Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jauhelihamakaronilaatikkoa suosittelen, on herkkua ainakin meillä. Sama ruokapulma meillä, jotain grillataan ja salaattia pilkon. Kaupasta lähdetään just sitä grillattavaa hakemaan, plus perusjuttuja maitoa yms. Täytyykin tsekata, josko kotimaisia omenoita jo löytyisi.

Sitäpä siis, tekeekin mieli pitkästä aikaa, vahvistit valintaani!

Vinkki, jonka olen ehkä jo tähänkin ketjuun kirjoittanut: jos lähistöllä on siirtopuutarha, monissa on "noutopöytä" liikatuotannolle. Kun minulla oli mökki osan omenoista käytin itse, osan vein "noutopöytään" jos sinne vaan mahtui (!) ja loput meni peurojen ruokintaan.

Aurojen jälkeen pieni kertomus elävästä elämästä:

1. Pyöräilyssä ei kannata pitää 7 vuoden taukoja! Ensimmäiset kymmenet metrit melkomoista kiemurtelua ja asfalttiin tutustumista;) Myös vaihteiden käyttö unohtunut :(

2. Makaronilaatikon ainekset keitetty ja paistettu, taitaa tulla lihamakaronisipuliaurajuustolaatikkoa. Kokonaista 4 sipulia innostuin pilkkomaan ja paistamaan, auroista sain idean lisätä laatikkoon myös Aurajuustoa... lisäksi vielä purjosipulia ja päälle juustoraastetta, voi tulla hyvää tai sitten ei, Aura on kyllä hyvää! Ja ehdottomasti myös valkosipulia... 

3. Kun alkukiemurtelun ja asfalttiin tutustumisen jälkeen pääsin kauppaan maito-ostoksille, piti ostaa yksi, siis vain yksi, lohdutusjuoma naarmuuntuneelle polvelle ;) Onneksi ei kahta polvea naarmuuntunut, olisi mennyt jo iltapäiväjuopottelun puolelle ;)

Uuni päälle ja laatikoita kasaamaan, kananmunat pitää vielä puhaltaa! Pääsiäiseen on vielä aikaa ja vanhojakin on tiu maalattuna, mutta voishan jouluisiakin maalailla, vai kuinka? 

Aura + Aura = onnistunut ruoka :-)

Joku kirjoitti rahapuusta. Me on onnistuttu kaksi tappamaan vissiin liialla kastelulla.

Olen nähnyt upeita vanhoja yksilöitä ja haluaisin meillekin mutta tuskin enää hankin.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut tänään oikein mukava "yhteyksienhoitamispäivä".

Aamulla sisareni soitti; suunniteltiin  yhteistä reissua.  

Soitin nuoruuden aikaiselle työkaverilleni; vaihdoimme kuulumiset pitkästä aikaa. Aina silloin tällöin soittelemme tai viestittelemme.

Lähetin tallinnalaiselle ystävälleni sähköpostia; onnittelin Viron 35. itsenäisyyspäivän johdosta ja kuulumiseni kerroin.

Posti toi kirjeen kirjeystävältäni ja sain sähköpostiviestin toiselta kirjeystävältäni.

Vilkas päivä tässä mielessä, ja vielähän tässä ehtii yhteyksiä hoitaa, päivää on vielä jäljellä :) 

Olikin vilkas viestittelypäivä tänään, ei ne tuohon jääneet, kun vauhtiin päästiin.

Yksi ystävä on Lapissa patikoimassa, sieltä tuli kuvaviestejä ym. mukavia viestejä jo aiemmin mainituilta henkilöiltä.

Olen tosi kiitollinen, että elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa pitää yhteyttä, jakaa ilot ja surut.

Kotipäivä ollut, laitoin kaupan paprikoisita siemeniä ruukkuihin, yhdet on jo tehneet varsia, saan kivoja viherkasveja. Pari puhelua tullut. Joskus mukava viettää itsekseen rauhallinen päivä. 

Rakas Lara tuli teemalla äsken. Järkyttävä.

Pariisin kevät: Ulkona kesäyö satoi kasvoille kyyneleitä.

Vierailija kirjoitti:

Rakas Lara tuli teemalla äsken. Järkyttävä.

Helsinki Haloo: Neljä vuodenaikaa... sä kutsuit mua villiksi Vivaldiksi, en koskaan kysynyt et miksi, nyt se liian myöhäistä on.

Upea biisi ja koskettavat sanat ( tsek. Neljä vuodenaikaa lyrics )

Kuuntelin nuo edellä mainitut kaksi kappaletta; kauniita ovat.

Harvoin nykyään kuuntelen musiikkia, aikaisemmin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Pariisin kevät: Ulkona kesäyö satoi kasvoille kyyneleitä.

Kesä 2012. Oltiin vuokramökillä vanhempieni ja koirani kanssa. Siellä radio auki ja tuo biisi soi usein. Niihin muistoihin tuo vie. Käytiin tuolla mökillä myöhemminkin äitini ja koirani kanssa 

täällä muualla asuessa. 

Hyvää huomenta varhais- ja myöhäisherännäiset, kuten huomaatte kuulun viimeksi mainittuihin ;)

Polvet kipeinä ja kankeina, mutta onneksi on maittavaa jauhelihasipuliaurajuustomakaronilaatikkoa! Aurajuusto nosti makunautinnon ennen maistamattomalle tasolle!

Nyt on pakastin niin täynnä että ruokaa riittää kuivakaapin säilykkeiden ja "patojen" yms. kanssa muutamaksi kuukaudeksi, kotivara siis kunnossa!

Haaveilen jenkkikaapin tyylisestä, täyskorkeasta jääkaappipakastimesta, missä pakastin olisi 2/3 ja jääkaappi 1/3, mutta eipä ole markkinoilla. Jääkaappi on minulla aina puolityhjä. 

Kohti päivän seikkailuja, pyöräilyn taidan jättää sattuneesta syystä väliin :D

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin nuo edellä mainitut kaksi kappaletta; kauniita ovat.

Harvoin nykyään kuuntelen musiikkia, aikaisemmin enemmän.

Musiikki on minulle varmaan puolet elämästä tällä hetkellä. Se on monesti se mikä rauhoittaa, piristää tai muuten parantaa oloa. Aina jos löytää uutta kuunneltavaa niin tulee se olo, kuin löytäisi jotain arvokasta. Jos tämä olisi toinen elämä niin ehkä elämäni liittyisi enemmän musiikkiin. Tämä on tämä elämäni ja tälläinen, mutta onneksi edes voin nauttia musiikista. Se saa riittää. 

Sitten luen joidenkin ihmisten viestejä jostain biisistä ja heidän sanojaan kuinka joku biisi on kulkenut elämässä mukana pitkään. Minäkin kuljetan niitä biisejä mukanani vuodesta toiseen. Joskus sellaisia biisejä löytää ja niihin palaan aina uudestaan. 

Erra - Black cloud 

(jokaisella on elämässään oma musta pilvensä) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin nuo edellä mainitut kaksi kappaletta; kauniita ovat.

Harvoin nykyään kuuntelen musiikkia, aikaisemmin enemmän.

Musiikki on minulle varmaan puolet elämästä tällä hetkellä. Se on monesti se mikä rauhoittaa, piristää tai muuten parantaa oloa. Aina jos löytää uutta kuunneltavaa niin tulee se olo, kuin löytäisi jotain arvokasta. Jos tämä olisi toinen elämä niin ehkä elämäni liittyisi enemmän musiikkiin. Tämä on tämä elämäni ja tälläinen, mutta onneksi edes voin nauttia musiikista. Se saa riittää. 

Sitten luen joidenkin ihmisten viestejä jostain biisistä ja heidän sanojaan kuinka joku biisi on kulkenut elämässä mukana pitkään. Minäkin kuljetan niitä biisejä mukanani vuodesta toiseen. Joskus sellaisia biisejä löytää ja niihin palaan aina uudestaan. 

Erra - Black cloud 

(jokaisella on elämässään oma musta pilvensä) 

Minulle hiljaisuus on tällä hetkellä parasta musiikkia, tai oikeastaan ollut jo pitkään.

Silti on kiva joskus kuunnella sellaisia itselle tuntemattomia kappaleita. 

Tietysti tuttujakin kappaleita, tuovat muistoja mieleen.

En kuitenkaan "seinille hypi", vaikka joskus kuuntelenkin.

Käykö teille koskaan niin, että soitat jollekin ystävälle ja hän kertoo, että oli aikeissa soittaa sinulle?

Minulla parin hyvän ystävän kanssa käy monta kertaa niin, että toinen on aikeissa soittaa ja toinen ehtiikin ensin.

Näin kävi tänäänkin, telepatia pelasi :)

Eräässä ryhmässä joku haluaa tehdä perhosista koruja ja pyytää siis muilta kuolleita perhosia tai heitä jopa pyydystämään perhosia hänelle tuota varten, kun ei itse pysty siihen. Toki tiedän, että moni keräilee perhosia ja ihan oikeasti ne tappaa, mutta ajatus kuolleesta perhosesta korussa on minusta, kuin kantaisin kuolemaa mukanani tai jotain murskattua "sielua" ainakin. 

Samalla en ikinä voisi pyydystää perhosta keräilymielessä (tai muitakaan lajeja) ja itse kuolleet perhoset taas muistuttavat minua kuolemasta ja siitä, kuinka kaunis olento on menettänyt henkensä. Tämä näin jos haluan heittäytyä mukamas pohtimaan kaikkea. Uskonnollinen en ole silti. 

Loppukevennys pelastin perhosen autotallista. Oli jostain ihmeellisesti sinne päässyt ja ikkunan takana onneksi ilmoitti itsestään. 

Minä en kuuntele musiikkia ikinä ihan asiakseni.

Radiosta jos sattuu mieluista kuulumaan niin kuuntelen kappaleen loppuun. Just ne kauniit melodiset vanhat laulut joissa on tarina ja sanoista saa selvän.

Nykykappaleissa musiikki jumputtaa niin kovana että just jonkun sanan erottaa sieltä räimeen keskeltä.

Mukavaa viikonloppua nasut ja epänasut!
Vieläkään ei ole kuulunut hyvinvointialueelta takaisinsoittoa. Kolmas päivä siis jo odotellessa. Tänään tuli kuitenkin aamusta käytyä hautaustoimistossa. 34 vuotta sitten olivat vasta just aloitteleva perheyritys, mutta hoitivat silloinkin lankoni hautajaiset niin täydellisesti kuin olla ja voi. Siis sekä itse siunaustilaisuuden pääkaupunkiseudulla että myös hautaanlaskun Keski-Suomessa. Kaksi vuotta sitten päätettiin käyttää samaa hautaustoimstoa äidin kohdalla. Sama systeemi eli siunaustilaisuus täällä ja hautaanlasku sinne sukuhautaan. Nyt sitten isä samalla tavalla. 

Paluumatkalla siskolleni sanoin, että mä en taida tulla sinne hautaanlaskuun ollenkaan. Mulla menee jo matkoihin noin 9 tuntia aikaa. Molempiin suuntiin kaksi vaihtoa ja vaihtoissa sen verran vähän aikaa, että jos seuraava juna ei lähde samalta laiturilta, niin mä en näillä kipeillä räpylöilläni millään ehdi aina seuraavaan junaan. Lisäksi pitäisi siellä pikkupaikkakunnalla keksiä jokin paikka, missä istuskelee 1,5 tuntia ennen tilaisuuden alkamista. Mitään kahviloita siellä ei ole eikä asemarakennuksessakaan enää edes odotustilaa. Ulkona pitäisi chillailla jossain. Pahimmassa tapauksessa sataa kaatamalla vettä. Välillä olen ajatellut, että en menisi siunaustilaisuuteenkaan. Mutta menen mä...omien lasteni vuoksi. 

Pitää taas jaksaa katsella sitä teatteria, kun sukulaiset, jotka eivät ole vuosikausiin pitäneet mitään yhteyttä isääni, itkien tulevan halaamaan mua ja kertovat, kuinka surullisia he ovat ja mikä suunnaton menetys. Lohdutan heitä, kuten lohdutin äitinikin siunaustilaisuudessa. Ja puren taas hammasta, jotta en möläytä, että no oisko kannattanut sitten vähän useammin soitella ja käydä moikkaamassa silloin, kun nyt niin kovasti kaipaamasi ihminen oli vielä elossa. 

Vaikka hautaustoimisto hoitaakin nyt ihan kaiken, niin jäin miettimään, että mun lapseni tulevat aikanaan pääsemään aika helpolla. Halvin arkku suoraan ruumishuoleeta krematorioon ja sitten käyvät hakemassa tuhkat. Uurnanhan mä olen itselleni jo ostanutkin. Ei mitään siunaustilaisuuksia, kukkalaitteita tms, kun en kirkkoon kuulukaan. Jos jonkun muistelutilaisuuden haluavat pitää, niin pitävät haluamallaan tavalla. Mun tuhkat olin ajatellut - maanomistajan lupa jo on - ripoteltavan Keski-Suomessa yhteen metsään, mutta sieltä hautaustoimistosta palatessani päätin muuttaa hautaustestamenttiani. Haluan tuhkani ripoteltavan mereen. Helsingissä. Helpompaa lapsillenikin, kun ei tartte uurna kainalossa matkustaa 9 tuntia julkisilla yksien tuhkien ripottelujen takia. 

Musiikista jos vielä kertaan kirjoittaa niin se on tavallaan minulle myös olemassa olemista ja ääntä tänne hiljaiseen elämääni. Jotain sellaista tunnetta, että saan kokea iloa ja hyvää mieltä tuon kautta. Lapsesta saakka näin. Minua rauhoittaa oikeastaan sellainen musiikki (metalli yms) mikä taas joillekin on melua ja meteliä. Parasta on juuri tuollainen ja iltaisin jos tuollaista laittaa soimaan niin se toimii parhaiten. Surua aiheuttaa joku lapsuuden biisi yms joka tuo vaan muistoja menneestä ehkä paremmasta elämästä. 

Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin valheelloset,  ulkokultaiset hurskastelijat. He tekevät muitten kuolemastakin oman shown itselleen. 

Seuraavan sanonnan löysin englanniksi, mutta en tiedä sanojaa:

Köyhä mies kuoli nälkään, mutta hänen hautajaisissaan oli kyllä ruokaa tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin vastenmielistä kuin valheelloset,  ulkokultaiset hurskastelijat. He tekevät muitten kuolemastakin oman shown itselleen. 

Seuraavan sanonnan löysin englanniksi, mutta en tiedä sanojaa:

Köyhä mies kuoli nälkään, mutta hänen hautajaisissaan oli kyllä ruokaa tarjolla.

Lisään vielä, että en käy kuin lähiomaisten hautajaisissa. En ymmärrä, mitä järkeä on haalia mukaan ihmisiä, jotka ei ole muutenkaan olleet yhteyksissä. Jokainen tietty tekee tavallaan.

Taas vietän kotona tämän päivän. Ei huvita eikä tarvitse kaupassakaan käydä. Sää on kyllä aurinkoinen. 🌞