Lue keskustelun säännöt.
Hymistelyketju, tavallisia juttuja
04.02.2026 |
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (14881)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas ankeeta.
Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa.
Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä. Ankeeta on.
Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun.
Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin," olisi äitini sanonut.
Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan.
Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi siis juontaa.
Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...
Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.
Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta.
Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti.
Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.
Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.
Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään.
Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua.
Jank jank jaarittelua taas. Ja aiheena Minä ja minun tulkintani.
Lopeta jo.
Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas ankeeta.
Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa.
Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä. Ankeeta on.
Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun.
Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin," olisi äitini sanonut.
Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan.
Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi siis juontaa.
Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...
Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.
Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta.
Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti.
Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.
Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.
Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään.
Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua.
Jank jank jaarittelua taas. Ja aiheena Minä ja minun tulkintani.
Lopeta jo.
Kyllä minäkin saan varmaan omia ajatuksiani kirjoittaa vastineeksi jos toinen itse ensin tarttuu johonkin viestiini sitä tulkiten ja esittää vielä jatkoa itse ensin asiaan. Minun puolestani keskustelu tähän liittyen olisi voinut päättyä jo aiemminkin, mutta jokaisella on oikeus vastata jos toinen jotain hänelle kirjoittaa. Näin logiikka ei siinä mielessä toimi. Minä taas mielelläni korjaan sen jos joku tulkitsee minua miten sattuu. Huomaat varmaan sen.
Opettele tiivistämään.Viestisi ei mene perille, kun se hukkuu turhiin sanoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas ankeeta.
Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa.
Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä. Ankeeta on.
Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun.
Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin," olisi äitini sanonut.
Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan.
Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi siis juontaa.
Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...
Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.
Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta.
Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti.
Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.
Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.
Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään.
Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua.
Jank jank jaarittelua taas. Ja aiheena Minä ja minun tulkintani.
Lopeta jo.
Kyllä minäkin saan varmaan omia ajatuksiani kirjoittaa vastineeksi jos toinen itse ensin tarttuu johonkin viestiini sitä tulkiten ja esittää vielä jatkoa itse ensin asiaan. Minun puolestani keskustelu tähän liittyen olisi voinut päättyä jo aiemminkin, mutta jokaisella on oikeus vastata jos toinen jotain hänelle kirjoittaa. Näin logiikka ei siinä mielessä toimi. Minä taas mielelläni korjaan sen jos joku tulkitsee minua miten sattuu. Huomaat varmaan sen.
Opettele tiivistämään.Viestisi ei mene perille, kun se hukkuu turhiin sanoihin.
Totta. Ei jaksa edes aloittaa viestiä, kun se on maratonin mittainen. Tosin helpottaa tunnistamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas ankeeta.
Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa.
Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä. Ankeeta on.
Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun.
Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin," olisi äitini sanonut.
Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan.
Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi siis juontaa.
Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...
Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.
Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta.
Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti.
Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.
Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.
Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään.
Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua.
Jank jank jaarittelua taas. Ja aiheena Minä ja minun tulkintani.
Lopeta jo.
Kyllä minäkin saan varmaan omia ajatuksiani kirjoittaa vastineeksi jos toinen itse ensin tarttuu johonkin viestiini sitä tulkiten ja esittää vielä jatkoa itse ensin asiaan. Minun puolestani keskustelu tähän liittyen olisi voinut päättyä jo aiemminkin, mutta jokaisella on oikeus vastata jos toinen jotain hänelle kirjoittaa. Näin logiikka ei siinä mielessä toimi. Minä taas mielelläni korjaan sen jos joku tulkitsee minua miten sattuu. Huomaat varmaan sen.
Opettele tiivistämään.Viestisi ei mene perille, kun se hukkuu turhiin sanoihin.
Lukihäiriö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas ankeeta.
Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa.
Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä. Ankeeta on.
Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun.
Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin," olisi äitini sanonut.
Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan.
Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi siis juontaa.
Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...
Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.
Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta.
Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti.
Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.
Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.
Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään.
Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua.
Jank jank jaarittelua taas. Ja aiheena Minä ja minun tulkintani.
Lopeta jo.
Kyllä minäkin saan varmaan omia ajatuksiani kirjoittaa vastineeksi jos toinen itse ensin tarttuu johonkin viestiini sitä tulkiten ja esittää vielä jatkoa itse ensin asiaan. Minun puolestani keskustelu tähän liittyen olisi voinut päättyä jo aiemminkin, mutta jokaisella on oikeus vastata jos toinen jotain hänelle kirjoittaa. Näin logiikka ei siinä mielessä toimi. Minä taas mielelläni korjaan sen jos joku tulkitsee minua miten sattuu. Huomaat varmaan sen.
Opettele tiivistämään.Viestisi ei mene perille, kun se hukkuu turhiin sanoihin.
Lukihäiriö?
O:llä? Luulen, että ei vaan osaa löytää pääasiaa ja sanoa sitä napakasti. Pehmentelee turhilla täytesanoilla viestiään, ihan turhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas ankeeta.
Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa.
Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä. Ankeeta on.
Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun.
Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin," olisi äitini sanonut.
Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan.
Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi siis juontaa.
Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...
Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.
Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta.
Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti.
Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.
Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.
Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään.
Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua.
Jank jank jaarittelua taas. Ja aiheena Minä ja minun tulkintani.
Lopeta jo.
Kyllä minäkin saan varmaan omia ajatuksiani kirjoittaa vastineeksi jos toinen itse ensin tarttuu johonkin viestiini sitä tulkiten ja esittää vielä jatkoa itse ensin asiaan. Minun puolestani keskustelu tähän liittyen olisi voinut päättyä jo aiemminkin, mutta jokaisella on oikeus vastata jos toinen jotain hänelle kirjoittaa. Näin logiikka ei siinä mielessä toimi. Minä taas mielelläni korjaan sen jos joku tulkitsee minua miten sattuu. Huomaat varmaan sen.
Opettele tiivistämään.Viestisi ei mene perille, kun se hukkuu turhiin sanoihin.
Lukihäiriö?
O:llä? Luulen, että ei vaan osaa löytää pääasiaa ja sanoa sitä napakasti. Pehmentelee turhilla täytesanoilla viestiään, ihan turhaan.
P:llä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas ankeeta.
Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa.
Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä. Ankeeta on.
Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun.
Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin," olisi äitini sanonut.
Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan.
Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi siis juontaa.
Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...
Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.
Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta.
Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti.
Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.
Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.
Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään.
Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua.
Jank jank jaarittelua taas. Ja aiheena Minä ja minun tulkintani.
Lopeta jo.
Kyllä minäkin saan varmaan omia ajatuksiani kirjoittaa vastineeksi jos toinen itse ensin tarttuu johonkin viestiini sitä tulkiten ja esittää vielä jatkoa itse ensin asiaan. Minun puolestani keskustelu tähän liittyen olisi voinut päättyä jo aiemminkin, mutta jokaisella on oikeus vastata jos toinen jotain hänelle kirjoittaa. Näin logiikka ei siinä mielessä toimi. Minä taas mielelläni korjaan sen jos joku tulkitsee minua miten sattuu. Huomaat varmaan sen.
Opettele tiivistämään.Viestisi ei mene perille, kun se hukkuu turhiin sanoihin.
Lukihäiriö?
O:llä? Luulen, että ei vaan osaa löytää pääasiaa ja sanoa sitä napakasti. Pehmentelee turhilla täytesanoilla viestiään, ihan turhaan.
P:llä?
"Tiivistäminen on taito" korosti luennoitsija kielenhuollon luennolla. Sen taidon voi oppia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas ankeeta.
Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa.
Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä. Ankeeta on.
Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun.
Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin," olisi äitini sanonut.
Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan.
Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi siis juontaa.
Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...
Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.
Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta.
Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti.
Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.
Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.
Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään.
Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua.
Jank jank jaarittelua taas. Ja aiheena Minä ja minun tulkintani.
Lopeta jo.
Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.
Minua on hyvä syyttää jos joku ensin tarttuu viestiini ja johonkin sanaan tai sanontaan siinä ja alkaa minua tavallaan sen perusteella kuvata. Kirjoittaa jotain ja tulkitsee väärin. Totta kai tapani mukaan kirjoitan ja oikaisen. Näin moni tekee. Nytkin ihan tavallista juttua ulkoilusta ja villieläimistä yms kirjoitin alunperin. En mitään valitusta siinä mielessä.
Valitus on sitten toistenkin osalta myös minun suuntaani tuttua. Joku valittaa jostain minuun liittyen. Näin voit lukea muuta. Mitä enemmän joku vaan olettaa minusta jotain niin se vasta innostaa kirjoittamaan. Vinkkinä tämä.
Näin joku voi lukea viestini ja jatkaa muihin juttuihin. Tällä tarkoitin oikeastaan sitä, että joku täällä aina tarttuu johonkin mitä kirjoitan. Yleensä syyttely tänne päin alkaa, kun minä olen pohtinut kirjoittanut jotain enemmänkin vastineeksi. Sen huomaan. Mukavaa päivää sinnekin ja kiitos, että käytit edes P sanaa. Edistystä. Muuten minulle riittää se jos saan kirjoittaa jonkun viestin ja se siitä. Jos joku lukee niin hyvä niin ja välillä jonkun viesti kuten tuo billielöimostö kirjottaneen toi vaan itsellekin ajatuksia. Jos keskustelelu taas kanssani ei nappaa niin älä sitten lainaa viestiäni. Näin ylläpidät ketjua myös itse. Minun viimeinen viestini kuulumisiin liittyen oli villieläinviesti, jossa, karhuista yms kirjoitin. Sen jälkeen olinkin sitten tulkittu monin tavoin mitä eilenkin huomasin. Mutta mukavaa päivää sinne. Minä en aina valita ja en eilenkään. Minä en myöskään nimettele sinua ja jätän sinut nyt rauhaan. Ja voit totta kai kirjoittaa kaikesta kivasta minun puolestani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas ankeeta.
Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa.
Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä. Ankeeta on.
Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun.
Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin," olisi äitini sanonut.
Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan.
Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi siis juontaa.
Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...
Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.
Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta.
Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti.
Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.
Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.
Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään.
Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua.
Jank jank jaarittelua taas. Ja aiheena Minä ja minun tulkintani.
Lopeta jo.
Tämä on muuttunut P:n terapiaketjuksi. Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea.
"Hän vie tilaa kivoilta jutuilta. Yleisilme valittava ja ankea." Paljon vähemmän kuitenkin kuin vuosikausia kestäneet "D sitä ja D tätä". P:n kirjoitukset on helppo tunnistaa - ainakin omasta mielestäni - joten jos et halua lukea P:n kommentteja, niin miksi edes teet niin? Hyppää vaan yli ja kirjoita itse jotain sellaista, mikä ei ole "valittavaa eikä ankeaa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomaatteko sen, ettei kelpaa mikään mitä kirjoitan. Sen totean. Pitäisi olla sitä ja tätä. Kovin vaatia ollaan toiselle. Minusta esim
opettaja voi koulussa esittää vaatimuksia oppilaille tehtäviin liittyen. Nyt en ole koulussa vaan vapaalla. Ja en ole vaatinut kuin tiettyä asiallisuutta tännekin päin ja sitten ettei tahallaan haluttaisi jotain negatiivista aina minuun kirjoittaa. Milloin mitäkin. Jos ei palauttaisi menneisyyteen ja viestien pituuteen sentään. Minä en ole missään oikeussalissa vaan vapaalla.
Samoin jos vielä kerran ennenkuin oikea elämän asiat kutsuvat totean, että minä en oikeastaan ikinä täällä edes tahtonut nimimerkkiä. Myönnyin siihen, kun joku tahtoi sen nimen minulle antaa jne, koska oli ehkä helpompi sitten vastata minulle tms. Näin miksi nyt jos joku ja moni voi tunnistaa viestini niin sitten tavallaan hierotaan tätä asiaa koko ajan täällä päin naamaa. Mieluummin olisin se, joka kirjoittaisi tänne edelleen anonyyminä niin kuin moni muu ja kukaan ei sen enempää edes kirjoittaisi mitään koko P sitä ja tätä hokemista. En ole sitä pyytänyt ikinä täällä. Mieluummin toisin jos joku muistaa. Voit kirjoittaa toki minulle jotain ja se on ok, vaikka jos tulee jokin ajatus mieleen, mutta unohtaisin itsekin mielelläni sen P sitä ja P tänä jne hokemisen jo todella mielelläni. En sitä kaipaan yhtään. Ja ihmettelen. Nyt toivon, että kuka pääsee minustakin yli viimein. Kiitos. Näin unohtakaa P itsekin. Unohtakaa minut jos tympii kovin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko sen, ettei kelpaa mikään mitä kirjoitan. Sen totean. Pitäisi olla sitä ja tätä. Kovin vaatia ollaan toiselle. Minusta esim
opettaja voi koulussa esittää vaatimuksia oppilaille tehtäviin liittyen. Nyt en ole koulussa vaan vapaalla. Ja en ole vaatinut kuin tiettyä asiallisuutta tännekin päin ja sitten ettei tahallaan haluttaisi jotain negatiivista aina minuun kirjoittaa. Milloin mitäkin. Jos ei palauttaisi menneisyyteen ja viestien pituuteen sentään. Minä en ole missään oikeussalissa vaan vapaalla.
Sananlasku tähän: Ei se ole tyhmä, joka vaatii, vaan se joka suostuu.
Älä suostu. Älä välitä muiden vaatimuksista. Älä selitä. Älä provosoidu väittelyyn. Älä kerjää hyväksyntää. Älä lähde mukaan jankkaamiseen. Se vain pahentaa tilannetta. Luota itseesi. Kirjoita omia juttuja. Niistä tykätään. Hypi arvostelut yli. Muiden käytöstä ei voi muuttaa, omaa voi.
Tulipa neuvojen tonava, mutta voisi toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huomaatteko sen, ettei kelpaa mikään mitä kirjoitan. Sen totean. Pitäisi olla sitä ja tätä. Kovin vaatia ollaan toiselle. Minusta esim
opettaja voi koulussa esittää vaatimuksia oppilaille tehtäviin liittyen. Nyt en ole koulussa vaan vapaalla. Ja en ole vaatinut kuin tiettyä asiallisuutta tännekin päin ja sitten ettei tahallaan haluttaisi jotain negatiivista aina minuun kirjoittaa. Milloin mitäkin. Jos ei palauttaisi menneisyyteen ja viestien pituuteen sentään. Minä en ole missään oikeussalissa vaan vapaalla.
Sananlasku tähän: Ei se ole tyhmä, joka vaatii, vaan se joka suostuu.
Älä suostu. Älä välitä muiden vaatimuksista. Älä selitä. Älä provosoidu väittelyyn. Älä kerjää hyväksyntää. Älä lähde mukaan jankkaamiseen. Se vain pahentaa tilannetta. Luota itseesi. Kirjoita omia juttuja. Niistä tykätään. Hypi arvostelut yli. Muiden käytöstä ei voi muuttaa, omaa voi.
Tulipa neuvojen tonava, mutta voisi toimia.
Ei vinoilua, vaan en oikeasti tajua: neuvojen tonava?
Ai Tonava = tulva? Hokasinko kuitenkin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas ankeeta.
Ankeus on katsojan silmissä ja asenteessa.
Eipä kun viesteissä ja niiden aiheissa. Samaa jaarittelua säästä ja käsitöistä. Ankeeta on.
Tiedätkö mikä on ankeinta? Se on valitus toisten viesteistä ja niiden aiheista tuomatta mitään lisää itsekään tähän keskusteluun.
Kaikista ankeinta on kirjoittaa siitä ja yläpeukuttaa itse. Tuomatta uutta itsekään. "Pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin," olisi äitini sanonut.
Mistä sinä tiedät kuka peukuttaa mitäkin. Et mistään. Se vasta olisikin ihme. Vinkkinä täällä, kun voi peukuttaa montakin kertaa jos osaa. Samalla jokainen täällä luo tämän keskustelun. Kirjoita sinä siis jotain hauskaa tänne itse sitten, kun "yleisönä" toivot sellaista. Luo itse siis hauskuutta ennen kuin valitat tylsyydestä ja ankeudesta. Minun äitini pisti minut ulos lapsena jos tylsyyttä valitin. Sanoi, että keksi tekemistä ja minä yleensä keksin. Tämä ajatus on hyvä tännekin. Keksi hauskaa jos sinulla on tylsää. Minä en esim välitä ja ole sitä vastaan.
Sieltä se sinun pakonomainen ulkoilusi ja kävelysi siis juontaa.
Tässäpäs erinomainen esimerkki vain ja ainoastaan riidanhakuisesta viestistä, mutta emme mene ansaan...
Samaa mietin, tylsä on tämän ihmisen elämä.
Ettekö oikeasti huomaa, että kumpikin menitte ansaan ja kunnolla? Intoonnuitte kohdistamaan negatiivisuutta viestin kirjoittajalle ja holhoavaa ohjailua jollekin toiselle kirjoittajalle riidan torjumiseksi. Edelleen olemme aikuisia täällä. Olkoon tarkoitus mikä hyvänsä, tällainen kaitseminen on alentavaa. Se ei poista ongelmia, vaan saattaa lisätä niitä. Emännöinti aikoinaan alkoi näin. Sen tavoite oli sitoa autettava auttamiseen. Ei viisasta.
Jos itse tähän totean niin viestiini liittyen joku kirjoitti, että minua holhotaan yms. Silti minä itse näen asian toisin. Tiedätkö mikä minua itseäni eniten ärsyttää? Se on väärät oletukset ja vihjailut. Nytkin se, että äitini sanoma lause ulkoilusta olisi vaikuttanut siihen, että kävelen paljon tms tai että tuo olisi pakkomielteistä. Näin myös lukijalla on vastuunsa. Hän ei olettaa asioita vaan kysy jos et tiedä on vinkkinäni. Älä oleta ja kovin helposti tulkitse, koska se menee usein pieleen. Tämä yleisesti.
Aina kun puhuu tai kirjoittaa jotain, altistuu muiden tulkinnoille. Se on olennainen osa keskustelua myös oikeassa elämässä. Siltä ei voi välttyä kuin erakoitumalla. Ihmisten keskinäinen vuorovaikutus on juuri sitä, että esitetään mielipiteitä ja vaihdetaan ajatuksia. Vastapuolen ajatuksia ei voi määrätä. Niistä voi pitää tai olla pitämättä. Voi itse myös valita, välittääkö niistä vai ei. Tämä kaikki yleisellä tasolla. Tämän on joku muu täällä jo aiemmin kertonut.
Sinulle vastaan, että ymmärrän, että toisten ajatukset voivat herättää ärtymystä ja haluaisit rajata niitä. Se on inhimillistä, mutta ei oikein mahdollista, ei täällä eikä oikeassa elämässä. Eikä se olisi itsellekään hyväksi. Kirjoitin siitä, että äitini kehotus lukemiseen teki minusta kirjafriikin. En näe siinä mitään pahaa, jos joku sellaisen huomion tekisi. Ottaisin sen lähinnä kohteliaisuutena, että joku näkee vaivaa oivaltaakseen jotain elämästäni. Niin eri lailla voi asioita tulkita, ja se on ok.
Ei minua ärsytä se, että joku tulkitsee väärin asioitani. Niin moni tekee, mutta minä en taas yleensä tee niin jos mietitään elämääni. En Minä mieluummin kysyn ennenkuin toiselle sen enempää totean mitään "tärkeämpää" häneen liittyen. Mieluummin siis selvitän asioita ja kysyn ennenkuin tulkitsen pieleen. Näin jos muistutan keskusteluista niin kysyminen ei maksa mitään.
Näin rajaanko minä sitten jotain täällä jos kerron omista ajatuksistani ja tavoistani. Silti olemme täällä vieraita ihmisiä ja näin minä en kovin helposti oleta toisesta mitään siihenkään vedoten. Jos viittaan tuohon viestiin, jossa kirjoitettiin, että äitini lause yms selittää minun pakkomielteeni ulkoiluun ja kävelyyn niin sanani pakkomielle on jo itsessään melko negatiivinen sana. Jos halutaan alkaa sen enemmän miettimään. Pakkomielle on yleensä negatiivinen sana kaikissa asioissa missä se esiintyy. Näin jos oikein siis halutaan sanaan tarttua niin kuin sinäkin viestisi lopussa teit niin kirjafriikki on lievempi ilmaus kuin pakkomielle tai pakkomielteinen. Jos minä haluaisin täällä kirjoittaa, jollekin ulkoilusta pitävälle samanlaisesti niin käyttäisin toista ilmausta, kuten vaikkapa, että olet tottunut olemaan ulkona tai vaikkapa, että pidät ulkoilusta yms. Näin tälläkin on merkitystä miten asiat selittää. Ehkä minä olen senverran harkitseva ihminen joskus, että kysyn siis mieluummin kuin oletan. Joku ihminen voi näyttää toiselta mitä on ja hänen ajatuksensa ovatkin todella erilaisia. Jos nettituttuja mietin niin jos olisin esim olettanut, että paljon opiskellut tyyppi olisi pitänyt tuosta "työstää" siellä sivustolla niin olisin heti mennyt pieleen. Hän teki sitä pärjääkseen muiden hommien lisäksi, vaikka hän olisi mieluummin saanut hyväpalkkaisen yhden työn ja pärjännyt sillä. Näin sielläkin piti ajatella ihmisen elämää enemmänkin ja miettiä mitä kirjoittaa tältä osin. Esim heidän rahoistaan ja tuloistaan yms ei ollut ok kysyä ikinä ja se kuulunut sinne. He kertoivat jos tahtoivat. Nämä esimerkkejä, mutta kysyjällä on aina myös vastuunsa ja hän voi miettiä miten kysyy ja mistä. Silti kysyminen on parempi kuin olettaa. Nyt lopetan tähän, koska luen itse muiden kuulumisia mieluummin kuin pjdij elämääni nyt sen enempää. Sitä tulee kuitenkin pohdittua.
Jank jank jaarittelua taas. Ja aiheena Minä ja minun tulkintani.
Lopeta jo.
Kyllä minäkin saan varmaan omia ajatuksiani kirjoittaa vastineeksi jos toinen itse ensin tarttuu johonkin viestiini sitä tulkiten ja esittää vielä jatkoa itse ensin asiaan. Minun puolestani keskustelu tähän liittyen olisi voinut päättyä jo aiemminkin, mutta jokaisella on oikeus vastata jos toinen jotain hänelle kirjoittaa. Näin logiikka ei siinä mielessä toimi. Minä taas mielelläni korjaan sen jos joku tulkitsee minua miten sattuu. Huomaat varmaan sen.
Opettele tiivistämään.Viestisi ei mene perille, kun se hukkuu turhiin sanoihin.
Lukihäiriö?
O:llä? Luulen, että ei vaan osaa löytää pääasiaa ja sanoa sitä napakasti. Pehmentelee turhilla täytesanoilla viestiään, ihan turhaan.
P:llä?
"Tiivistäminen on taito" korosti luennoitsija kielenhuollon luennolla. Sen taidon voi oppia.
Kohteliaisuus on taito. Sen taidon voi oppia.
Voi sitä ei tässä ketjussa arvosteta, tämä on poistamis- ja kiusaamisketju.
Lukihäiriö on lukemisen ja kirjoittamisen häiriö. Tuottamisen ja tulkinnan häiriö.
Ähh, talviaika, heräsin aamulla taas jo 5 jälkeen, aiemmin olin tottunut heräämään kuudelta. Vähän tylsää ehkä, kuun aamulla pimeää ja iltapäivällä hämärää. No, ehkä voi ajatella että parin kuukauden kuluttua päivä pitenee taas. Toisen nimen nimpparit tänään, Amanda, sen kunniaksi, tai siis tekosyyllä, otin käyttöön uudet lapaset ekaa kertaa.
Valittiin sittenkin sellainen tavallisen ruskea arkku. Se alkoi viikonloppuna tuntua premmlata vaihtoehdolta vaikka punainen hieno olikin. Mietin miltä se näyttäisi kukkien kanssa ja tuli mieleen joulukuusi, siispä ei sittenkään. Itse kyllä ihastuin siihen punaiseen, mietin pitäisikö jo itselle tilata valmiiksi, sanoivat että on jonkinlainen sesonkiväri, eli siis ei välttämättä aina valikoimissa. Toki varmaan rusakeankin voisi sävyttää punaiseksi halutessaan.
Meillä myös totuttiin lukemaan lapsuudessa. Tänään aamullakin luin, kun oli tunti ylimääräistä aikaa. Sain yhden kirjan luettuakin loppuun ja vietyä takaisin kirjastoon.
Kaikki kielenhuollosta kiinnostuneet pääsee testaamaan taitojaan isojen ja pienten kirjainten kanssa Yle.fi:ssä: " Vain todellinen kieliguru saa tässä testissä kaikki oikein." Juttu on lokaluun alusta, mutta pongasin sen vasta nyt. Aika kinkkisiä juttuja. Oikean vastauksen näkee vastattuaan. Mulla on näköjään vähän kerrattavaa.
Vierailija kirjoitti:
Mietin pieniä rakkauden- ja huomionosoituksia arjessa: puoliso leikkaa tomaatit valmiiksi aamupalalle, kuorii kananmunat. Laittaa savusaunaan pesuvedet sopivan lämpöisiksi. Vie vessaan hyvissä ajoin paperia lisää. Huolehtii renkaanvaihdot ajoissa.
Minä teen lempiruokaansa, vaikken itse siitä välitä, yllätän pannukakulla, kun tulee metältä. Ostan pikkuaskin karkkeja, mistä tykkää.
Tässä muutamia esimerkkejä, mites teillä?
Saman tyylisiä juttuja tässä on tehty jo muutama vuosikymmen.
Vierailija kirjoitti:
Ähh, talviaika, heräsin aamulla taas jo 5 jälkeen, aiemmin olin tottunut heräämään kuudelta. Vähän tylsää ehkä, kuun aamulla pimeää ja iltapäivällä hämärää. No, ehkä voi ajatella että parin kuukauden kuluttua päivä pitenee taas. Toisen nimen nimpparit tänään, Amanda, sen kunniaksi, tai siis tekosyyllä, otin käyttöön uudet lapaset ekaa kertaa.
Valittiin sittenkin sellainen tavallisen ruskea arkku. Se alkoi viikonloppuna tuntua premmlata vaihtoehdolta vaikka punainen hieno olikin. Mietin miltä se näyttäisi kukkien kanssa ja tuli mieleen joulukuusi, siispä ei sittenkään. Itse kyllä ihastuin siihen punaiseen, mietin pitäisikö jo itselle tilata valmiiksi, sanoivat että on jonkinlainen sesonkiväri, eli siis ei välttämättä aina valikoimissa. Toki varmaan rusakeankin voisi sävyttää punaiseksi halutessaan.
Meillä myös totuttiin lukemaan lapsuudessa. Tänään aamullakin luin, kun oli tunti ylimääräistä aikaa. Sain yhden kirjan luettuakin loppuun ja vietyä takaisin kirjastoon.
Tää talviaika on aina yhtä kamala kun siihen siirrytään, joulu helpottaa ja tammikuu. Onko pysyvästä kesäajasta jo tehty Kansalaisaloite?
Kyllä minäkin saan varmaan omia ajatuksiani kirjoittaa vastineeksi jos toinen itse ensin tarttuu johonkin viestiini sitä tulkiten ja esittää vielä jatkoa itse ensin asiaan. Minun puolestani keskustelu tähän liittyen olisi voinut päättyä jo aiemminkin, mutta jokaisella on oikeus vastata jos toinen jotain hänelle kirjoittaa. Näin logiikka ei siinä mielessä toimi. Minä taas mielelläni korjaan sen jos joku tulkitsee minua miten sattuu. Huomaat varmaan sen.