Hymistelyketju, tavallisia juttuja

Mustat pilvet meilläkin haarautui kahden järven väliin. 0 pisaraa, 0 salamaa.

Tänään ollut taas ihan hyvä päivä. Kävin mustijossa jo aamulla ja sain lähipaikasta ainakin 3 litraa. Ei se paljon ole, mutta tapani mukaan käyn usein ja poimin noin tunnin kerrallaan. Käytössä lasten poimuri. Helpottaa vähän poimimista ja tuollainen on pieni ja kevyt. Ei revi oksia paljonkaan. 

Mansikat jäivät tänä vuonna ostamatta. Luulen niin, kun pulaa niistä jo. Olisin voinut laatikon ostaa, vaikka elokuussa jos silloin olisi vielä ollut, mutta tuskin enää saa. Nyt tein pakastimesta korvikkeeksi edelliskesän tosi hyvistä mansikoista kakun. Toisen vielä saan. Sitten mansikat loppu. Vadelmatkin alkaa olla kypsiä. 

Muuten kävelyä ja pyöräilyä. Kirjastosta hain vielä eilen pari poistomyyntikirjaa. Löytyi muutamia opintoihin sopivia vanhempia kirjoja myös. Ehkä niistä hyötyä vielä jossain tai sitten ei. 

Mustaherukat kohta myös kypsiä ja karviaiset. Marjatuomipihlaja on rastaiden ja punatulkkujen suosikki. Verkot on, mutta osaavat silti alta lentään marjojen kimppuun. Tuo puu siis kaatunut maahan (tänä kesänä) ja silti tuottaa marjoja vielä. Täytyy isäni pyytää karsimaan syksyllä. 

Häissä kuultua "Anteeksi, oletteko te sulhanen?" "En toki, minä putosin jo semifinaalissa."

Vierailija kirjoitti:

Kiinteistöistä en tiedä, mutta Huoneenvuokralaki säätelee ainakin huoneistojen vuokrausta. Lisäksi vuokrasopimuksessa voi olla lisäehtoja. Asuinhuoneisto vuokrataan siinä kunnossa kuin se vuokraushetkellä on. Vuokranantaja on vastuussa siitä, että huoneisto on asumiskuntoinen. Vuokranantaja ei ole velvollinen nostamaan sen tasoa hankinnoilla tai korjauksilla, mutta on velvollinen ylläpitämään tuon kunnon, joka on vuokraushetkellä ollut. Vuokralainen on velvollinen ilmoittamaan asunnon virheistä/rikkoontumisista.

Maalaisjärjellä ajatellen jos huonokuntoinen kiinteistö sijaitsee syrjässä muuttotappioalueella, ja perikunta vuokraa sitä kulujen (kiinteistövero, sähkö, tiemaksut) kattamiseksi, heillä tuskin on motivaatiota lähteä rahoittamaan remontteja, jos kaupaksi meno on epävarmaa. Usein tällaiset kiinteistöt vuokrataan sillä sopimuksella, että vuokralainen itse vastaa pienistä korjauksista. Tavoitteena voi olla, että vuokralainen kiintyy kiinteistöön ja tehtyään remontteja on valmis ostamaan sen jollain hintaa. Näin omistaja pääsisi siitä eroon. 

Aina voi olla yhteydessä vuokranantajaan, jos kiinteistöön on tullut vikoja, jotka voivat aiheuttaa pysyvää vahinkoa ja johtaa sen arvon laskemiseen. Samalla voi kuulostella, miten vuokranantaja suhtautuu mahdollisiin remontteihin. Hän joutuu tasapainoilemaan sen välillä, ettei kiinteistö menetä arvoaan tai ettei hän joudu tekemään suuria satsauksia kiinteistöön, joka kuitenkaan ei mene kaupaksi. Kunto toki vaikuttaa myös vuokrattavuuteen. Jos taas tehdään mittavia remontteja, se voi oikeuttaa vuokrankorotukseen. Asuinkuntoisuus on kuitenkin tärkeä kriteeri.

Nämä on vaan ajatuksia. Mulla ei ole kokemusta asiasta. Jokainen pättää tietenkin itse, miten haluaa menetellä.  Aihe vaan on kiinnostava. Jäädään odottamaan Lampaan tietoja. 

Muuttotappiokunnat on täynnä hylkytaloja. Kangasniemellä oli vastikään vanhojen asumattomien talojen messut, jossa niitä esiteltiin. Jotkut menivät kaupaksi ja saivat uudet asukkaat.

Juuri näin! Mä itse lähinnä mietin, että jos P ei ole kovin tyytyväinen kotinsa sisätiloihin eikä vuokranantaja ole halukas remontoimaan siellä yhtään mitään, niin voisiko vuokranantaja sallia P:n remontoivan? Vaikka maalata seinät mieleisekseen tms? En tiedä hänen tilannettaan eikä mun tarvitsekaan tietää, mutta yleensä vuokranantajat haluavat päättää siitä, saako vuokralainen tehdä asunnossa jotain muutoksia. P:n tapauksessa voisin kuvitella, että vuokranantajalla ei olisi mitään sitä vastaan, vaikka P maalaisi siellä seinät limenvihreäksi. Jos mä omistaisin talon jossain muuttotappiopaikkakunnalla eikä taloa saisi myytyä, niin mun puolestani vuokralainen saisi tuunata sen just sellaiseksi kuin itse haluaa. Maalatkoon tai tapetoikoon miten haluaa, poratkoon reikiä seiniin ihan niin paljon kuin haluaa jne.  En tosin tiedä, onko P:n vuokranantaja jo antanutkin hänelle luvan tehdä asunnolle em juttuja. 

Mun pointtini aiemmissa kuitenkin oli, että vanhoistakin kierrätyskamoista voi tuunata itselleen mieluisan. Ja jos vielä on mahdollista tuunata niitä asunnon kiinteitä rakenteitakin eli sisäseiniä,  sisäkattoja, keittiön kaapinovia jne  omaan makuunsa sopiviksi. Mun mielestä P on fiksu ja todennäköisesti kädentaidoiltaan taitavampi kuin minä.  Varmaan myös luovempi. 

Vierailija kirjoitti:

Lammas, kotiutuiko isäsi?

Jouduit vissiin olemaan vastaanottamassa?

Kylläpä eilen tekemäni kaalilaatikko on hyvää!

Kerrankin onnistui kun paistoin kaalisilpun ensin ja annoin kauan muhia uunissa.

Pyöräilimme kirjastoon hakemaan pari varauksesta tullutta kirjaa. Oli tosi synkeitä pilviä joten äkkiä kotiin. Vähän ajan päästä tuli ilmoitus minulle tulleesta kirjasta.

Lähettiin sitten autolla hakemaan ja samalla jätskiostoksille kylmälaukku täynnä kylmäkalleja.

Joo isä kotiutui enkä tosiaankaan ollut vastaanottamassa. Siskoni oli, koska hänen piti antaa vara-avain uudelle kotihoidolle.  Mä huolehdin aikoinaan äidin ja siskoni huolehtii nyt isän. Tämä oli meidän diili. Vaikka siskoni kokeekin tämän nyt itselleen tosi stressaavaksi, niin ollaan ihan hyvissä väleissä. On alkanut tajuta, miten stressaavaa mulle oli aikoinaan olla lähes 3 vuotta  24/7 päivystämässä. Eilen illalla käytiin siskoni kanssa kävelyllä ja juteltiin paljon. Nyt on ihan hyvä tilanne, koska isä - ainakin toistaiseksi - hyväksyy ulkopuolisen avun. Aikoinaanhan isä ei hyväksynyt mitään ulkopuolista apua vaan oli sitä mieltä, että kyllä Lammas heittää vaikka voltin, jos hän käskee. Ja mähän heitin. En isän takia vaan äidin. Nyt, kun äitiä ei enää ole, mä wolttailen ihan eri juttuja kuin mitä isä haluaa. No eipä se ole pitänyt muhun mitään yhteyttä enää sen jälkeen, kun tajusi mun seisovan  siskoni puolella sen sijaan, että olisin asettunut siskoani vastaan. Sitähän se meidän viimeisessä puhelussa yritti ja kun ei onnistunut, niin... 

Mullakin on joitain kierrätyksestä ostettuja puisia huonekaluja. Tykkään tosi paljon. Sellaisia ei edes kaupasta saa. Nythän pääkaupunkiseudun kierrätyskeskukset on vähentyneet, kun joku lopetettiinkin. Taloustilanne varmaan takana. Ei tule samaan tahtiin lahjoituksia. 

Maalilla saa tosiaan ihmeitä aikaan. Hyvä idea tuo, jos saa vuokranantajalta luvan tehdä itse remonttia. Siitähän voisi tehdä materiaalilaskennan, maalit, pensselit, lastat jne., jos vuokranantaja vaikka osallistuisi edes pienellä summalla kuluihin tai antaisi yhden vuokrattoman kuukauden, kun esittelisi hänelle projektin ja miten se olisi hänenkin etu, kun työ ei maksaisi hänelle mitään. Työhän remonteissa on se kallein osa. Nämä on sarjassamme meidän muiden kuningasajatuksia. Itse jokainen tietenkin päättää.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammas, kotiutuiko isäsi?

Jouduit vissiin olemaan vastaanottamassa?

Kylläpä eilen tekemäni kaalilaatikko on hyvää!

Kerrankin onnistui kun paistoin kaalisilpun ensin ja annoin kauan muhia uunissa.

Pyöräilimme kirjastoon hakemaan pari varauksesta tullutta kirjaa. Oli tosi synkeitä pilviä joten äkkiä kotiin. Vähän ajan päästä tuli ilmoitus minulle tulleesta kirjasta.

Lähettiin sitten autolla hakemaan ja samalla jätskiostoksille kylmälaukku täynnä kylmäkalleja.

Joo isä kotiutui enkä tosiaankaan ollut vastaanottamassa. Siskoni oli, koska hänen piti antaa vara-avain uudelle kotihoidolle.  Mä huolehdin aikoinaan äidin ja siskoni huolehtii nyt isän. Tämä oli meidän diili. Vaikka siskoni kokeekin tämän nyt itselleen tosi stressaavaksi, niin ollaan ihan hyvissä väleissä. On alkanut tajuta, miten stressaavaa mulle oli aikoinaan olla lähes 3 vuotta  24/7 päivystämässä. Eilen illalla käytiin siskoni kanssa kävelyllä ja juteltiin paljon. Nyt on ihan hyvä tilanne, koska isä - ainakin toistaiseksi - hyväksyy ulkopuolisen avun. Aikoinaanhan isä ei hyväksynyt mitään ulkopuolista apua vaan oli sitä mieltä, että kyllä Lammas heittää vaikka voltin, jos hän käskee. Ja mähän heitin. En isän takia vaan äidin. Nyt, kun äitiä ei enää ole, mä wolttailen ihan eri juttuja kuin mitä isä haluaa. No eipä se ole pitänyt muhun mitään yhteyttä enää sen jälkeen, kun tajusi mun seisovan  siskoni puolella sen sijaan, että olisin asettunut siskoani vastaan. Sitähän se meidän viimeisessä puhelussa yritti ja kun ei onnistunut, niin... 

Ehkä yritti soveltaa vanhaa hajota ja hallitse -periaatetta. Jos ikänsä on ollut asemassa, johon kuuluu määräysvaltaa sekä työssä että kotona, voi vanhana olla järkytys tajuta, että on toisten varassa ja nämä hoitavat asiat parhaalla tavalla. Jo työssä ollessa pitäisi kaikkien valmistautua siihen, että ikä tuo muutoksia ja luopumisia. Löytyisi helpommin niitä mukavia asioita, joita se myös tuo.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on joitain kierrätyksestä ostettuja puisia huonekaluja. Tykkään tosi paljon. Sellaisia ei edes kaupasta saa. Nythän pääkaupunkiseudun kierrätyskeskukset on vähentyneet, kun joku lopetettiinkin. Taloustilanne varmaan takana. Ei tule samaan tahtiin lahjoituksia. 

Maalilla saa tosiaan ihmeitä aikaan. Hyvä idea tuo, jos saa vuokranantajalta luvan tehdä itse remonttia. Siitähän voisi tehdä materiaalilaskennan, maalit, pensselit, lastat jne., jos vuokranantaja vaikka osallistuisi edes pienellä summalla kuluihin tai antaisi yhden vuokrattoman kuukauden, kun esittelisi hänelle projektin ja miten se olisi hänenkin etu, kun työ ei maksaisi hänelle mitään. Työhän remonteissa on se kallein osa. Nämä on sarjassamme meidän muiden kuningasajatuksia. Itse jokainen tietenkin päättää.

Me saatiin tapetoida opiskelukämppä, vuokranantaja maksoi tarvikkeet. Tyttökaveri sai maalata koko asunnon ja vuokraaja maksoi taas tarvikkeet. Tämä on ihan yleinen tapa ollut vielä jokin aika sitten. Vaikkei oltu kuin vuosi, kun muutettiin pois.

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on joitain kierrätyksestä ostettuja puisia huonekaluja. Tykkään tosi paljon. Sellaisia ei edes kaupasta saa. Nythän pääkaupunkiseudun kierrätyskeskukset on vähentyneet, kun joku lopetettiinkin. Taloustilanne varmaan takana. Ei tule samaan tahtiin lahjoituksia. 

Maalilla saa tosiaan ihmeitä aikaan. Hyvä idea tuo, jos saa vuokranantajalta luvan tehdä itse remonttia. Siitähän voisi tehdä materiaalilaskennan, maalit, pensselit, lastat jne., jos vuokranantaja vaikka osallistuisi edes pienellä summalla kuluihin tai antaisi yhden vuokrattoman kuukauden, kun esittelisi hänelle projektin ja miten se olisi hänenkin etu, kun työ ei maksaisi hänelle mitään. Työhän remonteissa on se kallein osa. Nämä on sarjassamme meidän muiden kuningasajatuksia. Itse jokainen tietenkin päättää.

No just näin. Mieluisat tapetit yhteen 4m korkeaan seinään maksoi mulla noin   200 € ja kokonaissumma oli noin  2000 €, kun palkkasin remppafirman  tekemään homman.  Materiaalit oli vain murto-osa hinnasta. Itsekin kyllä hetken aikaa nikottelin, kun sain laskun. Mutta tällaisena hukkapätkänä ja niveliltäni kurjassa kunnossa en mitenkään olisi voinut tapetoida seinää itse. Remppafirmathan veloittaa jo 100 € siitä, että soittavat ovikelloa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on joitain kierrätyksestä ostettuja puisia huonekaluja. Tykkään tosi paljon. Sellaisia ei edes kaupasta saa. Nythän pääkaupunkiseudun kierrätyskeskukset on vähentyneet, kun joku lopetettiinkin. Taloustilanne varmaan takana. Ei tule samaan tahtiin lahjoituksia. 

Maalilla saa tosiaan ihmeitä aikaan. Hyvä idea tuo, jos saa vuokranantajalta luvan tehdä itse remonttia. Siitähän voisi tehdä materiaalilaskennan, maalit, pensselit, lastat jne., jos vuokranantaja vaikka osallistuisi edes pienellä summalla kuluihin tai antaisi yhden vuokrattoman kuukauden, kun esittelisi hänelle projektin ja miten se olisi hänenkin etu, kun työ ei maksaisi hänelle mitään. Työhän remonteissa on se kallein osa. Nämä on sarjassamme meidän muiden kuningasajatuksia. Itse jokainen tietenkin päättää.

Me saatiin tapetoida opiskelukämppä, vuokranantaja maksoi tarvikkeet. Tyttökaveri sai maalata koko asunnon ja vuokraaja maksoi taas tarvikkeet. Tämä on ihan yleinen tapa ollut vielä jokin aika sitten. Vaikkei oltu kuin vuosi, kun muutettiin pois.

Näin sen pitäisi ollakin.

Remontointi on ihan kivaakin, jollei ole tiukka aikataulu. Näkee työnsä jäljen. 

Tapetointi on maalausta haastavampaa. Kerran olen ollut tapetoimassa yhtä huonetta, ja meinasi jäädä tekemättä. Kuvioitten kohdistaminen ja puskusaumat oli viedä hermot, vaikka kaksi oli tekemässä. Maalaukset on onnistuneet paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Remontointi on ihan kivaakin, jollei ole tiukka aikataulu. Näkee työnsä jäljen. 

Nimenomaan näkee työnsä jäljen. Ja myös se itse tekeminenkin. 

Tänään vietän kotipäivän, söin eilisen kebabin tähteet, nyt juon päiväkahvin. Jääkaappi alkaa olla tyhjähkö, aion sulattaa sen  ylihuomenna.

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammas, kotiutuiko isäsi?

Jouduit vissiin olemaan vastaanottamassa?

Kylläpä eilen tekemäni kaalilaatikko on hyvää!

Kerrankin onnistui kun paistoin kaalisilpun ensin ja annoin kauan muhia uunissa.

Pyöräilimme kirjastoon hakemaan pari varauksesta tullutta kirjaa. Oli tosi synkeitä pilviä joten äkkiä kotiin. Vähän ajan päästä tuli ilmoitus minulle tulleesta kirjasta.

Lähettiin sitten autolla hakemaan ja samalla jätskiostoksille kylmälaukku täynnä kylmäkalleja.

Joo isä kotiutui enkä tosiaankaan ollut vastaanottamassa. Siskoni oli, koska hänen piti antaa vara-avain uudelle kotihoidolle.  Mä huolehdin aikoinaan äidin ja siskoni huolehtii nyt isän. Tämä oli meidän diili. Vaikka siskoni kokeekin tämän nyt itselleen tosi stressaavaksi, niin ollaan ihan hyvissä väleissä. On alkanut tajuta, miten stressaavaa mulle oli aikoinaan olla lähes 3 vuotta  24/7 päivystämässä. Eilen illalla käytiin siskoni kanssa kävelyllä ja juteltiin paljon. Nyt on ihan hyvä tilanne, koska isä - ainakin toistaiseksi - hyväksyy ulkopuolisen avun. Aikoinaanhan isä ei hyväksynyt mitään ulkopuolista apua vaan oli sitä mieltä, että kyllä Lammas heittää vaikka voltin, jos hän käskee. Ja mähän heitin. En isän takia vaan äidin. Nyt, kun äitiä ei enää ole, mä wolttailen ihan eri juttuja kuin mitä isä haluaa. No eipä se ole pitänyt muhun mitään yhteyttä enää sen jälkeen, kun tajusi mun seisovan  siskoni puolella sen sijaan, että olisin asettunut siskoani vastaan. Sitähän se meidän viimeisessä puhelussa yritti ja kun ei onnistunut, niin... 

Ehkä yritti soveltaa vanhaa hajota ja hallitse -periaatetta. Jos ikänsä on ollut asemassa, johon kuuluu määräysvaltaa sekä työssä että kotona, voi vanhana olla järkytys tajuta, että on toisten varassa ja nämä hoitavat asiat parhaalla tavalla. Jo työssä ollessa pitäisi kaikkien valmistautua siihen, että ikä tuo muutoksia ja luopumisia. Löytyisi helpommin niitä mukavia asioita, joita se myös tuo.

Nimenomaan on ollut kyse just tuosta tekniikasta. Kun isä aikoinaan heitti mut rahattomana yönselkään, niin siskolleni oli sanonut, että Lammas itse halusi lähteä. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä ja ilman markkakaan rahaa en olisi voinut soitttaa puhelinkioskista siskolleni kysyäkseni edes yhdeksi yöksi yösijaa. Mun sisko olisi takuulla auttanut mua silloin ja varsinkin siskoni mies, joka oli mulle kuin isoveli. Mun lankoni oli  mun elämässäni yksi tärkeimmistä ihmisistä, mutta valitettavasti hän kuoli jo 1992. Muistan hyvin ne viimeiset ajat, kun sairaanhoitajana tiesin pelin jo menetetyksi, mutta silti kykennin luomaan toivoa. Ja huolehtimaan hänen pienestä pojastaansilloin, kun siskoni oli miehensä kanssa sairaalassa. 

Pitkän aikaa oltiin mun siskonpojan kanssa tosi läheisiä. Tuli teininä juttelemaan mulle asioista, joita ei voinut jutella äitinsä kanssa. Mutta sitten mun isä "osti" tuon pojan. Osti sille autoja yms. Mun lapsileni ei koskaan edes ehdottanut, että voisi maksaa ajokortin. Puhumattakaan autosta. Hetken aikaa mun tytär hurahti ukkinsa manipulointiin. Mun poika ei koskaan hurahtanut. Tosin ei koskaan saanutkaan isovanhemmiltaan edes tikkaria, vaikka äidin muistisairauden aikaan juoksikin öisin etismässä mummiaan. Ei saanut edes sanaa "kiitos". 

Isällä pitäisi olla nyt kaikki hyvin. Mä en aio mennä aikanaan edes isän hautajaisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on joitain kierrätyksestä ostettuja puisia huonekaluja. Tykkään tosi paljon. Sellaisia ei edes kaupasta saa. Nythän pääkaupunkiseudun kierrätyskeskukset on vähentyneet, kun joku lopetettiinkin. Taloustilanne varmaan takana. Ei tule samaan tahtiin lahjoituksia. 

Maalilla saa tosiaan ihmeitä aikaan. Hyvä idea tuo, jos saa vuokranantajalta luvan tehdä itse remonttia. Siitähän voisi tehdä materiaalilaskennan, maalit, pensselit, lastat jne., jos vuokranantaja vaikka osallistuisi edes pienellä summalla kuluihin tai antaisi yhden vuokrattoman kuukauden, kun esittelisi hänelle projektin ja miten se olisi hänenkin etu, kun työ ei maksaisi hänelle mitään. Työhän remonteissa on se kallein osa. Nämä on sarjassamme meidän muiden kuningasajatuksia. Itse jokainen tietenkin päättää.

Me saatiin tapetoida opiskelukämppä, vuokranantaja maksoi tarvikkeet. Tyttökaveri sai maalata koko asunnon ja vuokraaja maksoi taas tarvikkeet. Tämä on ihan yleinen tapa ollut vielä jokin aika sitten. Vaikkei oltu kuin vuosi, kun muutettiin pois.

En uskaltaisi antaa vuokralaisen kunnostaa asuntoani ovat niin outoa ja arvaamatonta sakkia että talosta vois pian puuttua vaikka ulkoseinä. 

Toivottavasti isäsi hoitajat pitävät pintansa jos hän ykskaks sanookin ettei sinne enää tarvi mennä.

Hyvä kun osaat Lammas jättää asian muitten hoitoon nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on joitain kierrätyksestä ostettuja puisia huonekaluja. Tykkään tosi paljon. Sellaisia ei edes kaupasta saa. Nythän pääkaupunkiseudun kierrätyskeskukset on vähentyneet, kun joku lopetettiinkin. Taloustilanne varmaan takana. Ei tule samaan tahtiin lahjoituksia. 

Maalilla saa tosiaan ihmeitä aikaan. Hyvä idea tuo, jos saa vuokranantajalta luvan tehdä itse remonttia. Siitähän voisi tehdä materiaalilaskennan, maalit, pensselit, lastat jne., jos vuokranantaja vaikka osallistuisi edes pienellä summalla kuluihin tai antaisi yhden vuokrattoman kuukauden, kun esittelisi hänelle projektin ja miten se olisi hänenkin etu, kun työ ei maksaisi hänelle mitään. Työhän remonteissa on se kallein osa. Nämä on sarjassamme meidän muiden kuningasajatuksia. Itse jokainen tietenkin päättää.

Me saatiin tapetoida opiskelukämppä, vuokranantaja maksoi tarvikkeet. Tyttökaveri sai maalata koko asunnon ja vuokraaja maksoi taas tarvikkeet. Tämä on ihan yleinen tapa ollut vielä jokin aika sitten. Vaikkei oltu kuin vuosi, kun muutettiin pois.

En uskaltaisi antaa vuokralaisen kunnostaa asuntoani ovat niin outoa ja arvaamatonta sakkia että talosta vois pian puuttua vaikka ulkoseinä. 

Vuokralaisten valinta on oma taitonsa. Vaatii ihmistuntemusta ja harkintaa. Suurin osa on tavallisia ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. On asuntosäästäjiä, opiskelijoita, eronneita, talonsa myyneitä ikäihmisiä. Mutta niin kuin aina, eniten julkisuutta saavat häirikköasujat. Mutta totta kai, omistaja päättää, saako remontoida vai ei.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lammas, kotiutuiko isäsi?

Jouduit vissiin olemaan vastaanottamassa?

Kylläpä eilen tekemäni kaalilaatikko on hyvää!

Kerrankin onnistui kun paistoin kaalisilpun ensin ja annoin kauan muhia uunissa.

Pyöräilimme kirjastoon hakemaan pari varauksesta tullutta kirjaa. Oli tosi synkeitä pilviä joten äkkiä kotiin. Vähän ajan päästä tuli ilmoitus minulle tulleesta kirjasta.

Lähettiin sitten autolla hakemaan ja samalla jätskiostoksille kylmälaukku täynnä kylmäkalleja.

Joo isä kotiutui enkä tosiaankaan ollut vastaanottamassa. Siskoni oli, koska hänen piti antaa vara-avain uudelle kotihoidolle.  Mä huolehdin aikoinaan äidin ja siskoni huolehtii nyt isän. Tämä oli meidän diili. Vaikka siskoni kokeekin tämän nyt itselleen tosi stressaavaksi, niin ollaan ihan hyvissä väleissä. On alkanut tajuta, miten stressaavaa mulle oli aikoinaan olla lähes 3 vuotta  24/7 päivystämässä. Eilen illalla käytiin siskoni kanssa kävelyllä ja juteltiin paljon. Nyt on ihan hyvä tilanne, koska isä - ainakin toistaiseksi - hyväksyy ulkopuolisen avun. Aikoinaanhan isä ei hyväksynyt mitään ulkopuolista apua vaan oli sitä mieltä, että kyllä Lammas heittää vaikka voltin, jos hän käskee. Ja mähän heitin. En isän takia vaan äidin. Nyt, kun äitiä ei enää ole, mä wolttailen ihan eri juttuja kuin mitä isä haluaa. No eipä se ole pitänyt muhun mitään yhteyttä enää sen jälkeen, kun tajusi mun seisovan  siskoni puolella sen sijaan, että olisin asettunut siskoani vastaan. Sitähän se meidän viimeisessä puhelussa yritti ja kun ei onnistunut, niin... 

Ehkä yritti soveltaa vanhaa hajota ja hallitse -periaatetta. Jos ikänsä on ollut asemassa, johon kuuluu määräysvaltaa sekä työssä että kotona, voi vanhana olla järkytys tajuta, että on toisten varassa ja nämä hoitavat asiat parhaalla tavalla. Jo työssä ollessa pitäisi kaikkien valmistautua siihen, että ikä tuo muutoksia ja luopumisia. Löytyisi helpommin niitä mukavia asioita, joita se myös tuo.

Nimenomaan on ollut kyse just tuosta tekniikasta. Kun isä aikoinaan heitti mut rahattomana yönselkään, niin siskolleni oli sanonut, että Lammas itse halusi lähteä. Siihen aikaan ei ollut vielä kännyköitä ja ilman markkakaan rahaa en olisi voinut soitttaa puhelinkioskista siskolleni kysyäkseni edes yhdeksi yöksi yösijaa. Mun sisko olisi takuulla auttanut mua silloin ja varsinkin siskoni mies, joka oli mulle kuin isoveli. Mun lankoni oli  mun elämässäni yksi tärkeimmistä ihmisistä, mutta valitettavasti hän kuoli jo 1992. Muistan hyvin ne viimeiset ajat, kun sairaanhoitajana tiesin pelin jo menetetyksi, mutta silti kykennin luomaan toivoa. Ja huolehtimaan hänen pienestä pojastaansilloin, kun siskoni oli miehensä kanssa sairaalassa. 

Pitkän aikaa oltiin mun siskonpojan kanssa tosi läheisiä. Tuli teininä juttelemaan mulle asioista, joita ei voinut jutella äitinsä kanssa. Mutta sitten mun isä "osti" tuon pojan. Osti sille autoja yms. Mun lapsileni ei koskaan edes ehdottanut, että voisi maksaa ajokortin. Puhumattakaan autosta. Hetken aikaa mun tytär hurahti ukkinsa manipulointiin. Mun poika ei koskaan hurahtanut. Tosin ei koskaan saanutkaan isovanhemmiltaan edes tikkaria, vaikka äidin muistisairauden aikaan juoksikin öisin etismässä mummiaan. Ei saanut edes sanaa "kiitos". 

Isällä pitäisi olla nyt kaikki hyvin. Mä en aio mennä aikanaan edes isän hautajaisiin. 

Ihmiset pelinappuloina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on joitain kierrätyksestä ostettuja puisia huonekaluja. Tykkään tosi paljon. Sellaisia ei edes kaupasta saa. Nythän pääkaupunkiseudun kierrätyskeskukset on vähentyneet, kun joku lopetettiinkin. Taloustilanne varmaan takana. Ei tule samaan tahtiin lahjoituksia. 

Maalilla saa tosiaan ihmeitä aikaan. Hyvä idea tuo, jos saa vuokranantajalta luvan tehdä itse remonttia. Siitähän voisi tehdä materiaalilaskennan, maalit, pensselit, lastat jne., jos vuokranantaja vaikka osallistuisi edes pienellä summalla kuluihin tai antaisi yhden vuokrattoman kuukauden, kun esittelisi hänelle projektin ja miten se olisi hänenkin etu, kun työ ei maksaisi hänelle mitään. Työhän remonteissa on se kallein osa. Nämä on sarjassamme meidän muiden kuningasajatuksia. Itse jokainen tietenkin päättää.

Me saatiin tapetoida opiskelukämppä, vuokranantaja maksoi tarvikkeet. Tyttökaveri sai maalata koko asunnon ja vuokraaja maksoi taas tarvikkeet. Tämä on ihan yleinen tapa ollut vielä jokin aika sitten. Vaikkei oltu kuin vuosi, kun muutettiin pois.

En uskaltaisi antaa vuokralaisen kunnostaa asuntoani ovat niin outoa ja arvaamatonta sakkia että talosta vois pian puuttua vaikka ulkoseinä. 

Mikä on sun mielestä ongelma? Jos se talo ei nytkään ole käynyt kaupaksi?  Tottakai vuokranantajan kanssa sovitaan siitä, että ulkoseiniä ei hajoteta. Eihän omistusasunnossa rivi- tai kerrostaloyhtiöissäkään voi alkaa ulkoseiniä hajottamaan. Eihän sopimus koskaan ole niin, että saat tehdä ihan mitä vaan haluat vaan aina kompromissi.Sovitaan, mityä saa tehdä ja mitä ei.