Hymistelyketju, tavallisia juttuja
Räväkät älkööt vaivautuko. Täällä ei saa ilkeillä. Liian pitkästyttäviä kommentteja ei olekaan täyttämään tätä ketjua.
Kaikki mukaan, ketkä ikäviin ketjuihin olette kyllästyneet
Kommentit (11288)
Vierailija kirjoitti:
Eihän kai hautajaisiin mikään pakko tai välttämättömyys ole mennä, eihän ne kuolleetkaan siellä sillä tavalla enää ole.
Ajattelen näin koska niinhän se on, ei ne kuolleet mitään tiedä siitä että mitä tapahtuu, hautajaiset on lähinnä symbolinen juttu ja suunnattu omaisille. Menetin toisen vanhempani ja pikkusisarukseni Kaakkois-Aasian tsunamissa kun olin yläasteella. Silloin aluksi kun ei ollut mitään tietoa tulevaisuudesta, että löydetäänkö heitä vai ei, oli pakko ajatella sitäkin vaihtoehtoa että ei. Kadonneen kohdalla ei oikein ole mitään sellaista konkreettista niin kuin hautajaiset. Kuitenkin sitä oppi ajattelemaan että he on kuolleet, ehkä siksi koska se oli niin selvää alusta alkaen, ja lopulta heidät tunnistettiinkin. Niissä lentokentän vastaanottotilaisuuksissa mitä järjestettiin omaisille ajattelin, että täällä me vaan ollaan, vaikka he eivät ole. Ymmärrän kyllä jos joku ei halua syystä tai toisesta mennä läheisensä hautajaisiin tai koe sitä niin tärkeäksi, ei se määritä sitä suhdetta tai mitään.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mukavaa viikonloppua nasut ja epänasut!
Vieläkään ei ole kuulunut hyvinvointialueelta takaisinsoittoa. Kolmas päivä siis jo odotellessa. Tänään tuli kuitenkin aamusta käytyä hautaustoimistossa. 34 vuotta sitten olivat vasta just aloitteleva perheyritys, mutta hoitivat silloinkin lankoni hautajaiset niin täydellisesti kuin olla ja voi. Siis sekä itse siunaustilaisuuden pääkaupunkiseudulla että myös hautaanlaskun Keski-Suomessa. Kaksi vuotta sitten päätettiin käyttää samaa hautaustoimstoa äidin kohdalla. Sama systeemi eli siunaustilaisuus täällä ja hautaanlasku sinne sukuhautaan. Nyt sitten isä samalla tavalla.
Paluumatkalla siskolleni sanoin, että mä en taida tulla sinne hautaanlaskuun ollenkaan. Mulla menee jo matkoihin noin 9 tuntia aikaa. Molempiin suuntiin kaksi vaihtoa ja vaihtoissa sen verran vähän aikaa, että jos seuraava juna ei lähde samalta laiturilta, niin mä en näillä kipeillä räpylöilläni millään ehdi aina seuraavaan junaan. Lisäksi pitäisi siellä pikkupaikkakunnalla keksiä jokin paikka, missä istuskelee 1,5 tuntia ennen tilaisuuden alkamista. Mitään kahviloita siellä ei ole eikä asemarakennuksessakaan enää edes odotustilaa. Ulkona pitäisi chillailla jossain. Pahimmassa tapauksessa sataa kaatamalla vettä. Välillä olen ajatellut, että en menisi siunaustilaisuuteenkaan. Mutta menen mä...omien lasteni vuoksi.
Pitää taas jaksaa katsella sitä teatteria, kun sukulaiset, jotka eivät ole vuosikausiin pitäneet mitään yhteyttä isääni, itkien tulevan halaamaan mua ja kertovat, kuinka surullisia he ovat ja mikä suunnaton menetys. Lohdutan heitä, kuten lohdutin äitinikin siunaustilaisuudessa. Ja puren taas hammasta, jotta en möläytä, että no oisko kannattanut sitten vähän useammin soitella ja käydä moikkaamassa silloin, kun nyt niin kovasti kaipaamasi ihminen oli vielä elossa.
Vaikka hautaustoimisto hoitaakin nyt ihan kaiken, niin jäin miettimään, että mun lapseni tulevat aikanaan pääsemään aika helpolla. Halvin arkku suoraan ruumishuoleeta krematorioon ja sitten käyvät hakemassa tuhkat. Uurnanhan mä olen itselleni jo ostanutkin. Ei mitään siunaustilaisuuksia, kukkalaitteita tms, kun en kirkkoon kuulukaan. Jos jonkun muistelutilaisuuden haluavat pitää, niin pitävät haluamallaan tavalla. Mun tuhkat olin ajatellut - maanomistajan lupa jo on - ripoteltavan Keski-Suomessa yhteen metsään, mutta sieltä hautaustoimistosta palatessani päätin muuttaa hautaustestamenttiani. Haluan tuhkani ripoteltavan mereen. Helsingissä. Helpompaa lapsillenikin, kun ei tartte uurna kainalossa matkustaa 9 tuntia julkisilla yksien tuhkien ripottelujen takia.Mitkä asiat kannattaa antaa hautaustoimiston hoidettaviksi ja mitkä kannattaa tehdä itse?
Mun mielestä toi riippuu ihan itse kunkin resursseista ja siitä, paljonko kuolinpesä (tai jos kuolinpesällä ei ole rahaa, niin sitten omaiset) haluaa palvelusta maksaa. No sitä vainajaa tuskin voi omalla autollaan kuskata (en tiedä, oisko Suomessa edes laillista kuskata vainajaa auton katolla suksiboxissa tai edes omassa farmariautossa), mutta hautaustoimistolle voi noin yleisesti antaa tehtäväksi vain vainajan kuljetukset, jos kaiken muun haluaa tehdä itse. Sitten itse soittelee seurakuntiin, varaa kirkon, papin, muistotilaisuuteen sopivan paikan, pitopalvelun, kukkakaupasta kukkalaitteet jne. Arkunkin voi nykyisin tilata netistä, joten sitäkään ei ole mikään pakko hoitaa hautaustoimiston kautta. Huataustoimistojen kautta saa järjestettyä myös perunkirjoituksen, mutta senkin voi tehdä itse. Me ei tuota perunkirjoitusta tarvita hautaustoimiston kautta, koska tuttu juristi hoitaa sen. Mutta kaikki muu me annettiin hautaustoimiston tehtäväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kai hautajaisiin mikään pakko tai välttämättömyys ole mennä, eihän ne kuolleetkaan siellä sillä tavalla enää ole.
Pakko ei ole mutta oman vanhempansa hautajaisiin on aika lailla mentävä. Oli välit mitä vaan. Sosiaalinen paine, oletus, perinne mitä vaan mutta kai se päivä on vaan kestettävä. Tätähän ei tietenkään ymmärrä ihmiset joilla on hyvät välit vanhempaansa. Tai sukulaisiin. Teatteria niinkuin Lammas sanoi.
Mikäänhän ei estä valitsemasta suoratuhkausta, voi jättää pitämättä hautajaiset.
Aina et kuitenkaan ole se omainen, joka tuosta suoratuhkauksesta voisi päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän kai hautajaisiin mikään pakko tai välttämättömyys ole mennä, eihän ne kuolleetkaan siellä sillä tavalla enää ole.
Pakko ei ole mutta oman vanhempansa hautajaisiin on aika lailla mentävä. Oli välit mitä vaan. Sosiaalinen paine, oletus, perinne mitä vaan mutta kai se päivä on vaan kestettävä. Tätähän ei tietenkään ymmärrä ihmiset joilla on hyvät välit vanhempaansa. Tai sukulaisiin. Teatteria niinkuin Lammas sanoi.
Teatteri kuvaa hyvin pikkuveljen isän hautajaisia, olin 11v kun se kuoli. Oli käytökseltään arvaamaton, sai raivareita, lääkeriippuvainen lääkkeiden väärinkäyttäjä, uhkaili itsemurhalla lastenkin kuullen. Sukulaisensa ja tuttavansa pitivät häntä kuitenkin niin mukavana ihmisenä että, eivät tienneet mitään käytöksestään kotona, tai halunneet uskoa. Kuolinsyy oli sydäri ja lääkeaineita oli myös.
Mies halusi katsoa kun pissaan. Sitten hän kommentoi tyyliin "tuleepas pikku pimpistäsi paljon pissaa." Lisäksi hän halusi, että joisin niin paljoa nestettä, että vaikka kesken kävelylenkin menisin puskapissalle. Sitten hän kännykällään äänitti tätä ääntä, mikä minun pissaamisesta tulee. Sen kuuntelu kuulemma auttoi häntä nukahtamaan paremmin!
Vierailija kirjoitti:
Mies halusi katsoa kun pissaan. Sitten hän kommentoi tyyliin "tuleepas pikku pimpistäsi paljon pissaa." Lisäksi hän halusi, että joisin niin paljoa nestettä, että vaikka kesken kävelylenkin menisin puskapissalle. Sitten hän kännykällään äänitti tätä ääntä, mikä minun pissaamisesta tulee. Sen kuuntelu kuulemma auttoi häntä nukahtamaan paremmin!
Tämä sairas sepustus voin kuvitella miehen rähmäisine silmineen tuijottavan. Pois sexi-ostolle täältä.
Oletteko huomanneet miten ihanat on puhtaat lakanat? Ihan satavarmasti nukuinnviime yönä paremmin.
Hyvää yötä Suruvaipat ja Nokkosperhoset.