltä Tampereelle lähes yhtä soittoa, yhden kerran oli pakko pysähtyä tankille ja pöyritellä peukaloita matkustajien syödessä kun mieluummin olisin jatkanut heti matkaa. Rättisade pimeässä loppumatka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Taidan olla siltä väliltä, enempi huoleton mutta varautuja. Huolesi reissusta on helppo minimoida: paikkakunnan täsmäsää: pakkaaminen sen mukaan, guugle map: reitit ja matkaan kuluva aika. Miksi murehdit kun voit ottaa asioista selvää, ennakoida. Talvirenkaatkin voi jo vaihtaa, ei tarvitse liukkaita pelätä ja lisätä matka-aikaa että voi ajella turvallista nopeutta.
Ok. Tuo oli kai esimerkki huolehtijan tavasta ajatella. Matka on ehkä kuukauden päästä, tässä on hyvää aikaa murehtia. Ja kuule, olen ajanut talvirenkailla semmoisessa sohjossa, että tiellä pysyminen oli vaikeaa, näkyvyys olematon, kun vastaantulijat heitti räntää lasiin...
O.K. Selvä, olen huolehtija mutta en murehtija ;) Miksi niin aggressiivinen loppu? Olen minäkin ajanut rättisateessa Kilpisjärveltä Tampereelle lähes yhtä soittoa, yhden kerran oli pakko pysähtyä tankille ja pöyritellä peukaloita matkustajien syödessä kun mieluummin olisin jatkanut heti matkaa. Rättisade pimeässä loppumatka.
Ok. Ei ollut aggressiivinen, korjasin vähän, ettei talvirenkaat ole ratkaisu kaikkeen.
Eikä murehtijaluonnetta auta, vaikka joku sanoo: Älä. Sitä ei järjellä muuteta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai vanhemmilla on sellainen luonnollinen yritys suojella lapsiaan, omatkin vanhempani varoittelee ties mistä vaikka olen jo kolmekymppinen. Isäni vanhemmat varoittelivat viisi-kuusikymppisiä lapsiaan että menkää sitten varovaisesti ja pitäkää huolta itsestänne.
En ole ikinä nähnyt karhua, mutta olen nähnyt karhun kakkaa ja jälkiä, esimerkiksi nyt lokakuussa olin pyöräilemässä maalla, siis ihan metsän keskellä. Etelä-Suomessa, mutta siinä lähellä on luonnonsuojelualueita. En nyt kuitenkaan pelkää liikkua siellä.Nuo ovat vain fraaseja. Ajakaa varovasti jne. eivät ole huolehtimista/huolestumista, sanotaan iästä ja sukulaissuhteesta riippumatta kaikille matkaan lähtijöille.
Voi olla, että iäkkäät ihmiset tulee aikaa myöten varovaisiksi ja pelokkaiksi. Nähdään vaaroja kaikkialla ja vältetään riskien ottamista kaikissa asioissa.Tämä voi liittyä oman toimintakyvyn heikkenemiseen. Kun he varoittelevat lapsiaan, he oikeasti yrittävät varoituksilla rauhoitella itseään ja hälventää pelkoaan, että lapsille tapahtuisi jotain. Lapset elää eri maailmassa, jossa vanhemmille tutuista lainalaisuuksista monet ei enää päde. Itse tätä ei välttämättä tiedosta, mutta ei siitä mitään haittaa ole.
Minusta tuo on luonne-, ei ikäkysymys, vanhuus tuo viisautta olla huolehtimatta asioista joihin ei voi vaikuttaa. Jos nähdään vaaroja kaikkialla ja vältetään riskien ottamista elämä jää elämättä, tällaisia ihmisiä on kaikenikäisissä jotka jumittavat tutussa ja turvallisessa.
Nuoruuteen kuuluu into ja uteliaisuus, halu kokeilla ja oppia uutta. Vanhana toiset jatkaa samoin, toiset ovat jo kokeneet niin paljon, että rauhallisempikin tahti riittää.
Toiset matkustaa, toiset uppoutuvat kulttuuriin. Jotkut viihtyvät kotona, sisustavat ja suunnittelevat uusia neulemalleja. Monella on pitkän, ehkä raskaankin työajan jälkeen tärkeintä, että voi vihdoin viettää aikansa juuri tahtomallaan tavalla, välittämättä muiden mielipiteistä. Se on tärkeintä, että itse viihtyy nahoissaan.
Kuuluu nuoruuteen, jos ei ole peloteltu ja nujerrettu into ja kokeilunhalu ylihuolehtivalla kasvatuksella. Helikopterivanhemmuudeksi kai sitä kutsutaan. Ei ole annettu kokeilla omia siipiään, ei ole kannustettu kokeilemaan uutta. Ei ole katkaistu napanuoraa vaan roikotetaan lapsia esiliinan naruissa lopun ikäänsä. Jotkut osaavat ne katkaista aikuistuttuaan, valitettavan usein se johtaa myös välien katkaisemiseen kokonaan jos ylihuolehtiminen, kontrollointi ja sitouttaminen vanhempiin ei lopu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Taidan olla siltä väliltä, enempi huoleton mutta varautuja. Huolesi reissusta on helppo minimoida: paikkakunnan täsmäsää: pakkaaminen sen mukaan, guugle map: reitit ja matkaan kuluva aika. Miksi murehdit kun voit ottaa asioista selvää, ennakoida. Talvirenkaatkin voi jo vaihtaa, ei tarvitse liukkaita pelätä ja lisätä matka-aikaa että voi ajella turvallista nopeutta.
Ok. Tuo oli kai esimerkki huolehtijan tavasta ajatella. Matka on ehkä kuukauden päästä, tässä on hyvää aikaa murehtia. Ja kuule, olen ajanut talvirenkailla semmoisessa sohjossa, että tiellä pysyminen oli vaikeaa, näkyvyys olematon, kun vastaantulijat heitti räntää lasiin...
O.K. Selvä, olen huolehtija mutta en murehtija ;) Miksi niin aggressiivinen loppu? Olen minäkin ajanut rättisateessa Kilpisjärveltä Tampereelle lähes yhtä soittoa, yhden kerran oli pakko pysähtyä tankille ja pöyritellä peukaloita matkustajien syödessä kun mieluummin olisin jatkanut heti matkaa. Rättisade pimeässä loppumatka.
Ok. Ei ollut aggressiivinen, korjasin vähän, ettei talvirenkaat ole ratkaisu kaikkeen.
Eikä murehtijaluonnetta auta, vaikka joku sanoo: Älä. Sitä ei järjellä muuteta...
"Ja kuule", kuulin sen aggressiivisena. Ei ollut korjaus!
Murehtimisesta voi oppia pois jos haluaa olla märehtimättä. Nimenomaan ennakoimalla ja varautumalla niihin "entä jos"-tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Taidan olla siltä väliltä, enempi huoleton mutta varautuja. Huolesi reissusta on helppo minimoida: paikkakunnan täsmäsää: pakkaaminen sen mukaan, guugle map: reitit ja matkaan kuluva aika. Miksi murehdit kun voit ottaa asioista selvää, ennakoida. Talvirenkaatkin voi jo vaihtaa, ei tarvitse liukkaita pelätä ja lisätä matka-aikaa että voi ajella turvallista nopeutta.
Ok. Tuo oli kai esimerkki huolehtijan tavasta ajatella. Matka on ehkä kuukauden päästä, tässä on hyvää aikaa murehtia. Ja kuule, olen ajanut talvirenkailla semmoisessa sohjossa, että tiellä pysyminen oli vaikeaa, näkyvyys olematon, kun vastaantulijat heitti räntää lasiin...
O.K. Selvä, olen huolehtija mutta en murehtija ;) Miksi niin aggressiivinen loppu? Olen minäkin ajanut rättisateessa Kilpisjärveltä Tampereelle lähes yhtä soittoa, yhden kerran oli pakko pysähtyä tankille ja pöyritellä peukaloita matkustajien syödessä kun mieluummin olisin jatkanut heti matkaa. Rättisade pimeässä loppumatka.
Ok. Ei ollut aggressiivinen, korjasin vähän, ettei talvirenkaat ole ratkaisu kaikkeen.
Eikä murehtijaluonnetta auta, vaikka joku sanoo: Älä. Sitä ei järjellä muuteta...
"Ja kuule", kuulin sen aggressiivisena. Ei ollut korjaus!
Murehtimisesta voi oppia pois jos haluaa olla märehtimättä. Nimenomaan ennakoimalla ja varautumalla niihin "entä jos"-tilanteisiin.
Ei voi.
Yritetty on.
Sivusta tähän.
Miten ja kuule on muka agressiivista, mielestäni vertautuu: lisäksi vielä tai paitsi... Ei mitään vihamielistä :)
Murehtijaa ymmärtää toinen murehtija, ei huoleton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää huomenta!
Tällaisen löysin sopivasti aamun alkajaisiksi, mietittäväksi.
Oliko se surkea päivä?
Vai oliko se surkea viisiminuuttinen, jota märehdit koko päivän?
Mukavaa päivää teille!
Aika ovela mietelause.
Toiset ihmiset kuuluu murehtijiin ja toiset huolettomiin, useimmat on kai jotain siltä väliltä. Joku kirjoitti jotenkin niin, ettei ennalta kannata murehtia jotain tulevaa asiaa. Jos se meneekin pieleen, ehdit murehtia vasta sitten. Muuten murehdit kahdesti. Ja jos kaikki onnistuukin, olet murehtinut turhaan. Tämä kuulostaa erittäin viisaalta, jopa minun, murehtijan mielestä.
Olen lähdössä reissuun, paikkaan, missä en ole ennen käynyt. Huolehdin, entä jos sää on sateinen, kenties liukas, lumisateinen? Osaanko perille, ehdinkö ajoissa? Reissu saattaakin mennä hyvin, aurinkoisessa säässä ja eksymättä.
Oletko sinä murehtija, huoleton vai siltä väliltä?
Taidan olla siltä väliltä, enempi huoleton mutta varautuja. Huolesi reissusta on helppo minimoida: paikkakunnan täsmäsää: pakkaaminen sen mukaan, guugle map: reitit ja matkaan kuluva aika. Miksi murehdit kun voit ottaa asioista selvää, ennakoida. Talvirenkaatkin voi jo vaihtaa, ei tarvitse liukkaita pelätä ja lisätä matka-aikaa että voi ajella turvallista nopeutta.
Ok. Tuo oli kai esimerkki huolehtijan tavasta ajatella. Matka on ehkä kuukauden päästä, tässä on hyvää aikaa murehtia. Ja kuule, olen ajanut talvirenkailla semmoisessa sohjossa, että tiellä pysyminen oli vaikeaa, näkyvyys olematon, kun vastaantulijat heitti räntää lasiin...
O.K. Selvä, olen huolehtija mutta en murehtija ;) Miksi niin aggressiivinen loppu? Olen minäkin ajanut rättisateessa Kilpisjärveltä Tampereelle lähes yhtä soittoa, yhden kerran oli pakko pysähtyä tankille ja pöyritellä peukaloita matkustajien syödessä kun mieluummin olisin jatkanut heti matkaa. Rättisade pimeässä loppumatka.
Ok. Ei ollut aggressiivinen, korjasin vähän, ettei talvirenkaat ole ratkaisu kaikkeen.
Eikä murehtijaluonnetta auta, vaikka joku sanoo: Älä. Sitä ei järjellä muuteta...
"Ja kuule", kuulin sen aggressiivisena. Ei ollut korjaus!
Murehtimisesta voi oppia pois jos haluaa olla märehtimättä. Nimenomaan ennakoimalla ja varautumalla niihin "entä jos"-tilanteisiin.
Ei voi.
Yritetty on.
Sivusta tähän.
Miten ja kuule on muka agressiivista, mielestäni vertautuu: lisäksi vielä tai paitsi... Ei mitään vihamielistä :)
Murehtijaa ymmärtää toinen murehtija, ei huoleton.
Entä jos-lista on loputon, aina uusia tulee, kun yksi on nujerretty ja ennakoitu.
Voi olla, että iäkkäät ihmiset tulee aikaa myöten varovaisiksi ja pelokkaiksi. Nähdään vaaroja kaikkialla ja vältetään riskien ottamista kaikissa asioissa.Tämä voi liittyä oman toimintakyvyn heikkenemiseen. Kun he varoittelevat lapsiaan, he oikeasti yrittävät varoituksilla rauhoitella itseään ja hälventää pelkoaan, että lapsille tapahtuisi jotain. Lapset elää eri maailmassa, jossa vanhemmille tutuista lainalaisuuksista monet ei enää päde. Itse tätä ei välttämättä tiedosta, mutta ei siitä mitään haittaa ole.